PSALMI 139

Herra on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva.

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

1. Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

1. Dawidin Psalmi edelläweisattapa. HERra sinä tutkit minua ja tunnet minun.

1. Dauidin Psalmi edelweisattapa. HERRA sine vlostutkit minua/ Ja tunnet minun. (Dawidin psalmi edeltäweisattawa. HERRA sinä ulostutkit minua/ ja tunnet minun.)

2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

2. Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

2. Waicka minä istun eli nousen nijn sinä sen tiedät sinä ymmärrät taamba minun ajatuxeni.

2. Waicka mine istun eli ylesnousen/ Nin sine sen tiedhet/ Sine ymmerdhet taambata minun Aiatoxeni. (Waikka minä istun eli ylösnousen/ niin sinä sen tiedät/ Sinä ymmärrät taempaa minun ajatukseni.)

3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

3. Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

3. Ehkä minä käyn eli macan nijn sinä olet minun ymbärilläni ja näet caicki minun tieni.

3. Ehke mine keun eli macan/ nin sine olet minun ymberilleni/ Ja näet caiki minun Tieni. (Ehkä minä käyn eli makaan/ niin sinä olet minun ympärilläni/ ja näet kaikki minun tieni.)

4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.

4. Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

4. Sillä cadzo ei ole sanacan minun kieleni päällä joita et sinä HERra caickia tiedä.

4. Sille catzo/ eipe sanacan ole minun Kieleni päle/ iota et sine HERRA caikia tiedhe. (Sillä katso/ eipä sanaakaan ole minun kieleni päällä/ jota et sinä HERRA kaikkia tiedä.)

5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

5. Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

5. Sinä toimitat mitä minä ennen eli sijtte teen ja pidät sinun kätes minun päälläni.

5. Sinepe site toimitat/ mite mine ennen eli ielkin teen/ Ja pidhet sinun kädhes minun ylitzeni. (Sinäpä sitä toimitat/ mitä minä ennen eli jälkeen teen/ Ja pidät sinun kätesi minun ylitseni.)

6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

6. Sencaltainen tieto on minulle ylön ihmellinen ja ylön corkia en minä woi sitä käsittä.

6. Sencaltainen Tieto ombi minulle ylenihmelinen ia ylencorkia/ Eipe mine woi site käsitte. (Senkaltainen tieto ompi minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkea/ Eipä minä woi sitä käsittää.)

7. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?

7. Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

7. Cuhunga minä menen sinun hengestäs ? ja cuhunga minä sinun caswostas pakenen ?

7. Cuhunga mine menen sinun Hengestes? Ja cuhunga mine sinun Casuostas pakenen? (Kuhunka minä menen sinun Hengestäsi? Ja kuhunka minä sinun kaswostasi pakenen?)

8. Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.

8. Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

8. Jos minä astuisin taiwaseen nijn sinä siellä olet jos minä wuoteni helwetis rakennaisin cadzo sinä myös siellä olet.

8. Jos mine ylesastuisin Taiuasen/ nin sine sielle olet/ Jos mine Woteni Heluetis rakennaisin/ Catzo/ sine mös sielle olet. (Jos minä ylösastuisin taiwaaseen/ niin sinä siellä olet/ Jos minä wuoteeni helwetissä rakentaisin/ Katso/ sinä myös siellä olet.)

9. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,

9. Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

9. Jos minä ottaisin amuruscon sijwet ja asuisin meren ärisä:

9. Jos mine ottaisin ne AmunRuskon Sijuet/ Ja asuisin Meren wimeisis. (Jos minä ottaisin ne aamuruskon siiwet/ Ja asuisin meren wiimeisissä.)

10. sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

10. Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

10. Nijn sinun kätes cuitengin sinne weis minua jä sinun oikia kätes pidäis minun.

10. Nin sinun kätes quitengin sinne minua weis/ Ja sinun Oikiakätes pidheis minun. (Niin sinun kätesi kuitenkin sinne minua weisi/ Ja sinun oikea kätesi pitäisi minun.)

11. Ja jos minä sanoisin: Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi,

11. Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

11. Jos minä sanoisin: pimeys peittäkön minua nijn myös yön täyty olla walkeuden minun ymbärilläni.

11. Jos mine sanoisin/ Pimeys macta minun peitte/ Nin mös itzepe Öön teuty Walkiuden olla minun ymberilleni. (Jos minä sanoisin/ pimeys mahtaa minun peittää/ Niin myös itsepä yön täytyy walkeuden olla minun ympärilläni.)

12. niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

12. Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

12. Sillä ei pimeys ole sinun tykönäs pimeys ja yö walista nijncuin päiwä pimeys on nijncuin walkeus.

12. Sille eipe mös Pimeys suingan Pimeys ole sinun tykenes/ Ja Öö walghista ninquin peiue/ Pimeys on ninquin Walkius. (Sillä eipä myös pimeys suinkaan pimeys ole sinun tykönäsi/ Ja yö walkistaa niinkuin päiwä/ Pimeys on niinkuin walkeus.)

13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

13. Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

13. Sinun woimasas owat minun munascuuni sinä peitit minun äitini cohdusa.

13. Sille sinun woimasas ouat minun Munaskwni/ Sine vastan otit minun Eiteni codhus. (Sillä sinun woimassasi owat minun munaskuuni/ Sinä wastaan otit minun äitini kohdussa.)

