PSALMI 90

Jumalan iankaikkisuus ja ihmisen katoavaisuus.

1. Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

1. Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.

1. Mosexen Jumalan miehen Rucous. HERRA Jumala sinä olet meidän turwam sugusta sucuun.

1. HERRA Jumala sine olet meiden Turuan/ sughusta sucuhun. (HERRA Jumala sinä olet meidän turwan/ suwusta sukuhun.)

1 Lord, you have been our dwelling-place in all generations.

1. A Prayer of Moses the man of God.Lord, thou hast been our dwelling place in all generations.

1. En Bøn af Mose, den Guds Mand. Herre! du har været vor Bolig fra Slægt til Slægt.

1. En bön Mose dens Guds mansens. Herre, du äst vår tillflykt, ifrå slägte till slägte.

1. Mosesse Jummala mehhe palwe. ISsand! sa olled meile ello-assemeks olnud pölwest pölweni.

1. Viešpatie, Tu buvai mums prieglauda per kartų kartas!

1. Ein Gebet Mose's, des Mannes Gottes. HERR, Gott, du bist unsre Zuflucht für und für.

1. Prière de Moïse, homme de Dieu. Seigneur, tu as été pour nous une retraite d'âge en âge.

1. Oración de Moisés, varón de Dios. SEÑOR, tú nos has sido refugio en generación y generación.

1 Een gebed van Mozes, den man Gods. HEERE! Gij zijt ons geweest een Toevlucht van geslacht tot geslacht.

1. Modlitwa Mojżesza, męża Bożego. Panie! tyś bywał ucieczką naszą od narodu do narodu.

1. Mózesnek, az Isten [1†] emberének imádsága. Uram, te voltál nékünk hajlékunk nemzedékről nemzedékre!

1 (89:1) Молитва Моисея, человека Божия.

1. Молитва Мойсея, чоловіка Божого. Господи, ти був пристанню нашою з роду в рід.

2. Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

2. Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,

2. Ennencuin wuoret olit eli maa ja mailma luotin sinä olet Jumala ijancaickisesta ijancaickiseen.

2. Ennenquin woret olit/ eli Maa/ ia Mailma loodhuxi tuli/ Sine olet Jumala ijancaikisudhesta ijancaikisehen. (Ennenkuin wuoret olit/ eli maa/ ja maailma luoduksi tuli/ Sinä olet Jumala iankaikkisuudesta iankaikkiseen.)

2 Before the mountains were brought forth, or you had ever formed the earth and the world, even from everlasting to everlasting, you are God.

2. Before the mountains were brought forth, or ever thou hadst formed the earth and the world, even from everlasting to everlasting, thou art God.

2. Før Bjergene bleve til, og du dannede Jorden og Jorderige, fra Evighed til Evighed er du Gud.

2. Förr än bergen vordo, och jorden och verlden skapade blefvo, äst du Gud, af evighet till evighet;

2. Enne kui mäed sündsid, ja ennekui Ma ja ma-ilm lodi, siis olled sinna Jummal iggawessest iggaweste.

2. Pirma, negu buvo sutverti kalnai, žemė ir pasaulis, Tu, Dieve, esi nuo amžių ir per amžius!

2. Ehe denn die Berge wurden und die Erde und die Welt geschaffen wurden, bist du, Gott, von Ewigkeit zu Ewigkeit,

2. Avant que les montagnes fussent nées et que tu eusses formé la terre et le monde, d'éternité en éternité, tu es Dieu.

2. Ántes que naciesen los montes, y formases la tierra y el mundo, y desde el siglo, y hasta el siglo, tú eres Dios.

2 Eer de bergen geboren waren, en Gij de aarde en de wereld voortgebracht hadt, ja, van eeuwigheid tot eeuwigheid zijt Gij God.

2. Pierwej niżli góry stanęły i niżliś wykształtował ziemię, i okrąg świata, oto zaraz od wieku aż na wieki tyś jest Bogiem.

2. Minekelőtte hegyek [2†] lettek és föld és világ formáltaték, öröktől fogva mindörökké [3†] te vagy Isten.

2 (89:2) Господи! Ты нам прибежище в род и род.

2. Перше, чим гори постали, і ти сотворив землю і весь сьвіт, од віку до віку ти єси, Боже.

3. Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset.

