1 luku

Johdandot (v 1-6): Sananlaskujen tarkoitus. Ensimmäinen osa (1:7 – 9:18): Jumalan pelko on viisauden alku; viettelyksiä on vältettävä, viisauden ääntä kuultava.

1. Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,

1. Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

1. NÄmät owat Salomon Israelin Cuningan Dawidin pojan sananlascut.

2. viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

2. Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

2. Opetta wijsautta curitusta taito ymmärrystä wanhurscautta oikeutta ja siweyttä.

3. taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

3. Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

3. Että tyhmät wijsaxi tulisit:

4. mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.

4. Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

4. Ja nuorucaiset ymmärryxen ja taidon saisit.

5. Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

5. Joka viisas on, se kuulkaan, että hän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

5. JOca wijsas on hän cuulcan että hän wijsammaxi tulis ja joca toimellinen on hän otta neuwon.

6. ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

6. Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

6. Että hän ymmärräis sananlascut ja heidän selityxens: wijsasten opin ja heidän tapauxens.

7. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

7. Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

7. HERran pelco on wijsauden alcu tyhmät hyljäwät wijsauden ja pelgon.

8. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

8. Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

8. POican cuule Isäs curitusta ja älä hyljä äitis käskyä.

9. sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

9. Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

9. Sillä se on sinun pääs päällä caunistus ja käädy sinun caulasas.

10. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

10. Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

10. Poican jos pahanjuoniset sinua haucuttelewat nijn älä heitä seura.

11. Jos he sanovat: Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;

11. Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

11. Jos he sanowat: käy meidän cansam me wäijym werta ja wiritäm pauloja nuhtettoman eteen ilman syytä.

12. nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

12. Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

12. Me nielem hänen nijncuin helwetti eläwäldä ja wanhurscan nijncuin hautaan pudotam.

13. me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;

13. Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

13. Me löydäm suuren tawaran ja täytämme meidän huonem saalista.

14. heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla —

14. Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

14. Coettele meidän cansam meillä caikilla pitä yxi cuckaro oleman.

15. älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

15. Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

15. Poican älä waella heidän cansans estä jalcas heidän retkeildäns.

16. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

16. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

16. Sillä heidän jalcans juoxewat pahuteen ja kijruttawat idzens werta wuodattaman.

17. Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. — Mutta turhaan:

17. Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

17. Sillä turhan wercot wiritetän linduin silmäin edes.

18. omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.

18. Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

18. Idze he myös wäijywät toinen toisens werta ja petoxella seisowat toinen toisens hengen perän.

19. Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.

19. Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

19. Nijn caicki ahnet tekewät ja ahneus on isännillens surmaxi.

20. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;

20. Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

20. WIisaus ulcona walitta ja caduilla änens ilmoitta.

21. meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

21. Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

21. Hän huuta Canssan edes portisa ja tuotta sanans edes Caupungisa sanoden:

22. Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?

22. Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

22. Cuinga cauwan te tyhmät tahdotta olla taitamattomat ja pilckakirwet racasta nauroa?

23. Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.

23. Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

23. Ja te hullut wihatta opetusta. Käändäkät idzen minun curituxen puoleen cadzo minä tuon minun hengeni edes ja ilmoitan teille minun sanani.

24. Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

24. Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

24. Että minä cudzuin teitä ja te estelitte teitän minä cocotin käteni ja ei yxikän ottanut sijtä waari.

25. vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,

25. Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

25. Te hylkäisitte caiken minun neuwoni ja unhotitta minun curituxeni.

26. niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

26. Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

26. Nijn minä myös nauran teidän wahingostan ja pilckan teitä/

27. kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

27. Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

27. Cosca teidän päällen tule se jota te pelkätte. Cosca cadotus tule teidän päällen nijncuin raju ilma ja tusca nijncuin tuulispää. Cosca teidän päällen tule ahdistus ja waiwa.

28. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

28. Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

28. Silloin he huutawat ja en minä cuule heitä warahin he edziwät minua ja ei löydä.

29. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

29. Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

29. Että he wihaisit opetusta ja ei ottanet wastan HERran pelcoa.

30. eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

30. Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

30. Eikä tytynet minun neuwoni mutta laitit minun curituxeni.

31. saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

31. Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

31. Nijn pitä heidän syömän heidän tiens hedelmästä ja heidän neuwostans rawituxi tuleman.

32. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.

32. Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

32. Että tyhmäin himo tappa heidän ja hulluin onni cadotta heidän.

33. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

33. Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

33. Mutta joca minua cuule hän on lewosa yldäkylläisydes ja ei mitän paha pelkä.