1 luku

Daavid saa sanoman Saulin ja Joonatanin kuolemasta. Daavidin itkuvirsi.

1. Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid, voitettuaan amalekilaiset, oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää,

1. Ja tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, kuin David oli palannut Amalekilaisten taposta, oli David Ziklagissa kaksi päivää.

1. JA Saulin cuoleman jälken cosca Dawid oli palainnut Amalechiterein tapost oli hän Ziklagis caxi päiwä.

1 And it happened after the death of Saul, when David was returned from the slaughter of the Amalekites and David had abode two days in Ziklag,

1. Now it came to pass after the death of Saul, when David was returned from the slaughter of the Amalekites, and David had abode two days in Ziklag;

1. Og det skete efter Sauls Død, der David var kommen tilbage efter at have slaaet Amalekiterne, da blev David i Ziklag to Dage.

1. Efter Sauls död, då David igenkommen var ifrå de Amalekiters slagtning, och hade blifvit två dagar i Ziklag,

1. Ja pärrast Sauli surma sündis, kui Tawet olli taggasi tulnud Amaleki-rahwa mahhalömast, ja Tawet kaks päwa Siklagi olli jänud:

1. Atsitiko, kad Sauliui mirus, Dovydas, nugalėjęs amalekiečius, sugrįžo ir praleido dvi dienas Ciklage.

1. Nach dem Tode Sauls, da David von der Amalekiter Schlacht wiedergekommen und zwei Tage in Ziklag geblieben war,

1. Après que Saül fut mort, David, étant revenu de la défaite des Amalécites, demeura à Tsiklag deux jours;

1. Y ACONTECIÓ después de la muerte de Saul, que vuelto David de la derrota de los Amalecitas, estuvo dos dias en Siceleg:

1 Voorts geschiedde het na Sauls dood, als David van den slag der Amalekieten was wedergekomen, en David twee dagen te Ziklag gebleven was;

1. I stało się po śmierci Saulowej, gdy się Dawid wrócił od porażki Amalekitów, że zamieszkał Dawid w Sycelegu przez dwa dni.

1. És lőn Saul halála után, mikor Dávid visszatért az Amálekiták legyőzéséből, és [1†] Dávid két napig Siklágban időzött:

1 По смерти Саула, когда Давид возвратился от поражения Амаликитян и пробыл в Секелаге два дня,

1. По Сауловій смертї, як Давид вернувсь, подужавши Амаликіїв, і перебув у Секелазї два днї,

2. tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Ja tullessaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta.

2. Katso, kolmantena päivänä tuli yksi mies Saulin leiristä reväistyillä vaatteilla ja multaa päänsä päällä. Ja kuin hän tuli Davidin tykö, lankesi hän maahan ja kumarsi.

2. Cadzo colmandena päiwänä tuli yxi mies Saulin leirist rewäistyillä waatteilla ja mulda hänen pääns päällä. Ja cuin hän tuli Dawidin tygö langeis hän maahan ja cumarsi.

2 it happened on the third day, that, behold, a man came out of the camp from Saul with his clothes torn and earth upon his head. And so it was, when he came to David, that he fell to the ground and bowed-down.

2. It came even to pass on the third day, that, behold, a man came out of the camp from Saul with his clothes rent, and earth upon his head: and so it was, when he came to David, that he fell to the earth, and did obeisance.

2. Og det skete paa den tredje Dag, se, da kom en Mand fra Lejren fra Saul, og hans Klæder vare sønderrevne, og der var Jord paa hans Hoved, og det skete, der han kom til David, da faldt han ned paa Jorden og nedbøjede sig.

2. Si, på tredje dagen kom en man ifrå Sauls här, med sönderrifven kläder, och jord på hans hufvud. Och som han kom till David, föll han ned på jordena, och tillbad.

2. Siis sündis kolmandal päwal, wata, siis tulli üks mees lerist Sauli jurest, ja temma rided löhki kärristud ja muld ta Pea peäl; ja se sündis, kui ta Taweti liggi sai, siis heitis ta ennast Ma peäle mahha ja kummardas.

2. Trečią dieną iš Sauliaus stovyklos atėjo vyras su perplėštais drabužiais ir žemėmis apibarstyta galva. Atėjęs pas Dovydą, jis puolė ant žemės ir išreiškė jam pagarbą.

2. siehe, da kam am dritten Tage ein Mann aus dem Heer von Saul mit zerrissenen Kleidern und Erde auf seinem Haupt. Und da er zu David kam, fiel er zur Erde und beugte sich nieder.

2. Et le troisième jour on vit paraître un homme qui revenait du camp, d'auprès de Saül, ayant ses vêtements déchirés et de la terre sur sa tête; et, étant venu vers David, il se jeta contre terre et se prosterna.

2. Y al tercero día aconteció, que llegó uno del campo de Saul, rotos sus vestidos, y esparcida tierra sobre su cabeza. Y llegando a David, postróse en tierra, y le hizo reverencia.

2 Zo geschiedde het op den derden dag, dat, ziet, uit het heirleger van Saul, een man kwam, wiens klederen gescheurd waren, en aarde was op zijn hoofd; en het geschiedde, als hij tot David kwam, zo viel hij ter aarde en boog zich neder.

2. Tedy dnia trzeciego przybieżał mąż z obozu Saulowego, a szaty jego rozdarte były, i proch na głowie jego; który przyszedłszy do Dawida, upadł na ziemię, i pokłonił się.

2. Ímé a harmadik napon egy férfi jöve a táborból Saultól, és az ő ruhái megszaggatva valának, [2†] fején pedig föld vala; és a mikor Dávidhoz ért, leesék a földre, és meghajtá magát.

2 вот, на третий день приходит человек из стана Саулова; одежда на немразодрана и прах на голове его. Придя к Давиду, он пал на землю и поклонился ему .

2. Приходить на третий день несподївано чоловік із табору Саулового; одїж на йому розідрана, а голова порохом посипана. Приступивши до Давида, припав він і поклонився до землї.

3. Daavid kysyi häneltä: Mistä tulet? Hän vastasi hänelle: Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä.

3. David sanoi hänelle: kustas tulet? Ja hän sanoi hänelle: minä olen paennut Israelin leiristä.

3. Dawid sanoi hänelle: custas tulet? hän sanoi: minä olen paennut Israelin leirist.

3 And David said to him, From where did you come? And he said to him, I escaped out of the camp of Israel.

3. And David said unto him, From whence comest thou? And he said unto him, Out of the camp of Israel am I escaped.

3. Og David sagde til ham: Hvorfra kommer du? og han sagde til ham: Jeg er undkommen af Israels Lejr.

3. Men David sade till honom: Hvadan kommer du? Han sade till honom: Ifrån Israels här hafver jag flytt.

3. Ja Tawet ütles temmale: Kust poolt sa tulled? ja temma ütles ta wasto: Ma ollen Israeli lerist ärrapeäsnud.

3. Dovydas jį paklausė: ‘‘Iš kur ateini?’‘ Tas jam atsakė: ‘‘Pabėgau iš Izraelio stovyklos’‘.

3. David aber sprach zu ihm: Wo kommst du her? Er sprach zu ihm: Aus dem Heer Israels bin ich entronnen.

3. Et David lui dit: D'où viens-tu? Et il lui répondit: Je me suis échappé du camp d'Israël.

3. Y preguntóle David: ¿De dónde vienes? Y él respondió: Héme escapado del campo de Israel.

3 En David zeide tot hem: Van waar komt gij? En hij zeide tot hem: Ik ben ontkomen uit het heirleger van Israel.

3. I rzekł do niego Dawid: Skąd idziesz? I odpowiedział mu: Z obozum Izraelskiego uszedł.

3. Monda pedig néki Dávid: Honnét jössz? Felele néki: Az Izráel táborából szaladék el.

3 И сказал ему Давид: откуда ты пришел? И сказал тот: я убежал из стана Израильского.

3. І питає його Давид: Звідки прийшов єси? А він відказує: Я втїк із табору Ізрайлевого.

4. Niin Daavid sanoi hänelle: Miten on asiat? Kerro minulle. Hän vastasi: Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut; myöskin Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet.

4. David sanoi hänelle: sanos minulle, mitä siellä on tapahtunut? Hän vastasi: väki on paennut sodasta, ja paljo väkeä on langennut ja kuollut, ja myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.

4. Dawid sanoi hänelle: sanos minulle mitä siellä on tapahtunut? hän wastais: wäki on paennut sodast ja paljo wäke on tapettu ja Saul on myös cuollut ja hänen poicans Jonathan.

