1 luku

Profeetan avioliitto kuvauksena Israelin luopumuksesta ja rangaistuksesta.

1. Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle, Juudan kuningasten Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian päivinä ja Israelin kuninkaan Jerobeamin, Jooaan pojan, päivinä.

1. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Hosealle, Beerin pojalle, Ussian, Jotamin, Ahaksen, Hiskian, Juudan kuningasten ajalla, ja Jerobeamin Joaksen pojan, Israelin kuninkaan ajalla.

1. TÄmä on HERran sana joca tapahtui Hosealle Beherin pojalle Usian Jothamin Ahaxen Jehiskian Judan Cuningasten ajalla ja Jerobeamin Joaxen pojan Israelin Cuningan ajalla.

1. TEME on HERRAN Sana/ ioca tapactui Hosealle Beherin poialle/ wsian/ Jotham/ Ahas/ Judan Kuningasten aialla/ Ja Jerobeam/ sen Joasen poian Israelin Kuningan aialla. (Tämä on HERRAN sana/ joka tapahtui Hosealle Beherin pojalle/ Ussian/ Jotham/ Ahasin/ Judan kuningasten ajalla/ ja Jerobeam/ sen Joasen pojan Israelin kuninkaan ajalla.)

1 The word of Jehovah that came to Hosea the son of Beeri, in the days of Uzziah, Jotham, Ahaz and Hezekiah, kings of Judah and in the days of Jeroboam the son of Joash, King of Israel.

1. The word of the LORD that came unto Hosea, the son of Beeri, in the days of Uzziah, Jotham, Ahaz, and Hezekiah, kings of Judah, and in the days of Jeroboam the son of Joash, king of Israel.

1. Herrens Ord, som kom til Hoseas, Beeris Søn, i de Dage, da Ussias, Jotham, Akas, Ezekias vare Konger i Juda, og i de Dage, da Jeroboam, Joas's Søn, vad Konge i Israel.

1. Detta är Herrans ord, som skedde till Osea, Beeri son, uti Ussia, Jotham, Ahas, Jehiskia, Juda Konungars, tid; och uti Jerobeams, Joas sons, Israels Konungs, tid.

1. Se on Jehowa sanna, mis Osea Peeri poia kätte sai, Usia, Jotami, Ahasi, Hiskia, Juda kunningatte päiwil, ja Joasi poia Jerobeami Israeli kunninga päiwil.

1. Viešpaties žodis buvo suteiktas Beerio sūnui Ozėjui Judo karalių Uzijo, Jotamo, Ahazo ir Ezekijo dienomis ir Jehoašo sūnaus Jeroboamo, Izraelio karaliaus, dienomis.

1. Dies ist das Wort des HERRN, das geschehen ist zu Hosea, dem Sohn Beeris, zu der Zeit des Usia, Jotham, Ahas und Hiskia, der Könige Juda's, und zur Zeit Jerobeams, des Sohnes Joas, des Königs in Israel.

1. La parole de l'Éternel qui fut adressée à Osée, fils de Bééri, au temps d'Ozias, de Jotham, d'Achaz, d'Ézéchias, rois de Juda, et au temps de Jéroboam, fils de Joas, roi d'Israël.

1. PALABRA de Jehová que fué a Oséas, hijo de Beerí, en dias de Ozías, Joatán, Acaz, Ezequías, reyes de Judá; y en dias de Jeroboam, hijo de Joas, rey de Israel.

1 Het woord des HEEREN, dat geschied is tot Hosea, den zoon van Beeri, in de dagen van Uzzia, Jotham, Achaz, Hizkia, koningen van Juda, en in de dagen van Jerobeam, zoon van Joas, koning van Israel.

1. Słowo Paóskie, które się stało do Ozeasza, syna Berowego, za dni Uzyjasza, Joatama, Achaza, Ezechyjasza, królów Judzkich, i za dni Jeroboama, syna Joazowego, króla Izraelskiego.

1. Az Úr igéje, a mely lőn Hóseáshoz, a Beeri fiához, Uzziás, Jótám, Ákház, Ezékiás, Júdabeli királyok idejében, és Jeroboámnak, a Joás fiának, Izráel királyának idejében.

1 Слово Господне, которое было к Осии, сыну Беериину, во дни Озии, Иоафама, Ахаза, Езекии, царей Иудейских, и во дни Иеровоама, сына Иоасова, царя Израильского.

1. Cлово Господнє, що надійшло до Осії Беерієнка в часах Юдейських царів Озії, Йоатама, Ахаза й Езекії та за днїв Ізраїлського царя Еробоама Йоасенка.

2. Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle: Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on peräti rikkonut avion luopumalla Herrasta.

2. Kuin Herra rupesi ensisti Hosean kautta puhumaan, sanoi Herra Hosealle: Mene, ota portto aviokses, ja porton lapset; sillä maakunta karkaa pois Herralta huoruuteen.

