PSALMI 66

Kiitosvirsi Jumalan ihmeellisestä avusta.

1. Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,

1. Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

1. Dawidin Psalmi ja weisu edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi Weisoxi edelweisattapa. (Dawidin psalmi weisuuksi edeltäweisattawa.)

2. veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

2. Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

2. IHastucat Jumalalle caicki maa weisatcat kijtost hänen nimens cunniaxi ylistäkät händä suurest.

2. IHastucat Jumalallen/ caiki Maa/ Kijtostweisacat henen Nimens cunniaxi/ ylisteket hende Herraten. (Ihastukaat Jumalallen/ kaikki maa/ Kiitosta weisatkaat hänen nimensä kunniaksi/ ylistäkäät häntä hurraten.)

3. Sanokaa Jumalalle: Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi! Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

3. Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

3. Sanocat Jumalalle: cuinga ihmelliset owat sinun työs sinun wihollisildas pitä puuttuman sinun suuren wäkes tähden.

3. Sanocat Jumalalle/ quinga ihmeliset ouat sinun Töös/ Sinun wiholisilles pite pwttuman sinun swren wäes tedhen. (Sanokaat Jumalalle/ kuinka ihmeelliset owat sinun työsi/ Sinun wihollisillesi pitää puuttuman sinun suuren wäkesi tähden.)

4. Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela.

4. Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

4. Caicki maa cumartacon sinua ja weisatcan kijtost sinun nimelles. Sela

4. Caiki Maa cumartakon sinua/ ia kijtostweisakan sinun Nimees. Sela. (Kaikki maa kumartakoon sinua/ ja kiitosta weisatkaan sinun nimeesi. Sela.)

5. Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

5. Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

5. Tulcat ja cadzocat Jumalan tecoja joca nijn ihmellinen on hänen töisäns ihmisten lasten seas.

5. Tulcat/ ia catzocat Jumalan teghot/ ioca nin ihmelinen on henen töidhens cansa Inhimisten Lasten seas. (Tulkaat/ ja katsokaat Jumalan teot/ joka niin ihmeellinen on hänen töidensä kansa ihmisten lasten seassa.)

6. Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.

6. Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

6. Hän muutta meren cuiwaxi nijn että jalcaisin käydän weden ylidze sijtä me hänesä iloidzemma.

6. Hen mwttapi Meren quiuaxi/ nin ette Jalghasin ylitze wädhen keudhen/ Sijte me heneste iloitzemma. (Hän muuttaapi meren kuiwaksi/ niin että jalkaisin ylitse wäen käyden/ Siitä me hänestä iloitsemme.)

7. Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela.

7. Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

7. Hän hallidze waldans cautta ijancaickisest hänen silmäns cadzelewat Canssoja eripuraiset ei pidä woiman corgotta heitäns. Sela.

7. Hen hallitzepi Wallans cautta ijancaikisesta/ henen Silmens catzeleuat Canssain päle/ Ne poislangeuaiset ei pidhe woiman heitens ylescorghotta. Sela. (Hän hallitseepi waltansa kautta iankaikkisesti/ hänen silmänsä katselewat kansan päälle/ Ne poislankeewaiset ei pidä woiman heitäns ylöskorottaa. Sela.)

8. Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

8. Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

8. Kijttäkät te pacanat meidän Jumalatam cajahtacan hänen kijtoxens äni cauwas.

8. Kijtteket te Pacanat meiden Jumalan/ andacat henen Kijtoxens änen caucana caiacta. (Kiittäkäät te pakanat meidän Jumalaa/ antakaat hänen kiitoksensa äänen kaukana kajahtaa.)

9. Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.

9. Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

9. Joca meidän sielum elättä ja ei salli meidän jalcojam liucastella.

9. Joca meiden sielun elemese pite/ ia ei salli meiden Jalcoijanna liukastella. (Joka meidän sielun elämässä pitää/ ja ei salli meidän jalkojemme liukastella.)

10. Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

10. Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

10. Sillä sinä Jumala olet meitä coetellut ja walanut nijncuin hopia waletan.

10. Sille sine Jumala olet meite coetellut/ ia valanut/ ninquin Hopia waletan. (Sillä sinä Jumala olet meitä koetellut/ ja walanut/ niinkuin hopea waletaan.)

11. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.

11. Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

11. Sinä weit meitä fangiuteen ja panit cuorman meidän landehillem.

11. Sine weit meite fangiuxehen/ ia panit coorman meiden Landen päle. (Sinä weit meitä wankeukseen/ ja panit kuorman meidän lanteen päälle.)

12. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

12. Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

12. Sinä olet andanut ihmiset meidän päämme päällidze mennä me olemma tuleen ja weteen tullet mutta sinä weit meitä ulos ja wirgotit.

12. Sine olet andanut Inhimiset meiden Päänne ylitze menne/ Me olema Tuleen ia wäteen tulluet/ Mutta sine meite vlosweit ia wirghotit. (Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme ylitse mennä/ Me olemme tuleen ja weteen tulleet/ Mutta sinä meitä ulosweit ja wirwoitit.)

13. Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

13. Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

13. Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huonesees ja maxan sinulle lupauxeni.

13. Senteden mine tadhon Poltwffrin cansa sinun Hooneses siselkieudhe/ ia minun Lupauxeni sinulle maxa. (Sentähden minä tahdon polttouhrin kanssa sinun huoneeseesi sisälle käydä/ ja minun lupaukseni sinulle maksaa.)

14. joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.

14. Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

14. Jotca minun huuleni lupaisit ja minun suuni puhunut on minun tuscasani.

14. Jotca minun Hwleni lupasit/ ia minun Swn puhunut on/ minun tuskassani. (Jotka minun huuleni lupasit/ ja minun suuni puhunut on/ minun tuskassani.)

15. Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela.

15. Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

15. Lihawat polttouhrit minä teen sinulle poldetuista oinaista minä uhran sinulle naudat cauristen cansa. Sela.

15. Lihauat Poltwffrit mine teen sinulle poltetuista Oinaista/ mine wffran sinulle Naudhat Cauristen cansa. Sela. (Lihawat polttouhrit minä teen sinulle poltetuista oinaista/ minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa. Sela.)

16. Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

16. Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

16. Tulcat cuulcat te caicki jotca Jumalata pelkät minä ilmoitan mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

16. Tulkat/ cwlkat/ te caiki iotca Jumalata pelket/ Mine tadhon ilmoitta mite hen minun Sieluni tehnyt on. (Tulkaat/ kuulkaat/ te kaikki jotka Jumalata pelkäät/ Minä tahdon ilmoittaa mitä hän minun sieluni tehnyt on.)

17. Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.

17. Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

17. Händä minä suullani huusin ja ylistin kielelläni.

17. Henen tygens mine swni cansa hwsin/ ia ylistin henen minun Kielelleni. (Hänen tykönsä minä suuni kanssa huusin/ ja ylistin hänen minun kielelläni.)

18. Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

18. Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

18. Jos minä jotakin wääryttä pidäisin sydämesäni nijn ei HERra minua cuuldelis.

18. Jos mine iotakin wärytte pidheisin minun sydhemesseni/ nin eipe HERRA minua cwldelis. (Jos minä jotakin wääryyttä pitäisin minun sydämessäni/ niin eipä HERRA minua kuuntelisi.)

19. Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

19. Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

19. Sentähden cuuldele minua Jumala ja ota waari minun rucouxeni änestä.

19. Senteden cwldelepi minua Jumala/ ia waarinottapi minun Rucouxen äneste. (Sentähden kuunteleepi minua Jumala/ ja waarinottaapi minun rukoukseni äänestä.)

20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.

20. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

20. Kijtetty olcon Jumala joca ei hyljä minun rucoustani eikä käännä hywyttäns pois minusta.

20. Kijtetty olcoon Jumala/ ioca minun Rucoustani ei poishylie/ eike henen Hywyttens minusta poiskäenne. (Kiitetty olkoon Jumala/ joka minun rukoustani ei poishylkää/ eikä hänen hywyyttänsä minusta poiskäännä.)