3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

3. Sinä joca annat ihmiset cuolla ja sanot: tulcat jällens te ihmisten lapset.

3. Sine ioca lasket Inhimiset colemahan/ ia sanot/ Tulcat iellens te Inhimisten Lapset. (Sinä joka lasket ihmiset kuolemahan/ ja sanot/ Tulkaat jällens te ihmisten lapset.)

3 You turn man to destruction and say, Return, you* (the) sons of men.

3. Thou turnest man to destruction; and sayest, Return, ye children of men.

3. Du vender det med et Menneske, at han bliver knust og du siger: Kommer igen, I Menneskens Børn!

3. Du som låter menniskorna dö, och säger: Kommer igen, I menniskors barn.

3. Sinna teed, et innimenne jälle pörmuks saab, ja ütled: Tulge jälle innimesse lapsed!

3. Tu grąžini žmones į dulkes ir sakai: ‘‘Sugrįžkite, žmonių vaikai!’‘

3. der du die Menschen lässest sterben und sprichst: Kommt wieder, Menschenkinder!

3. Tu fais retourner l'homme à la poussière; et tu dis: Fils des hommes, retournez!

3. Vuelves al hombre hasta ser quebrantado; y dices: Convertíos, hijos del hombre.

3 Gij doet den mens wederkeren tot verbrijzeling, en zegt: Keert weder, gij mensenkinderen!

3. Ty znowu człowieka w proch obracasz, a mówisz: Nawróćcie się synowie ludzcy.

3. Te visszatéríted a halandót a porba, és ezt mondod: Térjetek vissza embernek [4†] fiai!

3 (89:3) Прежде нежели родились горы, и Ты образовал землю и вселенную, иот века и до века Ты – Бог.

3. Ти вертаєш людей у зотлїннє і кажеш: Вернїтесь, дїти людські!

4. Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

4. Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.

4. Sillä tuhat ajastaica owat sinun edesäs nijncuin eiläinen päiwä meni ja nijncuin wartia yöllä.

4. Sille tuhat Aijastaica ouat sinun edeses/ ninquin yxi Peiue ioca Eilen edesioutui/ Ja ninquin yxi Ön wartius. (Sillä tuhat ajastaikaa owat sinun edessäsi/ niinkuin yksi päiwä joka eilen edesjoutui/ Ja niinkuin yksi yön wartius.)

4 Because a thousand years in your sight are but as yesterday when it is past and as a watch in the night.

4. For a thousand years in thy sight are but as yesterday when it is past, and as a watch in the night.

4. Thi tusinde Aar ere for dine Øjne som gangen, og som en Nattevagt.

4. Ty tusende år äro för dig såsom den dag i går framgick, och såsom en nattväkt.

4. Sest tuhhat aastat on sinno melest kui eilne pääw, kui se saab möda läinud, ehk kui wahhi-kord öse.

4. Juk tūkstantis metų Tavo akyse yra kaip vakarykštė diena, kuri praėjo, kaip sargybos laikas naktį.

4. Denn tausend Jahre sind vor dir wie der Tag, der gestern vergangen ist, und wie eine Nachtwache.

4. Car mille ans à tes yeux sont comme le jour d'hier quand il est passé, et comme une veille dans la nuit.

4. Porque mil años delante de tus ojos, son como el día de ayer, que pasó, y como la vela de la noche.

4 Want duizend jaren zijn in Uw ogen als de dag van gisteren, als hij voorbijgegaan is, en als een nachtwaak.

4. Albowiem tysiąc lat przed oczyma twemi są jako dzieó wczorajszy, który przeminął, i jako straż nocna.

4. Mert ezer esztendő annyi előtted, mint a [5†] tegnapi nap, a mely elmúlt, és mint egy őrjárási idő éjjel.

4 (89:4) Ты возвращаешь человека в тление и говоришь: „возвратитесь, сыны человеческие!"

4. Бо тисяча лїт перед очима твоїми, мов день вчорашнїй, що минув, і як одна сторожа в ночі.

5. Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

5. Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,

5. Sinä wuodatat heitä nijncuin cosken ja owat nijncuin uni nijncuin ruoho amulla joca cohta lacastu.

5. Sine lasket heite poiswotaman ninquin Cosken/ ia ouat ninquin yxi Uni/ Ninquin iocu Roho/ ioca iuri lackamastu. (Sinä lasket heitä poiswuotaman niinkuin kosken/ ja owat niinkuin yksi uni/ niinkuin joku ruoho/ joka juuri lakastuu.)

