3 luku

Job epätoivon vallassa kiroaa syntymäpäivänsä.

1. Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;

1. Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

1. SIitte awais Hiob suuns ja kirois hänen päiwäns ja sanoi:

2. Job lausui ja sanoi:

2. Ja Job vastasi ja sanoi:

2. Se päiwä olcon cadotettu jona minä syndynyt olen.

3. Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.'

3. Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

3. Ja se yö jona sanottin: mies on sijnnyt.

4. Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

4. Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

4. Se päiwä olcon pimiä ja älkön Jumala kysykö ylhäldä sen perän älkön kirckaus paistaco hänen päällens.

5. Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

5. Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

5. Pimeys ja syngeys peittäkön hänen olcon pilwi hänen päälläns ja musta päiwän sumu tehkän hänen cauhiaxi.

6. Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.

6. Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

6. Sen yön käsittäkön pimeys ja älkän iloitco wuosicautten päiwäin seas ja älkön tulco Cuucautten lucuun.

7. Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

7. Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

7. Cadzo olcon se yö yxinäinen ja älkön yhtäkän ilo tulco sijhen.

8. Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

8. Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

8. Ne cuin päiwä kirowat he kirotcan sitä ja ne cuin owat walmit herättämän Lewiathani.

9. Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

9. Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

9. Sen tähdet olcan pimiät hämäräsäns odottacan walkeutta ja ei tulwo ja älkön nähkö amuruscoa.

10. koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

10. Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

10. Ettei se sulkenut minun ruumini owea ja ei kätkenyt onnettomutta minun silmäin edest.

11. Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

11. Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

11. Mixen minä cuollut äitini cohdusta? mixen minä lacastunut äitini cohdust tulduani?

12. Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?

12. Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

12. Mixi he owat ottanet minun helmaans?

13. Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

13. Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

13. Mixi minä olen nisillä imetetty?

14. kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

14. Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

14. Nijn minä nyt macaisin olisin äneti lewäisin ja olisin lewolla maan Cuningasten ja Neuwoitten cansa jotca heillens rakendawat sitä cuin kylmillä on.

15. päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

15. Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

15. Eli Förstein cansa joilla culda on ja heidän huonens täynnä hopiata.

16. tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

16. Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

16. Eli nijncuin keskensyndynet kätketyt ja en oliscan ja nijncuin nuoret lapset jotca ei coscan walkeutta nähnet.

17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

17. Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

17. Sijnä täyty jumalattomain lacata heidän wäkiwallastans. Sijnä owat ne lewolla jotca paljo waiwa nähnet owat.

18. kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.

18. Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

18. Sijnä on fangeilla rauha muiden cansa ja ei cuule waatian ändä.

19. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

19. Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

19. Sijnä owat sekä pienet että suuret ja palweliat owat wapat isännistäns.

20. Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

20. Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

20. Mixi walkeus on annettu waiwaisille ja elämä murhellisille sydämille?

21. jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

21. Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

21. ( Jotca odottawat cuolemata ja ei hän tule ja caiwaisit händä ennencuin arnihauta.

22. jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan —

22. Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

22. Ne cuin cowin iloidzewat ja riemuidzewat että he saisit haudan )

23. miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

23. Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

23. Ja se mies jonga tie kätketty on ja hänen edestäns Jumalalda peitetty.

24. Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

24. Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

24. Sillä minun syödesäni minä huocan ja minun parcun on nijncuin purisewa wesi: sillä jota minä pelkäisin se tuli minun päälleni.

25. Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

25. Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

25. Ja sitä cuin minä cartin tapahdui minun.

26. Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen.

26. Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

26. Engö minä ollut onnellinen? engö minä ollut äneti? eikö minulla ollut hywä lepo? ja nyt sencaltainen lewottomus tule?