17 luku

Jobin puheen jatkoa: Hän odottaa puolustajakseen Jumalaa, joka ei voi sallia, että ymmärtämättömät ja sydämettömät ystävät pääsevät voitolle hänestä, jonka tappio masentaisi oikeamieliset. Ystäväin on turha puhua hänelle toivosta: Kuolema on hänen ainoa toivonsa.

1. Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

1. Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

1. MInun hengen on heicko minun päiwäni owat lyhetyt ja hauta on käsis.

2. Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

2. En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

2. En minä ketäkän pettänyt ja cuitengin minun silmäni täyty olla murhes.

3. Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

3. Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

3. Jos sinä tahdoisit minulda tacausta cuca minun tacais?

4. Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

4. Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

4. Ymmärryxen olet sinä heidän sydämistäns kätkenyt sentähden et sinä corgota heitä.

5. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

5. Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

5. Hän kersca ystäwilläns saalistans lujast mutta hänen lastens silmät pitä waipuman.

6. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

6. Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

6. Hän on minun pannut sananlascuxi Canssan secaan ja pilcaxi heidän keskellens.

7. Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

7. Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

7. Minun caswon on mustettu minun suruni tähden ja caicki minun jäseneni owat nijncuin warjo.

8. Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

8. Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

8. Tästä hurscat hämmästywät ja wiattomat asettawat heitäns ulcocullatuita wastan.

9. Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

9. Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

9. Hurscas pysy tielläns ja jolla on puhtat kädet se pysy wahwana.

10. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

10. Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

10. Käändäkät sijs teitän caicki ja tulcat en minä cuitengan löydä yhtän taitawata teistä.

11. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

11. Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

11. Minun päiwäni owat culunet minun aiwoituxeni owat hajotetut cuin minun sydämesäni olit:

12. Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

12. Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

12. Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä yön tehnet.

13. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,

13. Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

13. Ja ehkä minä cauwan odotaisin nijn on cuitengin hauta minun huonen ja minun wuoten pimeydesä tehty.

14. minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.'

14. Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

14. Mätänemisen minä cudzuin Isäxeni ja madot äitixeni ja sisarixeni.

15. Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

15. Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

15. Mitästä minun pitä odottaman? ja cuca otta minun toiwostani waarin?

16. Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa.

16. Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

16. Hautaan se mene ja maca minun cansani mullas.