43 luku

Israelin lunastus ja korotus. Israel Herran todistaja. Baabelin kukistus ja Israelin vapahdus. Israelia ei vapahdeta ansiosta, vaan armosta.

1. Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.

1. Ja nyt, näin sanoo Herra, joka sinun, Jakob, loi, ja joka sinun, Israel, teki: älä pelkää; sillä minä olen sinun lunastanut; minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun.

1. JA nyt sano HERra: joca sinun Jacob loi ja joca sinun Israel teki. Älä pelkä. sillä minä olen sinun lunastanut minä olen sinun nimeldäs cudzunut sinä olet minun.

1. Ja nyt sanopi HERRA/ ioca sinun Loi Jacobi ia ioca sinun tehnyt on Israel. ELE pelke/ Sille mine olen sinun lunastanut/ Mine olen sinun Nimeldes cutzunut/ Sine olet minun. (Ja nyt sanoopi HERRA/ joka sinun loi Jakob ja joka sinun tehnyt on Israel. Älä pelkää/ Sillä minä olen sinun lunastanut/ Minä olen sinun nimeltäsi kutsunut/ Sinä olet minun.)

2. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.

2. Sillä jos sinä vesissä käyt, niin minä olen tykönäs, ettei virrat sinua upota; ja jos sinä tulessa käyt, et sinä pala, ja liekin ei pidä sinua sytyttämän.

2. Sillä jos sinä wesis käyt nijn minä olen tykönäs ettei wirrat sinua upota. Ja jos sinä tules käyt et sinä pala ja liekin ei pidä sinua sytyttämän.

2. Sille ios sine Wettein lepitze keut/ nin mine tadhon tykenes olla/ ettei wirdhat pidhe sinua vpottaman. Ja ios sine Tulehen keut/ eipe sinun palaman pidhe/ ia Lieckiön ei pidhe sinuhun pistymen. (Sillä jos sinä wetten läwitse käyt/ niin minä tahdon tykönäsi olla/ ettei wirrat pidä sinua upottaman. Ja jos sinä tulehen käyt/ eipä sinun palaman pidä/ ja liekkiön ei pidä sinuhun pystymän.)

3. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban.

3. Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, Israelin Pyhä, sinun vapahtajas. Minä olen Egyptin, Etiopian ja Seban antanut edestäs sovinnoksi.

3. Sillä minä olen HERra sinun Jumalas ja Israelin Pyhä sinun wapahtajas. Minä olen Egyptin Ethiopian ja Seban andanut sinun edestäs sowinnoxi.

3. Sille mine olen HERRAS/ ia se Pyhe Israelis/ sinun wapactaias. Mine olen Egiptin/ Ethiopin ia Seban andanut souinoxi sinun edestes. (Sillä minä olen HERRASI/ ja se Pyhä Israelissa/ sinun wapahtajasi. Minä olen Egyptin/ Ethiopian ja Seban antanut sowinnoksi sinun edestäsi.)

4. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.

4. Ettäs niin kalliiksi olet luettu minun silmäini edessä, niin sinä olet myös kunniallisena pidetty, ja minä rakastin sinua, ja annan sentähden ihmiset sinun edestäs, ja kansat sinun sielus edestä.

4. Ettäs nijn callixi olet luettu minun caswoni edes nijn sinun täyty myös cunnialisen olla. Ja minä racastan sinua ja annan sentähden ihmiset sinun edestäs ja Canssat sinun sielus edestä.

4. Ettes nin callijxi luettu olet minun Casuoni edes/ teuty sinun mös cunnialisen olla. Ja mine racastan sinua/ senteden mine annan Inhimiset sinun edestes/ ia Canssat sinun Sielus edeste. (Ettäs niin kalliiksi luettu olet minun kaswoni edessä/ täytyy sinun myös kunniallisen olla. Ja minä rakastan sinua/ sentähden minä annan ihmiset sinun edestäsi/ ja kansat sinun sielusi edestä.)

5. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan.

5. Älä siis nyt pelkää; sillä minä olen sinun tykönäs; idästä tahdon minä simenes saattaa, ja lännestä tahdon sinua koota.

5. Älä sijs nyt pelkä: sillä minä olen sinun tykönäs idästä tahdon minä sinun siemenes saatta ja lännestä tahdon sinua coota.

5. Nin ele nyt sinuas pelke/ Sille mine olen sinun tykenes/ Idheste mine tadhon sinun Siemenes saatta/ ia Länneste tadhon sinua coota. (Niin älä nyt sinuas pelkää/ Sillä minä olen sinun tykönäsi/ Idästä minä tahdon sinun siemenesi saattaa/ ja lännestä tahdon sinua koota.)

6. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä —

6. Minä tahdon sanoa pohjoiselle: tuo tänne, ja etelälle: älä kiellä. Tu tänne minun poikani taampaa, ja minun tyttäreni hamasta maailman ääristä:

6. Minä tahdon sano pohjaiselle: tuo tänne ja etelälle: älä kiellä. Tuo tänne minun poicani taamba ja minun tyttäreni hamast mailman äristä.

6. Mine tadhon sanoa Pohiaisel/ Tooxtenne/ Ja Etelel/ Ele kielle. Tooxtenne minun Poicani taambata/ ia minun Tyttereni hamast Mailman lopusta. (Minä tahdon sanoa pohjoiselle/ Tuoks tänne/ Ja etelälle/ Älä kiellä. Tuoks tänne minun poikani taampata/ ja minun tyttäreni hamasta maailman lopusta.)

7. kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.

7. Kaikki, jotka minun nimelläni ovat nimitetyt, jotka minä luonut olen, valmistanut ja tehnyt minun kunniakseni.

7. Caicki jotca minun nimelläni owat nimitetyt nimittäin jotca minä luonut olen walmistanut ja tehnyt minun cunniaxeni.

7. Caiki iotca minun Nimelleni ouat nimitetut/ nimiten/ iotca mine loonut olen/ cuuattanut ia tehnyt minun Cunniaxeni. (Kaikki jotka minun nimelleni owat nimitetyt/ nimittäin/ jotka minä luonut olen/ kuwattanut ja tehnyt minun kunniakseni.)

8. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat.

8. Tuo edes sokia kansa, jolla kuitenkin silmät ovat, ja kuurot, joilla kuitenkin korvat ovat.

8. TUo edes sokia Canssa jolla cuitengin silmät owat: ja cuuroit joilla cuitengin corwat owat.

10. Mutta te oletta minun Todhistaiani/ sanopi HERRA/ ia minun Paluelian/ ionga mine vloswalinut olen. Senpäle ette te tiedheisit ia vskoisit minua/ ia ymmerdheisit/ ette Mine Se olen. (Mutta te olette minun todistajani/ sanoopi HERRA/ ja minun palwelijani/ jonka minä uloswalinnut olen Senpäälle että te tietäisit ja uskoisit minua/ ja ymmärtäisit/ että minä se olen.)

9. Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon. Kuka heistä voi ilmoittaa tämänkaltaista? Tai antakoot meidän kuulla entisiä; asettakoot todistajansa ja näyttäkööt, että ovat oikeassa: sittenpä kuullaan ja sanotaan: Se on totta.

9. Anna kaikki pakanat tulla kokoon, ja kansan kokoontua, kuka on heidän seassansa, joka näitä ilmoittaa tietää, ja kuuluttaa meille edellä, mitä tapahtuman pitää? Anna heidän tuoda edes todistuksensa ja asiansa oikiaksi tehdä, niin saadaan kuulla, ja sanoa: se on totuus.

9. Anna caicki pacanat tulla cocon ja Canssan cocondua cuca on heidän seasans joca näitä ilmoitta tietä ja cuulutta meille edellä mitä tapahtuman pitä? Anna heidän tuoda edes todistuxens ja osotta nijn saadan cuulla ja sano: se on totuus.

11. Eipe ychten Jumala ole minun edhelleni techty/ nin eipe mös kengen minun ielkin tule/ Mine/ Mine olen Se HERRA/ ia paitzi minua ei ole yxiken Wapachtaia. (Eipä yhtään Jumalaa ole minun edelleni tehty/ niin eipä myös kenkään minun jälkeen tule/ Minä/ Minä olen se HERRA/ ja paitsi minua ei ole yksikään wapahtajaa.)

10. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.

10. Mutta te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palveliani, jonka minä valitsin, että te tietäisitte, ja uskoisitte minua, ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ei yhtään Jumalaa ole minun edelläni tehty, ei myös kenkään tule minun jälkeeni.

10. Mutta te oletta minun todistajani sano HErra: ja minun palwelian jonga minä walidzin että te tiedäisitte ja uscoisitte minua ja ymmärräisitte että Minä se olen.

12. Mine sen olen ilmoittanut/ ia olen mös auttanut/ ia olen site teille andanut sanotta/ ia ei ole mucalainen Jumala teiden seassan. Tepe minun Todhistaiani olet/ sanopi HERRA/ Nin mine Jumala olen. (Minä sen olen ilmoittanut/ ja olen myös auttanut/ ja olen sitä teille antanut sanottaa/ ja ei ole muukalainen Jumala teidän seassanne. Tepä minun todistajani olet/ sanoopi HERRA/ Niin minä Jumala olen.)

11. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.

11. Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään vapahtajaa.

11. Ei yhtän Jumalata ole minun edelläni tehty ei myös kengän tule minun jälken Minä Minä olen HERra ja paidzi minua ei ole yhtän wapahtajata.

