11 luku

Soofarin ensimmäinen puhe: Jumala, jonka viisaus on tutkimaton, näee sen, mikä ihmiseltä on salattu; jos hän puhuisi, niin hän osoittautuisi sekä oikeamieliseksi että lempeäksi tuomariksi. Job rukoilkoon häntä; silloin koittaa hänelle jälleen onnen päivä.

1. Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

1. Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

1. NIin wastais Zophar Naemast ja sanoi:

2. Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

2. Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

2. Cosca jocu on cauwan puhunut eiköst händä pidäis wastattaman eli pitäkö suupaltilla oikeus oleman?

3. Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

3. Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

3. Pitäkö sinun jaarituxijs ihmiset waickeneman että sinä häwäiset ja ei yxikän sinua häwäisis?

4. Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi.'

4. Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

4. Sinä sanot: minun opetuxen on selkiä ja minä olen puhdas sinun silmäis edes.

5. Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

5. Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

5. Josca Jumala puhelis cansas ja awais huulens ja osotais sinulle salaisen tiedon.

6. ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

6. Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

6. Sillä hänellä olis wielä enä tekemist ettäs tiedäisit ettei hän muistele caickia sinun pahoja töitäs.

7. Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

7. Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

7. Luuletkos tietäwäs nijn paljo cuin Jumala tietä ja tahdotcos caicki nijn täydellisest tutkia cuin Caickiwaldias?

8. Se on korkea kuin taivas — mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää?

8. Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?

8. Hän on corkiambi cuin taiwas mitäs tahdot tehdä? sywembi cuin Helwetti cuingas taidat tuta?

9. Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

9. Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

9. Pidembi cuin maa ja lawiambi cuin meri.

10. Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

10. Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

10. Jos hän käändäis eli kätkis eli heittäis cocon cuca sen häneldä estäis?

11. Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

11. Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

11. Hän tunde turhatkin ihmiset ja näke wäärydet ja ei hänen pidäis ymmärtämän?

12. Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

12. Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

12. Turha ihminen ylpeile ja syndynyt ihminen on nijncuin medzäAsin warsa.

13. Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa —

13. Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

13. Jos sinä olisit asettanut sydämes ja nostanut kätes hänen tygöns.

14. mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi —

14. Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

14. Jos sinä olisit heittänyt cauwas pahat tecos cuin owat kädesäs ettei yhtän wääryttä olis majasas:

15. silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

15. Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

15. Nijns mahdaisit yletä caswos ilman laitosta ja olla pysywäinen ja ei pelkäwäinen.

16. Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

16. Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

16. Nijns myös unhotaisit wiheljäisyden ja nijncuin ohidze juosnut wesi ei tulis mieles.

17. Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

17. Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

17. Ja sinun elämäs aica käwis ylös nijncuin puolipäiwä ja pimeys olis nijncuin kircas amu.

18. Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet — käyt turvallisesti levolle,

18. Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

18. Ja uscoisit että toiwo läsnä olis ja sinä tulisit lewos hautaan.

19. asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

19. Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

19. Macaisit ja ei kengän sinun peljätäis ja moni sinua cunnioittais.

20. Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus.

20. Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.

20. Mutta jumalattomain silmät pitä näändymän ja ei woi päästä: sillä heidän toiwons pitä puuttuman heidän sieluildans.