PSALMI 49

Jumalattoman onni katoaa. Hurskaan toivo pysyy.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

1. Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle.

1. Corahn lasten Psalmi edelläweisattapa.

1. Corachin Lasten Psalmi edelweisattapa. (Corahin lasten psalmi edeltäweisattawa.)

2. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

(H49:2) Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

2. CUulcat tätä caicki Canssat ottacat corwijn caicki jotca tällä ajalla elätte.

2. CWlcat täte caiki Canssat/ ottacat Coruijn caiki iotca telle aialla elette. (Kuulkaat tätä kaikki kansat/ ottakaat korwiin kaikki jotka tällä ajalla elätte.)

3. sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

2. Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

3. Sekä yhteinen Canssa että herrat sekä rickat että köyhät yxi toisens cansa.

3. Seke se ycteinen Canssa/ quin HERRAT/ seke Rickat ette Kieuhet/ yxi toisen cansa. (Sekä se yhteinen kansa/ kuin herrat/ seka rikkaat että köyhät/ yksi toisen kanssa.)

4. Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

3. Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

4. Minun suun puhu taitawast ja minun sydämen sano ymmärryxen.

4. Minun swni pite puhuman Wisautta/ ia minun Sydhemen ymmerdhyxen. (Minun suuni pitää puhuman wiisautta/ ja minun sydämen ymmärryksen.)

5. Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

4. Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

5. Minä tahdon cuulla hywän sananlascun ja caunin tapauxen candeleilla soitta.

5. Me tadhon ydhen hyuen Wertauxen cwlla/ ia ydhen caunijn Tapauxen Candelein päle leikite. (Me tahdon yhden hywän wertauksen kuulla/ ja yhden kauniin tapauksen kantelein päälle leikittää.)

6. Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

5. Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

6. Mixi minä pelkäisin pahoina päiwinä cosca minun sortajani pahat tegot käywät minua ymbäri.

6. Mixi mine pelkeisin nijne pahoina peiuine/ coska minun Sortaiadheni pahateghot minua ymberikeuuet. (Miksi minä pelkäisin niinä pahoina päiwinä/ koska minun sortajaiden pahat teot minua ympärikäywät.)

7. He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

6. Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

7. Jotca luottawat tawaroihins ja suurest kerscawat rickaudestans.

7. Jotca loottauat heiden Tauarans päle/ ia kerskauat heiden Rickaudhes palioudhen päle. (Jotka luottawat heidän tawaransa päälle/ ja kerskaawat heidän rikkautensa paljouden päälle.)

8. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

7. Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

8. Ei welikän taida ketän lunasta eikä Jumalalle ketän sowitta.

8. Ei weliken taida keteken iellenslunasta/ Eike Jumalalle käteken souitta. (Ei welikään taida ketäkään jällens lunastaa/ Eikä Jumalalle ketäkään sowittaa.)

9. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

8. Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

9. Sillä heidän sieluns lunastus on ylön callis nijn että se jää tekemät ijancaickisest.

9. Sille palio se culuttapi heiden Sieluans iellenslunasta/ Nin ette henen teuty site anda olla tekemet ijancaikisesta. (Sillä paljon se kuluttaapi heidän sieluansa jällens lunastaa/ Niin että hänen täytyy siitä antaa olla tekemät iankaikkisesti.)

10. että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

9. Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

10. Waicka hän myös wielä cauwan eläis ja ei näkis hauta.

10. Waicka hen mös wiele cauuan eleis/ ia Hauta ei näkisi. (Waikka hän myös wielä kauan eläisi/ ja hautaa ei näkisi.)

11. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

10. Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

11. Sillä cuitengin nähdän senmuotoiset taitawat cuolewan nijn ikänäns cuin tyhmät ja hullut catowat ja täyty muille jättä heidän tawarans.

11. Sille quitengin saadhan nähdhä/ ette semmotoiset Wijsat coleuat/ nin ikenens quin ne Tyhmet ia Hullut catouat/ ia teuty muille iätte heiden Rickaudhensa. (Sillä kuitenkin saadaan nähdä/ että semmoiset wiisaat kuolewat/ niin ikänänsä kuin ne tyhmät ja hullut katoawat/ ja täytyy muille jättää heidän rikkautensa.)

12. He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

11. Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

12. Ja sijttekin he ajattelewat heidän huonens pysywän ijancaickisest ja cotons sugusta sucuun ja heidän nimens muistetaisin maan päällä.