4 And David said to him, How did the matter go? I beseech you, tell me. And he answered, The people are fled from the battle and many of the people also are fallen and dead and Saul and Jonathan his son are also dead.

4. And David said unto him, How went the matter? I pray thee, tell me. And he answered, That the people are fled from the battle, and many of the people also are fallen and dead; and Saul and Jonathan his son are dead also.

4. Og David sagde til ham: Hvad er der sket for en Sag? Kære, kundgør mig det! Og han sagde: Alt Folket flyede fra Slaget, der faldt ogsaa meget af Folket og døde, ja endog Saul og Jonathan, hans Søn, ere døde.

4. David sade till honom: Säg mig, huru tillgånget är. Han sade: Folket är flydt af stridene, och mycket folk är fallet; dertill är ock Saul död, och hans son Jonathan.

4. Ja Tawet ütles ta wasto: Mis luggu seäl on olnud? ma pallun, rägi mulle ülles: ja ta ütles, et rahwas söast olli ärrapöggenend, et ka rahwa seast paljo langenud ja ärrasurnud, et Saul ka ja temma poeg Jonatan ollid surnud.

4. Dovydas tarė: ‘‘Papasakok man, kas ten atsitiko’‘. Tas atsakė: ‘‘Žmonės pabėgo iš mūšio, daugelis žuvo, taip pat ir Saulius su sūnumi Jehonatanu mirė’‘.

4. David sprach zu ihm: Sage mir, wie geht es zu? Er sprach: Das Volk ist geflohen vom Streit, und ist viel Volks gefallen; dazu ist Saul tot und sein Sohn Jonathan.

4. David lui dit: Qu'est-il arrivé? Raconte-le-moi donc. Il répondit: Le peuple s'est enfui de la bataille, et même un grand nombre sont tombés morts; Saül aussi et Jonathan, son fils, sont morts.

4. Y David le dijo: ¿Qué ha acontecido? Ruégote que me lo digas. Y él respondió: El pueblo huyó de la batalla, y también muchos del pueblo cayeron y son muertos: también Saul, y Jonatán su hijo murieron.

4 Voorts zeide David tot hem: Wat is de zaak? Verhaal het mij toch. En hij zeide, dat het volk uit den strijd gevloden was, en dat er ook velen van het volk gevallen en gestorven waren, dat ook Saul en zijn zoon Jonathan dood waren.

4. Rzekł mu znowu Dawid: Cóż się stało? proszę powiedz mi. I odpowiedział: To, że uciekł lud z bitwy, a do tego wiele poległo z ludu i pomarło, także i Saul, i Jonatan, syn jego, polegli.

4. Monda néki Dávid: Mondd meg kérlek nékem, mint lőn a dolog? Ő pedig felele: Megfutamodék a nép a harczból, és a nép közül nagy sokaság esett el, és meghalának. Sőt Saul is és [3†] Jonathán az ő fia meghalának.

4 И сказал ему Давид: что произошло? расскажи мне. И тот сказал: народ побежал со сражения, и множество из народа пало иумерло, и умерли и Саул и сын его Ионафан.

4. І питає Давид: Що там сталось? А той каже: Військо повтїкало з бою, і багацько військових полягло й померло; та й Саул і син його Йонатан померли.

5. Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?

5. David sanoi nuorukaiselle, joka näitä ilmoitti: mistä sinä tiedät Saulin ja hänen poikansa Jonatanin kuolleeksi?

5. DAwid sanoi sille nuorucaiselle joca näitä ilmoitti: mistäs tiedät Saulin ja hänen poicans Jonathanin cuollexi?

5 And David said to the young man who told him, How do you know that Saul and Jonathan his son are dead?

5. And David said unto the young man that told him, How knowest thou that Saul and Jonathan his son be dead?

5. Og David sagde til den unge Karl, som forkyndte ham dette: Hvorledes ved du, at Saul og Jonathan, hans Søn, ere døde?

5. David sade till den ynglingen, som detta bådade: Hvaraf vetst du, att Saul och hans son Jonathan äro döde?

5. Ja Tawet ütles se nore mehhe wasto, kes temmale sedda teäda andis: kuida tead sa, et Saul on surnud ja ta poeg Jonatan?

5. Tuomet Dovydas klausė jaunuolį, kuris jam pranešė: ‘‘Iš kur žinai, kad Saulius ir jo sūnus Jehonatanas mirė?’‘

5. David sprach zu dem Jüngling, der ihm solches sagte: Woher weißt du, daß Saul und Jonathan tot sind?

5. Et David dit au jeune homme qui lui donnait ces nouvelles: Comment sais-tu que Saül et Jonathan, son fils, sont morts?

5. Y dijo David a aquel mancebo que le daba las nuevas: ¿Cómo sabes que Saul es muerto, y Jonatán su hijo?

5 En David zeide tot den jongen, die hem de boodschap bracht: Hoe weet gij, dat Saul dood is, en zijn zoon Jonathan?

5. Zatem rzekł Dawid do młodzieóca, który mu to powiedział: Jakoż wiesz, iż umarł Saul i Jonatan, syn jego?

5. Dávid pedig mondá az ifjúnak, ki néki ezt elbeszélé: Honnan tudod, hogy meghalt Saul és Jonathán az ő fia?

5 И сказал Давид отроку, рассказывавшему ему: как ты знаешь, что Саул и сын его Ионафан умерли?

5. І питає Давид молодика, що принїс йому вість: Як ти взнав, що Саул та Йонатан померли?

6. Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä.

6. Nuorukainen, joka hänelle sitä ilmoitti, sanoi: minä tulin tapaturmasta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul oli langennut omaan keihääseensä, ja katso, rattaat ja hevosmiehet ajoivat häntä takaa.

6. Nuorucainen sanoi: minä tulin tapaturmast Gilboan wuorelle ja cadzo Saul oli langennut omaan keihäseens ja rattat ja hewoismiehet ajoit händä taca.

6 And the young man who told him said, As I happened by chance upon Mount Gilboa, behold, Saul was leaning upon his spear, and behold, the chariots and the horsemen followed close after him.

6. And the young man that told him said, As I happened by chance upon mount Gilboa, behold, Saul leaned upon his spear; and, lo, the chariots and horsemen followed hard after him.

6. Da sagde den unge Karl, som forkyndte ham det: Det hændte sig, at jeg kom paa Gilboas Bjerg, og se, Saul støttede sig paa sit Spyd, og se, Vogne og Rytternes Anførere trængte ind paa ham.

6. Ynglingen, som detta bådade, sade: Jag kom oförvarandes upp på Gilboa berg; och si, Saul böjde sig neder på sitt spjut, och vagnar och resenärer jagade efter honom.

6. Ja se noormees, kes temmale sedda teäda andis, ütles: Ma juhtusin koggematta Kilboa mäele, ja wata, Saul toetas ennast omma pigi peäl, ja wata, need söawankrid ja hoostewäe pealikkud said tedda takka.

6. Jaunuolis, kuris jam tai pranešė, atsakė: ‘‘Visai atsitiktinai užėjau ant Gilbojos kalno, žiūriu, Saulius pasirėmęs ant ieties, o karo vežimai ir raiteliai skuba prie jo.

6. Der Jüngling, der ihm solches sagte, sprach: Ich kam von ungefähr aufs Gebirge Gilboa, und siehe Saul lehnte sich auf seinen Spieß, und die Wagen und Reiter jagten hinter ihm her.

6. Et le jeune homme qui lui donnait ces nouvelles, répondit: Je me trouvais par hasard sur la montagne de Guilboa, et voici, Saül s'appuyait sur sa lance; et voici, les chars et les cavaliers etaient près de l'atteindre;

6. Y el mancebo que le daba las nuevas respondió: Por casualidad vine al monte de Gelboé, y, he aquí Saul que estaba recostado sobre su lanza, y venían tras él carros y gente de a caballo:

6 Toen zeide de jongen, die hem de boodschap bracht: Ik kwam bij geval op het gebergte van Gilboa; en ziet, Saul leunde op zijn spies; en ziet, de wagens en ritmeesters hielden dicht op hem.

6. Odpowiedział mu młodzieniec, który mu to oznajmił: Przyszedłem z trafunku na górę Gilboe, a oto, Saul tkwiał na włóczni swojej, a wozy i jezdni doganiali go.

