PSALMI 42

Maanpakolaisen ikävöiminen Herran huoneeseen.

1. Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

1. Koran lasten opetus, edelläveisaajalle.

1. Corahn lasten opetus edelläweisattapa.

1. Corachin Lastein Opetus edelweisattapa. (Corahin lastein opetus edeltäweisattawa.)

1 As the male-deer pants after the water brooks, so my soul pants after you, O God.

1. To the chief Musician, Maschil, for the sons of Korah.As the hart panteth after the water brooks, so panteth my soul after thee, O God.

1. Til Sangmesteren; en Undervisning; af Koras Børn.

1. En undervisning, Korah barnas, till att föresjunga.

1. Kora laste öppetusse laul, üllema mängimehhele antud .

1. Kaip elnė geidžia upelio vandens, taip mano siela geidžia Tavęs, o Dieve!

1. Eine Unterweisung der Kinder Korah, vorzusingen. Wie der Hirsch schreit nach frischem Wasser, so schreit meine Seele, Gott, zu dir.

1. Au maître-chantre. Cantique des enfants de Coré.

1. Al Vencedor: Masquil; a los hijos de Coré. COMO el ciervo brama por las corrientes de las aguas, así mi alma suspira por tí, o! Dios.

1 Een onderwijzing, voor den opperzangmeester, onder de kinderen van Korach.

1. (Przedniejszemu śpiewakowi z synów Korego pieśó ćwicząca.)

1. Az éneklőmesternek; [1†] Kóráh fiainak tanítása.

1 (41:1) Начальнику хора. Учение. Сынов Кореевых. (41:2) Как лань желает к потокам воды, так желает душа моя к Тебе, Боже!

1. Проводиреві хора. В науку синам Корея, псальма Давидова. Я к жагне ланя води з потока, так багне душа моя до тебе, Боже!

2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

(H42:2) Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.

2. NIincuin peura himoidze tuoretta wettä nijn minun sielun himoidze sinua Jumala.

2. NInquin Peura parkupi tooren Wedhen ielken/ nin minun Sielun hutapi sinun tyges Jumala. (Niinkuin peura parkuupi tuoreen weden jälkeen/ niin minun sieluni huutaapi sinun tykösi Jumala.)

2 My soul thirsts for God, for the living God. When shall I come and appear before God?

2. My soul thirsteth for God, for the living God: when shall I come and appear before God?

2. Ligesom en Hjort skriger efter Vandstrømme, saa skriger min Sjæl til dig, o Gud!

2. Såsom hjorten ropar efter friskt vatten, så ropar min själ, Gud, till dig.

2. Otsekui hirw kissendab we-oiade järrele, nenda kissendab mo hing sinno järrele,

2. Mano siela trokšta Dievo, gyvojo Dievo. Kada ateisiu ir pasirodysiu Dievo akivaizdoje?

2. Meine Seele dürstet nach Gott, nach dem lebendigen Gott. Wann werde ich dahin kommen, daß ich Gottes Angesicht schaue?

2. Comme un cerf brame après les eaux courantes, ainsi mon âme soupire après toi, ô Dieu!

2. Mi alma tuvo sed de Dios, del Dios vivo: ¡cuándo vendré, y pareceré delante de Dios!

(42:2) Gelijk een hert schreeuwt naar de waterstromen, alzo schreeuwt mijn ziel tot U, o God!

2. Jako jeleó krzyczy do strumieni wód, tak dusza moja woła do ciebie, o Boże!

2. Mint a szarvas kivánkozik a folyóvizekre, úgy kivánkozik az én lelkem hozzád, oh Isten!

2 (41:3) Жаждет душа моя к Богу крепкому, живому: когда приду и явлюсь пред лице Божие!

2. Душа моя жадає Бога, живого Бога; коли ж прийду і явлюся перед лицем Божим?

3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

2. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?

