2 luku

Saatana saa vielä koetella Jobia. Jobin sairaus. Hänen vaimonsa ja kolme ystäväänsä.

1. Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.

1. Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui Herran eteen.

1. SE tapahdui yhtenä päiwänä että Jumalan lapset tulit ja astuit HERran eteen että Sathan myös tuli heidän cansans ja astui HERran eteen.

2. Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta.

2. Silloin sanoi Herra saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.

2. Silloin sanoi HERra Sathanille: custas tulet? Sathan wastais HERra ja sanoi: minä olen waeldanut ymbäri maan.

3. Niin Herra sanoi saatanalle: Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi.

3. Ja Herra sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.

3. HERra sanoi Sathanille: etkös ole ottanut waari minun palweliastan Hiobist? sillä hänen wertaistans ei ole maalla waca ja hurscas ja Jumalata pelkäwäinen ja wälttä paha ja pysy wielä wacuudesans ja sinä yllytit minua händä häwittämän ilman syytä.

4. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.

4. Saatana vastasi Herraa ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.

4. Sathan wastais HERra ja sanoi: nahca nahast caicki mitä ihmises on anda hän hengens edest.

5. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.

5. Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.

5. Mutta ojenna kätes ja rupe hänen luihins ja lihaans mitämax hän siuna sinua caswoille.

6. Herra sanoi saatanalle: Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä.

6. Herra sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.

6. HERra sanoi Sathanille: cadzo hän olcon sinun kädesäs cuitengin säästä hänen hengens.

7. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.

7. Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.

7. Silloin läxi Sathan HERran tykö ja löi Hiobin pahoilla paisumilla candapääst kijresen asti.

8. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.

8. Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.

8. Ja hän otti sawiastian murun ja caapei händäns ja istui tuhwas.

9. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.

9. Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.

9. Ja hänen emändäns sanoi hänelle: wieläkös pysyt wacuudesas? siuna Jumalata ja cuole.

10. Mutta hän vastasi hänelle: Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin? Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.

10. Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.

10. Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut nijncuin tyhmät waimot puhuwat. Jos me olemme hywä saanet Jumalalda eikö myös meidän pidä ottaman paha wastan. Caikisa näisi ei Hiob syndiä tehnyt huulillans.

11. Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.

11. Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.

11. COsca Hiobin colme ystäwät cuulit caiken onnettomuden cuin hänelle tullut oli tulit he idzecukin paickacunnastans: Eliphas Themanist Bildad Suahst ja Zophar Naemast. Sillä he olit yximieliset tuleman armahteleman ja lohduttaman händä.

12. Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.

12. Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,

12. Ja cosca he nostit taamba silmäns ei he händä tundenet ja he huusit ja itkit ja jocainen rewäis waattens ja heitit tomua pääns päälle taiwasta cohden.

13. Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.

13. Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.

13. Ja istuit hänen cansans maan päälle seidzemen päiwä ja seidzemen yötä ja ei mitän hänen cansans puhunet: sillä he näit hänen kipuns sangen suurexi