2. Ja cosca HERra rupeis ensist Hosean cautta puhuman sanoi hän hänelle: mene nai ja ota portto awioxes ja porton lapset: sillä maacunda carca pois HERralda huoruteen.

2. Ja cosca HERRA ensiste rupesi Hosean cautta puhuman/ nin hen sanoi henelle/ Mene nai/ ia ota yxi Hoora awioxes/ ia Hooran Lapset/ Sille Maakunda poiskarcapi HERRALDA Hoorudhen ielken. (Ja koska HERRA ensisti rupesi Hosean kautta puhumaan/ niin hän sanoi hänelle/ Mene nai/ ja ota yksi huora awioksesi/ ja huoran lapset/ Sillä maakunta poiskarkaapi HERRALTA huoruuden jälkeen.)

2 When Jehovah spoke at the first by Hosea, Jehovah said to Hosea, Go, take to you a wife of prostitution and children of prostitution, for the land commits great prostitution, departing from Jehovah.

2. The beginning of the word of the LORD by Hosea. And the LORD said to Hosea, Go, take unto thee a wife of whoredoms and children of whoredoms: for the land hath committed great whoredom, departing from the LORD.

2. Der Herren begyndte at tale ved Hoseas, da sagde Herren til Hoseas: Gak hen, tag dig en Horkvinde og Horebørn, thi Hor bedriver Landet ved at vende sig bort fra Herren.

2. Och då Herren först tog till att tala genom Osea, sade Herren till honom: Gack bort, och tag dig ena sköko till hustru, och skökobarn; ty landet löper ifrå Herranom i boleri.

2. Se on se hakkatus, kui Jehowa räkis Osea sees: ja Jehowa ütles Osea wasto: Minne, wötta ennesele hora naese ja wärdiaid; sest se Ma lahkub ühtepuhko hora wisil Jehowa jurest ärra.

2. Viešpaties žodžių Ozėjui pradžia. Viešpats tarė: ‘‘Eik, imk sau žmoną paleistuvę ir susilauk iš jos paleistuvių vaikų, nes kraštas padarė didelę paleistuvystę, atitoldamas nuo Viešpaties’‘.

2. Da der HERR anfing zu reden durch Hosea, sprach er zu ihm: Gehe hin und nimm ein Hurenweib und Hurenkinder; denn das Land läuft vom HERRN der Hurerei nach.

2. Lorsque l'Éternel commença à parler par Osée, l'Éternel dit à Osée: Va, prends une femme prostituée et des enfants de prostitution; car le pays ne fait que se prostituer loin de l'Éternel.

2. El principio de la palabra de Jehová con Oséas. Y dijo Jehová a Oséas: Vé, tómate una mujer fornicaria, e hijos de fornicaciones; porque la tierra fornicará fornicando de en pos de Jehová.

2 Het begin van het woord des HEEREN door Hosea. De HEERE dan zeide tot Hosea: Ga henen, neem u een vrouw der hoererijen, en kinderen der hoererijen; want het land hoereert ganselijk van achter den HEERE.

2. Gdy począł Pan mówić do Ozeasza, rzekł Pan do Ozeasza: Idź, pojmij sobie żonę wszetecznicę, i spłódź dzieci z wszeteczeóstwa; bo się ta ziemia, bez wstydu wszeteczeóstwo płodząc, od Pana odwróciła.

2. A mikor beszélni kezde az Úr Hóseással, monda az Úr Hóseásnak: Menj, végy magadnak parázna feleséget és parázna gyermekeket; mert paráználkodván paráználkodik e föld, nem követvén az Urat.

2 Начало слова Господня к Осии. И сказал Господь Осии: иди, возьми себе жену блудницу и детей блуда; ибо сильно блудодействует земля сия, отступив от Господа.

2. Початок слова Господнього до Осії. І сказав Господь Осії: Ійди, возьми за себе жену-блудницю, та й мати меш дїти блудні; бо вельми блудує ся земля, покинувши Господа.

3. Niin hän meni ja otti Goomerin, Diblaimin tyttären. Ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti hänelle pojan.

3. Ja hän meni ja otti Gomerin, Diblaimin tyttären, joka tuli raskaaksi, ja synnytti hänelle pojan.

3. Ja hän meni ja otti GomerDiblaimin tyttären joca tuli rascaxi ja synnytti hänelle pojan.

3. Ja hen meni/ ia otti Gomer Diblain Tytteren/ Joca tuli wastoin/ ia synnytti henelle poian/ (Ja hän meni/ ja otti Gomer Diblain tyttären/ joka tuli wastoin/ ja synnytti hänelle pojan/)

