13 luku

Toisen osan jatkoa: Lyhyitä lauselmia elämän eri aloilta

1. Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.

1. Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.

1. WIisas poica otta Isäns curituxen mutta pilckaja ei anna idziäns rangaista.

2. Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.

2. Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.

2. Suun hedelmäst jocainen rawitan waan ylöncadzojat ei ajattele muuta cuin wääryttä.

3. Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.

3. Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.

3. Joca suuns hallidze hän saa elä waan joca suuns toimettomast awaja hän tule hämmästyxeen.

4. Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.

4. Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.

4. Laisca pyytä ja ei saa mutta wiriät saawat yldäisest.

5. Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.

5. Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.

5. Wanhurscas wiha walhetta mutta jumalatoin häwäise ja pilcka idzens.

6. Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.

6. Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.

6. Wanhurscas warjele nuhtetoinda mutta jumalatoin meno saatta syndijn.

7. Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.

7. Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.

7. Moni on köyhä suuresa rickaudesa ja moni on ricas köyhydesäns.

8. Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.

8. Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.

8. Rickaudella taita jocu lunasta hengens mutta joca köyhä on ei hän cuule curitusta.

9. Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.

9. Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.

9. Wanhurscasten walkeus teke iloisexi waan jumalattomain kynttilä sammu.

10. Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.

10. Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.

10. Ylpeitten seas on aina rijta mutta wijsaus saatta ihmisen toimellisexi.

11. Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.

11. Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.

11. Rickaus wähene tuhlates waan cogosa pitäin se enäne.

12. Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.

12. Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.

12. Wijwytetty toiwo saatta sydämen ikäwöidzemän waan cosca se tule jota hän toiwo se on elämän puu.

13. Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.

13. Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.

13. Joca sanan cadzo ylön hän turmele idzens mutta joca käskyä pelkä hän rauhas waelda.

14. Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

14. Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.

14. Wijsan oppi on elämän lähde wälttämän cuoleman paula.

15. Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.

15. Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.

15. Hywä neuwo on otollinen waan ylöncadzoitten tie on cowa.

16. Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.

16. Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.

16. Wijsas teke caicki toimellisest waan hullu ilmoitta tyhmydens.

17. Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.

17. Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.

17. Jumalatoin sanansaattaja ilmoitta paha waan totinen lähetys on terwellinen.

18. Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!

18. Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.

18. Joca curituxen hyljä hänellä on köyhys ja häpiä waan joca anda rangaista idzens hän tule cunniaan.

19. Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.

19. Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.

19. Cosca toiwo tule täytetyxi nijn sydän iloidze mutta joca pahutta wälttä hän on hulluille cauhistuxexi.

20. Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.

20. Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.

20. Joca wijsasten cansa on hän tule wijsaxi waan joca hulluin cumpani on hän tule wahingoon.

21. Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.

21. Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.

21. Pahus noudatta syndistä mutta wanhurscaille costetan hywydellä.

22. Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.

22. Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.

22. Hywällä owat perilliset lasten lapsisa waan syndisen tawara wanhurscalle säästetän.

23. Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.

23. Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.

23. Paljon ruoca on köyhän kynnös waan jotca wääryttä tekewät ne huckuwat.

24. Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

24. Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.

24. Joca widzans säästä hän wiha lastans waan joca händä racasta hän aicanans sitä curitta.

25. Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.

25. Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.

25. Wanhurscas syö että hänen sieluns rawitaisin waan jumalattomain wadza on tytymätöin.