PSALMI 33

Kaikkivaltiaan Jumalan ylistys.

1. Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.

1. Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.

1. RIemuitcat te wanhurscat HERrasa wagat pitä händä caunisti kijttämän.

1. RIemuitka HERRASA te Wanhurskat/ ne Toimeliset pite hende caunijst kijttemen. (Riemuitkaa HERRASSA te wanhurskaat/ ne toimelliset pitää häntä kauniisti kiittämän.)

2. Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

2. Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.

2. Kijttäkät HERra candeleilla ja weisatcat hänelle kijtost kymmenen kielisellä Psaltarilla.

2. Kijtteket HERRA Candeleilla/ ia kijtostweisatka henelle kymmenen kieliselle Psaltarilla. (Kiittäkäät HERRAA kanteleilla/ ja kiitosta weisatkaa hänelle kymmenen kielisellä psalttarilla.)

3. Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

3. Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.

3. Weisatca hänelle usi wirsi weisatcat jalost kielten leikis helisemisellä.

3. Weisatca henelle wsi Wirsi/ weisatcat hyuesti Kieltenleikis helisemiselle. (Weisatkaa hänelle uusi wirsi/ weisatkaa hywästi kielten leikissä helisemisellä.)

4. Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.

4. Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.

4. Sillä HERran sana on totinen ja mitä hän lupa sen hän wahwana pitä.

4. Sille ette HERRAN sana on totinen/ ia mite hen lupapi/ sen hen wissine pite. (Sillä että HERRAN sana on totinen/ ja mitä hän lupaapi/ sen hän wissine pitää.)

5. Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta maa on täynnänsä Herran armoa.

5. Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.

5. Hän racasta wanhurscautta ja duomiota maa on täynäns HERran laupiutta.

5. Hen racastapi Wanhurskautta ia Domiota/ Maa ombi teunens HERRAN Laupiutta. (Hän rakastaapi wanhurskautta ja tuomiota/ Maa ompi täynnänsä HERRAN laupiutta.)

6. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.

6. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.

6. HERran sanalla owat taiwat tehdyt ja caicki hänen jouckons hänen suuns hengellä.

6. HERRAN sanalla ouat Taiuaat tedhyt/ ia caiki sen Sotawäki henen Suuns hengelle. (HERRAN sanalla owat taiwaat tehdyt/ ja kaikki sen sotawäki hänen suunsa hengellä.)

7. Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.

7. Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.

7. Hän pitä coosa weden meresä nijncuin leilisä ja sala sywydet.

7. Hen coosapite Wedhen meresse/ ninquin Leilisse/ ia laskepi Sywydhen salauxehen. (Hän koossa pitää weden meressä/ niinkuin leilissä/ ja laskeepi sywyyden salauksehen.)

8. Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

8. Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.

8. Peljätkön caicki maa HERra händä peljätkön caicki maan pijrin asuwaiset.

8. Pelietkän caiki mailma HERRA/ hende pelietköt caiki Maanpirin asuuaiset. (Peljätkään kaikki maailma HERRA/ häntä peljätköön kaikki maanpiirin asuwaiset.)

9. Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.

9. Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.

9. Cosca hän sano nijn se tapahtu jos hän käske nijn se on tehty.

9. Sille quin hen sanopi/ nin se tapactupi/ Jos hen keske/ nin se on techty. (Sillä kuin hän sanoopi/ niin se tapahtuupi/ Jos hän käskee/ niin se on tehty.)

10. Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet.

10. Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.

10. HERra teke pacanain neuwot tyhjäxi ja käändä Canssan ajatuxet.

10. HERRA tyhiexiteke Pacanaiden neuuot/ ia kende Canssan aiatoxet. (HERRA tyhjäksi tekee pakanoiden neuwot/ ja kääntää kansan ajatukset.)

11. Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

11. Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.

11. Mutta HERran neuwo pysy ijancaickisest hänen sydämens ajatuxet sucucunnast sucucundaan.

11. Mutta HERRAN neuuo pysy ijancaikisesta/ henen sydhemens aiatoxet sucukunnast sucukundahan. (Mutta HERRAN neuwo pysyy iankaikkisesti/ hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntahan)

12. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!

12. Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.

12. Autuas on se Canssa jonga HERra on Jumala se Canssa jonga hän idzellens on perillisexi walinnut.

12. Autuas on se Canssa/ ionga HERRA on Jumala/ se Canssa/ ionga hen on itzellens Perilisexi wloswalinut. (Autuas on se kansa/ jonka HERRA on Jumala/ se kansa/ jonka hän on itsellensä perilliseksi uloswalinnut.)

13. Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset

13. Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.

13. HERra cadzoi taiwasta ales ja näki caickein ihmisten lapset.

13. Taiuahasta HERRA alascatzoi/ ia näki caikein Inhimisten Lapset. (Taiwahasta HERRA alaskatsoi/ ja näki kaikkein ihmisten lapset.)

14. asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,

14. Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.

14. Wahwalda istuimeldans cadzo hän caickia jotca maan päällä asuwat.

14. Henen wahwalda Stolildans catzopi hen caickein päle/ Jotca maan päle asuuat. (Hänen wahwalta tuoliltansa katsoopi hän kaikkein päälle/ Jotka maan päällä asuwat.)

15. hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.

15. Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.

15. Hän taitta caickein heidän sydämens hän ymmärtä caickein heidän työns.

15. Hen taitta caikein heiden sydhemens/ hen merkitze caikein heiden Tönse. (Hän taitaa kaikkein heidän sydämensä/ hän merkitsee kaikkein heidän työnsä.)

16. Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa.

16. Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.

16. Ei Cuningasta auta hänen suuri wäkens eikä Sangari wapadeta suurella woimallans.

16. Ei Kuningasta auta henen swri Sotawäkens/ eike Sangari wapadheta henen swren woimans cautta. (Ei kuningasta auta hänen suuri sotawäkensä/ eikä sankaria wapahdeta hänen suuren woimansa kautta.)

17. Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.

17. Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.

17. Orhit ei myös auta ja heidän suuri wäkewydens ei pelasta.

17. Hingistit ei mös auta/ ia heiden swri wäkewuydhens ei pelasta. (Hingistit (orit) ei myös auta/ ja heidän suuri wäkewyytensä ei pelasta.)

18. Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

18. Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,

18. Cadzo HERran silmät cadzowat nijtä jotca händä pelkäwät jotca hänen laupiuteens toiwowat.

18. Catzo HERRAN silmet catzouat ninen päle/ iotca hende pelkeuet/ iotca henen Laupiuns päle toiuouat. (Katso HERRAN silmät katsowat niiden päälle/ jotka häntä pelkääwät/ jotka hänen laupeutensa päälle toiwowat.)

19. pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana.

19. Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.

19. Että hän pelastais heidän sieluns cuolemasta ja elätäis heitä näljän aicana.

19. Ette henen pite pelastaman heiden Sielunsa Colemast/ ia elettemen heite Nälien aicana. (Että hänen pitää pelastaman heidän sielunsa kuolemasta/ ja elättämään heitä nälän aikana.)

20. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme.

20. Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!

20. Meidän sielum odotta HERra joca on meidän apum ja kilpem.

20. Meiden sielun odhottapi HERRAN ielkin/ ioca ombi meiden apun ia Kilpen. (Meidän sielun odottaapi HERRAN jälkeen/ joka ompi meidän apun ja kilpen.)

21. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

21. Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.

21. Sillä meidän sydämem iloidze hänesä ja me toiwomme hänen pyhän nimeens.

21. Sille meiden sydhemen iloitzepi henesse/ ia me toiuoma henen pyhen Nimens päle. (Sillä meidän sydämen iloitseepi hänessä/ ja me toiwomme hänen pyhän nimensä päälle.)

22. Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.

22. Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!

22. Olcon sinun laupiudes HERra meidän päälläm nijncuin me sinuun uscallam.

22. Olcoon sinun Laupiudhes HERRA meiden pälen/ ninquin me sinun päles wskallam. (Olkoon sinun laupeutesi HERRA meidän päällän/ niinkuin me sinun päällesi uskallamme.)