13. Ja mine olen ennequin iocu Peiue olikan/ ia eikengen woi minun kädhesteni pelasta/ Mine prucan/ cuca tachto site poiskäendä? (Ja minä olen ennenkuin joku päiwä olikaan/ ja eikenkään woi minun kädestäni pelastaa/ Minä pruukaan/ kuka tahtoo sitä poiskääntää?)

12. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

12. Minä sen olen ilmoittanut, ja olen myös auttanut, ja olen sen teille antanut sanoa, ja ei ole muukalainen (Jumala) teidän seassanne: ja te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

12. Minä sen olen ilmoittanut ja olen myös auttanut ja olen sen teille andanut sanoa ja ei ole muucalainen Jumala teidän seasan. Te oletta minun todistajani sano HERra Nijn minä Jumala olen.

13. Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?

13. Ja minä olen itse ennenkuin joku päivä olikaan, ja ei kenkään voi minun kädestäni pelastaa; minä vaikutan, ja kuka tahtoo sitä estää?

13. Ja Minä olen ennencuin jocu päiwä olican ja ei kengän woi minun kädestäni pelasta Minä waicutan cuca tahto sitä estä?

14. Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin, minä syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa.

14. Näin sanoo Herra teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: teidän tähtenne olen minä lähettänyt Babeliin, ja olen kukistanut kaikki teljet, ja ajanut murheelliset Kaldealaiset haaksiin.

14. NÄin sano HERra teidän lunastajan Israelin Pyhä: teidän tähden olen minä lähettänyt Babelijn ja olen cukistanut caicki teljet ja ajanut murhelliset Chaldealaiset haaxijn.

15. Minä, Herra, olen teidän Pyhänne, minä, Israelin Luoja, olen teidän kuninkaanne.

15. Minä olen Herra teidän Pyhänne, joka Israelin luonut olen, teidän Kuninkaanne.

15. Minä olen HERra teidän Pyhän joca Israelin luonut olen teidän Cuningan.

16. Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin,

16. Näin sanoo Herra, joka tien tekee meressä ja polun väkevässä vedessä,

16. Näin sano HERra joca tien teke meresä ja polgun wäkewäsä wedesä:

17. joka vei sotaan vaunut ja hevoset, sotaväen ja sankarit kaikki; he vaipuivat eivätkä nousseet, he raukenivat, sammuivat niinkuin lampunsydän:

17. Joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin että he yhdessä roukkiossa makaavat, eikä nouse; he sammuvat, niinkuin kynttilän sydän sammuu.

17. Joca wie rattan ja hewoisen joucon ja woiman nijn että he yhdesä rouckiosa macawat eikä nouse että he sammuwat nijncuin kyntilän sydän sammu.

18. Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

18. Älkäät muistelko entisiä, ja älkäät pitäkö lukua vanhoista.

18. Älkät ajatelco wanha ja älkät pitäkö lucua endisest.

19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.

19. Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin.

19. Sillä cadzo Minä teen utta juuri nyt pitä sen coittaman että te ymmärrätte minun tekewän tietä corpeen ja wirtoja erämaihin.

20. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda.

20. Että eläimet kedolla kunnioittavat minua, lohikärmeet ja yököt; sillä minä annan vettä korvessa, ja virrat erämaassa, antaakseni kansalleni, valituilleni juoda.

20. Että eläimet kedolla cunnioittawat minua Drakit ja Strutzit: sillä minä annan wettä corwesa ja wirrat erämaasa andaxeni Canssalleni minun walituilleni juoda.

21. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani.

21. Tämän kansan olen minä minulleni valmistanut: sen pitää minun ylistykseni julistaman.

21. Tämän Canssan olen minä minulleni walmistanut sen pitä minun ylistyxeni julistaman.

21. Temen Canssan olen minä minulleni walmistanut/ sen pite minun Ylistöxeni ylestukeman. (Tämän kansan olen minä minulleni walmistanut/ sen pitää minun ylistykseni ylöstukeman.)

22. Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä, Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut.

22. Ja et sinä Jakob huutanut minua avukses, ja et sinä Israel ole työtä tehnyt minun tähteni.

22. Ei että sinä Jacob cudzuit minua ja että sinä Israel olet työtä tehnyt minua saadaxes/

22. Ei/ ette sine Jacob minua cutzuit/ eli ette sine Israel olet tötetehnyt minua saadhaxes. (Ei/ että sinä Jakob minua kutsuit/ eli että sinä Israel olet työtä tehnyt minua saadaksesi.)

23. Et ole tuonut minulle lampaitasi polttouhriksi, et teurasuhreillasi minua kunnioittanut; en ole minä vaivannut sinua ruokauhrilla enkä suitsutusuhrilla sinua rasittanut.

