30 luku

Voi – huuto Juudaa vastaan, joka etsii Egyptin apua. Tottelemattomuus Herraa kohtaan johtaa perikatoon. Armahdetun Siionin autuus; sen vihollisten tuomio.

1. Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni, kooten syntiä synnin päälle;

1. Voi luopuvaisia lapsia! sanoo Herra: jotka ilman minua neuvoa pitävät, ja ilman minun henkeäni varjelusta etsivät, kokoovat syntiä synnin päälle;

1. WOi luopuwaisia lapsia sano HERra: jotca ilman minua neuwo pitäwät ja ilman minun hengeni warjelusta edziwät cocowat syndiä synnin päälle.

2. jotka menevät Egyptiin, kysymättä minulta, turvautuakseen faraon turviin ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa!

2. Jotka menevät alas Egyptiin, ja ei kysy minun suutani, varustaaksensa itsiänsä Pharaon voimalla, ja varjellaksensa itsensä Egyptin varjolla.

2. Ne jotca menewät alas Egyptijn ja ei kysy minun suulleni warustaxens idzens Pharaon woimalla ja warjellaxens heitä Egyptin warjolla.

3. Faraon turva koituu teille häpeäksi ja suojan etsiminen Egyptin varjosta häväistykseksi.

3. Ja Pharaon väkevyys pitää oleman teille häpiäksi, ja Egyptin varjon turva häväistykseksi.

3. Sillä Pharaon wäkewys pitä oleman teille häpiäxi ja Egyptin warjon turwa häwäistyxexi.

4. Sillä vaikka hänen ruhtinaansa ovat Sooanissa ja hänen sanansaattajansa saapuneet Haanekseen asti,

4. Sillä heidän pääruhtinaansa ovat olleet Zoanissa; ja heidän sanansaattajansa ovat tulleet Hanekseen.

4. Heidän pääruhtinans owat ollet Zoanis ja heidän sanansaattajans owat tullet Hanexeen.

5. joutuvat kaikki häpeään kansan tähden, josta heillä ei ole hyötyä — ei apua, ei hyötyä, vaan häpeätä ja pilkkaa.

5. Mutta heidän pitää kaikkein kuitenkin häpiään tuleman, sen kansan tähden, joka ei heille hyväksi eli avuksi olla taida, eikä muutoin hyödytykseksi, vaan ainoasti häpiäksi ja myös pilkaksi.

5. Mutta heidän pitä caickein cuitengin häpiään tuleman sen Canssan tähden joca ei heille hywäxi eli awuxi olla taida eikä muutoin hyödytyxexi waan ainoastans häpiäxi ja pilcaxi.

6. Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan. Halki ahdingon ja ahdistuksen maan, halki naarasleijonan ja jalopeuran maan, kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa ja kamelien kyttyrällä aarteensa kansan tykö, josta ei hyötyä ole.

6. Tämä on niiden petoin kuorma, jotka etelään päin ovat, kussa vanha ja nuori jalopeura on, tuliset kyykärmeet ja lentäväiset kärmeet murheen ja ahdistuksen maassa. He vievät riistansa varsoilla, ja tavaransa kamelein selässä sille kansalle, joka ei heille ensinkään hyödytykseksi olla taida.

6. Tämä on nijden petoin cuorma jotca etelän päin menewät cusa wanha ja nuori Lejoni on tuliset kyykärmet ja lendäwäiset Drakit murhen ja ahdistuxen maasa. He wiewät rijstans warsoilla ja tawarans Camelein seljäsä sille Canssalle joca ei heille ensingän hyödytyxexi olla taida.

7. Egyptin apu on turha ja tyhjä; sentähden minä annan sille nimen: Rahab, joka ei pääse paikaltansa.

7. Sillä ei Egypti mitään ole, ja hänen apunsa on turha, sentähden minä saarnaan siitä näin: alallansa olla on paras.

7. Sillä ei egypti mitän ole ja hänen apuns on turha sentähden minä saarnan teille sijtä näin: alallans olla on paras.

8. Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti.

8. Mene siis nyt ja kirjoita tämä heidän eteensä tauluun, ja pane kirjaan, pysymään viimeiseen päivään asti, alati ja ijankaikkisesti.