5 You carry them away as with a flood. They are as a sleep. They are like grass which grows up in the morning.

5. Thou carriest them away as with a flood; they are as a sleep: in the morning they are like grass which groweth up.

5. Du bortskyller dem, de blive som en Søvn, om Morgenen ere de som Græs, der gaar bort.

5. Du låter dem gå sin kos såsom en ström; och äro såsom en sömn; likasom gräs, det dock snarliga förvissnar;

5. Sa wöttad neid ärra kui suur wessi, nem̃ad on kui unni; ta kaub warratselt ärra kui rohhi.

5. Tu pašalini žmones kaip rytmečio sapną, kaip žaliuojančią žolę.

5. Du lässest sie dahinfahren wie einen Strom; sie sind wie ein Schlaf, gleichwie ein Gras, das doch bald welk wird,

5. Tu les emportes, semblables à un songe; ils sont au matin comme une herbe qui passe;

5. Háceslos pasar como avenida de aguas: son como sueño: a la mañana pasará como la yerba;

5 Gij overstroomt hen; zij zijn gelijk een slaap; in den morgenstond zijn zij gelijk het gras, dat verandert;

5. Powodzią porywasz ich; są jako sen, i jako trawa, która z poranku rośnie.

5. Elragadod őket; olyanokká lesznek, mint az álom; mint a [6†] fű, a mely reggel sarjad;

5 (89:5) Ибо пред очами Твоими тысяча лет, как день вчерашний, когда он прошел, и как стража в ночи.

5. Змітаєш їх геть; вони - як сон вранцї, як трава, що прозябає.

6. aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

6. Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.

6. Joca amulla cucoista ja nopiast cuiwa ja ehtona leicatan ja cuiwettu.

6. Joca warahin cucoista/ ia nopiasta quiua/ Ja Echtona poisleicataan/ ia quiuettupi. (Joka warhain kukoistaa/ ja nopeasti kuiwaa/ ja ehtoona poisleikataan/ ja kuiwettuupi.)

6 In the morning it flourishes and grows up. In the evening it is cut down and withers.

6. In the morning it flourisheth, and groweth up; in the evening it is cut down, and withereth.

6. Om Morgenen blomstrer det, og det gaar bort, om Aftenen afhugges det og tørres.

6. Det der bittida blomstras, och snart vissnar; och på aftonen afhugget varder, och förtorkas.

6. Temma öitseb hom̃iko ja on haljas, öhto leikatakse tedda ärra, ja kuiwab ärra.

6. Rytą ji žydi, vakare nukertama ir sudžiūsta.

6. das da frühe blüht und bald welk wird und des Abends abgehauen wird und verdorrt.

6. Elle fleurit le matin et elle se fane; le soir on la coupe et elle sèche.

6. Que a la mañana florece, y crece: a la tarde es cortada, y se seca.

6 In den morgenstond bloeit het, en het verandert; des avonds wordt het afgesneden, en het verdort.

6. Z poranku kwitnie i rośnie; ale w wieczór bywa pokoszona, i usycha.

6. Reggel virágzik és sarjad, és estvére elhervad és megszárad.

6 (89:6) Ты как наводнением уносишь их; они – как сон, как трава, которая утром вырастает, утром цветет и зеленеет, вечером подсекается и засыхает;

6. Вранцї цвите і зеленїє, у вечір вяне і сохне.

7. Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

7. Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.

7. Sen teke sinun wihas että me nijn hucumme ja sinun hirmuisudes että me nijn äkist tääldä temmatan.

7. Sen teke sinun wihas/ ette me nin hucumma/ Ja sinun Hirmusudhes/ ette me nin ekiste tälde temmatamme. (Sen tekee sinun wihasi/ että me hukumme/ Ja sinun hirmuisuutesi/ että me niin äkisti täältä temmataamme.)

7 Because we are consumed in your anger and in your wrath are we troubled.

7. For we are consumed by thine anger, and by thy wrath are we troubled.

7. Thi vi fortæres i din Vrede, og vi forfærdes i din Harme.

7. Det gör din vrede, att vi så förgås, och din grymhet, att vi så hasteliga hädan måste.

7. Sest so wihha läbbi löppeme meie ärra, ja so tullise wihha läbbi tunneme meie hirmo.

7. Tavo rūstybė sunaikina mus, Tavo pyktis mus gąsdina.

7. Das macht dein Zorn, daß wir so vergehen, und dein Grimm, daß wir so plötzlich dahinmüssen.

7. Car nous sommes consumés par ta colère, et nous sommes troublés par ton courroux.

7. Porque con tu furor somos consumidos: y con tu ira somos conturbados.

7 Want wij vergaan door Uw toorn; en door Uw grimmigheid worden wij verschrikt.

7. Albowiem od gniewu twego giniemy, a popędliwością twoją jesteśmy przestraszeni.

7. Bizony megemésztetünk a te haragod által, és a te búsulásod miatt megromlunk!

7 (89:7) ибо мы исчезаем от гнева Твоего и от ярости Твоей мы в смятении.