6. Felele az ifjú, ki a hírt hozta: Történetből felmenék a Gilboa hegyére, és ímé Saul [4†] az ő dárdájára támaszkodott vala, és ímé a szekerek és lovagok utólérék őtet.

6 И сказал отрок, рассказывавший ему: я случайно пришел на гору Гелвуйскую, и вот, Саул пал на свое копье, колесницы же и всадники настигали его.

6. І відказав молодик, що принїс вість: Довелось менї случаєм ійти Гелвуйськими горами, коли ж дивлюсь - Саул настромивсь на свого списа, а колесницї й комонник зближаються до його.

7. Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: 'Tässä olen.'

7. Ja sitte hän käänsi hänensä, ja näki minun ja kutsui tykönsä, ja minä sanoin: tässä minä olen.

7. Ja sijttecuin hän käänsi hänens ja näki minun ja cudzui tygöns ja minä sanoin: täsä minä olen.

7 And when he looked behind him, he saw me and called to me. And I answered, Here I am.

7. And when he looked behind him, he saw me, and called unto me. And I answered, Here am I.

7. Og han saa omkring bag sig og saa mig, og han kaldte ad mig, og jeg sagde: Se, her er jeg.

7. Och han vände sig om, och fick se mig, och kallade mig, och jag sade: Här är jag.

7. Ja ta watis ennese tahha ja näggi mind, ja hüdis mind, ja ma ütlesin: Siin ma ollen.

7. Atsigręžęs ir mane pamatęs, jis pašaukė mane. Aš atsiliepiau: ‘Aš čia!’

7. Und er wandte sich um und sah mich und rief mich. Und ich sprach: Hier bin ich.

7. Et, regardant en arrière, il me vit, et m'appela; et je répondis: Me voici.

7. Y como él miró atrás, me vió, y me llamó: y yo dije: Héme aquí:

7 Zo zag hij achter zich om, en zag mij, en hij riep mij, en ik zeide: Zie, hier ben ik.

7. Tedy obejrzawszy się, obaczył mię, i zawołał na mię, i rzekłem: Owom ja.

7. Hátratekintvén pedig Saul, megláta engem és szólíta, és mondék: Ímhol vagyok én.

7 Тогда он оглянулся назад и, увидев меня, позвал меня.

7. Обернеться він назад себе й, побачивши мене, покликав мене. Я озвавсь: Чую!

8. Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen.'

8. Hän sanoi minulle: kuka sinä olet? Minä vastasin: minä olen Amalekilainen.

8. Hän sanoi: cucas olet? minä wastaisin: minä olen Amalechiteri.

8 And he said to me, Who are you? And I answered him, I am an Amalekite.

8. And he said unto me, Who art thou? And I answered him, I am an Amalekite.

8. Og han sagde til mig: Hvo er du? og jeg sagde til ham: Jeg er en Amalekiter.

8. Och han talade till mig: Ho äst du? Jag sade till honom: Jag är en Amalekit.

8. Ja ta ütles mulle: Kes sa olled? ja ma ütlesin ta wasto: Ma ollen Amalekimees.

8. Jis klausė: ‘Kas tu esi?’ Aš atsakiau jam: ‘Aš esu amalekietis’.

8. Und er sprach zu mir: Wer bist du? Ich sprach zu ihm: Ich bin ein Amalekiter.

8. Et il me dit: Qui es-tu? Et je lui répondis: Je suis Amalécite.

8. Y él me dijo: ¿Quién eres tú? Y yo le respondí: Soy Amalecita.

8 En hij zeide tot mij: Wie zijt gij? En ik zeide tot hem: Ik ben een Amalekiet.

8. I rzekł mi: Coś ty zacz? A jam mu odpowiedział: Jestem Amalekita.

8. Monda pedig nékem: Ki vagy te? Felelék néki: Amálekita vagyok.

8 И я сказал: вот я. Он сказал мне: кто ты? И я сказал ему: я – Амаликитянин.

8. Питає він: Хто ти? Відказую: Амаликій.

9. Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä.'

9. Ja hän sanoi minulle: tules minun tyköni ja tapa minua; sillä minä ahdistetaan kovin ja minun henkeni on vielä kokonainen minussa.

9. Ja hän sanoi minulle: tules minun tygöni ja tapa minua: sillä minä ahdistetan cowin ja minun hengen on wielä coconainen minus.

9 And he said to me, I beseech you, stand beside me and kill me, for anguish has taken hold of me, because my life is yet whole in me.

9. He said unto me again, Stand, I pray thee, upon me, and slay me: for anguish is come upon me, because my life is yet whole in me.

9. Da sagde han til mig: Kære, træd hen til mig, og dræb mig, thi Krampen har grebet mig; men Livet er endnu ganske i mig.

9. Och han sade till mig: Kom hit till mig, och dräp mig; ty ångest hafver begripit mig; ty mitt lif är ännu allt helt i mig.

9. Ja ta ütles mo wasto: Seisa, pallun ma, mo wasto ja te mulle surma, sest se wäljaömmeltud kuub on mind ärrakeelnud, et mo hing alles terwe mo sees on.

9. Tada jis man tarė: ‘Ateik ir nužudyk mane; aš kankinuosi, bet gyvybė dar yra manyje’.

9. Und er sprach zu mir: Tritt zu mir und töte mich; denn ich bin bedrängt umher, und mein Leben ist noch ganz in mir.

9. Alors il me dit: Avance-toi vers moi, et me fais mourir; car je suis dans une grande angoisse, ma vie est encore toute en moi.

9. Y él me volvió a decir: Yo te ruego que te pongas sobre mí, y me mates, porque me toman angustias, y aun toda mi alma está en mí.

9 Toen zeide hij tot mij: Sta toch bij mij, en dood mij; want deze malienkolder heeft mij opgehouden; want mijn leven is nog gans in mij.

9. I rzekł mi: Staó, proszę, nademną, a zabij mię: bo mię zdjęły ciężkości, gdyż jeszcze wszystka dusza moja we mnie jest.

9. Akkor monda nékem: Kérlek állj mellém és ölj meg engem, mert dermedtség fogott el engem, [5†] pedig a lélek még teljesen bennem van.

9 Тогда он сказал мне: подойди ко мне и убей меня, ибо тоска смертная объяла меня, душа моя все еще во мне.

9. І просить мене: Приступи до мене та завдай менї смерть, бо трівога смертня обняла мене, а душа ще вся в менї.

10. Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni.

10. Niin minä menin hänen tykönsä ja tapoin hänen; sillä minä tiesin, ettei hän olisi kuitenkaan sen lankeemisen jälkeen elänyt. Ja minä otin kruunun hänen päästänsä ja käsirenkaat hänen kädestänsä ja toin ne tänne minun herralleni.

10. Nijn minä menin hänen tygöns ja tapoin hänen: sillä minä tiesin ettei hän olis cuitengan sen langemisen jälken elänyt. Ja minä otin cruunun hänen päästäns ja käsirengat hänen kädestäns ja toin ne tänne sinulle minun Herralleni.

10 So I stood beside him and killed him, because I was sure that he could not live after he was fallen. And I took the crown that was upon his head and the bracelet that was on his arm and have brought them here to my lord.

10. So I stood upon him, and slew him, because I was sure that he could not live after that he was fallen: and I took the crown that was upon his head, and the bracelet that was on his arm, and have brought them hither unto my lord.

10. Og jeg traadte hen til ham og dræbte ham, thi jeg vidste, at han ikke kunde leve efter sit Fald; og jeg tog Kronen, som var paa hans Hoved, og Armsmykket, som var paa hans Arm, og har bragt dem hid til min Herre.

10. Så gick jag till honom, och drap honom; förty jag visste väl, att han icke skulle kunna lefva efter hans fall; och jag tog kronona af hans hufvud, och armsmidet af hans arm, och hafver burit det hit till dig, min herra.

10. Sepärrast seisin ma temma wasto ja teggin temmale surma; sest ma teädsin, et ta ei woind ellusse jäda, pärrast sedda kui ta olli mahhalangend ja ma wötsin se kroni, mis ta Peas, ja se käewarre ehte, mis ta käewarre ümber, ja ollen neid seie omma issanda jure tonud.

10. Priėjau prie jo ir nužudžiau, nes buvau tikras, kad jis neišgyvens po savo kritimo. Nuėmiau karūną nuo jo galvos ir apyrankę nuo jo rankos ir atnešiau juos čia savo valdovui’‘.

