PSALMI 39

Elämän katoavaisuus.

1. Veisuunjohtajalle Jedutunin tapaan Daavidin virsi.

1. Davidin Psalmi, Jedutunilta, edelläveisaajalle.

1. Dawidin Psalmi Jeduthunilda edelläweisattapa.

1. Dauidin Psalmi edelweisattapa. Jeduthun edest. (Dawidin psalmi edeltäweisattawa. Jedutun edestä.)

2. Minä sanoin: Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni.

(H39:2) Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niinkuin suitsilla, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni.

2. MInä olen aicoinut cawahta etten minä tee syndiä kielelläni. 3. Minä hillidzen minun suuni että minä näen jumalattoman edesäni.

2. MIne olen aigoinut/ waarin ottaxeni/ eten mine synditee minun Kieleni cansa. 3. Mine tadhon minun Suuni suiszta/ ninquin suitzilla/ ette mine näen sen Jumalattoman edhesseni. (Minä olen aikonut/ waarin ottaakseni/ etten minä syntiä tee minun kieleni kanssa. 3. Minä tahdon minun suuni suitsia/ niinkuin suitsilla/ että minä näen sen jumalattoman edessäni.)

3. Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on mutta minun tuskani yltyi.

2. Minä tulin mykäksi, vaikenemisella vaikenin hyvästä; mutta minun murheeni lisääntyi.

4. Minä tulin mykäxi waickenin ja en puhunut riemusta ja minun murhen lisäyndy.

4. Mine myckenin ia hiliaistuin/ ia waikenin riemusta/ ia minun teuty mureheni vdhista minussa. (Minä mykkenin ja hiljastuin/ ja waikenin riemusta/ ja minun täytyy murheeni uudistaa minussa.)

4. Minun sydämeni hehkui minun rinnassani kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.

3. Minun sydämeni on palava minussa, ja kuin minä sitä ajattelen, niin minä sytyn: minä puhun kielelläni.

5. Minun sydämen on palawa minusa ja cuin minä sitä ajattelen nijn minä sytyn ja minä puhun kielelläni.

5. Minun sydhemen on palaua minussa/ ia quin mine sen päle aiattelen/ nin mine ylessytyteten/ Mine puhun Kieleni cansa. (Minun sydämeni on palawa minussa/ ja kuin minä sen päälle ajattelen/ niin minä ylössytytetään/ Minä puhun kieleni kanssa.)

5. Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

4. Herra, opeta minua ajattelemaan minun loppuani, ja mikä mitta minun elämälläni on, tietääkseni, että minä erkanen täältä.

6. Mutta HERra opeta minua että minulla on loppu ja minun elämälläni on mitta ja minä ercanen tääldä.

6. Mutta HERRA opeta sis minua/ ette se lopun saapi minun cansani/ ia minun Elemelleni onopi yxi mitta/ ia minun pite tälde erkaneman. (Mutta HERRA opeta siis minua/ että se lopun saapi minun kanssani/ ja minun elämälläni ompi yksi mitta/ ja minun pitää täältä erkaneman.)

6. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.

5. Katso, minun päiväni ovat kämmenen leveys tykönäs, ja minun elämäni on niinkuin ei mitään sinun edessäs: kuinka aivan turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti elävät Sela!

7. Cadzo minun päiwäni owat kämmenen leweys tykönäs ja minun elämän on nijncuin ei mitän sinun edesäs cuinga aiwa tyhjät owat caicki ihmiset jotca cuitengin nijn suruttomast eläwät. Sela.

7. Catzo/ minun peiueni ouat kämmenen leueys sinun tykenes/ Ja minun Elemen on ninquin ei miteken sinun edeses/ Quinga iuri tyhiet ouat caiki Inhimiset/ iotca quitengin nin irdhalisest eleuet. Sela. (Katso/ minun päiwäni owat kämmenen leweys sinun tykönäsi/ Ja minun elämäni on niinkuin ei mitäkään sinun edessäsi/ Kuinka juuri tyhjät owat kaikki ihmiset/ jotka kuitenkin niin irrallisesti eläwät. Sela)

7. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

6. Vaan he menevät pois niinkuin varjo, ja tekevät itsellensä hukkaan suuren murheen: he kokoovat ja ei tiedä, kuka sen saa.