7. Ми бо нидїємо від гнїву твого, від яростї твоєї ми тревожимось.

8. Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

8. Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.

8. Sillä meidän pahat tecom sinä asetat etees meidän tundemattomat syndim walkeuteen sinun caswos eteen.

8. Sille meiden Pahatteghot sine asetat etees/ Meiden tundemattomat Synnit walkiahan sinun Casuos eteen. (Sillä meidän pahat teot sinä asetat eteesi/ Meidän tuntemattomat synnit walkeaan sinun kaswosi eteen.)

8 You have set our iniquities before you, our secret sins in the light of your countenance.

8. Thou hast set our iniquities before thee, our secret sins in the light of thy countenance.

8. Du har sat vore Misgerninger for dine Øjne, vor skjulte Synd for dit Ansigts Lys.

8. Ty våra missgerningar sätter du för dig, våra okända synder i ljuset för ditt ansigte.

8. Sa panned keik meie ülekohto ennese ette, meie teädmatta patto panned sa omma palle walgusse ette.

8. Tu laikai mūsų kaltes savo akivaizdoje, mūsų slaptas nuodėmes­savo veido šviesoje.

8. Denn unsere Missetaten stellst du vor dich, unsre unerkannte Sünde ins Licht vor deinem Angesicht.

8. Tu as mis devant toi nos iniquités, et devant la clarté de ta face nos fautes cachées.

8. Pusiste nuestras maldades delante de tí: nuestros yerros a la lumbre de tu rostro.

8 Gij stelt onze ongerechtigheden voor U, onze heimelijke zonden in het licht Uws aanschijns.

8. Położyłeś nieprawości nasze przed sobą, tajne występki nasze przed jasnością oblicza twego.

8. Elédbe vetetted [7†] a mi álnokságainkat; titkos bűneinket a te orczádnak világa elé.

8 (89:8) Ты положил беззакония наши пред Тобою и тайное наше пред светом лица Твоего.

8. Ти поставив перед собою несправедливостї наші, тайни наші перед сьвітлом лиця твого.

9. Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

9. Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.

9. Sentähden culuwat caicki meidän päiwäm sinun wihastas meidän wuotem loppuwat pikemmin cuin juttu.

9. Senteden culuuat caiki meiden peiuet matkahans/ sinun Wihas cautta/ Meiden woodhet pikemin loppuuat quin iocu Jaritos. (Sentähden kuluwat kaikki meidän päiwät matkahansa/ sinun wihasi kautta/ Meidän wuodet pikemmin loppuun kuin joku jaaritus.)

9 Because all our days are passed away in your wrath. We bring our years to an end as a sigh.

9. For all our days are passed away in thy wrath: we spend our years as a tale that is told.

9. Thi alle vore Dage er svundne bort i din Vrede, vi have hentæret vore Aar som en Tanke.

9. Derföre gå alle våre dagar sin kos genom dina vrede; vi lykte vår år såsom ett tal.

9. Sest keik meie päwad lähhäwad ärra so hirmsa wihha läbbi, meie löppetame ommad aastad jutto wisi.

9. Mūsų dienos praeina Tau rūstaujant, mūsų metai kaip atodūsis.

9. Darum fahren alle unsere Tage dahin durch deinen Zorn; wir bringen unsre Jahre zu wie ein Geschwätz.

9. Car tous nos jours s'en vont par ta colère; nous consumons nos années comme une pensée.

9. Porque todos nuestros dias declinan a causa de tu ira: acabamos nuestros años, como la palabra.

9 Want al onze dagen gaan henen door Uw verbolgenheid; wij brengen onze jaren door als een gedachte.

9. Skąd wszystkie dni nasze nagle przemijają dla gniewu twego; jako słowa niszczeją lata nasze.

9. Bizony elmúlik minden mi napunk a te bosszúállásod miatt; megemésztjük a mi [8†] esztendeinket, mint a beszédet.

9 (89:9) Все дни наши прошли во гневе Твоем; мы теряем лета наши, как звук.

