15 luku

Elifaan toinen puhe: Job syytöksillään Jumalaa vastaan tekee tyhjäksi jumalanpelon; ei kukaan vaimosta syntynyt ole vanhurskas; jumalatonta odottaa onneton kohtalo.

1. Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

1. Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

1. SIlloin wastais Eliphas Themanist ja sanoi:

2. Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?

2. Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

2. Pitäkö taitawan nijn tuuleen puhuman ja täyttämän wadzans tuulella?

3. Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

3. Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

3. Sinä nuhtelet kelwottomilla sanoilla ja puheilla joista ei ole hyödytystä.

4. Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

4. Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

4. Sinä olet hyljännyt pelgon ja puhut ylöncadzella Jumalan edes.

5. Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.

5. Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

5. Sillä sinun pahudes opetta nijn sinun suus ja sinä olet walinnut wieckan kielen.

6. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.

6. Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

6. Sinun suus pitä duomidzeman sinun ja en minä sinun huules pitä wastaman sinua.

7. Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

7. Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

7. Oletcos ensimäinen ihminen cuin syndynyt on? oletcos ennen caickia wuoria sijnnyt?

8. Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?

8. Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

8. Oletcos cuullut Jumalan salaisen neuwon? ja ongo taito halwembi sinua?

9. Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

9. Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

9. Mitä sinä tiedät jota en me tiedä? mitäs ymmärrät joca ei ole meidän tykönäm?

10. Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.

10. Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

10. Harmapäät ja wanhat owat meidän tykönäm jotca ennen owat elänet cuin sinun Isäs.

11. Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

11. Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

11. Pidäiskö Jumalan lohdutuxet oleman halwat sinulle?

12. Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,

12. Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

12. Waan sinulla on jotakin salaist tykönäs.

13. niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?

13. Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

13. Mitä sinun sydämes aicoi? cuingas cadzot nijn ylpiäst? cuingas asetat mieles Jumalata wastan? ettäs sencaltaiset sanat suustas päästät?

14. Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

14. Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

14. Mikä on ihminen että hän olis puhdas ja että hän olis hurscas cuin waimosta syndynyt on?

15. Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

15. Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

15. Cadzo hänen pyhäins seas ei ole yhtän nuhtetoinda ja taiwat ei ole puhtat hänen edesäns:

16. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

16. Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

16. Cuinga paljo enämmin ihminen on cauhia ja ilkiä joca juo wääryttä nijncuin wettä.

17. Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,

17. Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

17. Minä osotan sinulle sen cuule minua minä luettelen sinulle mitä minä nähnyt olen.

18. mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

18. Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

18. Mitä taitawat sanonet owat ja heidän Isildäns ei ole peitetyt.

19. niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

19. Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

19. Joille ainoille maa annettu on nijn ettei yxikän outo saa käydä heidän keskelläns.

20. Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

20. Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

20. Jumalatoin wapise caiken elinaicans ja tyrannin wuosilugut owat peitetyt.

21. Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

21. Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

21. Mitä hän cuule se hirmuitta händä ja ehkä wielä rauha olis nijn on hänellä cuitengin se murhe että hänen pitä huckuman.

22. Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.

22. Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

22. Ei hän usco että hän taita wälttä onnettomuden ja waroi aina miecka.

23. Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.

23. Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

23. Cosca hän lähte sinne ja tänne elatuxens jälken nijn hän luule aina onnettomuden käsisäns olewan.

24. Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

24. Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

24. Ahdistus ja hätä peljättäwät händä ja lyöwät hänen maahan nijncuin Cuningas sotajoucolla.

25. Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

25. Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

25. Sillä hän on ojendanut kätens Jumalata wastan ja wahwistanut idzens Caickiwaldiast wastan.

26. ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;

26. Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

26. Hän juoxe päätäpitein händä wastan ja seiso ynsyst händä wastan.

27. koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,

27. Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

27. Hän on peittänyt caswons lihawudellans lihoittanut ja paisuttanut idzens.

28. asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

28. Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

28. Mutta hänen pitä asuman häwitetys Caupungis cusa ei yhtän huonetta ole waan owat läjäsä.

29. jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

29. Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

29. Ei hänen pidä ricastuman eikä hänen tawarans pysymän maasa.

30. Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

30. Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

30. Ei hänen pidä wälttämän onnettomutta. Tulen liecki cuiwa hänen oxans ja hänen suuns hengellä cato.

31. Älköön hän turvatko turhuuteen — hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

31. Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

31. Ei hän taida pysyä että hän on petetty turhudellans ja turhuus on hänen palckans.

32. Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

32. Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

32. Hän loppu sopimattomalla ajalla ja hänen oxans ei pidä wihottaman.

33. Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

33. Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

33. Hän poimitan nijncuin kypsymätöin marja wijnapuusta ja nijncuin öljypuu warista cucoistuxens.

34. Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

34. Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

34. Sillä ulcocullattuin seuracunnan pitä oleman yxinäisen ja tulen pitä polttaman lahjain ottajan huonen.

35. He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'

35. Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

35. Hän sijttä onnettomuden ja synnyttä waiwaisuden ja heidän wadzans tuo petoxen.