3. Minun sielun jano Jumalata sitä eläwätä Jumalata sitä eläwätä Jumalata: cosca minä tulen Jumalan caswo näkemän ?

3. Minun Sielun ianopi Jumalan ielken/ sen eleuen Jumalan ielken/ Coska mine tulen sihen/ ette mine Jumalan Caswon näkisin? (Minun sieluni janoopi Jumalan jälkeen/ sen eläwän Jumalan jälkeen/ Koska minä tulen siihen/ että minä Jumalan kaswon näkisin?)

3 My tears have been my food day and night, while they continually say to me, Where is your God?

3. My tears have been my meat day and night, while they continually say unto me, Where is thy God?

3. Min Sjæl tørster efter Gud, efter den levende Gud; skal jeg dog komme og ses Guds Ansigt?

3. Min själ törster efter Gud, efter den lefvande Gud. När skall jag dertill komma, att jag måtte se Guds ansigte?

3. Mo hingel on janno Jummala järrele, ellawa Jummala järrele; millal näen ma, et ma Jummala Palle ette saan?

3. Ašaros buvo man duona dieną ir naktį, kai jie kasdien man sakė: ‘‘Kur yra tavo Dievas?’‘

3. Meine Tränen sind meine Speise Tag und Nacht, weil man täglich zu mir sagt: Wo ist nun dein Gott?

3. Mon âme a soif de Dieu, du Dieu vivant; quand entrerai-je et me présenterai-je devant la face de Dieu?

3. Fueron mis lágrimas mi pan de día y de noche cuando me decían todos los dias: ¿Dónde está tu Dios?

2 (42:3) Mijn ziel dorst naar God, naar den levenden God; wanneer zal ik ingaan, en voor Gods aangezicht verschijnen?

3. Pragnie dusza moja do Boga, do Boga żywego, mówiąc: Kiedyż przyjdę, a okażę się przed obliczem Bożem?

3. Szomjuhozik lelkem Istenhez, az élő Istenhez; mikor mehetek el és jelenhetek meg Isten előtt?

3 (41:4) Слезы мои были для меня хлебом день и ночь, когда говорили мне всякий день: „где Бог твой?"

3. Сльози мої в день і в ночі хлїбом менї стали; цїлий бо день говорять до мене: Де Бог твій?

4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: Missä on sinun Jumalasi?

3. Minun kyyneleeni ovat minun ruokani päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?

4. Minun kyyneleni owat minun ruocani päiwällä ja yöllä että jocapäiwä minulle sanotan: cusa nyt on sinun Jumalas ?

4. Minun kyneleni ouat minun Rocani peiuel ia ööll/ Ette iocapeiue minulle sanotan/ Cussa on nyt sinun Jumalas? (Minun kyyneleeni owat minun ruokani päiwät ja yöllä/ että jokapäiwä minulle sanotaan/ Kussa on nyt sinun Jumalasi?)

4 These things I remember and pour out my soul within me, because I went with the crowd and led them to the house of God, with the voice of joy and praise, a multitude keeping holy day.

4. When I remember these things, I pour out my soul in me: for I had gone with the multitude, I went with them to the house of God, with the voice of joy and praise, with a multitude that kept holyday.

4. Min Graad er bleven mit Brød Dag og Nat, da man siger til mig den ganske Dag: Hvor er din Gud?

4. Mine tårar äro min spis dag och natt, då man dagliga till mig säger: Hvar är nu din Gud?

4. Mo silmawessi on mulle leiwaks ööd ja päwad, et mo wasto iggapäwa ööldakse: Kus on so Jummal?

4. Kai prisimenu tai, išlieju savo sielą, nes traukdavau su minia į Dievo namus, džiūgaudamas ir dėkodamas iškilmingoje eisenoje.

4. Wenn ich des innewerde, so schütte ich mein Herz aus bei mir selbst; denn ich wollte gerne hingehen mit dem Haufen und mit ihnen wallen zum Hause Gottes mit Frohlocken und Danken unter dem Haufen derer, die da feiern.