9. Всї бо днї наші никнуть од яростї твоєї, лїта наші минають, як одна думка.

10. Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.

10. Meidän elinaicam on seidzemenkymmendä wuotta taicka eninnäkin cahdexankymmendä wuotta ja cuin se paras on ollut nijn on se tusca ja työ ollut: sillä se mene pian pois nijncuin me lendäisim pois.

10. Meiden Eliaicam pysypi Seitzemenkymmende wootta/ taicka eninneki Cadhexankymmende wootta/ Ja quin se parahin on ollut/ nin on se Tuska ia Töö ollut/ Sille se pian poismenepi/ ninquin me poislenneisin. (Meidän elinaikamme pysyypi seitsemänkymmentä wuotta/ taikka enintäänkin kahdeksankymmentä wuotta/ Ja kuin se parahin on ollut/ niin on se tuska ja työ ollut/ Sillä se pian poismeneepi/ niinkuin me poislentäisin.)

10 The days of our years are threescore years and ten, or even by reason of strength eighty years, yet their pride is but labor and sorrow, because it is soon gone and we fly away.

10. The days of our years are threescore years and ten; and if by reason of strength they be fourscore years, yet is their strength labour and sorrow; for it is soon cut off, and we fly away.

10. Vore Aars Dage, de ere halvfjerdsindstyve Aar, og er der Styrke, firsindstyve Aar; og deres Stolthed er Møje og Forfængelighed; thi hastelig gaar den forbi, og vi flyve derfra.

10. Vårt lif varar sjutio år, åt högsta åttatio år; och då det bäst varit; hafver, så hafver det möda och arbete varit; ty det går snart sin kos, lika som vi flöge bort.

10. Meie aastade päwad, neid on seitseküm̃end aastat, ja kui kegi wägga tuggew on, siis on kahheksakümmend aastat, ja nende üllem assi on waewalinne ja willets: sest need sawad otsego äkkitselt ärranidetud, ja meie lähhäme lendes ärra.

10. Mūsų metų skaičius yra septyniasdešimt, o stipresniųjų­aštuoniasdešimt. Dauguma jų praeina varge ir kančiose. Jie greitai praeina, ir mes išnykstame.

10. Unser Leben währet siebzig Jahre, und wenn's hoch kommt, so sind's achtzig Jahre, und wenn's köstlich gewesen ist, so ist es Mühe und Arbeit gewesen; denn es fährt schnell dahin, als flögen wir davon.

10. Les jours de nos années reviennent à soixante-dix ans et pour les plus vigoureux, à quatre-vingts ans; et le plus beau de ces jours n'est que peine et tourment; car il s'en va bientôt, et nous nous envolons.

10. Los dias de nuestra edad son setenta años: y los de los más valientes, ochenta años: y su fortaleza es molestia, y trabajo: porque es cortado presto, y volamos.

10 Aangaande de dagen onzer jaren, daarin zijn zeventig jaren, of, zo wij zeer sterk zijn, tachtig jaren; en het uitnemendste van die is moeite en verdriet; want het wordt snellijk afgesneden, en wij vliegen daarheen.

10. Dni wieku naszego jest lat siedmdziesiąt, a jeźli kto duższy, lat ośmdziesiąt, a to, co najlepszego w nich, tylko kłopot i nędza, a gdy to pominie, tedy prędko odlatujemy.

10. A mi esztendeinknek napjai hetven esztendő, vagy ha feljebb, nyolczvan esztendő, és nagyobb részök nyomorúság és fáradság, a mely gyorsan [9†] tovatünik, mintha repülnénk.

10 (89:10) Дней лет наших – семьдесят лет, а при большей крепости – восемьдесят лет; и самая лучшая пора их – труд и болезнь, ибо проходят быстро, и мы летим.

10. Днїв віку нашого на всього сїмдесять лїт, а як при силї, вісїмдесять лїт, а слава їх - то труди і біда; час бо скоро минає, і ми зникаєм.

11. Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

11. Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?

11. Mutta cuca usco sinun nijn rascast wihastuwan ja cuca pelkä sencaltaista sinun hirmuisuttas ?

11. Mutta cuca sen usko/ ette sine nin raskasti wihastut/ Ja cuca itzens pelke/ sencaltaisen sinun Hirmusudhes teden? (Mutta kuka sen uskoo/ että sinä niin raskaasti wihastut/ Ja kuka itsensä pelkää/ senkaltaisen sinun hirmuisuutesi tähden?)