3 So he went and took Gomer the daughter of Diblaim and she conceived and bore him a son.

3. So he went and took Gomer the daughter of Diblaim; which conceived, and bare him a son.

3. Og han gik og tog Gomer, Diblajims Datter, og hun undfangede og fødte ham en Søn.

3. Och han gick bort, och tog Gomer, Diblaims dotter. Hon vardt hafvandes, och födde honom en son.

3. Ja ta läks ja wöttis ennesele Komerit Tiblaimi tüttart, ja se sai eñast wasto, ja töi tem̃ale poia ilmale.

3. Jis vedė Gomerą, Diblaimo dukterį. Ji pastojo ir pagimdė sūnų.

3. Und er ging hin und nahm Gomer, die Tochter Diblaims, die ward schwanger und gebar ihm einen Sohn.

3. Il alla donc et prit Gomer, fille de Diblaïm. Elle conçut, et lui enfanta un fils.

3. Y fué, y tomó a Gomer, hija de Diblaim, la cual concibió, y le parió un hijo.

3 Zo ging hij henen, en nam Gomer, een dochter van Diblaim; en zij ontving; en baarde hem een zoon.

3. Odszedł tedy, i pojął Gomorę, córkę Dyblaimską, która poczęła i porodziła mu syna.

3. Elméne tehát és elvevé Gómert, Diblajim leányát; és az teherbe esék, és fiút szűle néki.

3 И пошел он и взял Гомерь, дочь Дивлаима; и она зачала и родила ему сына.

3. І пійшов він та й узяв Гомеру Диблаїмівну; й завагонїла вона та й уродила йому сина.

4. Ja Herra sanoi hänelle: Pane hänelle nimeksi Jisreel, sillä vähän aikaa vielä, ja minä kostan Jisreelin verivelat Jeehun suvulle ja teen lopun Israelin heimon kuningaskunnasta.

4. Ja Herra sanoi hänelle: Nimitä häntä Jisreeliksi; sillä vielä on vähän aikaa, ja minä tahdon etsiä veren viat Jisreelissä, Jehun huoneen päälle, ja lopettaa Israelin huoneen valtakunnan.

4. Ja HERra sanoi hänelle: nimitä händä Jesreelixi: sillä wielä on wähä aica cuin minä edzin ne wiattomat weret Jesreelis Jehun huonen päälle ja loputan Israelin huonen waldacunnan.

4. Ja HERRA sanoi henelle/ Nimite hende Jesreel. Sille wiele ombi wähe hetki/ nin mine tadhon etzie ne wiattomat weret Jehun Honen päle/ Ja tadhon loputta Israelin waldakunnan/ (Ja HERRA sanoi hänelle/ Nimitä häntä Jesreel. Sillä wielä ompi wähä hetki/ niin minä tahdon etsiä ne wiattomat weret Jehun huoneen päälle/ ja tahdon lopettaa Israelin waltakunnan.)

4 And Jehovah said to him, Call his name Jezreel, for yet a little while and I will avenge the blood of Jezreel upon the house of Jehu and will cause the kingdom of the house of Israel to cease.

4. And the LORD said unto him, Call his name Jezreel; for yet a little while, and I will avenge the blood of Jezreel upon the house of Jehu, and will cause to cease the kingdom of the house of Israel.

4. Og Herren sagde til ham: Kald hans Navn Jisreel; thi endnu en lille Stund, saa vil jeg hjemsøge Jisreels Blodskyld over Jehus Hus og gøre Ende paa Israels Hus's Rige.

4. Och Herren sade till honom: Kalla honom Jisreel; ty det är ännu om en liten tid till görandes, så vill jag hemsöka de blodskulder i Jisreel, öfver Jehu hus, och skall göra en ända med Israels rike.

4. Ja Jehowa ütles tem̃a wasto: Hüa tem̃a nim̃i Isreeliks: sest weel on pissut aega , siis tahhan ma Isreeli werresü pärrast Jeu suggu kätte nähha, ja löppetada Israeli suggu kunningriki.

4. Viešpats tarė pranašui: ‘‘Tebūna jo vardas Jezreelis, nes netrukus nubausiu Jehuvo namus dėl Jezreelyje pralieto kraujo ir padarysiu galą Izraelio karalystei.

4. Und der HERR sprach zu ihm: Heiße ihn Jesreel; denn es ist noch um eine kleine Zeit, so will ich die Blutschulden in Jesreel heimsuchen über das Haus Jehu und will mit dem Königreich des Hauses Israel ein Ende machen.

4. Et l'Éternel lui dit: Appelle-le du nom de Jizréel; car encore un peu de temps, et je punirai la maison de Jéhu pour le sang versé à Jizréel, et je ferai cesser le règne de la maison d'Israël.

4. Y díjole Jehová: Pónle por nombre Jezrael; porque de aquí a poco yo visitaré las sangres de Jezrael sobre la casa de Jehú, y haré cesar el reino de la casa de Israel.

4 En de HEERE zeide tot hem: Noem zijn naam Jizreel, want nog een weinig tijds, zo zal Ik de bloedschulden van Jizreel bezoeken over het huis van Jehu, en zal het koninkrijk van het huis van Israel doen ophouden.

