66 luku

Väärä jumalanpalvelus. Pakanain ja uskottomain israelilaisten tuomio. Hurskaan Israelin pelastus.

1. Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?

1. Näin sanoo Herra: taivas on minun istuimeni, ja maa minun jalkaini astinlauta. Mikä siis on se huone, jonka te minulle rakennatte, eli mikä on minun leposiani?

1. NÄin sano HERra: taiwas on minun istuimen ja maa minun astinlautan. Cuca sijs on se huone jonga te minulle rakennatte? eli cuca on se sia josa minun leposian on?

1. Nein sanopi HERRA. TAiuas ombi minun Stolin/ ia Maa minun astinlautan. Cuca sis ombi se Hone/ ionga te tadhotta minulle raketa? Eli cuca se Sia on/ cussa minun pite lepeiemen. (Näin sanoopi HERRA. Taiwas ompi minun tuolin/ ja maa minun astinlautani. Kuka siis ompi se huone/ jonka te tahdotte minulle rakentaa? Eli kuka se sija on/ kussa minun pitää lepäämän.)

2. Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

2. Ja minun käteni on kaikki nämät tehnyt ja kaikki nämät ovat tehdyt, sanoo Herra; mutta minä katson sen puoleen, joka raadollinen ja särjetyllä hengellä on, ja joka vapisee minun sanani edessä.

2. Minun käteni on caicki tehnyt mitä ikänäns on sano HERra: Mutta minä cadzon sen puoleen joca radollinen ja särjetyllä hengellä on ja joca wapise minun sanani edes.

2. Minun Käteni ombi caiki tehnyt/ mite ikenens onopi/ sanopi HERRA. Mutta mine catzon sen tyge/ ioca Radholinen ia serietylle Hengelle on/ ia ioca wapise minun Sanani edes. (Minun käteni ompi kaikki tehnyt/ mitä ikänänsä on/ sanoopi HERRA. Mutta minä katson sen tykö/ joka raadollinen ja särjetyllä hengellä on/ ja joka wapisee minun sanani edessä.)

3. Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä,

3. Sillä joka härjän teurastaa, on niinkuin hän miehenkin tappais; joka lampaan uhraa, on niinkuin hän koiran niskat taittais; joka ruokauhria tuo, on niinkuin hän sian verta uhrais; joka pyhää savua muistelee, on niinkuin hän vääryyttä kiittäis: näitä he valitsevat teissänsä, ja heidän sielunsa mielistyy heidän kauhistuksiinsa.

3. Sillä joca härjän teurasta on nijncuin hän miehengin tappais. Joca lamban uhra on nijncuin jocu coiran caulan leickais. joca ruocauhria tuo on nijncuin jocu sicain werta uhrais. Joca pyhä sawua muistele on nijncuin jocu wääryttä kijttäis. Sencaltaisia he walidzewat heidän teisäns ja heidän sieluns mielisty heidän ilkeyxijns.

3. Sille ioca Härien teurasta/ ombi iuri quin hen Miehen tappais. Joca Lamban wffrapi/ ombi quin iocu Coiran caulan murtais. Joca Rocawffri toopi/ ombi nin quin iocu Sicain weren wffrais. Joca Pyhesaw muistele/ ombi quin iocu Wärytte kijteis. Sencaltaiset he vloswalitzeuat heiden Teisens/ Ja heiden Sielunsa mielistupi heiden ilkeyxistäns. (Sillä joka härän teurastaa/ ompi juuri kuin hän miehen tappaisi. Joka lampaan uhraapi/ ompi kuin joku koiran kaulan murtaisi. Joka ruokauhrin tuopi/ ompi niin kuin joku sikain weren uhraisi. Joka pyhää sawua muistelee/ ompi kuin joku wääryyttä kiittäisi. (Senkaltaiset uloswalitsewat heidän teissänsä/ Ja heidän sielunsa mielistyypi heidän ilkeyksistänsä. ((wertaa 1933 Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä,))

4. niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista.

4. Sentähden tahdon minä myös valita heidän pilkkansa, ja jota he pelkäävät, sen saatan minä heidän päällensä; sentähden että minä kutsuin, ja ei kenkään vastannut, minä puhuin, ja ei he kuulleet. Ja he tekivät pahaa minun silmäini edessä, ja valitsivat, jota en minä tahtonut.

