30 luku

Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.

1. Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

1. Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

1. NYt minun nuorembani naurawat minua joiden Isiä en minä olis pannut minun laumaini coirain secaan.

2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

2. Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

2. Joiden woiman minä tyhjänä pidin jotca ei ijällisixi tullet.

3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

3. Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

3. Ne cuin näljän ja tuscan tähden pakenit erinäns corpeen äsken turmellut ja köyhtynet.

4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

4. Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

4. Jotca nuculaisia reweit pensasten ymbäri ja catawan juuret olit heidän ruocans.

5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

5. He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

5. Ja cosca he nijtä reweit riemuidzit he sijtä nijncuin waras.

6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

6. He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

6. He asuit cauhiain ojain tykönä maan luolisa ja wuortein rotcoisa.

7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —

7. Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

7. Pensasten keskellä he huusit ja ohdackein secaan he cocoisit heitäns.

8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

8. Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

8. Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset cuin halwimmat olit maan päällä.

9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

9. Nyt minä olen heidän lauluixens tullut ja täyty heidän juttunans olla.

10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

10. He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

10. He cauhistuwat minua ja ercanewat cauwas minusta ja ei häpe sylke minun caswoilleni.

11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

11. Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

11. Sillä hän on minun köyteni päästänyt ja on nöyryttänyt minun he owat ottanet suidzet minun suustani.

12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

12. Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

12. Oikialle puolelle jolda minä wiherjöidzin asetit he idzens minua wastan ja lyckäisit pois minun jalkani ja teit tien minun päälleni hucuttaxens minua.

13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

13. He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

13. He owat cukistanet minun polcuni se oli huokia heille minua wahingoitta ilman kenengän awuta.

14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

14. He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

14. He owat tullet sisälle nijncuin suurten racoin läpidze ja owat secaseuraisin carannet sisälle.

15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

15. Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

15. Pelco on käändynyt minua wastan ja nijncuin tuuli wainonnut minun cunniatani ja nijncuin juoxewa pilwi minun autuuttani.

16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

16. Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

16. Mutta nyt caata minun sielun hänens minun päälleni ja minun murhepäiwäni owat minun käsittänet.

17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

17. Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

17. Yöllä minun luuni läwistettin caikin paicoin läpidze.

18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

18. Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

18. Suuren woiman cautta minä monella muoto waatetetan ja hän on wyöttänyt minun nijncuin minun hameni pään läwellä.

19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

19. Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

19. Minä sotcutan locaan ja werratan tomuun ja tuhcaan.

20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

20. Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

20. Minä hudan sinun tygös nijn et sinä wasta minua käyn minä edes nijn et sinä minusta tietäwäns ole.

21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

21. Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

21. Sinä olet muuttunut minulle hirmuisexi ja wainot minua kätes woimalla.

22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

22. Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

22. Sinä nostat minun tuuleen ja sulat minun woimallisest.

23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

23. Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

23. Sillä minä tiedän ettäs annat minun cuolemaan joca on se huone cuin caikille eläwille on eteen asetettu.

24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

24. Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

24. Ei hän cuitengan ojenna kättäns luutarhaan eikä huuda cadotuxestans.

25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

25. Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

25. Minä itkin cowana aicana ja minun sielun armahti köyhä.

26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

26. Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

26. Minä odotin hywä ja paha tuli minä odotin walkeutta ja pimeys tuli.

27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

27. Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

27. Minun sisällyxeni kiehuwat lackamata murhen aica on minun ennättänyt.

28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

28. Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

28. Minä käyn mustettuna ehkei Auringo minua ruscoittanut.

29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

29. Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

29. Minä nousen Canssan seas ja huudan minä olen kärmehten weli ja Strutzlinnun cumpani.

30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

30. Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

30. Minun nahcan on mustettunut ja minun luuni owat cuiwetut.

31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi.

31. Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.

31. Minun candelen on muuttunut walituxexi ja minun huilun itcuxi.