4. Les larmes sont devenues mon pain jour et nuit, pendant qu'on me dit sans cesse: Où est ton Dieu?

4. De estas cosas me acordaré, y derramaré sobre mí mi alma. Cuando pasaré en el número, iré con ellos hasta la casa de Dios con voz de alegría y de alabanza, bailando la multitud.

3 (42:4) Mijn tranen zijn mij tot spijs dag en nacht; omdat zij den gansen dag tot mij zeggen: Waar is uw God?

4. Łzy moje są mi miasto chleba we dnie i w nocy, gdy mi mówią co dzieó: Kędyż jest Bóg twój?

4. Könyhullatásom volt kenyerem éjjel és nappal, mikor mindennap azt mondták nékem: „Hol van [2†] a te Istened?”

4 (41:5) Вспоминая об этом, изливаю душу мою, потому что я ходил в многолюдстве, вступал с ними в дом Божий со гласом радости и славословия празднующего сонма.

4. Про се згадуючи, виллю передо мною серце моє, як ійшов я серед громади, простував з ними до Божого дому з піснями радостї і хвали - торжествуюча громада.

5. Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

4. Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.

5. Cosca minä näitä muistelen nijn minä wuodatan ulos minun sydämeni idzesäni: sillä minä menisin mielelläni joucon cansa ja waellaisin heidän cansans Jumalan huoneseen ihastuxella ja kijtoxella sen joucon seasa jotca juhla pitäwät.

5. Coska mine neite muistelen/ nin mine wloswodhatan minun Sydhemeni itzesseni/ Sille kernasti mine menisin Joukon cansa/ ia heiden cansans waellaisin Jumalan Honeseen/ ihastoxen ia kijtoxen cansa/ sen Joukon seas/ iotca iuhlauat. (Koska minä näitä muistelen/ niin minä uloswuodatan minun sydämeni itsessäni/ Sillä kernaasti minä menisin joukon kanssa/ ja heidän kanssansa waeltaisin Jumalan huoneeseen/ ihastuksen ja kiitoksen kanssa/ sen joukon seassa/ jotka juhliwat.)

5 Why are you cast down, O my soul? And why are you in an uproar within me? Hope in God, because I will yet praise him (for) the help of his countenance.

5. Why art thou cast down, O my soul? and why art thou disquieted in me? hope thou in God: for I shall yet praise him for the help of his countenance.

5. Det vil jeg imod komme i Hu og udøse min Sjæl i mit Inderste: At jeg gik frem med Hoben og gik af Sted med den til Guds Hus, med Frydeskrigs- og Taksigelsesrøst, i den Hob, som holdt Højtid.

5. När jag nu derpå tänker, så utgjuter jag mitt hjerta vid mig sjelfvan; ty jag ville gerna gå med hopenom, och med dem vandra till Guds hus; med glädje och tacksägelse ibland hopen som högtid hålla.

5. Kui se mo mele tulleb, siis wallan ma omma hinge issienneses wälja: sest ma läksin pakso rahwa seas ja käisin hiljukeste nendega Jummala kotta öiskamisse- ja tänno heälega hulga seas, mis Pühhad piddasid.

5. Ko taip nusiminei, mano siela, ir ko nerimsti manyje? Lauk Dievo, nes aš dar girsiu Jį už Jo veido pagalbą!

5. Was betrübst du dich, meine Seele, und bist so unruhig in mir? Harre auf Gott! denn ich werde ihm noch danken, daß er mir hilft mit seinem Angesicht.

5. Voici ce que je me rappelle, et j'en repasse le souvenir dans mon cœur: c'est que je marchais entouré de la foule, je m'avançais à sa tête jusqu'à la maison de Dieu, avec des cris de joie et de louange, en cortège de fête.

5. ¿Por qué te abates, o! alma mía, y te enfureces contra mí? Espera a Dios; porque aun le tengo de alabar por las saludes de su presencia.