4. Sentähden tahdon minä myös walita mitä he naurawat ja jota he pelkäwät saatan minä sen heidän päällens. Sillä minä cudzuin ja ei kengän wastannut cosca minä puhuin nijn ei he cuullet. Ja he teit sitä cuin ei minulle kelwannut ja walidzit jota en minä tahtonut.

4. Senteden mine mös tadhon vloswalita/ mite he naurauat/ ia iota he pelkeuet/ site saathan heiden pälens. Sille mine cutzuin/ ia eikengen wastauat/ Quin mine puhuin/ nin euet he cwlleet. Ja he teit mite ei minulle keluanut/ ia vloswalitzit/ iota em mine tactonut. (Sentähden minä myös tahdon uloswalita/ mitä he naurawat/ ja jota he pelkääwät/ sitä saawat heidän päällensä. Sillä minä kutsuin/ ja eikenkään wastannut/ Kuin minä puhuin/ niin eiwät he kuulleet. Ja he teit mitä ei minulle kelwannut/ ja uloswalitsit/ jota en minä tahtonut.)

5. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne! Mutta he joutuvat häpeään.

5. Kuulkaat Herran sanaa te, jotka hänen sanaansa pelkäätte: teidän veljenne, jotka teitä vihasivat, ja eroittivat teidät heistänsä minun nimeni tähden, he sanovat: olkoon Herra ylistetty! vaan ilmaantukaan hän teidän iloonne; mutta heidän pitää häpiään tuleman.

5. CUulcat HERran sana te jotca hänen sanans pelkät. Teidän weljen jotca teitä wihaisit ja eritit teidän heistäns minun nimeni tähden he sanowat: ( cadzocam cuinga cunnialinen HERra on: ilmanducan hän teidän iloon ) heidän pitä häpiään tuleman.

5. CWlcat HERRAN sana/ iotca teiten pelket henen Sanastans. Teiden Weliet iotca teite wihasit ia teite pannan cwluttauat minun Nimeni teden. He sanouat ( * Catzocam quinga cunnialinen HERRA ombi/ ilmanducan hen teiden ilohonna ) heiden pite häpien tuleman. (Kuulkaat HERRAN sana/ jotka teitän pelkäät heidän sanastansa. Teidän weljet jotka teitä wihasit ja teitä pannaan kuuluttawat minun nimeni tähden. He sanowat ( * Katsokaamme kuinka kunniallinen HERRA ompi/ ilmaantukan hän teidän iloonne) heidän pitää häpeään tuleman.)

6. Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa!

6. Sillä metelin ääni (pitää kuuluman) kaupungista, ääni templistä, Herran ääni, joka vihollisensa kostaa ansion jälkeen.

6. Sillä metelin äni pitä Caupungis cuuluman yxi äni Templist HERran äni joca wihollisens costa.

6. Sille metelin äni pite Caupungis cwluman/ yxi äni Templist/ sen HERRAN äni/ ioca henen Wiholisens costapi. (Sillä metelin ääni pitää kaupungissa kuuluman/ yksi ääni templistä/ se HERRAN ääni/ joka hänen wihollisensa kostaapi.)

7. Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.

7. Hän synnyttää ennenkuin hän saa kivun; hän synnyttää pojan ennenkuin hänen kipunsa tulee.

7. Hän synnyttä ennencuin hän saa kiwun hän synnyttä pojan ennencuin hänen kipuns tule.

7. Hen synnyttepi ennenquin hen Kiwun saapi/ hen synnytti Piltin/ ennenquin hen Lapsenhäten tuli. (Hän synnyttääpi ennenkuin hän kiwun saapi/ hän synnytti piltin/ ennenkuin hän lapsenhätä tuli.)

8. Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.

8. Kuka on ikänä senkaltaista kuullut? kuka on ikänä senkaltaista nähnyt? Saaneeko koko maa yhtenä päivänä synnyttämisen kivun? syntyneekö kaikki kansa yhtä haavaa? kuitenkin on Zion, saatuansa synnyttämisen kivun, myös synnyttänyt.