23. Etpä sinä minulle tuonut edes polttouhris lampaita, etkä kunnioittanut minua sinun uhrillas. En minä sinua saattanut ruokauhrias uhraamaan, enkä myös vaatinut sinua pyhää savuas tekemään.

23. Etpäs minulle tuonut edes polttouhris lambaita etkä cunnioittanut sinun uhrillas. En minä ollut iloinen cosca sinä ruocauhris purgit engä myös ihastunut sinun pyhän sawus työstä.

23. Etpes tosin Minulle edestoonut sinu' Poltuffris Lambait/ etkes minua cunnioittanut sinun Uffrillas. Em mine lustinen ollut coskas Rocauffris pyrghit/ enge mös ihastunu sinun Pyhesauus Tööste. (Etpäs tosin minulle edestuonut sinun polttouhrisi lampaita/ etkäs minua kunnioittanut sinun uhrillasi. En minä lystinen ollut koska ruokauhrisi pyrit/ enkä myös ihastunut sinun pyhän sawusi työstä.)

24. Et ole minulle kalmoruokoa hopealla ostanut etkä minua teurasuhriesi rasvalla ravinnut — et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut, rasittanut minua pahoilla töilläsi.

24. Etpä sinä minulle ostanut rahalla hajavaa kalmusta, et myös minua uhris rasvalla täyttänyt; vaan sinä sait minun työtä tekemään sinun synnissäs, ja olet tehnyt minulle vaivaa sinun pahoissa teoissas.

24. Etpäs minulle ostanut rahalla hajawata Calmusta et myös minua sinun uhris raswalla täyttänyt. Ja sinä sait minun työtä tekemän sinun synnisäs ja olet tehnyt minulle waiwa sinun pahoisa tegoisas.

24. Etpes minulle ostanut rahalla haiauat Calmusta/ etkes mös minua sinun Wffris raszualla teuttenyt. ia/ Sine teit Minua sinun Synnises tötetekemen/ ia olet minulle waiua tehnyt sinun Pahatecoisas. (Etpäs minulle ostanut rahalla hajaawaa kalmusta/ etkäs myös minua sinun uhrisi raswalla täyttänyt/ ja/ Sinä teit minua sinun synnissäsi työtätekemään/ ja olet minulle waiwaa tehnyt sinun pahassa teoissasi.)

25. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.

25. Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs.

25. Minä Minä pyhin sinun ylidzekäymises pois minun tähteni ja en muista sinun syndejäs.

25. Mine/ Mine poispyhin sinun Ylitzekeumises minun techteni/ ia sinun Syndies ensuingan muista. (Minä/ Minä poispyyhin sinun ylitsekäymisesi minun tähteni/ ja sinun syntiäsi en suinkaan muista.)

26. Muistuta sinä minua, käykäämme oikeutta keskenämme; puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa.

26. Muistuta minulle, koetelkaamme oikeudella: sano sinä, millä tavalla sinä tahdot vanhurskaaksi tulla?

26. Muistuta minulle coetelcam oikeudella sanos millä tawallas tahdot wanhurscaxi tulla?

26. Muistuta minulle/ Taistelkam keskenen Oikiudhes/ Sanos/ millemodholla sine tadhot wanhurskaxi tulla? (Muistuta minulle/ Taistelkaamme keskenään oikeudessa/ Sanos/ millä muodolla sinä tahdot wanhurskaaksi tulla?)

27. Jo sinun esi-isäsi teki syntiä, sinun puolusmiehesi luopuivat minusta.

27. Sinun ensimäinen isäs on syntiä tehnyt, ja sinun opettajas ovat minua vastaan vääryyttä tehneet.

27. Sinun ensimäinen Isäs on syndiä tehnyt ja sinun opettajas owat minua wastan wääryttä tehnet.

27. Sinun Ises ouat syndiätehnyet/ ia sinun Opettaias ouat minua wastan wärytte tehnyet. (Sinun isäsi owat syntiä tehneet/ ja sinun opettajasi owat minua wastaan wääryyttä tehneet.)

28. Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat, jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle.

28. Sentähden minä saastutin pyhät esimiehet, ja olen antanut Jakobin raatelukseksi, ja Israelin pilkaksi.

28. Sentähden minä rijwaisin Pyhän esimiehet ja olen andanut Jacobin raateluxexi ja Israelin pilcaxi.

28. Senteden mine sen Pyhydhen Esimiehet riuasin/ Ja olen Jacobin Raateluxexi andanut/ ia Israelin Pilcaxi. (Sentähden minä sen pyhyyden esimiehet riiwasin/ Ja olen Jakobin raatelukseksi antanut/ ja Israelin pilkaksi.)