10. Da trat ich zu ihm und tötete ihn; denn ich wußte wohl, daß er nicht leben konnte nach seinem Fall; und nahm die Krone von seinem Haupt und das Armgeschmeide von seinem Arm und habe es hergebracht zu dir, meinem Herrn.

10. Je me suis donc approché de lui et je l'ai fait mourir; car je savais qu'il ne vivrait pas après s'être ainsi jeté sur son épée; puis j'ai pris la couronne qui était sur sa tête, et le bracelet qui était à son bras, et je les ai apportés ici à mon seigneur.

10. Yo entónces púseme sobre él, y le maté: porque sabía que no podía vivir después de su caida. Y tomé la corona que tenía en su cabeza, y la ajorca que traía en su brazo, y las he traido acá a mi señor.

10 Zo stond ik bij hem, en doodde hem; want ik wist, dat hij na zijn val niet leven zou; en ik nam de kroon, die op zijn hoofd was, en het armgesmijde, dat aan zijn arm was, en heb ze hier tot mijn heer gebracht.

10. Przetoż stanąwszy nad nim, zabiłem go: bom wiedzieł, że nie będzie żyw po upadku swoim, i wziąłem koronę, która była na głowie jego, i zawieszenie, które było na ramieniu jego, a przyniosłem je tu do pana mego.

10. Annakokáért én mellé állván, megölém őtet, mert tudtam, hogy meg nem él, miután elesett, és elhozám a koronát, mely az ő fején vala, és az aranypereczet, mely az ő karján volt, és azokat ímé ide hoztam az én uramnak.

10 И я подошел к нему и убил его, ибо знал, что он не будет жив после своего падения; и взял я венец, бывший на голове его, и запястье, бывшее на руке его, и принес их к господину моему сюда.

10. І приступив я й завдав йому смерть, бо я знав, що він не переживе свого впаду. Тодї зняв я з голови в його царський вінець, і запинку з руки в його та й принїс оце мойму панові.

11. Niin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne; samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssansa.

11. Silloin tarttui David vaatteisiinsa ja repäisi ne; niin myös joka mies, joka hänen kanssansa oli,

11. Silloin tartui Dawid waatteisijns ja rewäis ne nijn myös jocamies cuin hänen cansans oli.

11 Then David took hold of his clothes and tore them and likewise all the men who were with him.

11. Then David took hold on his clothes, and rent them; and likewise all the men that were with him:

11. Da tog David fat i sine Klæder og sønderrev dem, og ligervis alle Mændene, som vare hos ham.

11. Då fattade David sin kläder, och ref dem sönder, och alle de män, som när honom voro;

11. Ja Tawet hakkas omma ridisse kinni ja kärristas neid löhki, ja nisammoti keik need mehhed, kes temma jures ollid,

11. Tuomet Dovydas, nutvėręs savo drabužius, perplėšė juos, taip padarė ir visi vyrai, buvę su juo.

11. Da faßte David seine Kleider und zerriß sie, und alle Männer, die bei ihm waren,

11. Alors David prit ses vêtements, et les déchira; et tous les hommes qui étaient avec lui firent de même.

11. Entónces David trabando de sus vestidos rompiólos, y lo mismo hicieron los varones que estaban con él.

11 Toen vatte David zijn klederen en scheurde ze; desgelijks ook al de mannen, die met hem waren.

11. Tedy Dawid pochwyciwszy szaty swoje, rozdarł je, także i wszyscy mężowie, którzy z nim byli.

11. Akkor megragadá Dávid a maga ruháit és [6†] megszaggatá, úgyszintén a többi emberek is, a kik ő vele valának.

11 Тогда схватил Давид одежды свои и разодрал их, также и все люди, бывшие с ним.

11. Тодї вхопив Давид одїж свою та й роздер її, а так само й його прибічники.

12. Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.

12. Ja valittivat ja itkivät, ja paastosivat ehtoosen asti, Saulin ja hänen poikansa Jonatanin tähden, ja Herran kansan tähden, ja Israelin huoneen tähden, että ne miekan kautta langenneet olivat.

12. Ja surit ja itkit ja paastoisit ehtosen asti Saulin ja hänen poicans Jonathanin tähden ja HERran Canssan tähden ja Israelin huonen tähden että ne miecan cautta langennet olit.

12 And they mourned and wept and fasted until evening, for Saul and for Jonathan his son and for the people of Jehovah and for the house of Israel, because they were fallen by the sword.

12. And they mourned, and wept, and fasted until even, for Saul, and for Jonathan his son, and for the people of the LORD, and for the house of Israel; because they were fallen by the sword.

12. Og de sørgede og græd og fastede indtil Aftenen over Saul og over Jonathan, hans Søn, og over Herrens Folk og over Israels Hus, at de vare faldne ved Sværdet.

12. Och jämrade sig, och greto, och fastade allt intill aftonen öfver Saul och Jonathan hans son; och öfver Herrans folk, och öfver Israels hus, att de genom svärd fallne voro.

12. Ja teggid kaebdust ja nutsid ja paastusid öhtoni Sauli pärrast ja ta poia Jonatani pärrast ja Jehowa rahwa pärrast ja Israeli suggu pärrast, et nemmad moöga läbbi ollid langenud.

12. Jie iki vakaro verkė, pasninkavo ir liūdėjo Sauliaus, jo sūnaus Jehonatano ir Viešpaties tautos, Izraelio namų, nes jie žuvo nuo kardo.

12. und trugen Leid und weinten und fasteten bis an den Abend über Saul und Jonathan, seinen Sohn, und über das Volk des HERRN und über das Haus Israel, daß sie durchs Schwert gefallen waren.

12. Et ils menèrent deuil, et pleurèrent, et jeûnèrent jusqu'au soir à cause de Saül, et de Jonathan, son fils, et du peuple de l'Éternel, et de la maison d'Israël; parce qu'ils étaient tombés par l'épée.

12. Y lloraron, y lamentaron; y ayunaron hasta la tarde por Saul y por Jonatán su hijo, y por el pueblo de Jehová, y por la casa de Israel, que habían caido a cuchillo.

12 En zij weeklaagden, en weenden, en vastten tot op den avond, over Saul en over Jonathan, zijn zoon, en over het volk des HEEREN, en over het huis Israels, omdat zij door het zwaard gevallen waren.

12. A żałując płakali, i pościli aż do wieczora dla Saula, i dla Jonatana, syna jego, i dla ludu Paóskiego, i dla domu Izraelskiego, że polegli od miecza.

12. És nagy zokogással sírának, és bőjtölének [7†] mind estvéig, Saulon és Jonathánon, az ő fián, és az Úrnak népén és Izráelnek házán, mivelhogy fegyver által hullottak el.

12 и рыдали и плакали, и постились до вечера о Сауле и о сыне его Ионафане, и о народе Господнем и о доме Израилевом, что пали они от меча.

12. І сумували плачучи й постили до вечора по Саулові і по його синові Йонатанові і по людові Ізрайлевому й по домові Ізрайлевому, бо вони полягли від меча.

13. Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: Mistä sinä olet? Hän vastasi: Minä olen täällä muukalaisena elävän amalekilaisen miehen poika.

13. Ja David sanoi nuorukaiselle, joka näitä hänelle ilmoitti: kusta sinä olet? Hän sanoi: minä olen muukalaisen Amalekilaisen poika.

13. JA Dawid sanoi nuorucaiselle joca näitä ilmoitti: custas olet? hän sanoi: minä olen muucalaisen Amalechiterin poica.

13 And David said to the young man who told him, From where are you? And he answered, I am the son of a traveler, an Amalekite.

13. And David said unto the young man that told him, Whence art thou? And he answered, I am the son of a stranger, an Amalekite.

13. Og David sagde til den unge Karl, som gav ham det til Kende: Hvorfra er du? og han sagde: Jeg er en fremmed amalekitisk Mands Søn.

13. Och David sade till ynglingen, som honom det bådat hade: Hvadan äst du? Han sade: Jag är en främling, en Amalekits son.

13. Ja Tawet ütles se nore mehhe wasto, kes temmale sedda olli teäda annud: kust poolt sa olled? ja ta ütles: Ma ollen ühhe woöra Amalekimehhe poeg.

13. Dovydas tarė jaunuoliui, kuris jam tai pranešė: ‘‘Iš kur esi?’‘ Tas atsakė: ‘‘Aš esu ateivio amalekiečio sūnus’‘.

13. Und David sprach zu dem Jüngling, der es ihm ansagte: Wo bist du her? Er sprach: Ich bin eines Fremdlings, eines Amalekiters, Sohn.