4 (42:5) Ik gedenk daaraan, en stort mijn ziel uit in mij, omdat ik placht heen te gaan onder de schare, en met hen te treden naar Gods huis, met een stem van vreugdegezang en lof, onder de feesthoudende menigte.

5. Na to wspominając wylewam sam sobie duszę moję, żem bywał w poczcie innych, i chadzałem z nimi do domu Bożego, z wesołym głosem, i z chwałą, w mnóstwie weselących się.

5. Mikor ezekről emlékezem, megkeseredem lelkemben; mert nagy csoportban vonultam ezelőtt és ujjongó örömmel és hálaadással [3†] vezettem őket, az ünneplő sokaságot, az Isten házáig.

5 (41:6) Что унываешь ты, душа моя, и что смущаешься? Уповай на Бога, ибо я буду еще славить Его, Спасителя моего и Бога моего.

5. Чому хиляєшся, душе моя, і затревожилась в мене? Вповай на Бога! Бо я буду ще прославляти його за спасеннє лиця його.

6. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

5. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.

6. Mitäs murhedit minun sielun ja olet nijn lewotoin minusa ? turwa Jumalaan: sillä minä wielä nytkin händä kijtän että hän minua autta hänen caswollans.

6. Mites murhedhit sinuas minun Sielun ia nin leuotoin olet minussa? Turua Jumalan päle/ Sille mine wiele nytkin hende kijten/ Ette hen minua auttais henen Casuollans. (Mitäs murehdit sinuas minun sieluni ja niin lewoton olet minussa? Turwaa Jumalan päälle/ Sillä minä wielä nytkin häntä kiitän/ että hän minua auttaisi hänen kaswoillansa.)

6 O my God, my soul is cast down within me. Therefore I remember you from the land of the Jordan and the Hermons, from the hill Mizar.

6. O my God, my soul is cast down within me: therefore will I remember thee from the land of Jordan, and of the Hermonites, from the hill Mizar.

6. Hvorfor nedbøjer du dig, min Sjæl, og bruser i mit Indre? bi efter Gud, thi jeg skal endnu takke ham for Frelsen for hans Ansigt.

6. Hvad bedröfvar du dig, min själ, och äst så orolig i mig? Hoppas uppå Gud; ty jag skall ännu tacka honom, att han hjelper mig med sitt ansigte.

6. Mis sa ennast allawautad, mo hing, ja kohhised mo sees? ota Jummalat, sest ma tahhan tedda weel täñada, tem̃a Palle on selge öñistus.

6. Mano Dieve, mano siela liūdi manyje. Prisimenu Tave iš Jordano šalies ir Hermono, nuo Micaro kalno.

6. Mein Gott, betrübt ist meine Seele in mir; darum gedenke ich an dich im Lande am Jordan und Hermonim, auf dem kleinen Berg.

6. Pourquoi t'abats-tu, mon âme, et frémis-tu en moi? Attends-toi à Dieu, car je le louerai encore; son regard est le salut!

6. Dios mío, mi alma está abatida en mí: por tanto me acordaré de tí desde tierra del Jordán, y de los Hermonitas, desde el monte de Mizar.

5 (42:6) Wat buigt gij u neder, o mijn ziel! en zijt onrustig in mij? Hoop op God, want ik zal Hem nog loven voor de verlossingen Zijns aangezichts.

6. Przeczże się smucisz, duszo moja! a przecz sobą trwożysz we mnie? Czekaj na Boga; albowiem go jeszcze będę wysławiał za wielkie wybawienie twarzy jego.

6. Miért csüggedsz el [4†] lelkem és nyughatatlankodol bennem? Bízzál Istenben, mert még hálát adok én néki az ő orczájának szabadításáért.

6 (41:7) Унывает во мне душа моя; посему я воспоминаю о Тебе с земли Иорданской, с Ермона, с горы Цоар.

6. Боже мій, душа моя хиляється в мене; тому спогадав я тебе із землї Йорданської і Гермонської, з гори Мізгар.

7. Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

6. Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin maalla, sillä vähällä vuorella.

7. Minun Jumalan minun sielun on murheisans minusa sentähden minä muistan sinun sijnä maasa Jordanin ja Hermonin tykönä sillä wähällä wuorella.

7. Minun Jumalan/ murheisans on minun Sielun minussa/ Senteden mine muistan sinun päles sijnä Maasa Jordanin ia Hermonin tykene/ sijte wähest Woresta. (Minun Jumalani/ murheissansa on minun sieluni minussa/ Sentähden minä muistan sinun päällesi siinä maassa Jordanin ja Hermonin tykönä/ siitä wähästä wuoresta.)

7 Deep calls to deep at the voice of your waterfalls. All your waves and your billows have gone over me.

7. Deep calleth unto deep at the noise of thy waterspouts: all thy waves and thy billows are gone over me.

7. Min Gud! min Sjæl nedbøjer sig i mit Inderste; derfor kommer jeg dig i Hu fra Jordans Land og Hermon, fra det lille Bjerg.

7. Min Gud, bedröfvad är min själ i mig; derföre tänker jag på dig, i det land vid Jordan, och Hermonim, på de litsla bergena.

7. Mo Jummal! mo hing wautab ennast alla mo sees, sepärrast tulletan ma sind mele Jordani maalt ja Hermoni ja Mitsari mäelt.

7. Gelmė šaukia gelmę, vandeniui triukšmingai krintant; Tavo bangos ir vilnys per mane liejas.

7. Deine Fluten rauschen daher, daß hier eine Tiefe und da eine Tiefe brausen; alle deine Wasserwogen und Wellen gehen über mich.

7. Mon Dieu, mon âme est abattue en moi; aussi je me souviens de toi au pays du Jourdain et des Hermons, au mont de Mitséar.

7. Un abismo llama a otro a la voz de tus canales: todas tus ondas y tus olas han pasado sobre mí.

6 (42:7) O mijn God! mijn ziel buigt zich neder in mij, daarom gedenk ik Uwer uit het land van de Jordaan, en Hermon, uit het klein gebergte.

7. Boże mój! dusza moja tęskni sobie we mnie; przetoż na cię wspominam w ziemi Jordaóskiej i Hermoóskiej, na górze Mizar.

7. Istenem! elcsügged bennem az én lelkem; azért emlékezem reád a Jordán és Hermon földjéről, a Miczár hegyéről.

7 (41:8) Бездна бездну призывает голосом водопадов Твоих; все воды Твоии волны Твои прошли надо мною.

7. Глибінь кличе до глибинї при шумі поводї твоєї; всї филї твої і пруди твої ринули понад мене.

8. Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

7. Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.

8. Sinun wirtas pauhawat cowin nijn että yxi sywys pauha täsä ja toinen sywys siellä caicki sinun wesilaines ja aldos käywät minun ylidzeni.

8. Sinun * Wirtas pauhuuat couan/ nin ette yxi sywys pauha tesse ia toinen sywys sielle/ Caiki sinun Wesi laines ia altos keuuet minun ylitzeni. (Sinun wirtasi pauhaawat kowin/ niin että yksi sywyys pauhaa tässä ja toinen sywyys siellä/ Kaikki sinun wesilaineesi ja aaltosi käywät minun ylitseni.)

8 Yet Jehovah will command his loving kindness in the daytime and in the night his song will be with me, even a prayer to the God of my life.

8. Yet the LORD will command his lovingkindness in the daytime, and in the night his song shall be with me, and my prayer unto the God of my life.

8. Afgrund raaber til Afbrund efter Lyden af dine Sluser, alle dine Brændinger og dine Bølger ere gaaede over mig.

8. Dine floder fräsa fast, så att ett djup brusar här, och ett djup der; alle dine vattuvågor och böljor utöfver mig.

8. Üks hädda süggawus hüab teise süggawusse pole, sinno kaewandude kohhisemissest; keik siño wee-woud ja so laened käiwad mo ülle.