4. I rzekł Pan do niego: Nazów imię jego Jezreel: bo jeszcze po małym czasie nawiedzę krew Jezreel nad domem Jehu, a sprawię to, że ustanie królestwo domu Izraelskiego.

4. És mondá az Úr néki: Nevezd őt Jezréelnek, mert még egy kis idő, és megbüntetem a Jehu házát a Jezréel vére miatt, [1†] és eltörlöm Izráel házának királyságát.

4 И Господь сказал ему: нареки ему имя Изреель, потому что еще немного пройдет, и Я взыщу кровь Изрееля с дома Ииуева, и положу конец царству дома Израилева,

4. І сказав йому Господь: Назви його Езреель (насїннє Боже); не задовгий бо час навідаю я карою за кров Езреелеву дом Егуїв і зроблю кінець царюванню дому Ізрайлевого,

5. Ja sinä päivänä minä särjen Israelin jousen Jisreelin laaksossa.

5. Ja siihen aikaan pitää tapahtuman, että minä tahdon rikkoa Israelin joutsen Jisreelin laaksossa.

5. Ja sijhen aican ricon minä Israelin joudzen Jesreelin laxosa.

5. Ja sihen aican mine tadhon ricko Israelin ioudzen Israelin laxos. (Ja siihen aikaan minä tahdon rikkoa Israelin jousen Israelin laaksossa.)

5 And it will happen at that day, that I will break the bow of Israel in the valley of Jezreel.

5. And it shall come to pass at that day, that I will break the bow of Israel in the valley of Jezreel.

5. Og det skal ske paa denne Dag, da vil jeg sønderbryde Israels Bue i Jisreels Dal.

5. På den tiden skall jag sönderbryta Israels båga, uti Jisreels dal.

5. Ja sel päwal peab sündima, et ma katkimurran Israeli ammo Isreeli orgus.

5. Tą dieną sulaužysiu Izraelio lanką Jezreelio slėnyje’‘.

5. Zur selben Zeit will ich den Bogen Israels zerbrechen im Tal Jesreel.

5. Et il arrivera qu'en ce jour je romprai l'arc d'Israël dans la vallée de Jizréel.

5. Y acaecerá que en aquel día yo quebraré el arco de Israel en el valle de Jezrael.

5 En het zal te dien dage geschieden, dat Ik Israels boog verbreken zal, in het dal van Jizreel.

5. A dnia onego złamię łuk Izraelski w dolinie Jezreel.

5. És azon a napon lészen az, hogy eltöröm az Izráel ívét a Jezréel völgyében.

5 и будет в тот день, Я сокрушу лук Израилев в долине Изреель.

5. І станеться того дня, що поломлю лука Ізрайлевого на Езреель-долинї.

6. Ja vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären, ja Herra sanoi Hoosealle: Pane hänelle nimeksi Loo-Ruhama, sillä en minä enää tästedes armahda Israelin heimoa, niin että antaisin heille anteeksi.

6. Ja hän taas tuli raskaaksi ja synnytti tyttären. Ja hän sanoi hänelle: Nimitä se Loryhhamaksi; sillä en minä enää armahda Israelin huonetta, mutta tahdon heidät peräti heittää pois.

6. Ja hän taas tuli rascaxi ja synnytti tyttären. Ja hän sanoi hänelle: nimitä se LoRihamaxi: sillä en minä enä armahda Israelin huonetta mutta tahdon heidän heittä pois.

6. Ja taas hen sikiön synnytti Tytteren/ ia hen sanoi henelle. Nimite se Lorihamo/ se on (Osatoin laupiudest) Sille em mine tadho änembe Armachta Israelin Hoonen päle/ Mutta mine tadhon heite poisheitte. (Ja taas hän sikiön synnytti tyttären/ ja hän sanoi hänelle. Nimitä se Lorihamo/ se on (osatoin laupeudesta) Sillä en minä tahdo enempää armahtaa Israelin huoneen päälle/ mutta minä tahdon heitä poisheittää.)

6 And she conceived again and bore a daughter. And Jehovah said to him, Call her name Lo-ruhamah, for I will no more have mercy upon the house of Israel, that I should in any way pardon them.

6. And she conceived again, and bare a daughter. And God said unto him, Call her name Loruhamah: for I will no more have mercy upon the house of Israel; but I will utterly take them away.

6. Og hun undfangede atter og fødte en Datter; og han sagde til ham: Kald hendes Navn Lo-Rukama; thi jeg vil ikke ydermere forbarme mig over Israels Hus, saa at jeg skulde tilgive dem.

6. Och hon vardt äter hafvandes, och födde ena dotter; och han sade till honom: Kalla henne LoRyhama; ty jag vill intet mer förbarma mig öfver Israels hus; utan lag vill bortkasta dem.

