39 luku

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

1. Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

39. (H 39:1) Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?

1. TAidatcos naaras Lejonille anda hänen saalins ajaxens taca ja rawita nuoret Lejonit?

2. kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

40. (H 39:2) Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.

2. Nijn että he macawat sioillans ja lewäjäwät luolisans joisa he wäijywät.

3. Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

41. (H 39:3) Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?

3. Cuca walmista Carneille ruan cosca heidän poicans huutawat Jumalata ja cosca ei he tiedä exyxis cusa heidän ruocans on?

4. Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

1. (H 39:4) Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

4. Tiedätkös cosca medzäwuohet poikiwat eli oletcos hawainnut peorat käywän tijnenä.

5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

2. (H 39:5) Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

5. Oletcos lukenut heidän Cuucautens cosca ne täydelläns owat eli tiedätkös ajan cosca he poikiwat.

6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.

3. (H 39:6) He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

6. He cumartawat heitäns poikeisans ja ajawat sen pois josta heillä kipu on.

7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

4. (H 39:7) Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

7. Heidän poicans lihoiwat ja caswawat jywistä ne menewät ulos ja ei palaja heidän tygöns.

8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,

5. (H 39:8) Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

8. Cuca on medzän pedon andanut nijn wapana käydä? cuca on medzän pedon siten päästänyt?

9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

6. (H 39:9) Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

9. Joille minä olen erämaan huonexi andanut ja corwen asuinsiaxi.

10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

7. (H 39:10) Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

10. Hän cadzo ylön Caupungin pauckinat.

11. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

8. (H 39:11) Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

11. Waatian huuto ei hän cuule hän cadzo wuorella laiduindans ja edzi cusa wiherjäist on.

12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

9. (H 39:12) Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

12. Luuletcos Yxisarwisen palwelewan sinuas ja olewan sinun seimelläs.

13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

10. (H 39:13) Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

13. Taidatcos sito iken hänen päällens kyndäxes nijn että hän kiscois keto laxos sinun peräsäs?

14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

11. (H 39:14) Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

14. Taidatcos sinus luotta häneen ehkä hän paljo woi ja anda hänen edestäs työtä tehdä?

15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

12. (H 39:15) Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

15. Uscotcos hänen siemenes cotia tuowan ja rijhees cocowan.

16. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

13. (H 39:16) Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

16. Owatco Rikincucoin sulgat caunemmat sinulda cuin Storkin eli Sthrution sulgat?

17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

14. (H 39:17) Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

17. joca munans jättä maahan ja anda maan lämbymän hauto nijtä.

18. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.

15. (H 39:18) Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

18. Hän unhotta ne tallattawan ja että peto ne rickois.

19. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

16. (H 39:19) Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

19. Hän on nijn cowa poikians wastan cuin ei ne hänen olisickan.

20. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

17. (H 39:20) Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

20. Ei hän tottele turhan työtä tehdä: sillä Jumala on häneldä taidon ottanut pois ja ei ole andanut hänelle ymmärrystä.

21. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

18. (H 39:21) Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

21. Cosca hän ylöndä idzens corkeuteen ja naura sekä hewoista ja miestä.

22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

19. (H 39:22) Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

22. Taidatcos anda hewoiselle wäen eli taidatcos caunista hänen caulans hirnumisella.

23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.

20. (H 39:23) Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

23. Taidatcos peljättä hänen nijncuin heinäsircat? peljättäpä on hänen sieramittens kijtos.

24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

21. (H 39:24) Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

24. Hän caiwa maata cawioillans on riemuinen ja mene harniscoittua wastan.

25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

22. (H 39:25) Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

25. Hän naura pelco ja ei hämmästy eikä pakene miecka.

26. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.

23. (H 39:26) Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

26. Ehkä wielä wijni calisis händä wastan ja keihät ja kilwet wälckyisit.

27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.

24. (H 39:27) Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

27. Hän cuorscu ja pudistele ja ei tottele waskitorwen helinätä.

28. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

25. (H 39:28) Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

28. Cosca waskitorwi soi luicka hän hui ja haista sodan taamba Ruhtinasten huudon ja riemun.

29. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?

26. (H 39:29) Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

29. Lendäkö haucka sinun ymmärryxestäs ja hajotta sijpens etelän käsin.

30. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?

27. (H 39:30) Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

30. Lendäkö Cotca sinun käskystäs nijn corkialla että hän teke pesäns corkeuteen.

31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

28. (H 39:31) Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

31. Hän asu wuorilla ja oleskele wuorten cuckuloilla ja wahwoisa paicoisa.

32. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.

29. (H 39:32) Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

32. Sieldä hän wartioidze ruoca ja hänen silmäns näkewät cauwas.

33. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.

30. (H 39:33) Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

33. Hänen poicans särpäwät werta ja cusa raato on siellä myös hän on.

34. Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

1. (H 39:34) Ja Herra vastasi Jobia ja sanoi:

34. JA HERra wastais Hiobi ja sanoi:

35. Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!

2. (H 39:35) Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman?

35. Joca rijtele Caickiwaldian cansa eikö hänen pidäis sitä wahwistaman? ja se cuin nuhtele Jumalata eikö hänen pidäis wastaman?

36. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

3. (H 39:36) Job vastasi Herraa ja sanoi:

36. HIob wastais HERra ja sanoi: Cadzo minä olen halpa mitä minä wastan? ja lasken käteni suuni päälle.

37. Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;

4. (H 39:37) Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle.

38. kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.

5. (H 39:38) Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee.

37. Minä olen kerran puhunut en minä enämbi wasta engä toiste sitä enä tee.