45 luku

Koores kutsutaan vapauttamaan Herran kansa. Pakanakansat tunnustavat Herran totiseksi Jumalaksi.

1. Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi:

1. Näin sanoo Herra voidellullensa Korekselle, jonka oikiaan käteen minä rupeen: minä taivutan pakanat hänen eteensä, ja päästän kuningasten miekat heidän suoliltansa, että ovet avataan hänen eteensä, eikä uksia suljeta.

1. NÄin sano HERra Corexelle hänen woidellullens jonga oikian käteen minä rupen: minä taiwutan pacanat hänen eteens ja päästän Cuningasten miecat heidän suolildans että owet awatan hänen eteens eikä uxia suljeta.

2. Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat.

2. Minä tahdon käydä sinun edelläs, ja tehdä koliat tasaisiksi; minä tahdon rikkoa vaskiovet, ja särkeä rautateljet;

2. Minä tahdon käydä sinun edelläs ja tehdä wäärät oikiaxi Minä tahdon ricko waskiowet ja taitta rautateljet.

3. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.

3. Ja annan sinulle salatut tavarat ja kätketyt kalliit kalut, että ymmärtäisit minun olevan Herran Israelin Jumalan, joka sinun nimeltäs kutsun,

3. Ja annan sinulle salatut tawarat ja kätketyt callit calut ettäs ymmärräisit minun HERran Israelin Jumalan sinun nimeldäs nimittänyn Jacobin minun palweliani tähden ja Israelin minun walittuni tähden.

4. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.

4. Jakobin minun palveliani tähden, ja Israelin minun valittuni tähden: minä kutsuin sinun nimeltäs, ja nimitin sinun, kuin et sinä minua vielä tuntenut.

4. Ja minä cudzuin sinun nimeldäs ja nimitin sinun cosca et sinä minua wielä tundenut.

5. Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,

5. Minä olen Herra, ja ei yksikään muu; paitsi minua ei ole yhtään Jumalaa. Minä varustin sinun, kuin sinä et vielä minua tuntenut,

5. Minä olen HERra ja ei yxikän muu Ei yhtäkän jumalata ole waan minä.

6. jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,

6. Että sekä idästä ja lännestä ymmärrettäisiin, ettei ilman minua mitään ole. Minä olen Herra, ja ei kenkään muu.

6. Minä warustin sinun cuins et wielä minua tundenut että sekä idästä ja lännestä ymmärrettäisin ettei ilman minuta mitän ole Minä olen HERra ja ei kengän muu.

7. minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.

7. Minä joka teen valkeuden ja luon pimeyden, minä joka annan rauhan ja luon pahan; minä olen Herra, joka kaikki nämät teen.

7. Minä joca teen walkeuden ja luon pimeyden: Minä joca annan rauhan ja luon pahan Minä olen HERra joca caicki nämät teen.

8. Tiukkukaa, te taivaat, ylhäältä, vuotakoot pilvet vanhurskautta. Avautukoon maa ja antakoon hedelmänänsä pelastuksen, versokoon se myös vanhurskautta. Minä, Herra, olen sen luonut.

8. Te taivaat, tiukkukaat ylhäältä, ja pilvet satakoon vanhurskauden; maa avatkoon itsensä ja kantakoon autuuden, ja vanhurskaus kasvakoon myös. Minä Herra luon sen.

8. Te taiwat tiuckucat ylhäldä ja pilwet satacon wanhurscauden: maa awatcon idzens ja candacon autuuden ja wanhurscaus caswacon myös Minä HERra luon sen.

9. Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa — maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!

9. Voi sitä, joka riitelee Luojansa kanssa, saviastia savenvalajan kanssa. Sanoneeko savi savenvalajalle: mitäs teet? et sinä osoita kättäs sinun teossas.

9. Woi sitä rijtele joca luojans cansa nimittäin: sawiastia sawenwalajan cansa: Sanoneco sawi sawenwalajalle: mitäs teet: et sinä osota sinun kättäs sinun tegosas.

