23 luku

Jobin vastaus: Elifaan todistelu ei ole oikea; Job tietää olevansa syytön Jumalan edessaä ja valittaa sitä, ettei saa esittää oikeata asiaansa Jumalalle.

1. Job vastasi ja sanoi:

1. Job vastasi ja sanoi:

1. HIob wastais ja sanoi: minun puhen on wielä murhellinen/

2. Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

2. Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

2. Minun woiman on heicko huocauxeni tähden.

3. Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

3. Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

3. Josca minä tiedäisin cuinga minä hänen löydäisin ja tulisin hänen istuimens tygö/

4. Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

4. Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

4. Ja asetaisin oikeuteni hänen eteens ja täyttäisin suuni nuhtella/

5. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

5. Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

5. Ja coettelisin mitä hän wastais minulle ja ymmärräisin mitä hän minulle sanowa olis.

6. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

6. Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

6. Rijtelekö hän suurella woimalla minun cansani?

7. Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

7. Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

7. Älkän nijn asettaco händäns minua wastan waan pangan cohtuden eteeni nijn minä kyllä woitan oikeuteni.

8. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

8. Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

8. Mutta jos minä cohdastans käyn nijn ei hän ole siellä menen minä tacaperin nijn en minä händä hawaidze.

9. jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

9. Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

9. On hän wasemalla puolella nijn en minä händä käsitä kätke hän hänens oikialle puolelle nijn en minä händä näe.

10. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

10. Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

10. Mutta hän tunde minun tieni coetelcan minua nijn minä löytän nijncuin culda:

11. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

11. Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

11. Sillä minä panen jalcani hänen askelillens pidän hänen tiens ja en poicke sijtä.

12. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

12. Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

12. Ja en poicke hänen huuldens käskyistä ja kätken hänen suuns sanat enä cuin minä welcapää olen.

13. Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

13. Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

13. Hän on idze ainoa cuca wasta händä ja teke mitä hän tahto.

14. Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

14. Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

14. Ja ehkä hän wielä minulle costais minun ansioni perän nijn olis wielä hänen edesäns paljo tacaperin.

15. Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

15. Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

15. Sentähden olen minä hämmästynyt händä ja cosca minä sen ymmärrän nijn minä pelkän händä.

16. Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

16. Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

16. Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmexi ja Caickiwaldias on minun peljättänyt.

17. Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää.

17. Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

17. Pimeys ei luowu minusta ja syngeys ei kätketä minulda.