7 luku

Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala armahtakoon häntä ja päästäköön rauhaan.

1. Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?

1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

1. EIkö ihmisen aina pidä oleman sodas maan päällä ja hänen päiwäns nijncuin orjan päiwät?

2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

2. Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

2. Nijncuin palwelia halaja warjoa ja orja hänen työns loppua.

3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

3. Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

3. Nijn olen minä coco Cuucauden turhan työtä tehnyt ja minulla on monda murhellista yötä ollut.

4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

4. Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

4. Cosca minä lewätä panin sanoin minä: coscast minä nousen? ja sijtte lueskelen cosca ehto tulle minä olin rawittu waiwaloisudella haman pimeyten asti.

5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.

5. Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

5. Minun lihan cuohu madoja ja mulda on ymbärillä minun nahcan on rypys ja tyhjäxi tullut.

6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

6. Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

6. Minun päiwäni owat lendänet nopiammast pois cuin syöstäwä ja culunet ilman wijwytystä.

7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

7. Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

7. Muista että minun elämän on tuuli ja minun silmäni ei palaja hywä näkemän.

8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

8. Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

8. Ja ei yxikän eläwä silmä pidä minua enämbi näkemän. Sinun silmäs cadzocon minua sijtte minä hucun.

9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

9. Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

9. Pilwi rauke ja mene pois nijn myös se cuin mene hautaan ei hän nouse jällens.

10. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

10. Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

10. Eikä palaja jällens huoneseens ei myös hänen sians hända enämbi tunne.

11. Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

11. Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

11. Sentähden en minä estä suutani minä puhun sydämeni ahtaudes ja juttelen minun sieluni murhen.

12. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

12. Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

12. Olengo minä meri eli walascala ettäs minun nijn kätket?

13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

13. Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

13. Cosca minä ajattelin: minun wuoten lohdutta minun ja minun kehton saatta minulle lewon.

14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

14. Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

14. Cosca minä idzelleni puhun nijns peljätät minua unilla ja cauhistat minua nägyillä.

15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

15. Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

15. Että minun sielun sois hänens hirtetyxi ja minun luuni cuolluexi:

16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

16. Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

16. En minä pyydä sillen elä.

17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

17. Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

17. Luowu minusta sillä minun päiwän owat turhat. Mikä on ihminen ettäs hänen suurna pidät ja suret händä:

18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

18. Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

18. Sinä edzit händä jocapäiwä ja coettelet händä aina.

19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

19. Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

19. Mixes minusta luowu ja päästä minua sijhenasti että minä sylkeni nielen.

20. Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

20. Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

20. Minä olen paha tehnyt mitä minun pitä sinulle tekemän o sinä ihmisten wartia? mixis minun teit sinuas louckaman ja idzelleni cuormaxi?

21. Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole.

21. Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

21. Ja mixes minun pahateconi anna andexi ja ota pois minun wääryttäni? Sillä nyt pitä minun macaman mullas ja jos jocu minua amulla edzi en minä ole.