47 luku

Ylpeän Baabelin nöyryytys. Sen tietäjien voimattomuus.

1. Astu alas ja istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan, valtaistuinta vailla, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta hempeäksi ja hekumalliseksi.

1. Astu alas, ja istu tomuun, sinä neitsy Babelin tytär; istu maahan, sillä ei ole yhtään istuinta enään, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua pidä enää kutsuttaman ihanaiseksi ja iloiseksi.

1. AStu alas neidzy sinä tytär Babel istu tomuun istu maahan: sillä Chalderein tyttärellä ei ole yhtän istuinda enä ei sinua pidä enä cudzuttaman ihanaisexi ja iloisexi.

2. Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja, riisu huntusi, nosta helmuksesi, paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki.

2. Ota mylly ja jauha jauhoja; päästä hiustes palmikot, riisu kenkäs, paljasta sääres, mene virran ylitse.

2. Ota mylly ja jauha jauhoja päästä hiustes palmicot rijsu kengäs paljasta sääres cahla wirran ylidzen.

3. Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy; minä kostan enkä ainoatakaan armahda.

3. Että sinun häpys ilmoitetuksi, ja sinun riettautes nähdyksi tulis. Minä kostan, ja ei yksikään ihminen pidä rukouksellansa minua siitä estämän.

3. Että sinun häpys ilmoitetuxi ja sinun riettaudes nähdyxi tulis Minä costan ja ei yxikän ihminen pidä rucouxellans minua sijtä estämän.

4. Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

4. (Tämän tekee) meidän pelastajamme, Herra Zebaot on hänen nimensä, Israelin Pyhä.

4. Tämän teke meidän pelastajam joca cudzutan HERraxi Zebaothixi Israelin Pyhäxi.

5. Istu äänetönnä ja väisty pimeään, sinä Kaldean tytär; sillä ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

5. Istu alallas, mene pimeyteen, sinä Kaldealaisten tytär; sillä ei sinua enää pidä kutsuttaman valtakuntain kuningattareksi.

5. Istu alallas mene pimeyteen sinä Calderein tytär: sillä ei sinua enä pidä cudzuttaman waldacundain Frouwaxi.

6. Minä vihastuin kansaani, annoin häväistä perintöni, minä annoin heidät sinun käsiisi; et osoittanut sinä heille sääliä, vanhuksellekin sinä teit ikeesi ylen raskaaksi.

6. Sillä kuin minä olin vihainen kansalleni, turmelin minä perintöni, ja hylkäsin heidät sinun kätees; mutta et sinä tehnyt heille laupiutta, ja vanhoille teit sinä ikees peräti raskaaksi,

6. Sillä cosca minä olin wihainen minun Canssani päälle ja turmelin minun perindöni hyljäisin minä heidän sinun kätees: mutta et sinä tehnyt laupiutta ja wanhoille teit sinä iken peräti rascaxi ja ajattelit: minä olen Drotningi ijancaickisest.

7. Ja sinä sanoit: Iäti minä olen valtiatar, niin ettet näitä mieleesi pannut, et loppua ajatellut.

7. Ja ajattelit: minä olen hallitsia ijankaikkisesti: et sinä tähän päivään asti vielä ole sitä johdattanut sydämees, eli ajatellut, kuinka heille viimein on tapahtuva.

7. Et sinä tähän päiwän asti wielä ole sitä johdattanut sydämees eli ajatellut cuinga heille wijmein oli tapahtuwa.

8. Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä, joka istut turvallisena, joka sanot sydämessäsi: Minä, eikä ketään muuta! Minä en ole leskenä istuva enkä lapsettomuudesta tietävä.

8. Niin kuule nyt tätä, sinä, joka elät hekumassa, ja istut niin surutoinna, ja sanot sydämessäs: minä olen, ja ei yksikään muu; en minä leskeksi eli hedelmättömäksi tule.

8. NIjn cuule nyt tätä sinä joca elät hecumas ja istut nijn surutoin ja sanot sydämesäs: minä olen ja ei yxikän muu en minä leskexi eli hedelmättömäxi tule: molemmat nämät pitä sinua äkildä cohtaman yhtenä päiwänä että sinä tulet leskexi ja hedelmättömäxi.

9. Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi äkisti, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydeltänsä, huolimatta velhouksiesi paljoudesta, loitsujesi suuresta voimasta.