8. Cuca on ikänäns sencaltaista cuullut? cuca on ikänäns sencaltaista nähnyt? Syndynekö jocu Canssa ennencuin se saa synnyttämisens kiwun? Nyt on cuitengin Zion lapsens ilman kiwuta synnyttänyt.

8. Cuca sencaltaista ikenens cwllut on? Cuca sencaltaista ikenens nähnyt on? Syndynekö ynne iocu Canssa/ ennenquin se synnyttemisens Kiwun saapi? Nyt ombi Zion quitengi ilman Kiwutans henen Lapsens synnyttenyt. (Kuka senkaltaista ikänänsä kuullut on? Kuka senkaltaista ikänänsä nähnyt on? Syntyneekö ynnä joku kansa/ ennenkuin se synnyttämisen kiwun saapi? Nyt ompi Zion kuitenkin ilman kiwuttansa hänen lapsensa synnyttänyt.)

9. Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?

9. Eikö minun, joka muut saatan synnyttämään, pitäisi itse myös synyttämän? sanoo Herra; pitäiskö minun antaman muiden synnyttää, ja itse hedelmätöin oleman? sanoo sinun Jumalas.

9. Eikö minun joca muut saatan synnyttämän pidäis idze myös synnyttämän? sano HERra: Pidäiskö minun andaman muiden synnyttä ja idze hedelmätöin oleman? sano sinun Jumalas.

9. Pidheisko minun ioca mwdh saatan synnyttemen/ ei Itze mös synnyttemen/ sanopi HERRA? Pidheiskö minun andaman muidhen synnytte/ ia itze hedhelmetoin oleman/ sanopi sinun Jumalas. (Pitäiskö minun joka muut saatan synnyttämän/ ei itse myös synnyttämän/ sanoopi HERRA? Pitäiskö minun antaman muiden synnyttää/ ja itse hedelmätöin oleman/ sanoopi sinun Jumalasi.)

10. Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet,

10. Iloitkaat Jerusalemin kanssa, ja ihastukaat hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitkaat suuresti hänen kanssansa kaikki te, jotka tähänasti olette hänen tähtensä murheelliset olleet.

10. ILoitcat Jerusalemin cansa ja ihastucat hänestä caicki te jotca händä racastatte. Iloitcat hänen cansans caicki te jotca tähänasti oletta hänen tähtens murhelliset ollet.

10. Iloitka sis Jerusalemin cansa/ ia ihastucat heneste/ caiki te iotca hende racastat. Iloitka henen cansans/ caiki te/ iotca tehenasti oletta henen tedhens mureliset olleet. (Iloitkaa siis Jerusalemin kansa/ ja ihastukaat hänestä/ kaikki te jotka häntä rakastat. Iloitkaa hänen kanssansa/ kaikki te/ jotka tähän asti olette hänen tähtensä murheelliset olleet.)

11. että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta.

11. Sillä teidän pitää imemän ja ravittaman hänen lohdutuksensa nisistä; teidän pitää lypsämän ja ilahuttaman teitänne hänen kunniansa kirkkaudesta.

11. Sillä sentähden pitä teidän imemän ja rawittaman hänen lohdutuxens nisistä. Teidän pitä sen edest imemän ja ilahuttaman teitän hänen cunnians täydellisydest.

11. Sille senteden pite teiden imemen ia rauittaman henen Lohutoxens Nisiste. Teiden pite senedest imemen/ ia teiten ilahuttaman henen Cunniaudhens teudhelisudhest. (Sillä sentähden pitää teidän imemän ja rawittaman hänen lohdutuksensa nisistä. Teidän pitää sen edestä imemän/ ja teitän ilahduttaman hänen kunniautensa täydellisyydestä.)

12. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.

12. Sillä näin sanoo Herra: katso minä levitän hänen tykönänsä rauhan niinkuin virran, ja pakanain kunnian niinkuin vuotavan ojan, jota te saatte imeä; ja teitä pitää sylissä kannettaman, ja polvien päällä ihanteleman.

12. Sillä näin sano HERra: cadzo minä lewitän hänen tykönäns rauhan nijncuin wirran ja pacanain cunnian nijncuin wuotawan ojan. Silloin te saatte ime ja teitä pitä sylis cannettaman ja polwein päällä ihaneldaman.