8. Dieną apreikš Viešpats savo malonę. Naktį giedosiu Jam, savo Dievui, kuris teikia man gyvybę.

8. Der HERR hat des Tages verheißen seine Güte, und des Nachts singe ich ihm und bete zu dem Gott meines Lebens.

8. Un abîme appelle un autre abîme au bruit de tes torrents; toutes tes vagues, tous tes flots ont passé sur moi.

8. De día mandará Jehová su misericordia, y de noche su canción conmigo, y mi oración al Dios de mi vida.

7 (42:8) De afgrond roept tot den afgrond, bij het gedruis Uwer watergoten; al Uw baren en Uw golven zijn over mij heengegaan.

8. Przepaść przepaści przyzywa, na szum upustów twoich: wszystkie powodzi twoje i nawałności twoje na mię się zwaliły.

8. Örvény örvényt hív elő zuhatagjaid hangjára; minden vízáradásod és hullámod összecsap [5†] fölöttem!

8 (41:9) Днем явит Господь милость Свою, и ночью песнь Ему у меня, молитва к Богу жизни моей.

8. В день явить Господь милість свою, а в ночі буде пісня його від мене, молитва до Бога життя мого.

9. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

8. Päivällä on Herra luvannut hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan, ja rukoilen elämäni Jumalaa.

9. Päiwällä on HERra luwannut hänen hywydens ja yöllä minä hänelle weisan ja rucoilen minun elämäni Jumalata.

9. Peiuelle ombi HERRA vlosluuanut henen Hywydhens/ ia öölle mine henelle weisan/ ia rucolen minun Elemeni Jumalan tyge. (Päiwälla ompi HERRA ulosluwannut hänen hywyytensä/ ja yöllä minä hänelle weisaan/ ja rukoilen minun elämäni Jumalan tykö.)

9 I will say to God my rock, Why have you forgotten me? Why do I go mourning because of the oppression of the enemy?

9. I will say unto God my rock, Why hast thou forgotten me? why go I mourning because of the oppression of the enemy?

9. Herren skal befale sin Miskundhed om Dagen, og om Natten skal hans Sang være hos mig, en Bøn til mit Livs Gud.

9. Om dagen hafver Herren utlofvat sina godhet, och om nattene sjunger jag honom, och beder till mins lifs Gud.

9. Päwal wöttab Jehowa omma heldussele käsko anda; ja ösel on temma laul mo jures, mo palwe touseb , mo ello Jummala pole.

9. Tarsiu Viešpačiui, savo uolai: ‘‘Kodėl pamiršai mane? Kodėl turiu vaikščioti nuliūdęs, spaudžiamas priešo?’‘

9. Ich sage zu Gott, meinem Fels: Warum hast du mein vergessen? Warum muß ich so traurig gehen, wenn mein Feind mich drängt?

9. De jour, l'Éternel enverra sa grâce, et de nuit son cantique sera dans ma bouche; je prierai le Dieu qui est ma vie;

9. Diré a Dios: Roca mía, ¿por qué te has olvidado de mí? ¿Por qué andaré enlutado por la opresión del enemigo?

8 (42:9) Maar de HEERE zal des daags Zijn goedertierenheid gebieden, en des nachts zal Zijn lied bij mij zijn; het gebed tot den God mijns levens.

9. Wszakże we dnie udzieli mi Pan miłosierdzia swego, a w nocy piosnka jego będzie ze mną, i modlitwa do Boga żywota mego.

9. Nappal kiküldte kegyelmét az Úr, éjjel éneke volt velem, imádság az én életem Istenéhez.

9 (41:10) Скажу Богу, заступнику моему: для чего Ты забыл меня? Для чего я сетуя хожу от оскорблений врага?

9. Скажу до Бога, скелї моєї: Чому забув єси мене? Чому ходжу сумуючи задля ворожої тїсноти?

10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?

9. Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?

