8 luku

Viisaus, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kutsuu ihmisiä luoksensa.

1. Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

1. Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

1. EIkö wijsaus huuda ja toimi cuulu?

2. Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

2. Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

2. Seiso teiden ja cujain wieres julkisest/

3. Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

3. Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

3. Caupungin portisa josta käydän sisälle hän huuta:

4. Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.

4. Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

4. Te miehet minä huudan teitä ja cudzun Canssa.

5. Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

5. Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

5. Cuulcat te tyhmät wijsautta ja te houckiot pangat sydämijn.

6. Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

6. Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

6. Cuulcat minä puhun sitä cuin Ruhtinaille sopi ja opetan sitä cuin oikia on.

7. sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

7. Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

7. Sillä minun suun puhu totutta ja minun huuleni wiha jumalatoinda.

8. Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

8. Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

8. Caicki minun puheni owat oikiat ei ole sijnä mitän wääryttä eli petosta.

9. Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

9. Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

9. He owat selkiät nijlle jotca nijtä ymmärtäwät ja oikiat nijlle jotca ottawat nijtä wastan.

10. Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

10. Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

10. Ottacat minun curituxen ennencuin hopia ja pitäkät corkiambana minun oppin cuin callin culda.

11. Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

11. Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

11. Sillä wijsaus on parembi cuin pärly ja caicki mitä ihminen hänellens toiwotta ei ole hänen wertaisens.

12. Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

12. Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

12. Minä wijsaus asun toimen tykönä ja minä taidan anda hywän neuwon.

13. Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

13. Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

13. HERran pelco wiha paha ylpeyttä tuimutta ja pahoja teitä ja ei kärsi petollista suuta.

14. Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

14. Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

14. Minun on neuwo ja meno minun on toimi ja woima.

15. Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

15. Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

15. Minun cauttani Cuningat hallidzewat ja Neuwonandajat oikeutta saattawat.

16. Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

16. Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

16. Minun cauttani Ruhtinat wallidzewat ja caicki Förstit maan päällä.

17. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

17. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

17. Minä racastan nijtä jotca minua racastawat ja jotca warahin minua edziwät ne löytäwät minun.

18. Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

18. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

18. Rickaus ja cunnia on minun tykönäni pysywäinen tawara ja wanhurscaus.

19. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

19. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

19. Minun hedelmäni on parembi cuin culda ja kirckain culda ja minun tulon parembi cuin walittu hopia.

20. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

20. Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

20. Minä waellan oikiata tietä ja oikeuden askelilla.

21. antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

21. Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

21. Että minä cadzoisin nijtä jotca minua racastawat ja täyttäisin heidän tawarans.

22. Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

22. Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

22. Minä olen ollut HERran oma hänen teidens algusa ennen cuin mitän tehty oli olin minä.

23. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

23. Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

23. Jo ijancaickisudest olen minä asetettu algusa ennen cuin maa oli.

24. Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

24. Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

24. Cosca ei sywyys wielä ollut silloin minä olin jo syndynyt.

25. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

25. Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

25. Cosca ei lähtet wielä wettä cuohunet ennen cuin wuoret olit perustetut ja cuckulat walmistetut olen minä syndynyt.

26. kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

26. Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

26. Ei hän ollut wielä maata luonut ja mitä sen päällä on eikä maan pijrin wuoria.

27. Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

27. Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

27. Cosca hän walmisti taiwan olin minä siellä cosca hän sywyden wisust mittais.

28. kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

28. Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

28. Cosca hän pilwet rakensi ylhälle ja sääsi sywyden lähtet.

29. kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

29. Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

29. Cosca hän meren äret määräis ja wetten eteen asetti määrän ettei he astuis sen ylidze.

30. silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

30. Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

30. Cosca hän maan perustuxen laski silloin minä hänen cansans waicutin ja iloidzin jocapäiwä ja leikidzin hänen edesäns joca aica:

31. leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

31. Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

31. Ja leikidzin maan pijrin päällä ja minun ilon on olla ihmisten lasten cansa.

32. Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

32. Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.

32. Nijn cuulcat sijs minua minun lapseni autuat owat ne jotca minun tieni pitäwät.

33. Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

33. Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

33. Cuulcat curitusta olcat wijsat ja älkät hyljätkö sitä.

34. Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

34. Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

34. Autuas on se ihminen joca minua cuule ja joca minun owellani walwo jocapäiwä ja wartioidze minun pihtipielesäni.

35. Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

35. Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

35. Joca minun löytä hän elämän löytä ja on Jumalalle otollinen: mutta joca minua wastan syndiä teke hän wahingoidze sieluns jocainen cuin minua wiha hän racasta cuolemata.

36. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.

36. Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.