16 luku

Jobin vastaus: Ystävät ovat kurjia lohduttajia, he eivät käsitä hänen kärsimyksiään; häellä, armottomain ystäväin hylkäämällä, on puolustaja korkeudessa.

1. Job vastasi ja sanoi:

1. Sitte vastasi Job ja sanoi:

1. HIob wastais ja sanoi:

2. Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

2. Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

2. Minä olen usein cuullut te oletta caicki häijyt lohduttajat.

3. Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

3. Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

3. Cosca sijs nämät tyhjät puhet loppuwat? eli mikä sinun nijn rohwaise puhuman?

4. Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

4. Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

4. Minä taidaisin myös puhua nijncuin tekin. Minä soisin teidän sielun olewan minun sieluni sias: minä löydäisin myös sanoja teitä wastan ja taidaisin wäändä päätäni teitä wastan.

5. rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

5. Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

5. Minä tahdoisin wahwista teitä suullani ja lohdutta huulillani.

6. Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

6. Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

6. Mutta ehkä minä puhuisin nijn ei cuitengan säästä minun waiwani minua: jos minä waickenen nijn ei hän cuitengan mene minusta pois.

7. Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

7. Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

7. Mutta nyt hän saatta minulle waiwaisuden ja särke minun coconans.

8. ja olet minut kukistanut — siitä muka tuli todistaja — ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

8. Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

8. Hän on tehnyt minun rypyisexi ja todista minua wastan.

9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

9. Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

9. Minun wastaiseisojan nouse minua wastan ja sano minua wastan. Hänen wihans rewäise minun ja joca minua wiha kiristele hambaitans minun päälleni ja minun wiholliseni silmät kijluwat minun päälleni.

10. he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

10. He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

10. He ammotit suuns minua wastan ja owat minua häpiällisest poskelle piesnet he owat sammuttanet heidän wihans minun päälleni.

11. Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

11. Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

11. Jumala on minun hyljännyt wäärille ja on andanut minun tulla jumalattomain käsijn.

12. Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

12. Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

12. Minä olin ricas waan hän on tehnyt minun paljaxi hän on tarttunut minun caulani ja on särkenyt minun ja pannut minun malixi.

13. hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

13. Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

13. Hän on pijrittänyt minun nuolillans ja on rewäisnyt minun munascuuni eikä säästänyt. Hän on wuodattanut minun sappeni maan päälle hän on haawoittanut minun yhdellä haawalla toisen perän.

14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

14. Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

14. Hän carcais minun päälleni nijncuin jocu wäkewä.

15. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

15. Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

15. Minä ombelin säkin minun nahcani päälle ja laskin sarweni muldaan.

16. Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

16. Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

16. Minun caswoni owat pullistunet itcusta ja silmäni culmat piminnet.

17. vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

17. Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

17. Ehkei cuitengan minun kädesäni ole wäärys ja minun rucouxen on puhdas.

18. Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

18. Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

18. Maa älä peitä minun wertani ja älkän olco minun pargulleni sia.

19. Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

19. Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

19. Ja cadzo minun todistajani on taiwas ja joca minun tunde on corkeudes.

20. Ystäväni pitävät minua pilkkanansa — Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

20. Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

20. Minun ystäwäni owat minun pilckajani: mutta minun silmäni wuodattawat kyynelitä Jumalan tygö.

21. että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

21. Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

21. Jos jocu taidais oikeudelle käydä Jumalan cansa nijncuin ihmisen lapsi lähimmäisens cansa.

22. Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja.

22. Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

22. Mutta määrätyt wuodet owat tullet ja minä menen sitä tietä pois jota en minä ikänäns palaja.