10. Minä sanon Jumalalle minun calliolleni: mixis olet minun unhottanut ? mixi minä käyn nijn murheisani ? cosca minun wiholliseni minua ahdista ?

10. Mine sanon Jumalalle minun Calliolleni/ Mixis olet minun vnochtanut? Mixi minun pite nin murheisani keumen? Coska minun wiholiseni minua adhista? (Mina sanon Jumalalle minun kalliolleni/ Miksis olet minun unohtanut? Miksi minun pitää niin murheissani käymän? Koska minun wiholliseni minua ahdistaa?)

10 As with a sword in my bones, my adversaries reproach me; while they continually say to me, Where is your God?

10. As with a sword in my bones, mine enemies reproach me; while they say daily unto me, Where is thy God?

10. Jeg vil sige til Gud, min Klippe: Hvorfor har du glemt mig? hvorfor maa jeg gaa i Sørgeklæder, idet Fjenden trænger mig?

10. Jag säger till Gud, min klippa: Hvi hafver du förgätit mig? Hvi måste jag gå så sorgse, när min fiende mig tränger?

10. Ma ütlen Jum̃ala om̃a kaljo wasto: Mikspärrast olled sa mind ärraunnustanud? mikspärrast pean ma kurwaste käima, kui waenlane mulle hädda teeb?

10. Kenčiu lyg kaulus laužant, priešai tyčiojasi iš manęs, kasdien klausdami: ‘‘Kur yra tavo Dievas?’‘

10. Es ist als ein Mord in meinen Gebeinen, daß mich meine Feinde schmähen, wenn sie täglich zu mir sagen: Wo ist nun dein Gott?

10. Je dirai à Dieu, mon rocher: Pourquoi m'as-tu oublié? Pourquoi marcherai-je en deuil, sous l'oppression de l'ennemi?

10. Es me muerte en mis huesos, cuando mis enemigos me afrentan, diciéndome cada día: ¿Dónde está tu Dios?

9 (42:10) Ik zal zeggen tot God: Mijn Steenrots! waarom vergeet Gij mij? Waarom ga ik in het zwart, vanwege des vijands onderdrukking?

10. Rzekę Bogu, skale mojej: Przeczżeś mię zapomniał? I czemu smutno chodzę dla uciśnienia od nieprzyjaciela?

10. Hadd mondjam Istennek, az [6†] én kőszálamnak: Miért felejtkeztél el rólam? Miért kell gyászban járnom ellenség háborgatása miatt?

10 (41:11) Как бы поражая кости мои, ругаются надо мною враги мои, когда говорят мне всякий день: „где Бог твой?"

10. Наче костї мої торощать, коли вороги мої ругаються з мене, кажучи цїлий день до мене: Де ж твій Бог?

11. Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: Missä on sinun Jumalasi?

10. Se on niinkuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he jokapäivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?

11. Se on nijncuin murha minun luisani että minun wiholliseni häwäisewät minua cosca he jocapäiwä sanowat minulle: cusa nyt on sinun Jumalas ?

11. Se on ninquin murha minun Luissani/ ette minun Wiholiseni häueiseuet minua/ Coska he iocapeiue minulle sanouat. Cussa on nyt sinun Jumalas? (Se on niinkuin murha minun luissani/ että minun wiholliseni häpäisewät minua/ Koska he jokapäiwä minulle sanowat. Kussa on nyt sinun Jumalasi?)

11 Why are you cast down, O my soul? And why are you in an uproar within me? Hope in God, because I will yet praise him, the help of my countenance and my God.

11. Why art thou cast down, O my soul? and why art thou disquieted within me? hope thou in God: for I shall yet praise him, who is the health of my countenance, and my God.

11. Under Dødssmerterne i mine Ben forhaane mine Fjender mig, idet de sige den ganske Dag til mig: Hvor er din Gud? Hvorfor nedbøjer du dig, min Sjæl? hvorfor bruser du i mit Indre? Bi efter Gud; thi jeg skal endnu takke ham, mit Ansigts Frelse og min Gud.