12. Sille nein sanopi HERRA/ Catzos/ mine vlosleuiten Rauhan henen tykenens/ ninquin wirdhan/ ia Pacanain Cunniaudhen/ ninquin vloswotauan cosken. Silloin te saat imie/ Ja Nisise teite pite cannettaman/ ia poluein päle teite pite ihandeleman. (Sillä näin sanoopi HERRA/ Katsos/ minä uloslewitän rauhan hänen tykönsä/ niinkuin wirran/ ja pakanain kunniauden/ niinkuin uloswuotawan kosken. Silloin te saatte imeä/ ja nisissä teitä pitää kannettaman/ ja polwein päällä teitä pitää ihanteleman.)

13. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.

13. Niinkuin äiti poikaansa lohduttaa, niin minä tahdon teitä lohduttaa, ja teidän pitää Jerusalemissa lohdutuksen saaman.

13. Minä tahdon teitä lohdutta nijncuin jocu hänen äitiäns lohdutta ja teidän pitä Jerusalemin puolest ilahutettaman.

13. Mine tadhon teite lohutta/ ninquin iocu henen Eitens lohuttapi/ Ja teiden pite Jerusalemin polest ilahutettaman. (Minä tahdon teitä lohduttaa/ niinkuin joku hänen äitiänsä lohduttaapi/ Ja teidän pitää Jerusalemin puolesta ilahdutettaman.)

14. Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa.

14. Teidän pitää sen näkemän, ja teidän sydämenne pitää iloitseman, ja teidän luunne pitää vihoittaman niinkuin ruoho; niin tunnetaan Herran käsi hänen palvelioissansa, ja hänen vihollisissansa.

14. Teidän pitä sen näkemän ja teidän pitä iloidzeman ja luut pitä wihottaman nijncuin ruoho. Nijn tutan HERran käsi hänen palwelioisans ja sen wiha hänen wihollisisans.

14. Teiden pite sen näkemen/ ia teiden sydhemen pite iloitzeman/ ia Lwt pite wihottaman ninquin Roho. Nin HERRAN käsi tutan henen Paluelioisans/ ia sen wiha henen Wiholisisans. (Teidän pitää sen näkemän/ ja teidän sydämen pitää iloitseman/ ja luut pitää wihoittaman niinkuin ruoho. Niin HERRAN käsi tutaan hänen palwelijoissansa/ ja sen wiha hänen wihollisissansa.)

15. Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä.

15. Sillä katso, Herra tulee tulella, ja hänen rattaansa ovat niinkuin tuulispää; että hän kostais vihansa hirmuisuudessa, ja rangaistuksen tulen liekissä.

15. SIllä cadzo HERRA tule tulella ja hänen rattans owat nijncuin tuulispää: että hän costais wihans hirmuisudes ja hänen rangaistuxens tulen liekis.

15. SIlle catzos/ HERRA Tulella tulepi/ Ja henen Rattans ouat ninquin Twlispä. Ette hen costais wihans hirmusudhes/ ia henen rangastoxens Tulenliekis. (Sillä katsos/ HERRA tulella tuleepi/ Ja hänen rattaansa owat niinkuin tuulispää. Että hän kostaisi wihansa hirmuisuudessa/ ja hänen rangaistuksensa tulenliekissä.)

16. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon.

16. Sillä Herra on tuomitseva tulella ja miekallansa kaiken lihan; ja Herralta tapetuita pitää paljo oleman.

16. Sillä HERra on duomidzepa tulesa hänen miecallans caiken lihan ja HERralda tapetuita pitä paljo oleman.

16. Sille HERRAN pite Tulen lepitze domitzeman/ ia henen Miecans cautta/ caiken Lihan/ ia ne Mestatut HERRALDA pite palio oleman. (Sillä HERRAN pitää tulen läwitse tuomitseman/ ja hänen miekkansa kautta/ kaiken lihan/ ja ne mestatut HERRALTA pitää paljon oleman.)

17. Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarha-menoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra.

17. Jotka heitänsä pyhittävät ja puhdistavat yrttitarhoissa, yksi täällä, toinen siellä, ja syövät sian lihaa, kauhistuksia ja hiiriä: kaikki nämät pitää lopetettaman yhtä haavaa, sanoo Herra.