13. Mais David dit au jeune homme qui lui avait donné ces nouvelles: D'où es-tu? Et il répondit: Je suis fils d'un étranger amalécite.

13. Y David dijo a aquel mancebo, que le había traido las nuevas: ¿De dónde eres tú? Y él respondió: Yo soy hijo de un extranjero, Amalecita.

13 Voorts zeide David tot den jongen, die hem de boodschap gebracht had: Van waar zijt gij? En hij zeide: Ik ben de zoon van een vreemden man, van een Amalekiet.

13. I rzekł Dawid do młodzieóca, który mu to oznajmił: Skądeś ty? I odpowiedział: Jestem synem męża przychodnia Amalekity.

13. És monda Dávid az ifjúnak, a ki ezt elbeszélé néki: Honnét való vagy te? Felele: Egy jövevény Amálekita férfi fia vagyok.

13 И сказал Давид отроку, рассказывавшему ему: откуда ты? И сказал он:я – сын пришельца Амаликитянина.

13. І питає Давид у молодика, що принїс йому звістку: Звідки ти? А той відказав: Я син Амаликія-заволоки.

14. Daavid sanoi hänelle: Kuinka et peljännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?

14. David sanoi hänelle: miksi et peljännyt laskea kättäs tappamaan Herran voideltua?

14. Dawid sanoi hänelle: mixes peljännyt laske sinun kättäs ja tappa HERran woideltua?

14 And David said to him, Why were you not afraid to put forth your hand to destroy Jehovah's anointed?

14. And David said unto him, How wast thou not afraid to stretch forth thine hand to destroy the LORD'S anointed?

14. Og David sagde til ham: Hvorledes frygtede du ikke for at udrække din Haand til at dræbe Herrens Salvede?

14. David sade till honom: Hvi hafver du icke fruktat dig komma dina hand vid Herrans smorda, till att dräpa honom?

14. Ja Tawet ütles ta wasto: Kuida ei olle sa mitte kartnud omma kät wäljapistes, et sa Jehowa woitud mehhe ärrarikkunud?

14. Dovydas jam tarė: ‘‘Kaip išdrįsai pakelti savo ranką, kad nužudytum Viešpaties pateptąjį?’‘

14. David sprach zu ihm: Wie, daß du dich nicht gefürchtet hast, deine Hand zu legen an den Gesalbten des HERRN, ihn zu verderben!

14. Et David lui dit: Comment n'as-tu pas craint d'avancer ta main pour tuer l'oint de l'Éternel?

14. Y díjole David: ¿Cómo no hubiste temor de extender tu mano para matar al ungido de Jehová.

14 En David zeide tot hem: Hoe, hebt gij niet gevreesd uw hand uit te strekken, om den gezalfde des HEEREN te verderven?

14. Zatem rzekł do niego Dawid: Jakożeś się nie bał ściągnąć ręki twej, abyś zabił pomazaóca Paóskiego?

14. Ismét monda néki Dávid: Hogy nem féltél felemelni kezedet [8†] az Úr felkentjének elvesztésére?

14 Тогда Давид сказал ему: как не побоялся ты поднять руку, чтобы убить помазанника Господня?

14. Давид же питає: Як же ти не боявсь простягти руку, щоб убити помазанника Господнього?

15. Ja Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi. Ja hän iski hänet kuoliaaksi.

15. Ja David kutsui yhden palvelioistansa ja sanoi: tule tänne ja lyö häntä. Ja hän löi hänen kuoliaaksi.

15. Ja Dawid sanoi yhdelle hänen nuorista miehistäns: tule tänne ja lyö händä. Ja hän löi hänen cuoliaxi.

15 And David called one of the young men and said, Go near and fall upon him. And he killed* him so that he died.

15. And David called one of the young men, and said, Go near, and fall upon him. And he smote him that he died.

15. Og David kaldte ad en af de unge Karle og sagde: Kom frem, fald an paa ham; og han slog ham, saa at han døde.

15. Och David sade till en af sina unga män: Fram, och slå honom. Och han slog honom, att han blef död.

15. Ja Tawet kutsus ühhe neist norist mehhist ja ütles: Tulle tenna, minne ta peäle; ja tem̃a löi tedda mahha, et ta surri.

15. Tada jis, pasišaukęs vieną iš savo jaunuolių, tarė: ‘‘Ateik ir užmušk jį’‘. Tas smogė jam, ir jis mirė.

15. Und David sprach zu seiner Jünglinge einem: Herzu, und schlag ihn! Und er schlug, ihn daß er starb.

15. Alors David appela l'un de ses gens, et lui dit: Approche-toi, jette-toi sur lui! Il le frappa, et il mourut.

15. Entónces David llamó a uno de los mancebos, y díjole: Llega, y mátale. Y él le hirió, y murió.

15 En David riep een van de jongens, en zeide: Treed toe, val op hem aan. En hij sloeg hem, dat hij stierf.

15. Zawołał tedy Dawid jednego z sług, i rzekł: Przystąp, a zabij go, a on go uderzył, że umarł.

15. És szólíta Dávid egyet az ő szolgái közül, kinek monda: Jőjj elő és öld meg [9†] őt. Ki általüté azt, és meghala.

15 И призвал Давид одного из отроков и сказал ему: подойди, убей его.

15. І покликнув Давид на одного слугу й приказав йому: Вбий його! Той рубнув, і вмер він.

16. Mutta Daavid sanoi hänelle: Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun'.

16. Niin sanoi David hänelle: sinun veres olkoon sinun pääs päällä; sillä sinun suus on todistanut itse sinuas vastaan ja sanonut: minä olen Herran voidellun tappanut.

16. Nijn sanoi Dawid hänelle: sinun weres olcon sinun pääs päälle: sillä sinun suus on todistanut idze sinuas wastan ja sanonut: minä olen HERran woidellun tappanut.

16 And David said to him, Your blood be upon your head, for your mouth has testified against you, saying, I have slain Jehovah's anointed.

16. And David said unto him, Thy blood be upon thy head; for thy mouth hath testified against thee, saying, I have slain the LORD'S anointed.

16. Og David sagde til ham: Dit Blod være over dit Hoved; thi din Mund vidnede imod dig, da du sagde: Jeg har dræbt Herrens Salvede.

16. Då sade David till honom: Ditt blod vare öfver ditt hufvud; ty din mun hafver talat emot dig sjelf, och sagt: Jag hafver dräpit Herrans smorda.

16. Sest Tawet olli temmale üttelnud: Sinno werri olgo so Pea peäl, sest sinno su on so wasto tunnistanud ja üttelnud: Minna ollen Jehowa woitud mehhele surma teinud.

16. Dovydas pasakė jam: ‘‘Tavo kraujas kris ant tavo galvos, nes tavo paties žodžiai paliudijo prieš tave, kai pasakei: ‘Aš nužudžiau Viešpaties pateptąjį’ ‘‘.

16. Da sprach David zu ihm: Dein Blut sei über deinem Kopf; denn dein Mund hat wider dich selbst geredet und gesprochen: Ich habe den Gesalbten des HERRN getötet.

16. Et David lui dit: Ton sang soit sur ta tête! car ta bouche a témoigné contre toi, en disant: J'ai fait mourir l'oint de l'Éternel.

16. Y David le dijo: Tu sangre sea sobre tu cabeza, pues que tu boca atestiguó contra tí, diciendo: Yo mate al ungido de Jehová.

16 En David zeide tot hem: Uw bloed zij op uw hoofd; want uw mond heeft tegen u getuigd, zeggende: ik heb den gezalfde des HEEREN gedood.

16. I rzekł do niego Dawid: Krew twoja na głowę tweję: bo usta twoje świadczyły przeciw tobie, mówiąc: Jam zabił pomazaóca Paóskiego.

16. És monda néki Dávid: A te véred legyen a te fejeden: mert a tennen nyelved vallása bizonyságot tesz ellened, mondván: Én öltem [10†] meg az Úrnak felkentjét.

16 И тот убил его, и он умер. И сказал к нему Давид: кровь твояна голове твоей, ибо твои уста свидетельствовали на тебя, когда ты говорил: я убил помазанника Господня.

16. Давид же сказав: Кров твоя на голові твоїй; засуд на себе видав ти словом своїм: Я завдав смерть помазанникові Господньому.

17. Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista

17. Ja David valitti tämän valituksen Saulin ja Jonatanin hänen poikansa ylitse,

17. JA Dawid walitti tämän walituxen Saulin ja Jonathanin hänen poicans tähden.

17 And David lamented with this lamentation over Saul and over Jonathan his son

17. And David lamented with this lamentation over Saul and over Jonathan his son:

17. Og David sang denne Klagesang over Saul og over Jonathan, hans Søn,

17. Och David klagade denna klagan öfver Saul och Jonathan hans son;

17. Ja Tawet laulis Sauli pärrast ja ta poia Jonatani pärrast sedda nuttoluggu,

17. Dovydas giedojo šitą raudą apie Saulių ir jo sūnų Jehonataną,

17. Und David klagte diese Klage über Saul und Jonathan, seinen Sohn,

17. Alors David fit sur Saül et sur Jonathan, son fils, cette complainte,

17. Y endechó David a Saul y a Jonatán su hijo, con esta endecha.

17 David nu klaagde deze klage over Saul en over Jonathan, zijn zoon;

17. Lamentował tedy Dawid lamentem takowym nad Saulem, i nad Jonatanem, synem jego;

17. És keservesen síra Dávid ilyen sírással, [11†] Saulon és Jonathánon, az ő fián,

17 И оплакал Давид Саула и сына его Ионафана сею плачевною песнью,

17. І зложив Давид плачевню пісьню над Саулом і над його сином Йонатаном,

18. ja käski opettaa sen, Jousilaulun, Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa:

18. Ja käski opettaa Juudan lapsia Joutsivirren: katso, se on kirjoitettu Hurskasten kirjassa.

18. Ja käski opetta Judan lapsia joudzeen cadzo se on kirjoitettu hurscasten kirjas.

18 (and he commanded them teach the sons of Judah (the song of) the bow; behold, it is written in the book of Jashar):

18. (Also he bade them teach the children of Judah the use of the bow: behold, it is written in the book of Jasher.)

18. og han befalede, at man skulde lære Judas Børn Buen; se, den er skreven i den oprigtiges Bog:

18. Och befallde, att man skulle lära Juda barn bågan: Si, det är skrifvet uti den redeligas bok:

18. Ja ütles: Et Juda lapsi piddi ammut öppetadama; (wata se on kirjasse pandud selle öiglase ramatusse.)

18. norėdamas, kad Judo vaikai mokytųsi Lanko giesmės, kaip parašyta Josaro knygoje.

18. und befahl, man sollte die Kinder Juda das Bogenlied lehren. Siehe, es steht geschrieben im Buch der Redlichen:

18. Qu'il ordonna d'enseigner aux enfants de Juda, la complainte de l'Arc; voici, elle est écrite au livre du Juste:

18. Y dijo, que enseñasen al arco a los hijos de Judá. He aquí que así está escrito en el libro del derecho.

18 Als hij gezegd had, dat men den kinderen van Juda den boog zou leren; ziet, het is geschreven in het boek des Oprechten.

18. (Rozkazawszy jednak, aby uczono synów Judzkich z łuku strzelać, jako napisano w księgach Jasar.)

18. És monda (íjdal ez, hogy megtanulják Júda fiai, mely be van írva a [12†] Jásár könyvébe):

18 и повелел научить сынов Иудиных луку, как написано в книге Праведного, и сказал:

18. (І повелїв навчати синів Юдиних лука, як се написано в книзї праведного) і промовив:

19. Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!

19. O Israelin kunnia! sinun kukkuloillas ovat surmatut: kuinka sankarit ovat langenneet?

19. Israelin jaloimmat owat sinun cuckuloillas surmatut cuinga Sangarit owat langennet?

19 Your glory, O Israel, is slain upon your high places! How are the mighty fallen!

19. The beauty of Israel is slain upon thy high places: how are the mighty fallen!

19. O Israels Pryd! paa dine Høje ligger han ihjelslagen; hvorledes ere de vældige faldne?

19. De ädlaste i Israel äro slagne på din berg; huru äro de hjeltar fallne!

19. Israeli illo on so paikade peäle mahhalödud; kuida on need wäggewad langenud!

19. ‘‘Tavo šlovė, o Izraeli, žuvo tavo aukštumose, krito galingieji!

19. "Die Edelsten in Israel sind auf deiner Höhe erschlagen. Wie sind die Helden gefallen!

19. Ta gloire, ô Israël, a péri sur tes collines! Comment sont tombés les hommes vaillants?

19. La gloria de Israel, muertos sobre tus collados: ¡cómo han caido los valientes!

19 O Sieraad van Israel, op uw hoogten is hij verslagen; hoe zijn de helden gevallen!

19. O ozdobo Izraelska! na górach twoich zranionyś jest; jakoż polegli mocarze twoi!

19. Izráel! a te ékességed elesett halmaidon: miként hullottak el a hősök!

19 краса твоя, о Израиль, поражена на высотах твоих! как пали сильные!

19. Ой Ізраїлю! пробито (з лука) твою втїху в твоїх таки горах. Як се полягли хоробрі?

20. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.

20. Älkäät sanoko sitä Gatissa, älkäät myös ilmoittako Askalonin kaduilla, ettei Philistealaisten tyttäret iloitsisi eikä ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.

20. Älkät sanoco sitä Gathis älkät myös ilmoittaco Aschalonin catuilla ettei Philisterein tyttäret iloidzis eikä ymbärinsleickamattomain tyttäret riemuidzis.

20 Do not tell it not in Gath, proclaim it not in the streets of Ashkelon, lest the daughters of the Philistines rejoice, lest the daughters of the uncircumcised triumph.

20. Tell it not in Gath, publish it not in the streets of Askelon; lest the daughters of the Philistines rejoice, lest the daughters of the uncircumcised triumph.

20. Giver det ikke til Kende i Gath, bebuder det ikke paa Gaderne i Askalon, at Filisternes Døtre ikke skulle glæde sig, at de uomskaarnes Døtre ikke skulle fryde sig!

20. Bebåder det icke i Gath, förkunner det icke på gatomen i Askelon; på det att de Philisteers döttrar sig icke fröjda skola, att de oomskornas döttrar icke glädjas skola.

20. Ärge andke seddä teäda Kati liñnas; ärge wige neid röömsaid Askeloni ulitsatte peäle, et Wilistide tütred ei sa röömsaks, et ümberleikamatta meeste tütred römo pärrast ei hüppa.

20. Nepasakokite Gate, neskelbkite Aškelono gatvėse, kad nesilinksmintų filistinų dukterys, nedžiūgautų neapipjaustytųjų dukterys.

10. Sagt's nicht an zu Gath, verkündet's nicht auf den Gassen zu Askalon, daß sich nicht freuen die Töchter der Philister, daß nicht frohlocken die Töchter der Unbeschnittenen.

20. N'allez point le dire dans Gath, ne l'annoncez point dans les places d'Askélon; de peur que les filles des Philistins ne se réjouissent, de peur que les filles des incirconcis ne triomphent.

20. No lo denuncíeis en Get, no deis las nuevas en las plazas de Ascalon; porque no se alegren las hijas de los Filisteos: porque no salten de gozo las hijas de los incircuncisos.

20 Verkondigt het niet te Gath, boodschapt het niet op de straten van Askelon; opdat de dochters der Filistijnen zich niet verblijden, opdat de dochters der onbesnedenen niet opspringen van vreugde.

20. Nie powiadajcież w Get, a nie rozgłaszajcie po ulicach w Aszkalonie, aby się snać nie weseliły córki Filistyóskie, by się snać nie radowały córki nieobrzezaóców.

20. Meg ne mondjátok [13†] Gáthban, ne hirdessétek Askelon utczáin, hogy ne örvendjenek a Filiszteusok leányai, és ne ujjongjanak a körülmetéletlenek leányai.

20 Не рассказывайте в Гефе, не возвещайте на улицах Аскалона, чтобы не радовались дочери Филистимлян, чтобы не торжествовали дочери необрезанных.

20. Не росказуйте у Гетї, не звіщайте по улицях Аскалону, щоб жіноцтво Филистійське не радувалось, щоб не веселились дочки необрізаних.

21. Te Gilboan vuoret, älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna.

21. Te Gilboan vuoret, älköön tulko kaste eikä sade teidän päällenne, älköön myös olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sillä siellä on väkeväin kilpi lyöty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei hän olisikaan ollut öljyllä voideltu.

21. Te Gilboan wuoret älkön tulco caste eikä sade teidän päällen älkön myös olco pellot joista ylönnysuhri tule: sillä siellä on wäkewitten kilpi lyöty maahan Saulin kilpi nijncuin ei hän oliscan ollut öljyllä woideltu.

