32 luku

Elihu esiintyy. Nuorena miehenä än on tähän asti pysynyt vaiti antaakseen vanhojen puhua; mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykena vastaamaan Jobille, hän ei voi olla väittelyyn puuttumatta, ja hän tahtoo puhua suoraan, henkilöön katsomatta.

1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

1. Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

1. NIin ne colme miestä lackaisit wastamast Hiobi että hän piti idzens hurscana.

2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

2. Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

2. Mutta Elihu BarachElin poica Busist Rhamin sucucunnast wihastui Hiobin päälle että hän piti sieluns hurscambana Jumalata.

3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

3. Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

3. Ja närkästyi colmen ystäwäns päälle ettei he mitän wastausta löytänet ja cuitengin duomidzit Hiobin.

4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

4. Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

4. Sillä Elihu odotti nijncauwan cuin he puhuit Hiobin cansa että he olit wanhemmat händä.

5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

5. Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

5. Cosca hän näki ettei wastausta ollut colmen miehen suusa wihastui hän:

6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

6. Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

6. Ja näin wastais Elihu BarachElin poica Busist ja sanoi:

7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'

7. Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

7. MInä olen nuori ja te oletta wanhat sentähden minä häpeisin ja pelkäisin osotta minun taitoani.

8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

8. Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

8. Minä ajattelin: puhucan wuodet ja wanhus osottacon taitons:

9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

9. Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

9. Mutta hengi on ihmises ja Caickiwaldian hengi teke hänen ymmärtäwäisexi. Suuret ei ole taitawimmat eikä wanhat ymmärrä mikä oikeus on.

10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

10. Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

10. Sentähden minä myös puhun cuulcat minä osotan minun tietoni.

11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

11. Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

11. Cadzo minä olen odottanut teidän puhuisan minä olen ottanut teidän ymmärryxestän waarin sijhenasti että te oletta osannet oikeuden.

12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

12. Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

12. Ja minä olen ottanut teistä waarin ja cadzo ei ole yxikän teistä Hiobi nuhdellut eli hänen sanans wastata tainnut.

13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen.'

13. Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

13. Mitämax te sanotte: me olemma löynnet taidon että Jumala on hänen hyljännyt ja ei yxikän muu.

14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

14. Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

14. En minä sijhen tydy engä wasta händä nijncuin te puhuitte.

15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

15. He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

15. He pelkäwät ja ei taida sillen mitän wastata eikä mitän puhua.

16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

16. Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

16. Että minä olen odottanut ja ei he taida mitän puhua ( sillä he waickenit ja ei wasta mitän ).

17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

17. Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

17. Minä wastan cuitengin osani ja osotan minun tietoni.

18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

18. Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

18. Sillä minä olen nijn täynnä sanoja että minun hengen ahdista minun wadzani.

19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

19. Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

19. Cadzo minun wadzan on nijncuin wijna ilman hengetä joca udet leilit särke.

20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

20. Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

20. Minun täyty puhua että minä saisin hengeni wetä minun täyty awata huuleni ja wastata.

21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

21. En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

21. En minä muoto cadzo engä ihmisen mielen perän puhu.

22. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois.

22. Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

22. Sillä en minä tiedä ( jos minä nijn teen ) että minun luojan temma äkist minun pois.