17. Jotca heitäns pyhittäwät ja puhdistawat krydimais yxi täällä ja toinen siellä ja syöwät sian liha cauhistuxia ja Hijriä caicki nämät pitä temmattaman pois yhtä haawa sano HERra:

17. Jotca heitens pyhitteuet ia pudhastauat Yrtitarhoissa/ yxi täälle toinen sielle/ ia söuet Sianliha/ Cauhistoxia ia Hijrie/ caiki ne pite ynne poistemmattaman/ sanopi HERRA. (Jotka heitänsä pyhittäwät ja puhdistawat yrttitarhoissa/ yksi täällä toinen siellä/ ja syöwät sianlihaa/ kauhistuksia ja hiiriä/ kaikki ne pitää ynnä poistemmattaman/ sanoopi HERRA.)

18. Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee, että minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani.

18. Sillä minä tahdon tulla ja koota heidän ajatuksensa ja tekonsa, ynnä kaikkein pakanain ja kielten kanssa, että he tulisivat ja näkisivät minun kunniani.

18. SIllä minä tahdon tulla ja coota heidän ajatuxens ja tecons ynnä caickein pacanain ja kielden cansa että he tulisit ja näkisit minun cunniani.

18. Sille mine tadhon tulla ia coota heiden tecons ia aiatoxens/ ynne caikein Pacanin ia Kieldein cansa/ ette he tulisit ia minun Cunniani näkisit. (Sillä minä tahdon tulla ja koota heidän tekonsa ja ajatuksensa/ ynnä kaikkein pakanain ja kieltein kanssa/ että he tulisit ja minun kunniani näkisit.)

19. Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.

19. Ja minä asetan merkin heidän sekaansa, ja muutamat niistä, kuin pelastetut ovat, lähetän minä pakanoille meren tykö, joutsimiehen puoleen, Puliin ja Ludiin, Tubaliin ja Javaan päin, ja niihin kaukaisiin saariin, joissa ei tähänasti mitään ole minusta kuultu, ja ei ole minun kunniaani nähneet: ja heidän pitää minun kunniani pakanain seassa ilmoittaman.

19. Ja minä asetan merkin heidän secaans ja muutamat nijstä cuin pelastetut owat lähetän minä pacanoille meren tygö joudzimiesten puoleen Phulin ja Ludin. Tubalin ja Jawan päin ja nijhin caucaisijn saarijn joisa ei tähänasti mitän ole minusta cuultu ja ei ole minun cunniatani nähnet.

19. JA mine asetan Ydhen Lipon heiden secans/ Ja mutomat nijste quin pelastetut ouat/ mine leheten Pacanoille Meren tyge/ ninen Joutzimiesten polen Phul ia Lud. Tubalin ia Jauan pein/ ia nihin caucaisin pein Saarissa/ ioissa ei tehenasti miten ole minusta cwltu. Ja iotca minun Cunniauttani ei ole nähneet/ (Ja minä asetan yhden lipun heidän sekaansa/ ja muutamat niistä kuin pelastetut owat/ minä lähetän pakanoille meren tykö/ niiden jousimiesten puoleen Phul ja Lud. Tubaliin ja Jaawan päin/ ja niihin kaukaisiin päin saarissa/ joissa ei tähän asti mitään ole minusta kuultu. Ja jotka minun kunniauttani ei ole nähneet/)

20. Ja he tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla, kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niinkuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin.

20. Ja tuoman ulos kaikki teidän veljenne kaikista pakanoista, Herralle ruokauhriksi, hevosilla ja rattailla, paareilla, muuleilla ja liukkailla juhdilla Jerusalemiin minun pyhän vuoreni puoleen, sanoo Herra: niinkuin Israelinkin lapset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran huoneeseen.

20. Ja heidän pitä minun cunniani pacanain seas ilmoittaman. Ja he tuowat ulos caicki teidän weljen caikista pacanoista HERralle ruocauhrixi Orehilla ja rattahilla paareilla Muuleilla ja juhdilla Jerusalemin minun pyhän wuoreni puoleen sano HERra: nijncuin Israelingin lapset tuowat ruocauhrin puhtas astias HERran huoneseen.

