29 luku

Jobin loppupuhe: Hän muistelee entisiä onnellisia aikoja, jolloin hän nautti kaikkien kunnioitusta sorrettujen auttajana ja murheellisten lohduttajana.

1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

1. Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

1. HIob puhui taas sananlascuns ja sanoi:

2. Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

2. Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

2. Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina nijnä päiwinä jona Jumala minun kätki.

3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

3. Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

3. Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.

4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

4. Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

4. Nijncuin minä olin nuorna ollesani cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.

5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

5. Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

5. Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani ja minun poicani minun ymbärilläni.

6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

6. Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

6. Cosca minä pesin minun tieni woilla ja callio wuoti minulle öljywirrat.

7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

7. Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

7. Cosca minä menin Caupungin porteille ja annoin walmista istuimeni cujille.

8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

8. Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

8. Cosca nuoret näit minun nijn he pakenit ja wanhat nousit minun edesäni.

9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

9. Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

9. Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast ja panit kätens suuns päälle.

10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

10. Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

10. Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens ja heidän kielens lakeen tartui.

11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

11. Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

11. Sillä kenen corwa minun cuuli hän kijtti minua onnellisexi ja jonga silmä minun näki hän todisti minusta.

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

12. Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

12. Sillä minä autin köyhä cuin huusi ja orwoja jolla ei auttajata ollut.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

13. Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

13. Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni ja minä ilahutin leskein sydämen.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

14. Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

14. Wanhurscaus oli minun pucun jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

15. Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

15. Minä olin sokian silmä ja onduwan jalca.

16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

16. Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

16. Minä olin köyhäin Isä ja jonga asiata en minä ymmärtänyt sen minä wisust tutkein.

17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

17. Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

17. Minä särjin wäärän syömähambat ja otin saalin hänen hambaistans.

18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

18. Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

18. Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.

19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

19. Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

19. Minun juuren putcahti weden tykönä ja caste pysyi minun laihoni päällä.

20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

20. Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

20. Minun cunnialisuden udistui minun edesäni ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.

21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

21. He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

21. He cuulit minun ja waickenit ja odotit minun neuwoni. Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut ja minun puheni tiuckui heidän päällens.

22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

22. Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

22. He odotit minua nijncuin sadetta.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

23. Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.

24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

24. Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

24. Jos minä nauroin heidän puoleens ei he luottanet sen päälle eikä tohtinet minua murheseen saatta.

25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa.

25. Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

25. Cosca minä tulin heidän cocouxijns nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä lohduttaisan murhellisia.