6. Ja tem̃a sai ta eñnast wasto, ja töi tütre ilmale, ja Jehowa ütles tem̃ale: Hüa tem̃a nim̃i Lorügamaks; sest minna ei tahha mitte ennam hallastada Israeli suggu peäle, waid tahhan nende käest keik sutumaks ärrawötta.

6. Gomera vėl pastojo ir pagimdė dukterį. Viešpats tarė jam: ‘‘Jos vardas tebūna Lo Ruhama, nes Aš daugiau nebepasigailėsiu Izraelio namų ir jiems nebeatleisiu.

6. Und sie ward abermals schwanger und gebar eine Tochter. Und er sprach zu ihm: Heiße sie Lo-Ruhama; denn ich will mich nicht mehr über das Haus Israel erbarmen, daß ich ihnen vergäbe.

6. Elle conçut encore, et enfanta une fille, et l'Éternel dit à Osée: Appelle-la du nom de Lo-Ruchama (dont on n'a pas pitié); car je ne continuerai plus à avoir pitié de la maison d'Israël pour leur pardonner entièrement.

6. Y concibió aun, y parió una hija; y díjole: Pónle por nombre Lo-ruhama; porque nunca más tendré misericordia de la casa de Israel, mas del todo los quitaré.

6 En zij ontving wederom, en baarde een dochter; en Hij zeide tot hem: Noem haar naam Lo-ruchama; want Ik zal Mij voortaan niet meer ontfermen over het huis Israels, maar Ik zal ze zekerlijk wegvoeren.

6. I poczęła znowu i porodziła córkę; i rzekł mu Pan: Nazów imię jej Loruchama; bo się więcej nie zmiłuję nad domem Izraelskim, lecz ich zapewne wygładzę.

6. Ismét teherbe esék, és leányt szűle. És mondá néki az Úr: Nevezd őt Ló-Rukhámáhnak; mert nem kegyelmezek többé az Izráel házának, hogy akármiképen könyörülnék rajtok.

6 И зачала еще, и родила дочь, и Он сказал ему: нареки ей имя Лорухама; ибо Я уже не буду более миловать дома Израилева,чтобы прощать им.

6. І завагонїла вона вдруге, та й уродила дочку; й повелїв йому: Назви її Лорухама (непомилувана); бо я вже не буду милуватись над домом Ізрайлевим, щоб прощати йому.

7. Mutta Juudan heimoa minä armahdan: minä pelastan heidät Herran, heidän Jumalansa, avulla, mutta en pelasta heitä jousella, miekalla enkä sodalla, en hevosilla enkä ratsumiehillä.

7. Juudan huonetta tahdon minä kuitenkin armahtaa, ja auttaa heitä Herran, heidän Jumalansa kautta; ja en minä tahdo heitä auttaa joutsella, miekalla, sodalla, oriilla taikka ratsasmiehillä.

7. Judan huonetta minä cuitengin armahdan ja autan heitä HERran heidän Jumalans cautta. En minä heitä auta joudzella miecalla sodalla orehilla taicka hewoismiehillä.

7. Ylitze Judan Hoonen mine tadhon quitengi armachta/ ia tadhon heite autta/ HERRAN heiden Jumalans cautta/ Mutta em mine tadho heite autta/ ioutzen lepitze/ mieckan lepitze/ sodhan lepitze/ orichten lepitze/ taicka sotawäen lepitze. (Ylitse Judan huoneen minä tahdon kuitenkin armahtaa/ ja tahdon heitä auttaa/ HERRAN heidän Jumalansa kautta/ mutta en minä tahdo heitä auttaa/ jousen läwitse/ miekan läwitse/ sodan läwitse/ oritten läwitse/ taikka sotawäen läwitse.)

7 But I will have mercy upon the house of Judah and will save them by Jehovah their God and will not save them by bow, nor by sword, nor by battle, by horses, nor by horsemen.

7. But I will have mercy upon the house of Judah, and will save them by the LORD their God, and will not save them by bow, nor by sword, nor by battle, by horses, nor by horsemen.

7. Dog vil jeg forbarme mig over Judas Hus og frelse dem ved Herren deres Gud; men jeg vil ikke frelse dem ved Bue eller ved Sværd eller ved Krig, ved Heste eller vea Ryttere.

7. Dock öfver Juda hus vill jag förbarma mig, och skall hjelpa dem genom Herran deras Gud; men jag vill icke hjelpa dem genom båga, svärd, strid, hästar eller resenärar.

7. Agga Juda suggu peäle tahhan ma hallastada, ja neile abbi sata Jehowa Jum̃ala läbbi; agga ma ei tahha neile abbi sata am̃o läbbi, egga moöga läbbi, ei hooste egga rüütlide läbbi.

7. Bet Aš pasigailėsiu Judo namų ir išgelbėsiu juos Viešpatyje, jų Dieve, ne lankais, kardais, karu, žirgais ar raiteliais’‘.