21 You* mountains of Gilboa, let there be no dew nor rain upon you*, neither fields of offerings, for there the shield of the mighty was vilely cast away, the shield of Saul, not anointed with oil.

21. Ye mountains of Gilboa, let there be no dew, neither let there be rain, upon you, nor fields of offerings: for there the shield of the mighty is vilely cast away, the shield of Saul, as though he had not been anointed with oil.

21. Bjerge udi Gilboa! der skal ikke komme Dug, ej heller Regn paa eder, der skal ej heller være Agre med Offergaver; thi der er de vældiges Skjold besmittet, Sauls Skjold ikke salvet med Olie.

21. I Gilboa berg, komme på eder hvarken dagg eller regn, icke heller vare åkrar, der häfoffer af kommer; förty der är de hjeltars sköld afslagen, Sauls sköld, likasom han icke hade varit smord med oljo.

21. Kilboa mäed! ärgo tulgo teie peäle ei kastet egga wihma, ja ärge jäge üllestöstmisse-ohwride pölluks: sest seäl on wäggewatte kilp läilaks läinud, Sauli kilp, otsego polleks ta mitte ölliga woitud.

21. Jūs, Gilbojos kalnai, tenekrinta ant jūsų nei rasa, nei lietus, kad nebūtų ant jūsų derlingų laukų.Ten buvo pamestas galingųjų skydas, skydas Sauliaus, lyg jis nebūtų buvęs pateptas.

10. Ihr Berge zu Gilboa, es müsse weder tauen noch regnen auf euch noch Äcker sein, davon Hebopfer kommen; denn daselbst ist den Helden ihr Schild abgeschlagen, der Schild Sauls, als wäre er nicht gesalbt mit Öl.

21. Montagnes de Guilboa, que la rosée et la pluie ne tombent plus sur vous, qu'il n'y ait plus de champs dont on offre les prémices; car c'est là qu'a été jeté le bouclier des hommes forts, le bouclier de Saül, comme s'il n'eût pas été oint d'huile.

21. Montes de Gelboé, ni rocío ni lluvia caiga sobre vosotros; ni seais tierras de ofrendas: porque allí fué desechado el escudo de los valientes, el escudo de Saul, como si no hubiera sido ungido de aceite.

21 Gij, bergen van Gilboa, noch dauw noch regen moet zijn op u, noch velden der hefofferen; want aldaar is der helden schild smadelijk weggeworpen, het schild van Saul, alsof hij niet gezalfd ware geweest met olie.

21. O góry Gielboe! ani rosa, ani deszcz niech nie upada na was, i niech tam nie będą pola urodzajne; albowiem tam porzucona jest tarcz mocarzów, tarcz Saulowa, jakoby nie był pomazany olejem.

21. Gilboa [14†] hegyei, se harmat, se eső ti reátok ne szálljon, és mezőtök ne teremjen semmi áldozatra valót; mert ott hányatott el az erős vitézek paizsa, Saulnak paizsa, mintha meg nem kenettetett volna [15†] olajjal.

21 Горы Гелвуйские! да не сойдет ни роса, ни дождь на вас, и да не будет на вас полей с плодами, ибо там повержен щит сильных, щит Саула, как бы не был он помазан елеем.

21. Ви ж гори, Гелвуйські, щоб на вас не впало нї дощу на ваші ниви, нї роси на поле, бо там покинений щит сильних, щит Саулів, мов би не мазано Саула сьвятою олїєю.

22. Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.

22. Jonatanin joutsi ei harhaillut tapettuin verestä ja voimallisten lihavuudesta, ja Saulin miekka ei palajanut tyhjänä.

22. Jonathanin joudzi ei harhaillut ja Saulin miecka ei ollut tyhjä tapettuin werestä ja Sangarein lihawudesta.

22 From the blood of the slain, from the fat of the mighty, the bow of Jonathan turned not back and the sword of Saul returned not empty.

22. From the blood of the slain, from the fat of the mighty, the bow of Jonathan turned not back, and the sword of Saul returned not empty.

22. Jonathans Bue vendte ikke tilbage fra de ihjelslagnes Blod, fra de vældiges Fedme, og Sauls Sværd kom ikke tilbage forgæves.

22. Jonathans båge felade icke, och Sauls svärd kom aldrig fåfängt igen ifrå de slagnas blod, och ifrå de hjeltars fetma.

22. Nende mahhalödud innimeste werrest, nende wäggewatte raswast polle Jonatani ammo mitte taggasi tagganend, ja Sauli moök ei tulnud tühjalt taggasi.

22. Be nukautųjų kraujo, be galingųjų taukų, Jehonatano lankas nesugrįždavo, ir Sauliaus kardas negrįždavo tuščias.

10. Der Bogen Jonathans hat nie gefehlt, und das Schwert Sauls ist nie leer wiedergekommen von dem Blut der Erschlagenen und vom Fett der Helden.

22. L'arc de Jonathan ne revenait jamais sans être teint du sang des blessés et de la graisse des vaillants; et l'épée de Saül ne retournait pas sans effet.

22. Sin sangre de muertos, sin sebo de valientes, el arco de Jonatán nunca volvió atrás, ni la espada de Saul se tornó vacía.

22 Van het bloed der verslagenen, van het vette der helden, werd Jonathans boog niet achterwaarts gedreven; en Sauls zwaard keerde niet ledig weder.

22. Od krwi zabitych, i od sadła mocarzów strzała łuku Jonatanowego nie wracała się na wstecz, a miecz Saulowy nie wracał się próżno.

22. A megöletteknek vérétől és a hősöknek kövérétől Jonathán kézíve hátra nem [16†] tért, és a Saul fegyvere hiába nem járt.

22 Без крови раненых, без тука сильных лук Ионафана не возвращалсяназад, и меч Саула не возвращался даром.

22. Йонатанів меч не вертавсь назад без крові ранених, а й меч Саулів не вертався даром.

23. Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät.

23. Saul ja Jonatan, rakkaat ja suloiset eläissänsä, ei ole myös kuollessansa eroitetut: liukkaammat kuin kotka ja väkevämmät kuin jalopeurat.

23. Saul ja Jonathan suloiset ja rackat eläisäns ei ole myös cuollesansackan eroitetut liuckammat cuin cotca ja wäkewemmät cuin Lejonit.

23 Saul and Jonathan, men who were loved and pleasant, undivided; handsome in their lives and undivided in their death; swifter than eagles, they were stronger than lions.

23. Saul and Jonathan were lovely and pleasant in their lives, and in their death they were not divided: they were swifter than eagles, they were stronger than lions.

23. Saul og Jonathan vare elskelige og liflige i deres Liv, de bleve heller ikke adskilte i deres Død; de vare lettere end Ørne, de vare stærkere end Løver.

23. Saul och Jonathan, ljuflige och täcke medan de lefde, äro också icke åtskiljde i döden; raskare än örnar, och starkare än lejon.

23. Saul ja Jonatan, kes armastud ja löbbusad olnud omma ello sees, polle ka mitte ommas surmas lahhutud; nemmad ollid kergemad kui kotkad, ja wäggewamad kui loukoerad.

23. Saulius ir Jehonatanas, mieli ir brangūs, kartu gyveno ir mirtyje jie nebuvo perskirti. Jie buvo greitesni negu ereliai, stipresni negu liūtai.

10. Saul und Jonathan, holdselig und lieblich in ihrem Leben, sind auch im Tode nicht geschieden; schneller waren sie denn die Adler und stärker denn die Löwen.

23. Saül et Jonathan, aimables et agréables pendant leur vie, n'ont point été séparés dans leur mort; ils étaient plus légers que les aigles, ils étaient plus forts que les lions.

23. Saul y Jonatán amados y queridos en su vida, en su muerte tampoco fueron apartados. Más ligeros que águilas, más fuertes que leones.

23 Saul en Jonathan, die beminden, en die liefelijken in hun leven, zijn ook in hun dood niet gescheiden; zij waren lichter dan arenden, zij waren sterker dan leeuwen.

23. Saul i Jonatan miłośni i przyjemni za żywota swego, i w śmierci swojej nie są rozłączeni, nad orły lekciejsi, nad lwy mocniejsi byli.

23. Sault és Jonathánt, a kik egymást szerették [17†] és kedvelték míg éltek, a halál sem szakította el; a saskeselyűknél gyorsabbak és az oroszlánoknál erősebbek valának.

