4 luku

Elifaan ensimmäinen puhe: ei kukaan kärsi syyttömästi; ei kukaan ole vanhurskas Jumalan edessä.

1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

1. Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

1. JA Eliphas Themanist wastais ja sanoi:

2. Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

2. Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

2. Jos jocu sinun cansas rupeis puhuman mitämax et sinä sitä kärsi mutta cuca taita säästä.

3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

3. Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

3. Cadzo sinä olet monda neuwonut ja wahwistanut wäsyneit käsiä.

4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

4. Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

4. Sinun puhes on ojendanut langenneit ja wapisewaisia polweja wahwistanut.

5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

5. Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

5. Mutta että se nyt tule sinun päälles epäilet sinä ja että se langeis sinun päälles nijns peljästyit.

6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

6. Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

6. Tämäköst on sinun Jumalan pelcos sinun lohdutuxes sinun wacuudes ja sinun toiwos.

7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

7. Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

7. Muista cusa jocu wiatoin on huckunut? eli cusa hurscat owat joscus häwitetyt?

8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

8. Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

8. Nijncuin minä kyllä nähnyt olen ne cuin kyndäwät wääryden ja onnettomuden kylwäwät sitä he myös nijttäwät.

9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

9. He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

9. Että he owat Jumalan hengen cautta cadonnet ja hänen wihans hengeldä hucatut.

10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

10. Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

10. Lejonein kiljumus ja julmain naaras Lejonein äni ja nuorten Lejonein hambat owat lowistetut.

11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

11. Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

11. Wäkewä Lejoni on häwinnyt haascamast ja wanhan Lejonin pojat owat häwitetyt.

12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

12. Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

12. Ja minun tygöni on tullut salainen sana ja minun corwan on saanut wähäisen sijtä.

13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

13. Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

13. Cosca minä ajattelin yönäkyjä cosca uni lange ihmisen päälle.

14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

14. Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

14. Nijn pelco ja wapistus tuli minun päälleni ja caicki minun luuni särjettin.

15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

15. Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

15. Ja hengi meni minun siwuidzeni caicki minun carwani nousit ruumisani.

16. Siinä seisoi — sen näköä en erottanut — haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

16. Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

16. Silloin seisoi yxi cuwa minun edesäni jonga caswoa en minä tundenut hän oli alallans ja minä cuulin änen.

17. Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

17. Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

17. Cuinga on ihminen hurscambi cuin Jumala? eli jocu mies puhtambi cuin se joca hänen tehnyt on?

18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

18. Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

18. Cadzo hänen palwelioittens seas ei löydä hän uscollisutta ja hänen Engeleisäns löytä hän tyhmyden.

19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

19. Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

19. Cuinga enämmin nijsä cuin asuwat sawihuones nijsä cuin owat perustetut maan päällä joita madot syöwät.

20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

20. Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

20. Se pysy amust ehtosen asti nijn he muserretan ja ennencuin he sen hawaidzewat owat he peräti pois.

21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'

21. Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.

21. Ja heidän jälkenjäänens huckuwat ja tapaturmast myös cuolewat.