14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.

14. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

14. Minä kijtän sinua sen edestä että minä ihmellisest tehty olen ihmelliset owat sinun tecos ja sen minun sielun kyllä tietä.

14. Mine kijten sinua senedhest/ Ette mine ihmelisesta techty olen/ Ihmeliset ouat sinun Teghos/ Ja sen minun Sielun kylle tiete. (Minä kiitän sinua sen edestä/ että minä ihmeellisesti tehty olen/ Ihmeelliset owat sinun tekosi/ Ja sen minun sieluni kyllä tietää.)

15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

15. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

15. Ei minun luuni ollet sinulda salatut cosca minä sijnä salaises tehty olin cosca minä olin luotu alhalla maasa.

15. Eipe minun Luuni olluet sinulle salatut/ Coska mine sijnä salaises techty olin/ Coska mine lootu olin alahal maan siselle. (Eipä minun luuni olleet sinulle salatut/ koska minä siinä salaisesti tehty olin/ koska minä luotu olin alhaalla maan sisällä.)

16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

16. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

16. Sinun silmäs näit minun cosca en minä wielä walmistettu ollut ja caicki päiwät sinun kirjaas olit kirjoitetut jotca wielä oleman piti joista ei yxikän silloin wielä tullut ollut.

16. Sinun Silmes näit minua/ coska mine en wiele walmistettu ollu/ Ja caiki päiuet sinun Kiriaas siselkirioitetut olit/ Jotca wiele oleman piti/ ioista ei yxiken silloin tullut ollu. (Sinun silmäsi näit minua/ koska minä en wielä walmistettu ollut/ ja kaikki päiwät sinun kirjaasi sisälle kirjoitetut olit/ jotka wielä oleman piti/ joista ei yksikään silloin tullut ollut.)

17. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

17. Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

17. Mutta cuinga callit owat minun edesäni Jumala sinun ajatuxes ? cuinga suuri on heidän lucuns.

17. Mutta quinga callihit ouat minun edesseni Jumala sinun Aiatoxes? oho quinga swri on heiden Lucuns. (Mutta kuinka kallihit owat minun edessäni Jumala sinun ajatuksesi? oho kuinka suuri on heidän lukunsa.)

18. Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. — Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

18. Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

18. Jos minä heitä lukisin nijn he sanda usiammat olisit cosca minä herän olen minä wielä tykönäs.

18. Jos mine heite lukisin/ Nin he Sannan Lughun ylitzekeuisit/ Coska mine yleshereitzen/ olen wiele silloin tykenes. (Jos minä heitä lukisin/ Niin he sannan luwun ylitsekäwisit/ Koska minä ylösheräitsen/ olen wielä silloin tykönäsi.)

19. Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

19. Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

19. Jumala joscas tappaisit jumalattomat ja wericoirat minusta poickeisit.

19. Joskos Jumala tappaisit ne Jumalattomat/ Ja ne WerenAhnet minusta poickeisit. (Joskos Jumala tappaisit ne jumalattomat/ ja ne werenahneet minusta poikkeisit.)

20. Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi — nuo sinun vihollisesi.

20. Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

20. Sillä he puhuwat sinusta häpiällisest ja sinun wihollises corgottawat heitäns ilman syytä.

20. Sille he puhuuat pilcalisest sinusta/ Ja sinun Wiholises yleskorghottauat heitens ilman syyte. (Sillä he puhuwat pilkallisesti sinusta/ ja sinun wihollisesi ylöskorottawat heitänsä ilman syytä.)

21. Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?

21. Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

21. HERra minä tosin wihan nijtä jotca sinua wihawat ja minä närkästyn heistä jotca carcawat sinua wastan.

21. Mine tosin HERRA wihaan nijte/ iotca sinua wihauat/ Ja mine närkestyn heiste/ iotca sinua wastan carkauat. (Minä tosin HERRA wihaan niitä/ jotka sinua wihaawat/ ja minä närkästyn heistä/ jotka sinua wastaan karkaawat.)

22. Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.

22. Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

22. Täydestä todesta minä heitä wihan sentähden owat he minulle wiholliset.

22. Toisel wihalla mine heite wihan/ Senteden he ouat minulle Wiholiset. (Toisella wihalla minä heitä wihaan/ Sentähden he owat minulle wiholliset.)

23. Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

23. Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

23. Tutki minua Jumala ja coettele minun sydämen kiusa minua ja ymmärrä cuinga minä ajattelen.

23. Ulostutki minua Jumala/ ia coettele minun Sydhemen/ kiusa minua/ ia ymmerde/ quinga mine sen aiattelen. (Ulostutki minua Jumala/ ja koettele minun sydämeni/ kiusaa minua/ ja ymmärrä/ kuinka minä sen ajattelen.)

24. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

24. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

24. Ja cadzos jos minä pahalla tiellä lienen nijn saata minua ijancaickiselle tielle.

24. Ja catzos/ Jos mine pahan tien pälä Lienen/ Ja saatta minua sen ijancaikisen Tien pälä. (Ja katsos/ Jos minä pahan tien päällä lienen/ ja saata minua sen iankaikkisen tien päälle.)