11. Det är såsom ett mord i mina ben, att mine fiender skämma mig; då de dagliga till mig säga: Hvar är nu din Gud? Hvad bedröfvar du dig, min själ, och äst så orolig i mig? Hoppas uppå Gud; ty jag skall ännu tacka honom, att han mitt ansigtes hjelp och min Gud är.

11. Se on otsego surma-haaw mo lukontide sees, et mo ahhastajad mind teotawad, kui nem̃ad iggapäwa mo wasto ütlewad: Kus on so Jum̃al?

11. Ko taip nusiminei, mano siela, ir ko nerimsti manyje? Lauk Dievo, nes aš dar girsiu Jį, savo veido pagalbą ir savo Dievą.

11. Was betrübst du dich, meine Seele, und bist so unruhig in mir? Harre auf Gott! denn ich werde ihm noch danken, daß er meines Angesichts Hilfe und mein Gott ist.

11. Mes os se brisent, quand mes ennemis m'outragent, disant chaque jour: Où est ton Dieu?

11. ¿Por qué te abates, o! alma mía: y por qué te enfureces contra mí? Espera a Dios, porque aun le tengo de alabar, salud de mi presencia, y Dios mío.

10 (42:11) Met een doodsteek in mijn beenderen honen mij mijn wederpartijders, als zij den gansen dag tot mij zeggen: Waar is uw God?

11. Jest jako rana w kościach moich, gdy mi urągają nieprzyjaciele moi, mówiąc do mnie na każdy dzieó: Kędy jest Bóg twój?

11. Mintha zúzódás volna csontjaimban, mikor gyaláznak engem az én szorongatóim, naponként ezt mondván nékem: Hol van a te Istened?

11 (41:12) Что унываешь ты, душа моя, и что смущаешься? Уповай на Бога, ибо я буду еще славить Его, Спасителя моего и Бога моего.

11. Чого хилишся душе моя, і чого тревожишся в менї? Вповай на Бога! Буду бо ще прославляти його, спасеннє лиця мого й Бога мого.

12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

11. Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

12. Mitäs murhedit minun sielun ja olet minusa nijn lewotoin ? turwa Jumalaan: sillä minä wielä nytkin händä kijtän että hän on minun caswoni apu ja minun Jumalan.

12. Mites murhedhit sinuas minun Sielun/ ia nin leuotoin olet minussa? Turua Jumalan päle/ Sille mine wiele nytkin hende kijten/ Ette hen minua autais henen Casuollans/ ia ette hen minun Jumalan on. (Mitäs murehdit sinuas minun sieluni/ ja niin lewotoin olet minussa? Turwaa Jumalan päälle/ Sillä minä wielä nytkin häntä kiitän/ että hän minua auttaisi hänen kaswollansa/ ja että hän minun Jumalani on.)

12. Mis sa ennast allawautad, mo hing, ja mis sa kohhised mo sees? ota Jummalat, sest ma tahhan tedda weel tännada, ta on mo palle suur önnistus ja mo Jummal

12. Pourquoi t'abats-tu, mon âme, et pourquoi frémis-tu en moi? Attends-toi à Dieu, car je le louerai encore; il est mon salut et mon Dieu!

11 (42:12) Wat buigt gij u neder, o mijn ziel! en wat zijt gij onrustig in mij? Hoop op God, want ik zal Hem nog loven; Hij is de menigvuldige Verlossing mijns aangezichts, en mijn God.

12. Przeczże się smucisz, duszo moja? a przecz sobą trwożysz we mnie? Czekaj na Boga; albowiem go jeszcze będę wysławiał, gdyż on jest wielkiem zbawieniem twarzy mojej, i Bogiem moim.

12. Miért csüggedsz el lelkem, és miért nyughatatlankodol bennem? Bízzál Istenben, mert még [7†] hálát adok én néki, az én szabadítómnak és Istenemnek.