10. Voi sitä, joka sanoo isälleen: Mitä sinä kelpaat siittämään? ja äidilleen: Mitä sinä kelpaat synnyttämään?

10. Voi sitä, joka isälle sanoo: miksis minun olet siittänyt? ja vaimolle: miksis minun synnytit?

10. Woi sitä joca Isälle sano: mixis minun olet sijttänyt? ja waimolle: mixis minun synnytit?

11. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.

11. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä ja tekiä: anokaat minulta tulevaisia merkkejä, neuvokaat lapseni ja kätteni työ minun tyköni.

11. NIjn sano HERra se pyhä Israelis ja hänen tekiäns: anocat minulda mercki neuwocat minun lapseni ja minun kätteni työ minun tygöni.

12. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.

12. Minä olen tehnyt maan, ja luonut ihmisen sen päälle; minä olen se, jonka kädet ovat levittäneet taivaan, ja antanut käskyn kaikelle sen joukolle.

12. Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen sen päälle Minä olen se jonga kädet owat lewittänet taiwan ja andanut käskyn caikelle sen joucolle.

13. Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Herra Sebaot.

13. Minä olen herättänyt hänen vanhurskaudessa, ja minä teen kaikki hänen tiensä tasaiseksi. Hänen pitää rakentaman minun kaupunkini, ja päästämän minun vankini vallallensa, ei rahan eli lahjan tähden, sanoo Hera Zebaot.

13. Minä olen herättänyt hänen wanhurscaudes ja minä teen caicki hänen tiens tasaisexi Hänen pitä rakendaman minun Caupungini ja päästämän minun fangini wallallens ei rahan eli lahjan tähden sano HERra Zebaoth.

14. Näin sanoo Herra: Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto ja sebalaiset, suurikasvuiset miehet, tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi. Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa.

14. Näin sanoo Herra: Egyptilästen saanto ja Etiopialaisten kauppa, ja se suuri Seban kansa pitää itsensä antaman sinun alles, ja oleman sinun omas; heidän pitää noudattaman sinua, jalkapuissa pitää heidän käymän, ja pitää lankeeman maahan sinun etees, ja rukoileman sinua, sillä Jumala on sinun tykönäs, ja ei ole yhtään muuta Jumalaa.

14. Näin sano HERra: Egyptiläisten cauppa ja Ethiopialaisten saando ja se suuri Seban Canssa pitä idzens andaman sinun alas ja oleman sinun omas heidän pitä noutaman sinua jalcapuisa pitä heidän käymän ja pitä langeman maahan sinun etees ja rucoileman sinua: sillä Jumala on sinun tykönäs ja ei ole yhtän muuta Jumalata.

15. Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.

15. Totisesti sinä olet salattu Jumala, sinä Jumala, Israelin Vapahtaja.

15. TOtisest sinä olet salattu Jumala sinä Jumala Israelin wapahtaja.

15. TOtisesta sine olet yxi Salattu Jumala/ sine Israelin Jumala se Wapactaia. (Totisesti sinä olet yksi salattu Jumala/ sinä Israelin Jumala se wapahtaja.)

16. Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät.

16. Mutta epäjumalain tekiät täytyy kaikki häpiässä ja häväistyksessä pysyä, ja yksi toisensa kanssa häväistynä mennä pois.

16. Mutta epäjumalain tekiät täyty caicki häpias ja häwäistyxes pysyä ja yxi toisens cansa häwäistynä mennä pois.

16. Mutta ne Epeiumalten tekiet/ teuty caiki häpielle ia häueistoxella pysye/ ia ynne keskenens häueistetun poismenne. (Mutta ne epäjumalten tekijät/ täytyy kaikki häpeällä ja häwäistyksellä pysyä/ ja ynnä keskenänsä häwäistettynä poismennä.)

17. Mutta Israelin pelastaa Herra iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.

17. Mutta Israel lunastetaan Herran kautta ijankaikkisella lunastuksella, eikä tule häpiään eli pilkkaan koskaan ijankaikkisesti.

17. Mutta Israel lunastetan HERran cautta ijancaickisella lunastuxella eikä tule häpiään eli pilckan coscan ijancaickisest.

17. Mutta Israel lunastetan HERRAN cautta ijancaikisesta/ ia ei tule häpiexi eli pilcaxi coskan ia ijancaikisesta. (Mutta Israel lunastetaan HERRAN kautta iankaikkisesti/ ja ei tule häpeäksi eli pilkaksi koskaan ja iankaikkisesti.)

18. Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan — hän on Jumala — joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole.

18. Sillä näin sanoo Herra, joka taivaan luonut on, Jumala, joka maan on valmistanut, ja on sen tehnyt ja vahvistanut sen, ja ei niin sitä tehnyt, että se olis tyhjänä ollut, vaan valmisti sen että siinä asuttaisiin: Minä olen Herra, ja ei kenkään muu.

18. Sillä nijn sano HERra joca taiwan luonut on se Jumala joca maan on walmistanut ja on sen tehnyt ja hanginnut. Ja ei nijn sitä tehnyt että se olis tyhjänä ollut waan walmisti sen että sijnä asutaisin: Minä HERra olen ja ei kengän muu.

18. Sille nin sanopi HERRA/ ioca Taiuan loonut on/ Se Jumala quin Maan on walmistanut/ ia ombi sen tehnyt ia hanginut. Ja ei nin sitä tehnyt/ ette henen piti tyhiänä oleman/ waan sen walmistanut/ ette henesse asutaisijn/ Minepe HERRA olen ia eikengen mw. (Sillä niin sanoopi HERRA/ joka taiwaan luonut on/ Se Jumala kuin maan on walmistanut/ ja ompi sen tehnyt ja hankinnut. Ja ei niin sitä tehnyt/ että hänen piti tyhjänä oleman/ waan sen walmistanut/ että hänessä asuttaisiin/ Minäpä HERRA olen ja eikenkään muu.)

19. En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on.

19. En minä ole salaa puhunut, pimiässä paikassa maan päällä, enkä ole Jakobin siemenelle sanonut: etsikäät minua hukkaan; sillä minä olen Herra, joka vanhurskaudesta puhun, ja ilmoitan oikeutta.

19. En minä ole sala puhunut pimiäs paicas maan päälle engä ole huckan Jacobin siemenelle sanonut: Edzikät minua: sillä minä olen se HERra joca wanhurscaudest puhu ja ilmoitan oikeutta.

19. Em mine sala puhunut ole/ iossakin pimies paicas Maan päle/ En ole huckan Jacobin Siemenel sanonut/ Etziket minua. Sille mine olen se HERRA/ ioca Wanhurskaudhesta puhupi/ ia ilmoitan Oikiutta. (En minä salaa puhunut ole/ jossakin pimeässä paikassa maan päällä/ En ole hukkaan Jakobin siemenelle sanonut/ Etsikäät minua. Sillä minä olen se HERRA/ joka wanhurskaudesta puhuupi/ ja ilmoitan oikeutta.)

20. Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiinjääneet kansakunnista. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa.

20. Anna pakanain sankarien kokoontua ja tulla yhteen, jotka ei mitään tiedä, ja kantavat epäjumalansa kannot, ja rukoilevat sitä jumalaa, joka ei auttaa taida.

20. ANna pacanain Sangarein heitäns coota ja tulla yhten jotca ei mitän tiedä ja candawat heidän epäjumalans Cannot ja rucoilewat sitä jumalata cuin ei autta taida.

20. Anna ninen Pacanain Sangarit heitens coota ia ynne yctentulla/ iotca euet miten tiedhä/ ia candauat heiden Epeiumaloidhens Cannot/ ia site Jumalata rucoleuat quin ei autta taidha. (Anna niiden pakanain sankarit heitänsä koota ja ynnä yhteen tulla/ jotka eiwät mitään tiedä/ ja kantawat heidän epäjumaloidensa kannot/ ja sitä jumalata rukoilewat kuin ei auttaa taida.)

21. Ilmoittakaa ja esiin tuokaa — neuvotelkoot keskenänsä — kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.

21. Ilmoittakaat ja tulkaat tänne, pitäkäät neuvoa keskenänne, kuka näitä alusta kuulutti, ja silloin on sen ilmoittanut? Enkö minä Herra? Ja ei ole ensinkään Jumalaa paitsi minua: hurskas Jumala ja Vapahtaja, ei ole yksikään paitsi minua.