7. Doch will ich mich erbarmen über das Haus Juda und will ihnen helfen durch den HERRN, ihren Gott; ich will ihnen aber nicht helfen durch Bogen, Schwert, Streit, Rosse oder Reiter.

7. Mais j'aurai pitié de la maison de Juda; je les sauverai par l'Éternel leur Dieu, et je ne les sauverai ni par l'arc, ni par l'épée, ni par les combats, ni par les chevaux, ni par les cavaliers.

7. Y de la casa de Judá tendré misericordia, y salvarlos he en Jehová su Dios; y no los salvaré con arco, ni con espada, ni con batalla, ni con caballos, ni cabelleros.

7 Maar over het huis van Juda zal Ik Mij ontfermen, en zal ze verlossen door den HEERE, hun God, en Ik zal ze niet verlossen door boog, noch door zwaard, noch door krijg, door paarden noch door ruiteren.

7. Ale nad domem Judzkim zmiłuję się, i wybawię ich przez Pana, Boga ich, a nie wybawię ich przez łuk, i przez miecz, i przez wojnę, i przez konie i przez jezdnych.

7. De a Júda házának megkegyelmezek, és megtartom őket az Úr, az ő Istenök által; de nem tartom meg őket [2†] ív, vagy kard, vagy háború által, sem lovak és lovasok által.

7 А дом Иудин помилую и спасу их в Господе Боге их, спасу их ни луком, ни мечом, ни войною, ни конями и всадниками.

7. Дом же Юдин помилую й спасу їх у Господї Бозї їх, спасу їх не луком, нї мечем, нї боєм, нї кіньми й їздецями.

8. Kun vaimo oli vieroittanut Loo-Ruhaman, tuli hän raskaaksi ja synnytti pojan.

8. Ja kuin hän oli Loryhhaman vieroittanut, niin hän taas siitti ja synnytti pojan.

8. Ja cosca hän oli LoRihaman wieroittanut nijn hän taas sijtti ja synnytti pojan.

8. Ja cosca hen oli Lorihamon wieroittanut sen osattoman Laupiudhesta/ nin hen taas sijtti ia synnytti poian/ (Ja koska hän oli Lorihamon wieroittanut sen osattoman laupeudesta/ niin hän taas siittii ja synnytti poian/)

8 Now when she had weaned Lo-ruhamah, she conceived and bore a son.

8. Now when she had weaned Loruhamah, she conceived, and bare a son.

8. Og hun afvante Lo-Rukama, og hun undfangede og fødte en Søn.

8. Och då hon afvant hade LoRyhama, vardt hon äter hafvandes, och födde en son.

8. Ja ta woörotas sedda Lorügamat ärra, ja sai ennast wasto, ja töi poia ilmale.

8. Gomera, nustojusi maitinti Lo Ruhamą, pastojo ir pagimdė sūnų.

8. Und da sie hatte Lo-Ruhama entwöhnt, ward sie wieder schwanger und gebar einen Sohn.

8. Puis, quand elle eut sevré Lo-Ruchama, elle conçut et enfanta un fils.

8. Y después de haber destetado a Lo-ruhama, concibió, y parió un hijo.

8 Als zij nu Lo-ruchama gespeend had, ontving zij, en baarde een zoon.

8. Potem ostawiwszy Loruchamę znowu poczęła i porodziła syna.

8. Mikor elválasztá Ló-Rukhámáht, ismét teherbe esék, és fiút szűle.

8 И, откормив грудью Непомилованную, она зачала, и родила сына.

8. Як же вона одлучила Лорухаму, завагонїла й вродила сина.

9. Ja Herra sanoi: Pane hänelle nimeksi Loo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani, enkä minä tahdo olla teidän omanne.

9. Ja hän sanoi: Nimitä häntä Loammiksi; sillä ette ole minun kansani, niin en minäkään ole teidän.

9. Ja hän sanoi: nimitä händä LoAmmixi: Sillä et te ole minun Canssan nijn en minäkän ole teidän.

9. Ja hen sanoi/ Nimitte hende LoAmmi/ se on/ Ei minun canssan/ Sille ettei te ole minun Canssan/ nin en mineke tadho olla teiden Jumalan. (Ja hän sanoi/ nimitä häntä LoAmmi/ se on/ ei minun kansani/ Sillä ettei te ole minun kansani/ niin en minäkään tahdo olla teidän Jumalan.)

9 And Jehovah said, Call his name Lo-ammi, for you* are not my people and I will not be yours*.

9. Then said God, Call his name Loammi: for ye are not my people, and I will not be your God.

9. Og han sagde: Kald hans Navn Lo-Ammi; thi I ere ikke mit Folk, og jeg vil ikke være eders.

9. Och han sade: Kalla honom LoAmmi; ty I ären icke mitt folk, så vill jag ej heller vara edar.

9. Ja Jehowa ütles: Hüa tem̃a nim̃i Loam̃iks sest teie ep olle mo rahwas, ja minna ei tahha teie pärralt olla.

9. Viešpats tarė: ‘‘Vadink jį Lo Amiu, nes jūs ne mano tauta ir Aš nebūsiu jūsų Dievas.

9. Und er sprach: Heiße ihn Lo-Ammi; denn ihr seid nicht mein Volk, so will ich auch nicht der Eure sein.

9. Et l'Éternel dit: Appelle-le du nom de Lo-Ammi (pas mon peuple); car vous n'êtes pas mon peuple, et je ne suis pas votre Dieu.