8. Mene sijs nyt ja kirjoita tämä heidän eteens tauluun ja pane kirjaan pysymän wijmeisen päiwän asti alati ja ijancaickisest.

9. Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia,

9. Sillä se on tottelematoin kansa, ja valhetteliat lapset: lapset, jotka ei tahdo kuulla Herran lakia.

9. Sillä se on tottelematoin Canssa ja walhetteliat lapset jotca ei tahdo cuulla HERran Lakia waan sanowat Näkijlle:

10. jotka sanovat näkijöille: Älkää nähkö, ja ennustajille: Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita.

10. Vaan sanovat näkiöille: ei teidän pidä näkemän, ja katsojille: ei teidän pidä katsoman meille oikeutta; mutta saarnatkaat meille suloisesti, katsokaat petos.

10. Ei teidän pidä näkemän ja cadzojille: ei teidän pidä cadzoman meille totuutta mutta saarnatcat meille suloisest cadzocat petos/

11. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.

11. Poiketkaat teiltä, luopukaat tästä retkestä: antakaat Israelin Pyhän lakata meistä.

11. poiketcat tieldä luopucat tästä retkestä Andacat Israelin Pyhän lacata meistä.

12. Sentähden, näin sanoo Israelin Pyhä: Koska te halveksitte tätä sanaa ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen ja siihen turvaudutte,

12. Sentähden sanoo Israelin Pyhä näin: että te hylkäätte tämän sanan, ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen, ja kerskaatte siitä;

12. Sentähden sano Israelin Pyhä näin: että te hyljätte tämän sanan ja luottate häwäisiäihin ja pettäjihin ja kerscatte sijtä.

13. niin tämä synti on oleva kuin repeämä korkeassa muurissa, joka uhkaa sortua ja pullistuu; se särkyy äkkiä, yhtäkkiä.

13. Niin pitää tämän pahan teon oleman teille niinkuin rako korkiassa muurissa, kuin se rupee hajoomaan, joka äkisti kaatuu maahan ylösalaisin, ja murentuu.

13. Nijn pitä tämän pahan tegon oleman teille nijncuin raco corkiasa muurisa cosca se rupe jacoman joca äkist puto maahan ylösalaisin ja murendu.

14. Se särkyy, niinkuin särkyy savenvalajan astia, joka lyödään rikki säälimättä, niin ettei sen sirpaleista löydy palasta, millä ottaa tulta liedestä tai ammentaa vettä altaasta.

14. Niinkuin savi-astia muserrettu olis, joka muserretaan ja ei säästetä, siihenasti ettei siitä löydä niin suurta kappaletta, että tulta tuotaisiin totoista, eli ammennettaisiin vettä kaivosta.

14. Nijncuin sawiastia muserrettu olis joca muserretan ja ei säästetä sijhenasti ettei sijtä löytä nijn suurta cappaletta että tulda tuotaisin totoista eli wettä caiwosta.

15. Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet,

15. Sillä näin sanoo Herra, Herra Israelin Pyhä: kääntymisellä ja hiljaisuudella te tulette autetuksi, hiljaisuudessa ja toivossa te väkeväksi tulette, mutta ette tahtoneet;

15. Sillä näin sano HERra HERra Israelin Pyhä käändymisellä ja hiljaisudella: te tuletta autetuxi hiljaisudes ja toiwosa te wäkewäxi tuletta mutta et te tahtonet waan sanoitte:

16. vaan sanoitte: Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää — niinpä saatte kiitää pakoon. Nopean selässä me tahdomme ratsastaa — niinpä ovat vainoojanne nopeat.

16. Vaan sanoite: ei, vaan me tahdomme paeta hevosilla; sentähden teidän pitää kulkiana oleman: ja me tahdomme nopiasti ajaa; sentähden pitää teidän vainoojanne myös nopiat oleman.

16. Ei: me tahdom paeta hewoisilla ( sentähden teidän pitä culkiana oleman ) ja me tahdon nopiast aja ( sentähden pitä teidän wainojan myös nopiat oleman )

17. Tuhat pakenee yhden uhkaa; viiden uhkaa te pakenette, kunnes se, mikä teistä jää, on kuin merkkipuu vuoren huipulla, kuin lipputanko kukkulalla.