11 Who knows the power of your anger and your wrath according to the fear that is due to you?

11. Who knoweth the power of thine anger? even according to thy fear, so is thy wrath.

11. Hvo kender din Vredes Magt og din Harme, saaledes som Frygten for dig udkræver?

11. Men ho tror det, att du så svårliga vredgas? Och ho fruktar sig för sådana dine grymhet?

11. Kes tunneb sinno kange wihha, ja so hirmsa wihha, nenda kui kohhus on sind karta?

11. Kas Tavo rūstybės jėgą supranta ir bijo Tavojo pykčio?

11. Wer glaubt aber, daß du so sehr zürnest, und wer fürchtet sich vor solchem deinem Grimm?

11. Qui connaît la force de ton courroux et ton indignation, selon la crainte qui t'est due?

11. ¿Quién conoce la fortaleza de tu ira? que tu ira es como tu temor.

11 Wie kent de sterkte Uws toorns, en Uw verbolgenheid, naardat Gij te vrezen zijt?

11. Ale któż zna srogość gniewu twego? albo kto bojąc się ciebie zna zapalczywość twoję?

11. Ki tudhatja a te haragodnak erejét, és a te félelmetességed szerint való bosszúállásodat?

11 (89:11) Кто знает силу гнева Твоего, и ярость Твою по мере страха Твоего?

11. Хто знає силу гнїву твого, і ярість твою по мірі страху твого?

12. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

12. Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.

12. Opeta meitä ajatteleman että meidän pitä cuoleman että me ymmärtäwäisexi tulisim.

12. Totuta meite aiatteleman/ ette meiden pite cooleman/ senpäle ette me ymmerteueisexi tulisimma. (Totuta meitä ajatteleman/ että meidän pitää kuoleman/ senpäälle että me ymmärtäwäiseksi tulisimme.)

12 So teach us to number our days, that we may get us a heart of wisdom.

12. So teach us to number our days, that we may apply our hearts unto wisdom.

12. Lær os saaledes at tælle vore Dage, at vi bekomme Visdom i Hjertet.

12. Lär oss betänka, att vi dö måste, på det vi måge förståndige varda.

12. Et meie woiksime ommad päwad üllesarwada, anna meile nenda teäda, et meie tarkust süddamesse same.

12. Pamokyk mus skaičiuoti mūsų dienas, kad įgytume išmintingą širdį!

12. Lehre uns bedenken, daß wir sterben müssen, auf daß wir klug werden.

12. Enseigne-nous à compter nos jours, tellement que nous puissions avoir un cœur sage.

12. Para contar nuestros dias haznos saber así: y traeremos al corazón sabiduría.

12 Leer ons alzo onze dagen tellen, dat wij een wijs hart bekomen.

12. Nauczże nas obliczać dni naszych, abyśmy przywiedli serce do mądrości.

12. Taníts minket úgy számlálni napjainkat, hogy bölcs szívhez jussunk.

12 (89:12) Научи нас так счислять дни наши, чтобы нам приобрести сердце мудрое.

12. Навчи нас, як днї наші лїчити, щоб придбати розумне серце!

13. Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

13. Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.

13. HERra käännä sijs idzes taas meidän puoleem ja ole palwelioilles armollinen.

13. HERRA käenne sis itzes taas meiden poleen/ Ja ole sinun Palueliais armolinen. (HERRA käännä siis itsesi taas meidän puoleen/ ja ole sinun palwelijaisi armollinen.)

13 Return, O Jehovah. How long? And relent concerning your servants.

13. Return, O LORD, how long? and let it repent thee concerning thy servants.

13. Vend om, Herre ! hvor længe -? og lad det gøre dig ondt over dine Tjenere.

13. Herre, vänd dig dock till oss igen, och var dinom tjenarom nådelig.

13. Pöra jälle Jehowa! kui kaua? ja wötta kahhetseda omma sullaste pärrast.

13. Sugrįžk, Viešpatie! Ar ilgai? Būk gailestingas savo tarnams!

13. HERR, kehre doch wieder zu uns und sei deinen Knechten gnädig!

13. Reviens, Éternel, jusques à quand? Aie compassion de tes serviteurs!

13. Vuélvete a nosotros o! Jehová: ¿hasta cuándo? y aplácate para con tus siervos.

13 Keer weder, HEERE! tot hoe lange? en het berouwe U over Uw knechten.

13. Nawróćże się, Panie! dokądże odwłaczasz? zlitujże się nad sługami twymi.

13. Térj vissza Uram! meddig késel? és könyörülj a te szolgáidon.

13 (89:13) Обратись, Господи! Доколе? Умилосердись над рабами Твоими.

