35 luku

Elihun kolmas puhe: Jumala on niin korkea, ettei ihminen tekemisellään tuottaa hänelle hyötyä eikä vahinkoa; jos sorretun hätähuuto jää kuulematta, on syy ihmisen, joka ei sydämestään etsi Jumalaa.

1. Elihu lausui ja sanoi:

1. Ja Elihu vastasi ja sanoi:

1. JA Elihu sanoi:

2. Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,

2. Luuletkos sen oikiaksi, ettäs sanot: minä olen hurskaampi Jumalaa?

2. Luuletcos sen oikiaxi ettäs sanot: minä olen hurscambi Jumalata/

3. että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'

3. Sillä sinä sanot: mitä siitä hyvää on, mitä se auttaa, jos joku välttää syntiä?

3. Sillä sinä sanot: cuca luetan joxikin sinun edesäs? mitä se autta jos jocu wälttä syndiä?

4. Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.

4. Minä vastaan sinua sanoilla, ja sinun ystäviäs sinun kanssas.

4. Minä wastan sinua sanoilla ja sinun ystäwitäs sinun cansas.

5. Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

5. Katso taivaasen ja näe, ja katso pilviin, että ne ovat korkiammat sinua.

5. Cadzo taiwaseen ja näe ja cadzo pilwijn että ne owat corkiammat sinua.

6. Jos sinä syntiä teet, ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?

6. Jos sinä syntiä teet, mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahuutes on suuri, mitäs taidat hänelle tehdä?

6. Jos sinä paha teet mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahudes on suuri mitäs taidat hänelle tehdä?

7. Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?

7. Ja jos sinä olet hurskas, mitäs taidat hänelle antaa? eli mitä hän ottaa sinun kädestäs?

7. Ja jos sinä olet hurscas mitäs taidat hänelle anda? eli mitä hän otta sinun kädestäs?

8. Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

8. Ihmiselle sinun kaltaiselles tekee sinun pahuutes jotakin, ja ihmisen lapselle sinun hurskautes.

8. Ihmiselle sinun caltaiselles teke sinun pahudes jotakin ja ihmisen lapselle sinun hurscaudes.

9. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

9. Ne huutavat, kuin heille paljo väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat voimallisten käsivartta,

9. Ne huutawat cosca heidän paljo wäkiwalda tapahtu ja walittawat woimallisten käsiwartta/

10. ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

10. Jotka ei sano: Kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret?

10. Jotca ei sano: cusa on Jumala minun luojan joca yöllä teke wirret?

11. joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'

11. Joka meitä tekee oppineemmaksi eläimiä maan päällä, ja taitavammaksi taivaan lintuja.

11. Joca meitä oppenemmaxi teke eläimitä maan päällä ja taitawammaxi taiwan linduja.

12. Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.

12. Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.

12. Mutta ne myös walittawat pahain ylpeyttä ja ei hän cuule heitä.

13. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,

13. Sillä ei jumala kuule turhaa, ja Kaikkivaltias ei katso sitä.

13. Sillä ei Jumala cuule turha ja Caickiwaldias ei cadzo sitä.

14. saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.

14. Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä.

14. Nyt sinä sanot: et sinä näe händä mutta duomio on hänen edesäns waan odota händä.

15. Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,

15. Jos ei hänen vihansa niin äkisti kosta, ja ei ole tietävinänsä, että siinä niin monta rikosta on;

15. Jos ei hänen wihans nijn äkist costa ja ei ole tietäwänäns että sijnä nijn monda ricosta on.

16. niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti.

16. Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut.

16. Sentähden on Hiob turhan suuns awannut taitamattomilla sanoilla.