17. Tuhannen teistä pitää pakeneman yhden miehen uhkauksesta, viiden uhkauksesta pitää teidän pakeneman, siihenasti että teistä jää niinkuin pielipuu vuorelle, ja niinkuin lippu korkeudelle.

17. Sillä tuhannen teistä pitä pakeneman ainoastans yhtä miestä wijttä pitä teidän jocapahimman pakeneman sijhenasti että teistä jää nijncuin pieli wuorelle ja nijncuin lippu corkeudelle.

18. Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!

18. Sentähden Herra odottaa, että hän olis teille armoinen, ja sentähden on hän noussut teitä armahtamaan; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaat ovat kaikki, jotka häntä odottavat.

18. SEntähden odottacat HERra että hän olis teille armollinen joca on nosnut teitä armahtaman: Sillä HERra on oikeuden Jumala ne owat caicki jotca händä odottawat.

18. SEnteden odhottapi HERRA/ ette henen pite teille oleman Armolisen/ ia on ylesnosnut teite armactaxens. Sille HERRA on yxi Jumala quin Domiolla asettapi/ Autuat ne caiki/ iotca hende odhottauat. (Sentähden odottaapi HERRA/ että hänen pitää teille oleman armollinen/ ja on ylösnoussut teitä armahtaaksensa. Sillä HERRA on yksi Jumala kuin tuomiolla asettaapi/ Autuaat ne kaikki/ jotka häntä odottawat.)

19. Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.

19. Sillä Zionin kansa on asuva Jerusalemissa, ja et sinä ole katkerasti itkevä. Hän kaiketi armahtaa sinua, kuin sinä huudat; hän vastaa sinua niin pian kuin hän sen kuulee.

19. Sillä Zionin Canssa on asuwa Jerusalemis ja et sinä ole itkewä: Hän armahta sinua coscas huudat hän wasta sinua nijn pian cuin hän sen cuule.

19. Sille Zionin Canssa pite Jerusalemis asuman/ ia ei sinun pidhe idkemen. Wissist hen armactapi sinun päles/ coskas hwdhat/ Hen wastapi sinua/ quin pian hen sen cwle. (Sillä Zionin kansa pitää Jerusalemissa asuman/ ja ei sinun pidä itkemän. Wissiste hän armahtaapi sinun päällesi/ koskas huudat/ Hän wastaapi sinua/ kuin pian hän sen kuulee.)

20. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.

20. Ja Herra antaa teille leipää tuskassanne ja vettä ahdistuksessanne; sillä ei sinun opettajas lennä enää pois, vaan sinun silmäs näkevät opettajas.

20. Ja HERra anda teille leipä tuscasan ja wettä ahdistuxesan: sillä ei sinun opettajas lennä sillen pois nijncuin sijwillä waan sinun silmäs näkewät sinun opettajas:

20. Ja HERRA andapi teille tuskassa Leiuen/ ia Wettä teidhen Adhistoxissan. Sille eipe hen sinun Opetaias sillen sinusta poislende/ waan sinun silmes pite sinun Opetaias näkemen/ (Ja HERRA antaapi teille tuskassa leiwän/ ja wettä teidän ahdistuksessan. Sillä eipä hän sinun opettajasi silleen sinusta poislennä/ waan sinun silmäsi pitää sinun opettajasi näkeman/)

21. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: Tässä on tie, sitä käykää.

21. Ja korvas kuulevat sanan takanas, sanoen: tämä on tie käykäät sitä, kuin te oikialle eli vasemmalle kädelle eksyneet olette.

21. Ja sinun corwas cuulewat sanan tacanas sanoden: tämä on tie käykät sitä cosca te oikialle eli wasemalle kädelle exynet oletta.

21. Ja sinun Coruas pite cwleman sanan perest/ tellens sanoden. Tai ombi Tie/ keuket site möte/ ia elket weltekö eike Oikiallen/ eike wasemelle. (Ja sinun korwasi pitää kuuleman sanan perästä/ tällens sanoen. Tai ompi tie/ käykäät sitä myöten/ ja älkäät wälttäkö eikä oikeallen/ eikä wasemmalle.)

22. Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: Ulos!

