6 luku

Jobin vastaus: Hän valittaa kärsimyksensä suuruutta ja toivoa, että Jumala antaisi hänen kuolla; ystävistään hän on pettynyt.

1. Job vastasi ja sanoi:

1. Niin Job vastasi ja sanoi:

1. HIob wastais ja sanoi:

2. Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

2. Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

2. jos minun surkeuteni punnitaisin ja minun kärsimiseni yhtä haawa lasketaisin waagan päälle.

3. Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

3. Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

3. Nijn se olis rascambi cuin sanda meres sentähden on minun puhen turha.

4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

4. Sillä Caickiwaldian nuolet on minusa joiden myrcky särpä minun hengeni ja Jumalan cauhistus tarcoitta minua.

5. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

5. Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

5. Ei medzäAsi huuda cosca hänellä ruohoja on eikä härkä ammu cosca hänellä on ruoca.

6. Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

6. Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

6. Syödängö mautoinda ilman suolata: eli maistaco walkiainen munan ruskiaisen ymbärildä:

7. Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

7. Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

7. Jota minun sielun ennen cuoitti se on nyt minun ruocan minun kipuni tähden.

8. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

8. Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

8. Josca minun rucouxen tapahduis ja Jumala annais minulle mitä mniä toiwon.

9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

9. Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

9. Että Jumala löis minun ricki ja päästäis kätens särkemän minua.

10. Niin olisi vielä lohdutuksenani — ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla — etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

10. Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

10. Nijn olis minulla wielä sijtte lohdutus ja minä wahwistuisin minun sairaudesani: Ei hän säästä en ole minä cuitengan kieldänyt pyhän puhetta.

11. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

11. Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

11. Mikä on minun wäken että minä woisin toiwo ja mikä on minun loppun että minun sielun wois kärsiwäinen olla:

12. Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

12. Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

12. Ei ole minun wäken kiwinen eikä minun lihan waskinen.

13. Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

13. Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

13. Ei ole minulla cusan apua ja minun saatun on pois.

14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

14. Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

14. Joca ei osota lähimmäisellens laupiutta hän hyljä Caickiwaldian pelgon.

15. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

15. Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

15. Minun weljeni owat rickonet minua wastan nijncuin oja ja nijncuin wirta ohidze wuota.

16. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

16. Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

16. Jotca owat cauhiat jäästä ja jotca lumi peittä.

17. auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

17. Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

17. Cosca helle heitä ahdista pitä heidän näändymän ja cosca palawa on pitä heidän catoman paicastans.

18. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

18. Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

18. Heidän polcuns poickewat pois he raukewat tyhjän ja huckuwat.

19. Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

19. He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

19. He cadzoit Themanin tietä rickan Arabian polcuja he toiwoit.

20. he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

20. Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

20. Mutta heidän pitä häpiään tuleman ratki surutoinna ollesans ja heidän pitä häpiämän sijhen tulduans.

21. Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

21. Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

21. Sillä et te nyt mitän ole ja että te näette surkiuden pelkät te.

22. Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

22. Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

22. Olengo minä sanonut: tuocat tänne lahjoittacat minulle tawarastan.

23. pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

23. Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

23. Ja pelastacat minua wihollisen kädest ja wapahtacat minua tyrannein käsistä.

24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

24. Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

24. Opettacat minua minä olen äneti ja jota en minä tiedä sitä neuwocat minulle.

25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

25. Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

25. Mixi te laitatte oikiata puhetta?

26. Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

26. Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

26. Cuca teistä on se joca sitä laitta taita? te ajattelette sanoja ainoastans nuhdellaxen ja teette sanoillan epäilewäisen mielen.

27. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

27. Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

27. Te carcatte köyhän orwoin päälle ja caiwatte lähimmäisellen cuoppa.

28. Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

28. Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

28. Mutta että te olette ruwennet cadzocat jos te löydätte minun jotakin walehtelewan teidän edesän.

29. Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

29. Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

29. Wastatcat mikä oikeus on minun wastauxen pitä oikia oleman.

30. Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?

30. Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

30. Mitämax ei minun kielesän ole wääryt ja minun suuni ei tuo edes paha.