23 Саул и Ионафан, любезные и согласные в жизни своей, не разлучились и в смерти своей; быстрее орлов, сильнее львов они были .

23. Любомирно з Йонатаном жив Саул на сьвітї, їх і смерть не розлучила; і бистрі й сильні обидва над орла й над лева.

24. Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin, joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä.

24. Te Israelin tyttäret, itkekäät Saulia, joka teidän vaatetti tulipunaisilla koriasti ja kaunisti teidän vaatteenne kultaisella kaunistuksella.

24. Te Israelin tyttäret itkekät Saulia joca teidän waatetti rosinpunaisilla corjast ja caunisti teidän waatten cullaisilla caunistuxilla.

24 You* daughters of Israel, weep over Saul, who clothed you* delicately in scarlet, who put ornaments of gold upon your* apparel.

24. Ye daughters of Israel, weep over Saul, who clothed you in scarlet, with other delights, who put on ornaments of gold upon your apparel.

24. I Israels Døtre! græder over Saul, ham, som klædte eder stadseligt med Skarlagen, ham, som lod sætte Prydelse af Guld paa eders Klæder.

24. I Israels döttrar, gråter öfver Saul, den eder klädde med rosenfärgo i kräselighet, och prydde eder med gyldene klenodier på edor kläder.

24. Israeli tütred! nutke Sauli pärrast, kes elleda-punnase rietega ellaste teid ehhitanud, kes kuld-ehte teie riette peäle satis.

24. Izraelio dukterys, raudokite Sauliaus, kuris jus aprengdavo purpuru su papuošalais, apsagstydavo auksiniais pagražinimais jūsų drabužius.

10. Ihr Töchter Israels, weint über Saul, der euch kleidete mit Scharlach säuberlich und schmückte euch mit goldenen Kleinoden an euren Kleidern.

24. Filles d'Israël, pleurez sur Saül, qui vous revêtait d'écarlate, dans les délices; qui vous faisait porter des ornements d'or sur vos habits!

24. Hijas de Israel llorád sobre Saul, que os vestía de escarlata en placeres: que adornaba vuestras ropas con ornamentos de oro.

24 Gij, dochteren Israels, weent over Saul; die u kleedde met scharlaken, met weelde; die u sieraad van goud deed dragen over uw kleding.

24. Córki Izraelskie płaczcie nad Saulem, który was przyodziewał szarłatem rozkosznym, a który was ubierał w klejnoty złote na szaty wasze.

24. Izráel leányai! sirassátok Sault, ki karmazsinba öltöztetett gyönyörűen, és aranynyal ékesíté fel ruhátokat.

24 Дочери Израильские! плачьте о Сауле, который одевал вас в багряницу с украшениями и доставлял на одежды ваши золотые уборы.

24. Ой Ізрайлеві дочки, плачте по Саулї! Він у пурпур одягав вас, в радощі рядив вас; за його на вас золото блищало.

25. Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.

25. Kuinka sankarit ovat langenneet sodassa? Jonatan on myös tapettu sinun kukkuloillas.

25. Cuinga Sangarit owat langennet sodas? Jonathan on myös tapettu sinun cuckuloillas.

25 How are the mighty fallen in the midst of the battle! Jonathan is slain upon your high places.

25. How are the mighty fallen in the midst of the battle! O Jonathan, thou wast slain in thine high places.

25. Hvorledes ere de vældige faldne midt i Slaget? Jonathan er ihjelslagen paa dine Høje!

25. Huru äro de hjeltar så fallne i stridene; Jonathan är slagen på dina högar.

25. Kuida on need wäggewad langenud kesk taplusse sees! Jonatan on so körge paikade peäle mahhalödud.

25. Krito galingieji kovos įkarštyje. Jehonatanas nukautas ant kalno.

10. 1. 25. Wie sind die Helden so gefallen im Streit! Jonathan ist auf deinen Höhen erschlagen.

25. Comment sont tombés les hommes forts au milieu de la bataille, et comment Jonathan a-t-il été tué sur tes collines?

25. ¡Cómo han caido los valientes en medio de la batalla, Jonatán, muerto en tus alturas!

25 Hoe zijn de helden gevallen in het midden van den strijd! Jonathan is verslagen op uw hoogten!

25. Jakoż polegli mocarze pośród bitwy! Jonatan na górach twoich zabity jest.

25. Oh, hogy elhullottak a hősök a harczban! Jonathán halmaidon esett el!

25 Как пали сильные на брани! Сражен Ионафан на высотах твоих.

25. Ой як упали потужні у бою! Убитий Йонатан на висотах твоїх.

26. Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus.

26. Minä suren suuresti sinun tähtes, minun veljeni Jonatan. Sinä olit minulle juuri rakas: sinun rakkautes oli suurempi minulle kuin vaimoin rakkaus.

26. Minä suren suurest sinun tähtes weljen Jonathan sinä olit minulle juuri racas sinun rackaudes oli suurembi minulle cuin waimoin rackaus.

26 I am distressed for you, my brother Jonathan. You have been very pleasant to me. Your love to me was wonderful, exceeding the love of women.

26. I am distressed for thee, my brother Jonathan: very pleasant hast thou been unto me: thy love to me was wonderful, passing the love of women.

26. Jeg er saare bedrøvet for dig, min Broder Jonathan! du var mig saare liflig, din Kærlighed var mig underfuldere end Kvinders Kærlighed.

26. Jag sörjer om dig, min broder Jonathan; du hafver varit mig mycket kär; din kärlek var mig närmare än qvinnokärlek.

26. Oh mo wend Jonatan! mul on kitsas kä sinno pärrast, sa ollid mulle wägga löbbus; sinno armastaminne on mul immelinne hea olnud, ennam kui naeste armastaminne.

26. Aš gailiuosi tavęs, mano broli Jehonatanai! Labai brangus tu man buvai. Tavo meilė man buvo nuostabesnė už moterų meilę.

10. Es ist mir Leid um dich, mein Bruder Jonathan: ich habe große Freude und Wonne an dir gehabt; deine Liebe ist mir sonderlicher gewesen, denn Frauenliebe ist.

26. Jonathan, mon frère, je suis dans la douleur à cause de toi. Tu faisais tout mon plaisir; l'amour que j'avais pour toi était plus grand que celui des femmes.

26. Angustia tengo por tí, hermano mío Jonatán, que me fuiste muy dulce; más maravilloso me fué tu amor, que el amor de las mujeres.

26 Ik ben benauwd om uwentwil, mijn broeder Jonathan! Gij waart mij zeer liefelijk; uw liefde was mij wonderlijker dan liefde der vrouwen.

26. Bardzo mi cię żal, bracie mój Jonatanie, byłeś mi bardzo wdzięcznym; większa u mnie była miłość twoja, niż miłość niewieścia.

26. Sajnállak testvérem, Jonathán, kedves [18†] valál nékem nagyon, hozzám való szereteted csudálatra méltóbb volt az asszonyok szerelménél.

26 Скорблю о тебе, брат мой Ионафан; ты был очень дорог для меня; любовь твоя была для меня превыше любви женской.

26. Тяжко сумую по тобі, Йонатане, побратиме; ти був менї найдорожший; ти менї ба й над жіноче серце був любіщий!

27. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!

27. Kuinka ovat sankarit langenneet, ja sota-aseet tulleet pois?

27. Cuinga owat Sangarit langennet ja sotaaset tullet pois?

27 How are the mighty fallen and the weapons of war perished!

27. How are the mighty fallen, and the weapons of war perished!

27. Hvorledes ere de vældige faldne, og Krigsvaaben gaaet tabte?

27. Huru äro de hjeltar fallne, och vapnen borto blefne!

27. Kuida on need wäggewad langenud, ja söa-riistad hukka sanud!

27. Krito galingieji, sulaužyti jų ginklai’‘.

10. Wie sind die Helden gefallen und die Streitbaren umgekommen!"

27. Comment sont tombés les vaillants? Comment se sont perdues les armes de la guerre?

27. ¡Cómo han caido los valientes, y perecieron las armas de guerra!

27 Hoe zijn de helden gevallen, en de krijgswapenen verloren!

27. Jakoż polegli mocarze, a poginęła broó wojenna!

27. Oh, hogy elhullottak a hősök! És elvesztek a hadi szerszámok!

27 Как пали сильные, погибло оружие бранное!

27. Як се впали такі сильні, як погибла збруя воєнна?