9. Y dijo: Pónle por nombre Lo-ammi; porque vosotros no sois mi pueblo, ni yo seré vuestro.

9 En Hij zeide: Noem zijn naam Lo-ammi; want gijlieden zijt Mijn volk niet, zo zal Ik ook de uwe niet zijn.

9. I rzekł Pan: Nazów imię jego Loami; boście wy nie ludem moim, a Ja też nie będę waszym.

9. És mondá az Úr: Nevezd őt Ló-Amminak; mert ti nem vagytok az én népem, s én sem leszek a tiétek.

9 И сказал Он: нареки ему имя Лоамми, потому что вы не Мой народ, и Я не буду вашим Богом .

9. І сказав (Господь): Назви його Лоаммій (не мій нарід); ви бо не мій люд, а я не ваш.

10. Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset!'

10. Mutta Israelin lasten luku pitää oleman niinkuin meren hiekka, jota ei mitata eikä luettaa taideta; ja pitää tapahtuman, että siinä paikassa, missä heille sanottiin: Ette ole minun kansani, pitää heille sanottaman: Te elävän Jumalan lapset.

10. MUtta Israelin lasten lucu pitä oleman nijncuin meren sanda jota ei mitata eikä luetta taita. Ja sijnä siasa pitä oleman cuin heille sanottu on: et te ole minun Canssan sanotan heille: te eläwän Jumalan lapset:

10. Mutta Israelin lasten Lucu/ pite oleman ninquin meren sanda/ iota eike mitata/ eike luieta taita. Ja oleman pite sijne siassa cussa heillen sanottu on/ Ette te ole minun Canssan/ siele sanotan heille. O te eläwen Jumalan lapset/ (Mutta Israelin lasten luku/ pitää oleman niinkuin meren santa/ joka eikä mitata/ eikä luettaa taida. Ja oleman pitää siinä sijassa kussa heillen sanottu on/ että te ole minun kansani/ siellä sanotaan heille. Oi te eläwän Jumalan lapset/)

10 Yet the number of the sons of Israel will be as the sand of the sea, which cannot be measured nor numbered. And it will happen that, in the place where it was said to them, You* are not my people, it will be said to them, The sons of the living God.

10. Yet the number of the children of Israel shall be as the sand of the sea, which cannot be measured nor numbered; and it shall come to pass, that in the place where it was said unto them, Ye are not my people, there it shall be said unto them, Ye are the sons of the living God.

10. Dog skal Israels Børns Tal blive som Havets Sand, der ikke kan maales og ikke tælles; og de skal ske, at paa det Sted, hvo der siges til dem: I ere ikke mit Folk, der skal der siges til dem Den levende Guds Børn.

10. Men talet på Israels barn skall varda lika som sanden i hafvena, den man hvarken mäla eller räkna kan; och det skall ske på det rum, der man till dem sagt hafver; I ären icke mitt folk; der skall man säga till dem: O! I lefvande Guds barn.

1. Ja Israeli laste arro peab ollema kui liiw merre äres, mis ei woi moöta egga üllesluggeda; ja peab sündima, et seäl paikas, kus nende wasto on ööldud: Teie ep olle mitte mo rahwas , seäl peab neile ööldama: Teie ellawa Jum̃ala lapsed!

10. Bet Izraelio palikuonių bus kaip jūros smilčių, kurių negalima išmatuoti ar suskaičiuoti. Ir toje vietoje, kur jiems buvo pasakyta: ‘Jūs ne mano tauta’, juos vadins gyvojo Dievo vaikais.

10. 2:1 Es wird aber die Zahl der Kinder in Israel sein wie der Sand am Meer, den man weder messen noch zählen kann. Und es soll geschehen an dem Ort, da man zu ihnen gesagt hat: "Ihr seid nicht mein Volk", wird man zu ihnen sagen: "O ihr Kinder des lebendigen Gottes!"

10. Cependant le nombre des enfants d'Israël sera comme le sable de la mer, qui ne peut ni se mesurer, ni se compter; et il arrivera que dans le lieu où il leur est dit: "Vous n'êtes pas mon peuple, " on leur dira: "Enfants du Dieu vivant!"

10. Y será el número de los hijos de Israel como la arena de la mar, que ni se puede medir ni contar. Y será que donde se les decía: Vosotros no sois mi pueblo; les sea dicho: Hijos del Dios viviente.

