31 luku

Jobin puheen jatkoa: Hän vakuuttaa vaeltaneensa kaikessa nuhteettomasti ja on valmis astumaan Jumalan eteen todistaakseen syyttömyyteensä.

1. Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

1. Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

1. MInä olen tehnyt lijton silmäini cansa etten minä cadzois neidzen päälle.

2. Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

2. Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

2. Mutta mitä Jumala ylhäldä anda minulle osaxi ja Caickiwaldias corkialda perinnöxi.

3. Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

3. Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

3. Eikö wäärä pidäis näkemän sencaltaista waiwaisutta ja pahantekiä sencaltaista surkeutta kärsimän?

4. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

4. Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

4. Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele caickia minun askelitani?

5. Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

5. Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

5. Olengo minä waeldanut turhas menos eli minun jalcani kijruhtanet petoxeen?

6. punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

6. Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

6. Punnitcan hän minua oikialla waagalla nijn Jumala ymmärtä minun hywydeni.

7. Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

7. Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

7. Ongo minun askeleni poikennet tieldä ja minun sydämen seurannut silmiäni ja jotakin rippunut minun käsisäni.

8. niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

8. Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

8. Nijn minä kylwäisin ja toinen söis ja minun sikiäni huckuis juurinens.

9. Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

9. Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

9. Ongo minun sydämen wieteldy waimoilda ja olengo minä wäijynyt läihimmäiseni owella?

10. niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

10. Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

10. Nijn minun emändän häwäistäkän muilda ja muut maatcan hänen:

11. sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

11. Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

11. Sillä se on häpiä ja paha työ Duomaritten edes.

12. tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

12. Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

12. Sillä se on tuli cuin poltta cadotuxeen ja caiken minun saatuni peräti hucutta.

13. Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

13. Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

13. Olengo minä cadzonut ylön palcolliseni oikeuden rijdellesäns minun cansani.

14. niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

14. Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

14. Mitä minä Jumalan nostua teen? eli mitä minä wastan cosca hän costa?

15. Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

15. Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

15. Eikö hän ole tehnyt händä joca minungin äitini cohdus teki? ja on meidän molemmat cohdus walmistanut.

16. Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

16. Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

16. Olengo minä kieldänyt tarwidzewaisilda mitä he minulda owat pyytänet? ja andanut leskein silmät heicoxi tulla.

17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

17. Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

17. Olengo minä syönyt palani yxinäni ettei orwoi ole myös sijtä syönyt?

18. En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

18. Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

18. Sillä minun nuorudestani olen minä ollut nijncuin Isä ja hamast äitini cohdust olen minä mielelläni lohduttanut.

19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

19. Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

19. Olengo minä nähnyt jongun huckuwan ettei hänellä ollut waatetta ja sallinut käydä köyhän peittämätä?

20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

20. Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

20. Eikö hänen suolens ole siunannut minua cosca hän minun lammasnahgoillani lämmitettin.

21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

21. Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

21. Olengo minä nostanut käteni orwoja wastan ehkä minä näin minuni woimallisna porteisa olewan.

22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

22. Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

22. Nijn caatucon minun hartiani lapaluildani ja minun käsiwarten särkykön luinens.

23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

23. Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

23. Sillä minä pelkäisin Jumalata nijncuin onnettomutta päälleni ja en woinut hänen cuormans canda.

24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

24. Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

24. Olengo minä asettanut cullan turwaxeni? ja sanonut culdarouckiolle: sinä olet minun uscalluxen.

25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

25. Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

25. Olengo minä iloinnut minun tawarani paljoudesta ja että minun käteni paljo rijsta coonnet owat?

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

26. Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

26. Olengo minä cadzonut walkeutta cosca se kirckast paisti ja Cuuta cosca se täydellinen oli?

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

27. Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

27. Ongo minun sydämen sala wietellyt suuta andaman käteni?

28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

28. Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

28. Joca myös wäärys on Duomarein edes: sillä nijn olisin minä kieldänyt Jumalan ylhäldä.

29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

29. Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

29. Olengo minä iloinnut wiholiseni wastoinkäymisest taicka riemuinnut että onnettomus tuli hänen päällens?

30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

30. Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

30. Sillä en minä andanut minun suuni syndiä tehdä sadatellaxeni hänen sieluans.

31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

31. Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

31. Eiköstä miehet cuin minun majasani owat sanois: josca emme hänen lihastans rawitais?

32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

32. Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

32. Muucalaisen ei pitänyt ulcona oleman waan waelluswäelle awaisin minä oweni.

33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

33. Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

33. Olengo minä nijncuin ihminen peittänyt minun pahudeni salataxeni minun wääryttäni?

34. säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

34. Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

34. Olengo minä hämmästynyt suurta joucko eli olengo minä suculaisteni ylöncadzetta peljästynyt? Minä olin äneti ja en mennyt owesta ulos.

35. Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

35. Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

35. Cuca andais minulle cuuldelian että Caickiwaldias cuulis minun pyytöni? että jocu kirjoitais kirjan minun asiastani.

36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

36. Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

36. Nijn minä ottaisin sen hartioilleni ja sidoisin ymbärilleni nijncuin Cruunun.

37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

37. Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

37. Minä ilmoitaisin hänelle minun askelitteni lugun ja nijncuin Ruhtinas candaisin sen edes.

38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

38. Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

38. Jos minun maan huudais minua wastan ja sen wagot caicki ynnä itkisit.

39. jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

39. Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

39. Olengo minä sen hedelmän maxamata syönyt ja tehnyt peldomiesten elämän työläxi.

40. niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa. Tähän päättyvät Jobin puheet.

40. Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

40. Nijn caswacon minulle nisuista ohdacket ja ohrista orjantappurat. Hiobin sanat loppuwat.