41 luku

Leviatanin kuvauksen jatkoa.

1. Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

10. (H 41:1) Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

1. Ei ole nijn rohkiata cuin tohti hänen herättä: cuca sijs seiso minun edesän?

2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

11. (H 41:2) Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

2. Cuca on minulle jotakin ennen andanut että minä sen hänelle maxaisin? Minun owat caicki mitä caickein taiwasten alla on.

3. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

12. (H 41:3) Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

3. Minun täyty puhua cuinga suuri cuinga wäkewä ja cuinga caunis hän on.

4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

13. (H 41:4) Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

4. Cuca rijsu hänen waattens? Cuca tohti ruweta hänen hambaisijns?

5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

14. (H 41:5) Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

5. Cuca woi awata hänen leucaluuns jotca owat hirmuiset hänen hammastens ymbärins.

6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

15. (H 41:6) Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

6. Hänen ylpiät suomuxens owat kijnnitetyt toinen toiseens nijncuin kilwet.

7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

16. (H 41:7) Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

7. Yxi on kijnni toises nijn ettei tuuli pääse läpidze.

8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

17. (H 41:8) Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

8. Ne owat kijnni toinen toisesans ja pysywät yhdes ettei heitä taita eroitetta.

9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

18. (H 41:9) Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

9. Hänen aiwastamisens on nijncuin kijldäwä walkia ja hänen silmäns owat nijncuin amuruscon silmälaudat.

10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

19. (H 41:10) Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

10. Hänen suustans käywät tulisoitot ulos ja tuliset kipinät singoilewat.

11. Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

20. (H 41:11) Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

11. Hänen sieramistans käy sawu nijncuin palawast padasta ja cattilasta.

12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

21. (H 41:12) Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

12. Hänen hengens on nijncuin tulinen hijli ja hänen suustans käy liecki.

13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

22. (H 41:13) Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

13. Hänen caulans on wahwa ja se on hänen ilons cosca hän teke jotakin wahingota.

14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

23. (H 41:14) Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

14. Hänen lihans jäsenet owat kijnni toinen toisesans ne owat hänes kijnni ettei hän lijcuteta.

15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

24. (H 41:15) Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

15. Hänen sydämens on cowa nijncuin kiwi ja nijn wahwa cuin jocu cappale alemmaisesta myllyn kiwestä.

16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

25. (H 41:16) Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

16. Cosca hän walmista idzens matcan nijn ne wäkewät peljästywät ja cosca hän joutu edes nijn ei siellä armo ole.

17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

26. (H 41:17) Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

17. Jos hänen tygöns mennän miecalla eli keihällä aseilla eli harniscoilla nijn ei hän idzens lijcuta.

18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

27. (H 41:18) Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

18. Ei hän rauta tottele enä cuin cortta eikä waske enä cuin lahopuuta.

19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

28. (H 41:19) Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

19. Ei händä nuolet carcota ja lingokiwet owat hänelle nijncuin acanat.

20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

29. (H 41:20) Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

20. Wasara on hänen edesäns nijncuin corsi.

21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

30. (H 41:21) Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

21. Hän pilcka wapisepi keihäitä ja hän taita maata teräwällä kiwellä. Hän maca teräwällä nijncuin sondatungiolla.

22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

31. (H 41:22) Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

22. Hän saatta sywän meren kiehuman nijncuin padan ja lijcutta yhteen nijncuin woiten.

23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

32. (H 41:23) Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

23. Hänen jälkens polcu walkene hän teke sywydet sangen harmaxi.

24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

33. (H 41:24) Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

24. Ei ole maalla hänen wertans hän on tehty pelkämättömäxi.

25. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.

34. (H 41:25) Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

25. Hän cadzo caicki corkiat ylön hän on caickein ylpeitten Cuningas.