12. Ja sijttekin he aiatteleuat/ Ette heiden Honehens pysyuet ijancaikisesta/ ia heiden Cotons sughusta sucuhun/ ia heiden Nimens olis ialo Maan päle. (Ja sittenkin he ajattelewat/ että heidän huoneensa pysywät iankaikkisesti/ ja heidän kotinsa suwusta sukuun/ ja heidän nimensä olisi jalo maan päällä.)

13. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

12. Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

13. Waan ei ihminen taida pysyä cunniasa mutta loppu nijncuin eläimetkin.

13. Waan ei semmengen taida Inhiminen sijnä cunniasa pysyueinen olla/ Mutta henen teuty teste lopua ninquin Eleimetki. (Waan ei kuitenkaan taida ihminen siinä kunniassa pysywäinen olla/ Mutta hänen täytyy tästä luopua niinkuin eläimetkin.)

14. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

13. Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

14. Tämä heidän tiens on sula hulluus cuitengin heidän sucuns sitä suullans kijttäwät. Sela.

14. Teme heiden Tieens ombi sula hulluus/ Quitengin heiden Jelken tuleuaisens site swns cansa kijtteuet. Sela. (Tämä heidän tiensä ompi sula hulluus/ Kuitenkin heidän jälkeentulewaisensa siitä suunsa kanssa kiittäwät. Sela.)

15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.

14. He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

15. He macawat helwetis nijncuin lambat cuolema heitä calua mutta hurscat sangen pian hallidzewat heitä ja heidän öyckäyxens pitä huckuman ja heidän täyty jäädä helwettijn.

15. He macauat Heluetis ninquin Lambat/ Colema se heite caluapi. Mutta ne Hurskat sangen pian hallitzeuat heiden ylitzens/ ia heiden vskalluxens pite huckuman/ ia Heluetin teuty heiden iedhe. (He makaawat niinkuin lampaat/ Kuolema se heitä kalwaapi. Mutta ne hurskaat sangen pian hallitsewat heidän ylitsensä/ ja heidän uskalluksensa pitää hukkuman/ ja helwettiin täytyy heidän jäädä.)

16. Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

15. Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

16. Mutta Jumala cuitengin wapahta minun sieluni helwetin wallasta sillä hän corjais minua. Sela.

16. Mutta Jumala quitengin wapacta minun Sieluni Heluetin wallast/ Sille hen minua yleskoriasi. Sela. (Mutta Jumala kuitenkin wapahtaa minun sieluni helwetin wallasta/ Sillä hän minua ylöskorjasi. Sela.)

17. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

16. Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

17. Älä sitä tottele cosca jocu ricastu eli jos hänen huonens cunnia suurexi tule.

17. Ele site tottele coska iocu ricastupi/ eli ios henen Honens Cunnia swrexi tule. (Älä sitä tottele koska joku rikastuupi/ eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.)

18. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

17. Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

18. Sillä cosca hän cuole ei hän mitän myötäns wie eikä hänen cunnians mene hänen cansans alas.

18. Sille quin hen coole/ eipe hen mite mötens wie/ eike henen Cunnians henen cansans alasmene. (Sllä kuin hän kuolee/ eipä hän mitäkään myötänsä wie/ eikä hänen kunniansa hänen kanssansa alas mene.)

19. Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

18. Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

19. Waan hän uscalda tähän hywään elämään ja kijttä sitä cosca jocu idzellens hywiä päiwiä saatta.

19. Waan hen vskalta temen Hyuen Elemen päle/ ia kijtte site/ coska iocu itzellens hywie peiuie saatta. (Waan hän uskaltaa tämän hywän elämän päälle/ ja kiittää sitä/ koska joku itsellensä hywiä päiwiä saattaa.)

20. täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

19. Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

20. Nijn he menewät Isäins perän ja ei näe ikänäns walkeutta.

20. Nin he meneuet Iseins ielkijn/ ia euet ikenens walkiutta näge. (Niin he menewät isäinsä jälkeen/ ja eiwät ikänänsä walkeutta näe.)

21. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

20. Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

21. Sillä cosca ihminen on cunniasa ja ei ole ymmärryst nijn hän mene tääldä cuin eläimet.

21. Sille coska Inhiminen Cunniasa onopi/ ia ei ole ymmerdhöst/ nin hen tälde menepi/ quin Eleimet. (Sillä koska ihminen kunniassa onpi/ ja ei ole ymmärrystä/ niin hän täältä meneepi/ kuin eläimet.)