21. Ilmoittacat ja tulcat tänne pitäkät neuwo keskenän cuca näitä algusta cuulutti ja silloin on sen ilmoittanut. Engö minä HERra ole sitä tehnyt? ja ei ole ensingän Jumalata paidzi minua hurscas Jumala ja wapahtaja ja ei ole ketän paidzi minua.

21. Ilmoittacat ia tulcat tenne/ Neuuolaskecat keskenen/ Cuca neite cwlutti alghusta/ ia silloin on site ilmoittanut? Engö mine HERRA site tehnyt ole? Ja ei ole ensingen Jumala paitzi minua/ Yxi hurskas Jumala ia Wapactaia/ ia eikengen ole paitzi minua. (Ilmoittakaat ja tulkaat tänne/ Neuwo laskekaat keskenän/ Kuka näitä kuulutti alusta/ ja silloin on sitä ilmoittanut? Enkö minä HERRA sitä tehnyt ole? Ja ei ole ensinkään jumala paitsi minua/ Yksi hurskas Jumala ja Wapahtaja/ ja eikenkään ole paitsi minua.)

22. Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.

22. Kääntykäät minun tyköni, niin te autuaaksi tulette, kaikki maailman ääret; sillä minä olen Jumala, ja ei kenkään muu.

22. Käändäkät teitän minun tygöni nijn te autuaxi tuletta caicki mailman äret: sillä minä olen Jumala ja ei kengän muu.

22. Käendeket teiten minun tykeni/ Nin te autuaxi tuletta caiki Mailman äret/ Sille minepe Jumala olen ia eikengen mw. (Kääntäkäät teitän minun tyköni/ Niin te autuaaksi tulette kaikki maailman ääret/ Sillä minäpä Jumala olen ja eikenkään muu.)

23. Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.

23. Minä vannon itse kauttani, ja minun suustani on vanhurskauden sana käyvä ulos, ja sen pitää vahvana pysymän: minulle pitää kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet vannoman,

23. Minä wannon idzelläni ja minun suustani on wanhurscauden sana käypä ulos ja se jää silläns nimittäin minulle pitä caicki polwet notkistaman ja caicki kielet wannoman ja sanoman: HERrasa minun on wanhurscaus ja wäkewys.

23. Mine wannon Itzeni cautta/ Ja minun Suustani pite Wanhurskaudhen sana vloskeumen/ Ja sillens se iepi. Nimitten se/ Ette minulle pite caiki Poluet notkistaman/ ia caiki Kielet wannoman ia sanoman/ HERRASSA minulle on Wanhurskaus ia Wäkewys. (Minä wannon itseni kautta/ Ja minun suustani pitää wanhurskauden sana uloskäymän/ Ja sillens se jääpi. Nimittäin se/ että minulle pitää kaikki polwet notkistaman/ ja kaikki kielet wannoman ja sanoman/ HERRASSA minulle on wanhurskaus ja wäkewyys.)

24. Ainoastaan Herrassa — niin pitää minusta sanottaman — on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.

24. Ja sanoman: Herrassa on minulla vanhurskaus ja väkevyys; senkaltaiset tulevat hänen tykönsä, mutta kaikki, jotka seisovat häntä vastaan, ne häpiään tulevat.

24. Sencaltaiset tulewat hänen tygöns mutta caicki jotca ottawat händä wastan ne häpiään tulewat.

24. Sencaltaiset henen tygens tuleuat/ Mutta caiki iotca hende wastanseisouat/ ne häpiehen tuleuat. (Senkaltaiset hänen tykönsä tulewat/ Mutta kaikki jotka häntä wastaanseisowat/ ne häpeään tulewat.)

25. Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.

25. Sillä Herrassa kaikki Israelin siemen vanhurskautetaan, ja saavat hänestä kerskata.

25. Sillä HERrasa caicki Israelin siemen wanhurscautetan ja saawat idziäns hänestä kerscata.

25. Sille HERRASSA caiki Israelin Siemen wanhurskautetan/ ia pite itzens heneste kerskaman. (Sillä HERRASSA kaikki Israelin siemen wanhurskautetaan/ ja pitää itsensä hänestä kerskaaman.)