9. Molemmat nämät pitää sinua äkisti kohtaaman yhtenä päivänä, ettäs tulet hedelmättömäksi ja leskeksi; ja ne pitää sinuun täydellisesti sattuman, sinun monen velhos tähden, ja sinun noitais tähden, joista suuri paljous on sinun tykönäs.

9. Ja ne pitä sinuun täydellisest sattuman sinun monen welhois tähden ja sinun noitais tähden joista suuri osa on sinun tykönäs.

10. Sinä luotit pahuuteesi, sinä sanoit: Ei kukaan minua näe. Sinun viisautesi ja tietosi, ne sinut eksyttivät, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: Minä, eikä ketään muuta!

10. Sillä sinä olet luottanut pahuutees, koskas ajattelit: ei minua nähdä. Taitos ja tietos on sinun kukistanut, ettäs sanot sydämessäs: minäpä olen, ja ei yksikään muu.

10. Sillä sinä olet luottanut idzes sinun pahutees coscas ajattelit: ei minua nähdä. Sinun taitos ja tietos on sinun cukistanut ettäs sanot sydämesäs: minäpä olen ja ei yxikän muu.

11. Sentähden kohtaa sinua onnettomuus, jota et osaa manata pois; sinut yllättää tuho, josta et lunnailla pääse, äkkiä kohtaa sinua perikato, aavistamattasi.

11. Sentähden pitää onnettomuuden tuleman sinun päälles, niin ettei sinun pidä tietämän, koska se tulee, ja sinun vastoinkäymises pitää lankeeman sinun päälles, jotka ei sinun pidä taitaman sovittaa; sillä hävitys pitää äkisti tuleman sinun päälles, jota et sinä edellä tiedä.

11. Sentähden pitä onnettomuden tuleman sinun päälles nijn ettei sinun pidä tietämän cosca se tule ja sinun wastoinkäymises pitä langeman sinun päälles jota ei sinun pidä taitaman sowitta: sillä capinan pitä äkist tuleman sinun päälles jota et sinä edellä tiedä.

12. Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi, joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti: ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

12. Käy nyt edes velhois kanssa, ja sinun monien noitais kanssa, joiden seassa sinä olet itsiäs nuoruudessas vaivannut: jos taitaisit auttaa itsiäs, jos taitaisit vahvistaa itsiäs.

12. KÄys nyt edes sinun welhois cansa ja sinun monen noitais cansa joiden seas sinä olet idzes nuorudestas waiwannut jos sinä taidaisit autta idzes jos sinä taidaisit wahwista idzes: sillä sinä olet wäsyxis sinun monen coettelemuxes tähden.

13. Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on.

13. Sinä olet väsyksissä monen koettelemukses tähden. Tulkaan nyt edes ja auttakoon sinua ne taivaan juoksun tietäjät ja tähtein kurkisteliat, jotka kuukausien jälkeen lukevat, mitä sinulle pitää tapahtuman.

13. Tulcan edes ja auttacon sinua ne taiwan juoxun tietäjät ja tähtein curkisteliat jotca Cuucautten jälken lukewat mitä sinulle pitä tapahtuman.

14. Katso, he ovat kuin kuivat korret: tuli polttaa heidät; he eivät pelasta henkeään liekin vallasta. Se ei ole hiillos heidän lämmitelläkseen eikä valkea, jonka ääressä istutaan.

14. Katso, he ovat niinkuin korret, jotka tuli polttaa, ei he taida pelastaa henkeänsä liekistä; sillä ei pidä yhtään hiilistöä oleman, jossa joku taitais itsensä lämmitellä, eli tulta, jonka tykönä istuttaisiin.

14. Cadzo he owat nijncuin corret jotca tuli poltta ei he taida pelasta heidän hengens liekistä: sillä ei pidä yhtän hijlistö oleman josa jocu taidais idzens lämmitellä eli tulda jonga tykönä istutaisin.

15. Tämän saat sinä niistä, joista olet vaivaa nähnyt: ne, joiden kanssa olet kauppaa käynyt hamasta nuoruudestasi asti, harhailevat kukin haarallensa, ei kukaan sinua pelasta.

15. Juuri niin ovat ne sinulle, joiden alla sinä sinus vaivannut olet: sinun kauppamiehes sinun nuoruudestas pitää jokaisen käymän sinne ja tänne, ja sinulla ei ole yhtään auttajaa.

15. Juuri nijn owat ne joiden alla sinä sinus waiwannut olet sinun cauppamiehes sinun nuorudestas pitä jocaidzen käymän sinne ja tänne ja sinulla ei ole yhtän auttajata.