8. Waan he menewät pois nijncuin warjo ja tekewät heillens huckan suuren murhen he cocowat ja ei tiedä cuca sen saa.

8. Oho quinga he poismeneuet/ ninquin Wario/ ia tekeuet huckan heillens swren murhen/ He cocouat/ ia eiuet tiedhe cuca sen saapi. (Oho kuinka he pois menewät/ niinkuin warjo/ ja tekewät hukkaan heillensä suuren murheen/ He kokoawat/ ja eiwät tiedä kuka sen saapi.)

8. Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

7. Ja nyt Herra, mihinkä minä luotan? sinuun minä toivon.

9. Ja nyt HERra mihingä minä idzeni luotan ? sinuun minä toiwon.

9. Ja nyt HERRA/ mihinge minun pite itzeni loottaman? Sinun päles mine toiuon. (Ja nyt HERRA/ mihinkä minun pitää itseni luottaman? Sinun päällesi minä toiwon.)

9. Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.

8. Vapahda minua kaikista synneistäni, ja älä anna minun tulla hulluin pilkaksi.

10. Wapada minua caikista synneistäni ja älä minua salli hulluden pilcaxi.

10. Wapadha minua caikista minun synnisteni/ ia ele minua salli ninen Hulludhen pilcaxi tulla. (Wapahda minua kaikista minun synnistäni/ ja älä minua salli niiden hulluuden pilkaksi tulla.)

10. Minä vaikenen enkä suutani avaa sillä sinä sen teit.

9. Minä vaikenen ja en avaa suutani; kyllä sinä sen teet.

11. Minä waickenen ja en awa suutani kyllä sinä sen teet.

11. Mine myckenyn/ ia en aua minun Suutani kyllepe sine sen teet. (Minä mykkenin/ ja en awaa minun suutani kylläpä sinä sen teet.)

11. Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

10. Käännä sinun rangaistukses pois minusta; sillä minä olen nääntynyt sinun kätes pieksämisestä.

12. Käännä sinun rangaistuxes pois minusta: sillä minä olen näändynyt sinun kätes piexemisestä.

12. Poiskenne sinun rangastoxes minusta/ Sille mine olen nändynyt sinun kädhes piexemisest. (Pois käännä sinun rangaistuksesi minusta/ Sillä minä olen nääntynyt sinun kätesi pieksämisestä.)

12. Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

11. Koskas jonkun rankaiset synnin tähden, niin hänen kaunistuksensa kulutetaan niinkuin koilta; tosin aivan turhat ovat kaikki ihmiset, Sela!

13. Coscas jongun rangaiset synnin tähden nijn hänen caunistuxens culutetan nijncuin coilda woi cuinga aiwa tyhjät owat caicki ihmiset. Sela.

13. Coskas iongun rangaiset synnin tedhen/ nin henen Caunistoxens culutetaan ninquin Coista/ woy quinga iuri tyhie ouat caiki Inhimiset. Sela. (Koskas jonkun rankaiset synnin tähden/ niin hänen kaunistuksensa kulutetaan niinkuin koista/ woi kuinka juuri tyhjät owat kaikki ihmiset. Sela.)

13. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

12. Kuule minun rukoukseni, Herra, ja ota minun huutoni korviis, ja älä vaikene minun kyynelteni tähden; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäs ja vieras, niinkuin kaikki minun isäni.

14. Cuuldele minun rucouxen HERra ja ymmärrä minun parcun ja älä waickene minun kyyneldeni tähden: sillä minä olen muucalainen ja asuwainen sinun cansas nijncuin caicki minun Isäni.

14. Cwldele minun Rucouxeni HERRA/ ia ymmerdhe minun parguni/ ia ele waikene minun kynelteni ylitze. Sille mine olen yxi Mucalainen sinun edeses/ ia Wieras/ ninquin caiki minun Esijseni. (Kuuntele minun rukoukseni HERRA/ ja ymmärrä minun parkuni/ ja älä waikene minun kyynelteni ylitse. Sillä minä olen yksi muukalainen sinun edessäsi/ ja wieras/ niinkuin kaikki minun esi-isäni.)

14. Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

13. Luovu minusta, että minä virkoaisin, ennenkuin minä menen pois, ja en silleen tässä ole.

15. Luowu minusta että minä wircoisin ennencuin minä menen pois ja en sille täsä ole.

15. Lacka minusta/ ette mine itzeni wirghotaisin/ ennenquin mine poismenen/ ia en sille tesse ole. (Lakkaa minusta/ että minä itseni wirkoittaisin/ ennenkuin minä poismenen/ ja en silleen tässä ole.)