20. ia heiden pite minun HERrauttani Pacanain seas ilmoittaman. Ja he edestoouat caiki teiden Welienne vlos caikista Pacanoista/ HERRALLE Rocawffrixi/ Oritten ia Ratasten päle/ Paarein päle/ Mulein ia Kerruin päle/ Jerusalemin minun pyhen Wooreni polehen/ sanopi HERRA. Samalmoto quin Israelin Lapset Rocawffrin puchtas Astias edestoouat HERRAN Honen tyge. (ja heidän pitää minun Herrauttani pakanain seassa ilmoittaman. Ja he edestuowat kaikki teidän weljenne ulos kaikista pakanoista/ HERRALLE ruokauhriksi/ oritten ja ratasten päällä/ paarein päällä/ Muulein ja kärryin päällä/ Jerusalemiin minun pyhän wuoreni puoleen/ sanoopi HERRA. Samalla muotoa kuin Israelin lapset ruokauhrin puhtaassa astiassa edestuowat HERRAN huoneen tykö.)

21. Ja heitäkin minä otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra.

21. Ja minä tahdon niistä ottaa papit ja Leviläiset, sanoo Herra.

21. JA minä tahdon nijstä otta Papit ja Lewitat sano HERra:

21. JA mine tadhon nijste vlosotta Papit ia Leuitit/ sanopi HERRA. (Ja minä tahdon niistä ulosottaa papit ja lewitat/ sanoopi HERRA.)

22. Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.

22. Sillä niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, ovat minun edessäni, sanoo Herra, juuri niin pitää teidän siemenenne ja nimenne pysymän.

22. Sillä nijncuin se usi taiwas ja usi maa jotca minä teen owat minun edesäni sano HERra: juuri nijn pitä teidän siemenen ja nimen pysymän.

22. Sille ninquin se wsi Taiuas ia wsi Maa/ iotca mine teen/ seisouat minun edeseni/ sanopi HERRA/ Juri nin pite teiden Siemenen ia teiden Nimen seisoman. (Sillä niinkuin se uusi taiwas ja uusi maa/ jotka minä teen/ seisowat minun edessäni/ sanoopi HERRA/ Juuri niin pitää teidän siemenen ja teidän nimen seisoman.)

23. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.

23. Ja kaikki liha pitää yhdestä kuukaudesta niin toiseen, ja yhdestä sabbatista niin toiseen, tuleman kumartamaan minun eteeni, sanoo Herra:

23. Ja caicki liha pitä yhdest Cuucaudest nijn toiseen ja yhdest Sabbathist nijn toiseen tuleman cumartaman minun eteeni sano HERra:

23. Ja iocainen Liha pite ydhest Cucaudhest nin toisen/ ia ydhest Sabbathist nin toisen tuleman/ cumartaman minun eteeni/ sanopi HERRA. (Ja jokainen liha pitää yhdestä kuukaudesta niin toiseen/ ja yhdestä Sabbathista niin toiseen tuleman/ kumartaman minun eteeni/ sanoopi HERRA.)

24. Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.

24. Ja heidän pitää menemän ulos, ja katseleman niiden ihmisten raatoja, jotka minua vastaan väärin tekivät; sillä ei heidän matonsa pidä kuoleman, eikä heidän tulensa sammuman, ja heidän pitää kaikelle lihalle kauhistukseksi oleman.

24. Ja heidän pitä menemän ulos ja cadzeleman nijden ihmisten raatoja jotca minua wastan wäärin teit: sillä ei heidän matons pidä cuoleman eikä heidän tulens sammuman ja heidän pitä caikelle lihalle cauhistuxexi oleman.

24. Ja heiden pite vloskeumen/ ia ninen Inhimisten Raatoia catzeleman/ iotca minua wastan wärinteit. Sille ei pidhe heiden Matons cooleman/ eike heiden Tulens sammuman/ Ja heiden pite iocaitzelle Lihalle yxi Cauhistos oleman. (ja heidän pitää uloskäymän/ ja niiden ihmisten raatoja katseleman/ jotka minua wastaan wäärin teit. Sillä ei pidä heidän matonsa kuoleman/ eikä heidän tulensa sammuman/ ja heidän pitää jokaiselle lihalle yksi kauhistus oleman.)