10 Nochtans zal het getal der kinderen Israels zijn als het zand der zee, dat niet gemeten noch geteld kan worden; en het zal geschieden dat ter plaatse, waar tot hen gezegd zal zijn: Gijlieden zijt Mijn volk niet; tot hen gezegd zal worden: Gij zijt kinderen des levenden Gods.

10. Wszakże liczba synów Izraelskich będzie jako piasek morski, który ani zmierzony ani zliczony być może; i stanie się, że miasto tego, co im rzeczono: Nie jesteście wy ludem moim, rzeczono im będzie: Wyście synami Boga żyjącego.

10. De mégis annyi lesz az Izráel fiainak száma, mint a tenger fövenye, a mely meg nem mérettethetik és meg nem számláltathatik; és lészen, hogy a hol az mondatott nékik: Nem vagytok az én népem, ez mondatik nékik: Élő Istennek [3†] fiai!

10 Но будет число сынов Израилевых как песок морской, которого нельзя ни измерить, ниисчислить; и там, где говорили им: „вы не Мой народ", будут говорить им: „вы сыны Бога живаго".

10. Та все ж таки буде синів Ізрайлевих стілько, як піску морського, що не мож його нї переміряти, нї перелїчити, й там, де їм говорено: ви не мій люд, звати муть їх синами живого Бога.

11. Ja Juudan miehet ja Israelin miehet kokoontuvat yhteen ja asettavat itsellensä yhteisen pään; ja he lähtevät sotaan siitä maasta, sillä suuri on Jisreelin päivä.

11. Sillä Juudan lapset ja Israelin lapset pitää kokoontuman ja pitämän heitänsä yhden pään alla, ja menemän ylös pois maasta; sillä Jisreelin päivä pitää suuri oleman.

11. Sillä Judan lapset ja Israelin lapset pitä coconduman ja pitämän heidäns yhden pään alla ja menemän ylös pois maasta: sillä Jesreelin päiwä pitä suuri päiwä oleman.

11. Sille Judan Lapset. Ja Israelin lapset pite cocowndeman/ ia piteuet ynne heidens pitemen ydhen pään alla/ ia yles maasta poismeneuet. Sille Israelin peiue pite swren oleman/ (Sillä Judan lapset. Ja Israelin lapset pitää kokoontuman/ ja pitäwät ynnä heidänsä pitämään yhden pään alla/ ja ylös maasta poismenewät. Sillä Israelin päiwä pitää suuren oleman/)

11 And the sons of Judah and the sons of Israel will be gathered together and they will appoint themselves one head and will go up from the land, for great will be the day of Jezreel.

11. Then shall the children of Judah and the children of Israel be gathered together, and appoint themselves one head, and they shall come up out of the land: for great shall be the day of Jezreel.

11. Og Judas Børn og Israels Børn skulle samles til Hobe og sætte sig ee Overhoved og drage op af Landet thi stor er Jisreels Dag.

11. Ty Juda barn och Israels barn skola sammankomma, och skola hålla sig alla under ett hufvud, och draga upp utu landena; ty Jisreels dag skall vara en stor lag.

2. Ja Juda lapsed ja Israeli lapsed peawad ühte sama koggutud, ja nem̃ad pannewad ühhe ennestele Peaks, ja tullewad seält maalt ülles: sest Isreeli pääw on suur.

11. Judo ir Izraelio vaikai susirinks, paskirs sau vieną vadą ir išeis iš krašto. Didi bus Jezrahelio diena’‘.

11. 2:2 Denn es werden die Kinder Juda und die Kinder Israel zuhauf kommen und werden sich miteinander an ein Haupt halten und aus dem Lande heraufziehen; denn der Tag Jesreels wird ein großer Tag sein.

11. Et les enfants de Juda et les enfants d'Israël se réuniront ensemble et s'établiront un chef, et ils remonteront du pays; car la journée de Jizréel sera grande.

11. Y los hijos de Judá y de Israel serán congregados en uno, y levantarán para sí una cabeza, y subirán de la tierra; porque el día de Jezrael es grande.

11 En de kinderen van Juda, en de kinderen Israels zullen samenvergaderd worden, en zich een enig hoofd stellen, en uit het land optrekken; want de dag van Jizreel zal groot zijn.

11. I będą zgromadzeni synowie Judzcy i synowie Izraelscy wespół, a postanowiwszy nad sobą głowę jednę, wynijdą z tej ziemi; bo będzie wielki dzieó Jezreela.

11. És összegyűlnek Júda fiai és Izráel fiai együvé, és egy [4†] fejedelmet választanak, és feljőnek az országból, mert nagy lesz a Jezréel napja!

11 И соберутся сыны Иудины и сыны Израилевы вместе, и поставят себе одну главу, и выйдут из земли переселения ; ибо велик день Изрееля!

11. І зійдуться сини Юдині й сини Ізрайлеві докупи й настановлять над собою одного головою та й вийдуть із землї неволї; день бо Езреелїв великий.