13. Зглянься, Господи! Доки? І змилосердися над слугами твоїми!

14. Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

14. Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.

14. Täytä meitä pian armollas nijn me riemuidzem ja iloidzem caickina meidän elinaicanam.

14. Teutte meite pian sinun Armollas/ Nin me tadhom riemuita ia iloita caikin meiden Elinaicanna. (Täytä meitä pian sinun armollasi/ Niin me tahdomme riemuita ja iloita kaiken meidän elinaikamme.)

14 O satisfy us in the morning with your loving kindness, that we may rejoice and be glad all our days.

14. O satisfy us early with thy mercy; that we may rejoice and be glad all our days.

14. Mæt os alle med din Miskundhed, saa ville vi synge med Fryd og være glade i alle vore Dage.

14. Uppfyll oss bittida med dine nåd; så vilje vi fröjdas, och glade vara i våra lifsdagar.

14. Täida meid warratselt omma heldussega, siis tahhame röömsaste laulda, ja römustada keige omma ello aia.

14. Gaivink mus nuo ryto savo gailestingumu, kad džiaugsmas ir linksmumas mus lydėtų visą amžių!

14. Fülle uns früh mit deiner Gnade, so wollen wir rühmen und fröhlich sein unser Leben lang.

14. Dès le matin, rassasie-nous de ta bonté, afin que nous nous réjouissions et que nous soyons joyeux tout le long de nos jours.

14. Hártanos de mañana de tu misericordia: y cantaremos, y alegrarnos hemos todos nuestros dias.

14 Verzadig ons in den morgenstond met Uw goedertierenheid, zo zullen wij juichen, en verblijd zijn in al onze dagen.

14. Nasyćże nas z poranku miłosierdziem twojem; tak, abyśmy wesoło śpiewać i radować się mogli po wszystkie dni nasze.

14. Jó reggel elégíts meg minket a te kegyelmeddel, hogy örvendezzünk és vígadjunk minden mi időnkben.

14 (89:14) Рано насыти нас милостью Твоею, и мы будем радоваться и веселиться во все дни наши.

14. Насити нас вранцї милостю твоєю, і будем радуватись і веселитись по всї днї наші!

15. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

15. Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.

15. Ilahuta nyt meitä jällens ettäs meitä nijncauwan waiwannut olet että me nijncauwan onnettomutta kärsinet olem.

15. Ilahuta nyt meite iellens/ Ettes meite nin cauuan waiuanut olet/ Senuoxi ette me nin cauuan Onnettomut kersineet olema. (Ilahduta nyt meitä jällens/ ettäs meitä niin kauan waiwannut olet/ Senwuoksi että me niin kauan onnettomuutta kärsineet olemme.)

15 Make us glad according to the days in which you have afflicted us and the years in which we have seen evil.

15. Make us glad according to the days wherein thou hast afflicted us, and the years wherein we have seen evil.

15. Glæd os efter de Dage, som du har plaget os, efter de var, som vi have set Ulykke.

15. Gläd oss igen, efter det du oss så länge plågat hafver, efter det vi så länge olycko lidit hafve.

15. Römusta meid neid päiwi möda, kui sa meid olled waewand, neid aastaid möda, kui meie olleme önnetust näinud.

15. Suteik mums džiaugsmo už tas dienas, per kurias pažeminti buvome, už tuos metus, per kuriuos patyrėme pikta.

15. Erfreue uns nun wieder, nachdem du uns so lange plagest, nachdem wir so lange Unglück leiden.

15. Réjouis-nous au prix des jours où tu nous as affligés et des années où nous avons vu des maux.

15. Alégranos como en los dias que nos afligiste: como en los años que vimos mal.

15 Verblijd ons naar de dagen, in dewelke Gij ons gedrukt hebt, naar de jaren, in dewelke wij het kwaad gezien hebben.

15. Rozweselże nas według dni, którycheś nas utrapił, według lat, którycheśmy doznali złego.

15. Vidámíts meg minket a mi nyomorúságunk napjaihoz képest, az esztendőkhöz képest, a melyekben gonoszt láttunk.

15 (89:15) Возвесели нас за дни, в которые Ты поражал нас, за лета, в которые мы видели бедствие.

15. Звесели нас по мірі днїв, в котрих понижив нас, по мірі лїт, в котрих ми горя зазнали.

16. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

16. Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.

16. Osota palwelialles sinun tecos ja sinun cunnias heidän lapsillens.

16. Osota sinun Palueliailles sinun Teghos/ ia sinun Cunnias heiden Lapsillens. (Osoita sinun palwelijallesi sinun tekosi/ ja sinun kunniasi heidän lapsillensa.)

16 Let your work appear to your servants and your glory upon their sons.

16. Let thy work appear unto thy servants, and thy glory unto their children.

16. Lad din Gerning aabenbares for dine Tjenere og din Herlighed over deres Børn.

16. Bete dinom tjenarom dina gerningar, och dina äro deras barnom.

16. Sago sinno tö nähha so sullastele, ja nende lastele so auustus.

16. Tepamato Tavo tarnai Tavo darbus ir Tavo šlovę jų vaikai!

16. Zeige deinen Knechten deine Werke und deine Ehre ihren Kindern.

16. Que ton œuvre se montre à tes serviteurs, et ta gloire sur leurs enfants!

16. Parezca en tus siervos tu obra; y tu gloria sobre sus hijos.

16 Laat Uw werk aan Uw knechten gezien worden, en Uw heerlijkheid over hun kinderen.

16. Niech będzie znaczna przy sługach twoich sprawa twoja, a chwała twoja przy synach ich.

16. Láttassék meg a te műved a te szolgáidon, és a te dicsőséged [10†] azoknak fiain.

16 (89:16) Да явится на рабах Твоих дело Твое и на сынах их слава Твоя;

16. Яви дїла твої слугам твоїм, а величиє твоє над синами їх!

17. Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

17. Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!

17. Ja HERra meidän Jumalam olcon meille lepyinen ja auttacon meidän kättem tegot meidän cansam Ja meidän kättem tegot hän auttacon.

17. Ja HERRA meiden Jumalan olcohon meillen suloinen/ ia teutekön meiden kätenne Teghot meiden cansan/ Ja/ meiden kättemme Teghot hen päätteken. (Ja HERRA meidän Jumalan olkohon meillen suloinen/ ja täyttäköön meidän kätemme teot meidän kanssan/ Ja/ meidän kättemme teot hän päättäkään.)

17 And let the favor of the Lord our God be upon us. And establish the work of our hands upon us, yes, the work of our hands establish it.

17. And let the beauty of the LORD our God be upon us: and establish thou the work of our hands upon us; yea, the work of our hands establish thou it.

17. Og Herrens, vor Guds, Livsalighed være over os, og gør du vore Hænders Gerning fast for os, ja, gør vore Hænders Gerning fast!

17. Och Herren, vår Gud, vare oss blid, och främje våra händers verk med oss; ja våra händers verk främje han.

17. Ja ISsandal meie Jummalal olgo lahke meel meie wasto, kiñitago meie kätte tööd meie jures, ja sedda meie kätte tööd kinnitago tem̃a.

17. Viešpatie, Dieve, būk mums geras, įtvirtink mūsų darbus, daryk mūsų darbus sėkmingus!

17. Und der HERR, unser Gott, sei uns freundlich und fördere das Werk unsrer Hände bei uns; ja, das Werk unsrer Hände wolle er fördern!

17. Et que la bienveillance de l'Éternel notre Dieu soit sur nous! Affermis pour nous l'œuvre de nos mains; oui, affermis l'œuvre de nos mains.

17. Y sea la hermosura de Jehová nuestro Dios sobre nosotros: y haz permanecer sobre nosotros la obra de nuestras manos: la obra de nuestras manos confirma.

17 En de liefelijkheid des HEEREN, onzes Gods; zij over ons; en bevestig Gij het werk onzer handen over ons, ja, het werk onzer handen, bevestig dat.

17. Niech będzie przyjemność Pana, Boga naszego, przy nas, a sprawę rąk naszych utwierdź między nami, sprawę rąk naszych utwierdź, Panie!

17. És legyen az Úrnak, a mi Istenünknek jó kedve mi rajtunk, és a mi kezünknek munkáját tedd állandóvá nékünk, és a mi kezünknek munkáját tedd állandóvá!

17 (89:17) и да будет благоволение Господа Бога нашего на нас, и в деле рук наших споспешествуй нам, в деле рук наших споспешествуй.

17. І благоволеннє Господа Бога нашого нехай буде над нами! І дїло рук наших утверди для нас. Боже утверди дїло рук наших!