22. Silloin pitää teidän saastuttaman teidän hopialla silatut kuvanne, ja teidän kuvainne kultaiset vaatteet; ja teidän pitää ne heittämän pois niinkuin saastaisuuden, ja niille sanoman: mene ulos.

22. Silloin pitä teidän saastuttaman teidän hopialla silatut cuwan ja teidän cuwain cullaiset waattet ja teidän pitä ne heittämän pois nijncuin logan ja nijlle sanoman:

22. Silloin teiden pite riuaman teiden Ylihopiatut Epäiumalanne/ ia teiden Cuuain cullaiset Waattet/ Ja teiden pite ne ninquin Loghan poisheittemen/ ia nijlle sanoman/ Ulosteste. (Silloin teidän pitää riiwaaman teidän ylihopeatut epäjumalanne/ ja teidän kuwain kultaiset waatteet/ Ja teidän pitää ne niinkuin loan poisheittämän/ ja niille sanoman/ Ulos tästä.)

23. Niin hän antaa sateen sinun siemenellesi, jonka maahan kylvät, ja maan sadosta leivän, joka on oleva mehevä ja lihava, ja sinun karjasi on sinä päivänä käyvä laajalla laitumella.

23. Silloin hän antaa sateen siemenelles, jonka pellolles kylvänyt olet, ja leipää pellon tulosta ylen runsaasti; ja karjas kaitaan avaralla kedolla.

23. Silloin hän anda saten siemenelles jongas pellolles kylwänyt olet ja leipä pellon tulosta ylön runsast.

23. Silloin hen andapi Saten siemenelles/ iotas Pelloles kyluenyt olet/ ia Leiuen Pellon tulosta/ ia sengin ylen runsasti. (Silloin hän antaapi sateen siemenellesi/ jota pellollesi kylwänyt olet/ ja leiwän pellon tulosta/ ja senkin ylen runsaasti.)

24. Härät ja aasinvarsat, jotka peltotyötä tekevät, syövät suolaista rehuviljaa, joka on viskattu hangolla ja viskimellä.

24. Härjät ja varsat, jotka peltos kyntävät, syövät sekoitettuja ohria, jotka viskimellä ja pohtimella ovat pohditut.

24. Silloin sinun carjas caitan awaralla kedolla härjät ja warsat jotca peldos kyndäwät syöwät secoitettuja ohria jotca wiskimellä ja pohtimella owat pohdetut.

24. Silloin sinun Carias pite auaralla Rohokedholla caittaman/ Seke Häriet ette Warsat/ iotca Pellos prucauat/ pite secoitetut Ohrat sömen/ ioca Wiskimel ia Pochtimel ombi podhettu. (Silloin sinun karjasi pitää awaralla ruohokedolla kaittaman/ Sekä härät että warsat/ jotka pellos pruukaawat/ pitää sekoitetut ohrat syömän/ joka wiskimet ja pohtimet ompi pohdettu.)

25. Ja kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikilla ylhäisillä kukkuloilla on oleva puroja, vesivirtoja, suuren surmaamisen päivänä, tornien sortuessa.

25. Ja kaikkein suurten vuorten päällä, ja kaikkein suurten kukkulain päällä pitää eroitetut virrat käymän, suuren surmaamisen aikana, ja kuin tornit kaatuvat.

25. Ja caickein suurten wuorten päälle ja caickein suurten cuuckulain päälle pitä eroitetut wirrat käymän sen suuren surmamisen aicana ja cosca tornit langewat.

25. Ja caikein swrein Wortein päle/ ia caikein swrein Cwckulain päle/ pite eroitetut Wäsiuirdhat keumen/ sen swren Mestauxen aicana/ coska Tornit langeuat. (Ja kaikkein suurein wuorten päälle/ ja kaikkein suurein kukkulain päälle/ pitää eroitetut wesiwirrat käymän/ ja sen suuren mestauksen aikana/ koska tornit lankeawat.)

26. Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat.

26. Ja kuun valo on oleva kuin auringon paiste ja auringon paiste on oleva seitsemän kertaa kirkkaampi kuin seitsemän päivän kirkkaus; kuin Herra sitoo kansansa haavat, ja sen loukkaamat parantaa.

