9 luku

Jobin vastaus: Ihminen ei kykene puolustautumaan Kaikkivaltiasta vastaan; Job vakuuttaa olevansa viaton ja syyttää Jumalaa mielivallasta.

1. Job vastasi ja sanoi:

1. Job vastasi ja sanoi:

1. HIob wastais ja sanoi:

2. Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!

2. Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

2. Minä kyllä sen tiedän että nijn on ettei ihminen taida hurscas olla Jumalan edes.

3. Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

3. Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

3. Jos hän tahdois rijdellä hänen cansans ei hän taidais wastata händä yhtä tuhanden.

4. Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?

4. Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

4. Hän on taitawa ja woimallinen kenengä sijtä on hywä ollut cuin händä wastan on idzens asettanut.

5. Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;

5. Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

5. Hän sijrtä wuoret ennencuin he sen ymmärtäwät jotca hän wihasans cukista.

6. hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;

6. Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

6. Hän lijcutta maan siastans nijn että hänen padzans wapisewat.

7. hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

7. Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

7. Hän puhu Auringonlle nijn ei se nouse ja hän lukidze tähdet.

8. hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

8. Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

8. Hän yxin lewittä taiwat ja käy meren aldoin päällä.

9. hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

9. Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

9. Hän teke Otawan taiwas ja Orionin Seulaiset ja ne tähdet elelän päin.

10. hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.

10. Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

10. Hän teke woimallisia cappalita joita ei taita tutkia ja epälucuisita ihmeitä.

11. Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

11. Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

11. Cadzo hän käy minun ohidzeni ennencuin minä sen hawaidzen ja muutta hänens ennencuin minä sen ymmärrän.

12. Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

12. Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

12. Cadzo jos hän mene äkist cuca nouta hänen jällens? cuca sano hänelle: mitäs teet?

13. Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat.

13. Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

13. Hän on Jumala hänen wihans ei yxikän aseta hänen alans pitä cumartaman ylpiätkin herrat.

14. Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?

14. Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

14. Cuingast minun pidäis händä wastaman ja löytämän sanoja händä wastan?

15. Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

15. Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

15. Ehkä minulla wielä oikeus olis nijn en cuitengan taida minä händä wastata waan täydyis oikeudes rucoilla.

16. Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

16. Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

16. Ja ehkä minä wielä huudaisin ja hän cuulis minua nijn en minä uscois että hän cuulis minun äneni.

17. hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

17. Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

17. Sillä hän rundele minun tuulispäällä ja enändä minun haawani ilman syytä.

18. joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

18. Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

18. Ei hän annan minun hengeni wirgota waan täyttä minun murhella.

19. Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'

19. Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

19. Jos jocu tahto woima hän on woimallinen: jos jocu tahto oikeutta cuca todista minun cansani?

20. Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

20. Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

20. Jos minä sanoisin: minä olen oikia nijn minun suun cuitengin duomidze minun jos minä olen hywä nijn hän cuitengin teke minun pahaxi.

21. Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.

21. Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

21. Ehkä minä wielä olisin hywä nijn ei cuitengan minun sielun woi tytyä sijhen. En minä pyydä enä elä.

22. Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

22. Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

22. Se on se ainoa cuin minä sanonut olen: hän cadotta hywän ja jumalattoman.

23. Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

23. Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

23. Cosca hän rupe lyömän nijn hän tappa äkist ja pilcka wiattomain kiusausta.

24. Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot — ellei hän, kuka sitten?

24. Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

24. Mutta maa annetan jumalattomain käsijn että hän paina alas sen Duomarit ellei se nijn ole cuingast se myös toisin on?

25. Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,

25. Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

25. Minun päiwäni owat ollet nopiammat cuin juoxia ne owat lendänet ja ei mitän hywä nähnet.

26. ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

26. Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

26. Ne owat culunet cuin joutuwa haaxi cuin cotca lendä rualle.

27. Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,

27. Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

27. Cosca minä ajattelen: minä unhotan walituxeni ja muutan caswoni ja wirgotan minuni.

28. niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

28. Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

28. Nijn minä pelkän tieten caickia minun kipujani ettes anna minun olla wiatoinna.

29. Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?

29. Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

29. Jos minä olen jumalatoin mixi minulla sencaltaiset tarpettomat waiwat owat.

30. Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,

30. Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

30. Waicka minä pesisin idzeni lumiwedes ja puhdistaisin käteni lähtes.

31. silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

31. Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

31. Nijns cuitengin pistäisit minun locaan ja minun waatteni olisit minulle cauhistuxexi:

32. Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

32. Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

32. Sillä ei hän ole minun wertaisen jota minä wastata taidan että me molemmin tulisim oikeuden eteen.

33. Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

33. Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

33. Ei ole joca meitä eroitta joca laskis kätens meidän cahden wälillen.

34. ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

34. Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

34. Hän ottacon widzans pois minusta ja älkön hänen hirmuisudens peljättäkö minua.

35. silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani.

35. Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

35. Että minä puhuisin ja en pelkäis händä muutoin en minä mitän cansani tiedä.