26. Ja Cuun walu on nijncuin Auringon paiste olewa ja Auringon paiste on seidzemettä kirckambi olewa cuin nyt. Cosca HERra sito Canssans wahingon kijnni ja sen haawat paranda.

26. Ja Cuun walun pite ninquin Auringoisen paisten oleman/ ia Aurigoisen paiste pite seitzemenkerta kircambi oleman/ quin se nyt on. Coska HERRA kijnisitopi henen Canssans wahingonsa/ ia henen Haauans parendapi. (Ja kuun walon pitää niinkuin aurinkoisen paisteen oleman/ ja aurinkoisen paisteen pitää seitsemän kertaa kirkkaampi oleman/ kuin se nyt on. Koska HERRA kiinni sitoopi hänen kansansa wahingon/ ja hänen haawansa parantaapi.)

27. Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa leimuaa, ja sankka savu tupruaa; hänen huulensa ovat täynnä hirmuisuutta, ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.

27. Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa polttaa ja on sangen raskas; hänen huulensa ovat hirmuisuutta täynnä, ja hänen kielensä on niinkuin kuluttava tuli.

27. CAdzo HERran nimi tule cauca hänen wihans poltta ja on sangen rascas. Hänen huulens owat hirmuisutta täynäns ja hänen kielens on nijncuin culuttawa tuli.

27. Catzo/ HERRAN Nimi tulepi cauca/ henen Wihans poltapi/ ia on sangen raskas. Henen Hwlens ouat hirmusutta teunens/ ia henen Kielens ninquin culuttapa Tuli. (Katso/ HERRAN nimi tuleepi kaukaa/ hänen wihansa polttaapi/ ja on sangen raskas. Hänen huulensa owat hirmuisuutta täynnänsä/ ja hänen kielensä niinkuin kuluttawa tuli.)

28. Hänen hengityksensä on kuin virta, joka tulvii ja ulottuu kaulaan asti; se seuloo kansakuntia turmion seulassa ja panee eksyttäväiset suitset kansojen suupieliin.

28. Ja hänen henkensä niinkuin tulvaava virta, joka hamaan kurkkuun asti ulottuu, hajoittamaan pakanoita, siihenasti että he tyhjäksi tulevat, ja ajamaan kansaa sinne ja tänne, suitsilla heidän suussansa.

28. Ja hänen hengens nijncuin wirta joca haman caulan ulottu. Hajottaman pacanoita sijhenasti että he tyhjäxi tulewat ja ajaman Canssa sinne ja tänne suidzilla heidän suusans.

28. Ja henen Hengens ninquin yxi Wesiuirta/ ioca haman caulan asti vlottu. Nijte Pacanoita haiottaman/ sihenasti ette he tyhiexi tuleuat/ ia aiaman Canssan sinne ia tenne Suitzilla heiden suusans. (Ja hänen henkensä niinkuin yksi wesiwirta/ joka hamaan kaulaan asti ulottuu. Niitä pakanoita hajoittaman/ siihen asti että he tyhjäksi tulewat/ ja ajaman kansan sinne ja tänne suitsilla heidän suustansa.)

29. Silloin te veisaatte niinkuin yöllä, kun pyhä juhla alkaa, ja sydämenne riemuitsee niinkuin sen, joka huilujen soidessa astuu vaeltaen Herran vuorelle, Israelin kallion tykö.

29. Silloin pitää teidän veisaaman niinkuin juhlayönä, ja sydämestänne riemuitseman niinkuin huiluilla käytäisiin Herran vuorelle, Israelin turvan tykö.

29. Silloin pitä teidän weisaman nijncuin juhlapäiwän yönä ja sydämestän riemuidzeman nijncuin huiluilla käydäisin HERRAN

29. Silloin teiden pite weisaman/ ninquin ydhen Juhla peiuen ön/ ia teiden sydhemesten riemuitzeman/ Ninquin Huilulla keudheisin HERRAN Woren päle/ Israelin Turuan tyge. (Silloin teitän pitää weisaaman/ niinkuin yhden juhlapäiwän yön/ ja teidän sydämestän riemuitseman/ Niinkuin huilulla käytäisin HERRAN wuoren päälle/ Israelin turwan tykö.)

30. Herra antaa kuulla äänensä voiman ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä, pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä.

30. Ja Herra kuuluttaa kunniallisen äänensä, että hänen kokotettu käsivartensa nähtäisiin, vihaisella haastamisella, ja kuluttavaisen tulen liekillä, säteillä, väkevällä sateella ja rakehilla.

30. Ja HERra cuulutta hänen cunnialisen änens että hänen cocotettu käsiwartens nähtäisin. Wihaisella haastamisella ja culuttawaisella tulen liekillä säteillä wäkewällä satella ja rakehilla.

30. Ja HERRAN pite henen cunnialisen änens cwluttaman/ ette henen vlosoijettu Käsiuartens nädheisijn. Wihalisen haastamisen cansa/ ia culuttauan Tulen Liekin cansa/ wäkeuen Saten ia Raken cansa. (Jaa HERRAN pitää hänen kunniallisen äänensä kuuluttaman/ että hänen ulosojennettu käsiwartensa nähtäisiin. Wihallisen haastamisen kanssa/ ja kuluttawaisen tulen liekin kanssa/ wäkewän sateen ja rakeen kanssa.)

31. Sillä Herran äänestä peljästyy Assur. Hän lyö vitsalla.

31. Sillä Assurin pitää peljästymän Herran ääntä, joka häntä lyö vitsalla.

31. Sillä Assurin pitä peljästymän HERran ändä joca händä lyö widzalla.

31. Sille Assurin pite peleistetyxi tuleman sen HERRAN äneste/ ioca henen witzalla löpi. Sille sen Witzan pite kylle sattuman ia hyuesti lepitzekeumen. Coska HERRA sen heiden ylitzens wiepi Trumboin ia Candelein cansa/ ia iocapaicas heiden wastans sotipi. (Sillä Assurin pitää pelästetyksi tuleman sen HERRAN äänestä/ joka hänen witsalla lyöpi. Sillä sen witsan pitää kyllä sattuman ja hywästi läwitsekäymän. Koska HERRA sen heidän yllitsensä wiepi rumpuin ja kantelein kanssan/ ja jokapaikassa heidän wastaansa sotiipi.)

32. Ja jokaisella sallimuksen sauvan iskulla, jonka Herra häneen satuttaa, soivat vaskirummut ja kanteleet, ja hän sotii häntä vastaan, sotii kättä heiluttaen.

32. Sillä vitsan pitää kyllä sattuman ja koskeman, kuin Herra sen vie heidän ylitsensä rummuilla ja kanteleilla, ja joka paikassa sotii heitä vastaan.

32. Sillä widzan pitä kyllä sattuman ja coseman cosca HERra sen wie heidän ylidzens trumbuilla ja candeleilla ja jocapaicas soti heitä wastan.

33. Sillä aikoja sitten on polttopaikka valmistettu; kuninkaallekin se on varattu. Syvä ja leveä on sen liesi, tulta ja polttopuita paljon. Herran henkäys kuin tulikivi-virta sytyttää sen.

33. Sillä kuoppa on jo entisestä valmistettu, ja se on myös kuninkaalle valmistettu, kyllä syvä ja leviä. Siellä on asumus, tuli ja paljo puita; Herran Henki on sen sytyttävä niinkuin jonkun tulikivisen virran.

33. Sillä cuoppa on jo eilän walmistettu ja se on walmistettu Cuningalle kyllä sywä ja lewiä. Siellä on asumus tuli ja paljo puita HERran Hengi on sen sytyttätäpä nijncuin jongun tulikiwisen wirran.

32. Sille se Cooppa on eileisest walmistettu/ Ja se sama ombi Kuningalle walmistettu/ kylle Syue ia leuie. Nin on se Asumus sielle siselle/ Tuli ia palio Puita/ HERRAN Hengen pite sen ylessytyttemen ninquin iongun Tulikiuisen wirdhan. (Sillä se kuoppa on eilisestä walmistettu/ Ja se sama ompi kuninkaalle walmistettu/ kyllä sywä ja leweä. Niin on se asumus siellä sisällä/ tuli ja paljon puita/ HERRAN hengen pitää sen ylössytyttämän niinkuin jonkun tulikiwisen wirran.)