29 luku

Voi – huuto Arielia (Jerusalemia) vastaan; sen nöyryytys ja pelastus. Juudan hengellinen sokeus ja kuollut usko. Pelastuksen aika.

1. Voi Arielia, Arielia, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,

1. Voi Ariel, Ariel! sinä Davidin leirin kaupunki! te pidätte vuoden ajat ja pyhäpäivät.

1. WOi Ariel Ariel sinä Dawidin leirin Caupungi te pidätte wuoden ajat ja pyhäpäiwät.

2. niin minä ahdistan Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta, oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.

2. Mutta minä vaivaan Arielia, niin että hänen pitää murehtiman ja sureman ja oleman minulle oikia Ariel.

2. Mutta minä waiwan Arieli nijn että hänen pitä murhettiman ja surcutteleman ja oleman minulle oikia Ariel.

3. Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan.

3. Sillä minä piiritän sinun joka kulmalta, ja ahdistan sinun saarrolla, ja annan panna vallit sinun ympärilles.

3. Sillä minä pijritän sinun joca culmalda ja ahdistan sinun Skantzilla ja annan panna wallit sinun ymbärilles.

4. Silloin sinä puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sinä uikutat kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta.

4. Silloin pitää sinun itses alentaman, ja maasta puhuman, ja mutiseman puheellas tomusta; että sinun äänes on niinkuin noidan maasta, ja sinun puhees pitää oleman niinkuin tomusta haisevaisen.

4. Silloin pitä sinun alettaman ja maasta puhuman ja mutiseman puhellas tomusta että sinun änes on nijncuin noidan maasta ja sinun puhes pitä oleman nijncuin hawisewaisen tomusta.

5. Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva niinkuin hieno pöly, ja väkivaltaisten lauma niinkuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

5. Ja niitä, jotka sinua hajoittavat, pitää oleman niin monta kuin pientä tomua, ja tyranneja niin monta kuin lentäviä akanoita; ja sen pitää ratki äkisti tapahtuman.

5. Ja nijtä jotca sinua hajottawat pitä oleman nijn monda cuin piendä tomua ja tyranneja nijn monda cuin lendäwiä acanoita ja sen pitä ratki äkist tapahtuman.

6. Herra Sebaot etsiskelee sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä.

6. Sillä sinun pitää Herralta Zebaotilta etsityksi tuleman pitkäisen jylinällä, maan järinällä, suurella äänellä, tuulen pyöriäisellä, raju-ilmalla ja kuluttavaisen tulen liekillä.

6. Sillä sinun pitä HERralda Zebaothilda edzityxi tuleman tuulella maan järinällä suurella jylinällä tuulen pyöriäisellä rajuilmalla ja culuttawaisella tulen liekillä.

7. Niinkuin yöllinen uninäky on oleva kansain lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja sitä ahdistavat.

7. Mutta niinkuin yön näkö unessa, niin pitää kaikkein pakanain joukko oleman, jotka sotivat Arielia vastaan, kaiken joukkonsa ja saartonsa kanssa, ja niitä, jotka häntä ahdistavat.

7. MUtta nijncuin yön näkö unesa nijn pitä caicki ne moninaiset pacanat oleman jotca sotiwat Arieli wastan caiken jouckons ja Skantzins cansa ja nijtä jotca händä ahdistawat.

8. Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä, mutta herää hiuka sydämessä, ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja himoitsee juoda, niin on oleva kaikki kansain lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

8. Sillä niinkuin isoovainen on unessa syövinänsä, mutta herättyänsä on hänen sielunsa vielä tyhjä; ja niinkuin janoova on unessa juovinansa, mutta herättyänsä on hän voimatoin ja janoissansa: juuri niin pitää myös kaikkein pakanain joukko oleman, jotka sotivat Zionin vuorta vastaan.

8. Sillä nijncuin isowainen mies on syöpänäns mutta herättyäns on hänen sieluns wielä tyhjä ja nijncuin janowa mies on juopanans mutta herättyäns on hän woimatoin ja janoisans juuri nijn pitä myös nijden moninaisten pacanain oleman jotca sotiwat Zionin wuorta wastan.

9. Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

9. Olkaat hitaat ja ihmetelkäät, eläkäät hekumassa, huutakaat, ja juopukaat, ei kuitenkaan viinasta; horjukaat, ei kuitenkaan väkevästä juomasta.

9. WIipykät ja ihmetelkät eläkät hecumas ja juopucat ei cuitengan wijnasta horjucat ei cuitengan wäkewästä juomasta.

9. PAatucot ia olcot tyhmetyt/ Soghaiska teiten/ ia tulcat iuoxin/ ei quitengan Winasta/ Horiucat/ ei quitengan wäkeueste Joomasta. (Paatukaat ja olkaat tyhmetyt/ Sokaiskaa teitän/ ja tulkaat juowuksiin/ ei kuitenkaan wiinasta/ Horjukaat/ ei kuitenkaan wäkewästä juomasta.)

10. Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne — profeettanne, ja peittänyt teidän päänne — näkijänne.

10. Sillä Herra on teille raskaan unen hengen lähettänyt, ja teidän silmänne sulkenut; teidän prophetanne, päämiehenne ja näkiänne on hän sokaissut;

10. Sillä HERra on teille rascan unen hengen lähettänyt ja teidän silmän sulkenut. Teidän Prophetan päämiehen ja Näkiän on hän socaisnut.

10. Sille HERRA ombi teille ydhen raskan vnen hengen siselpannut/ ia teiden Silmen sulkenut. Teiden Prophetat ia Pämiehet/ ynne Näkeiten cansa/ ombi hen soghaisznut/ (Sillä HERRA ompi teille yhden raskaan unen hengen sisälle pannut/ ja teidän silmän sulkenut. Teidän prophetat ja päämiehet/ ynnä näkijäin kanssa/ ompi hän sokaissut./)

11. Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: Lue tämä, niin hän vastaa: Ei voi, sillä se on lukittu,

11. Niin että kaikkein prophetain näyt ovat heille niinkuin lukitun kirjan sanat. Jos joku sen antais sille, joka lukea taitaa, ja sanois: lue tätä, ja hän vastaa: en minä taida, sillä se on lukittu.

11. Nijn että caickein Prophetain nägyt owat teille nijncuin lukitun kirjan sanat. Jos jocu sen andais sille cuin luke taita ja sanois: lues tätä ja hän wasta: en minä taida: sillä se on lukittu.

11. Nin ette caikein Prophetain Näyt pite teille oleman ninquin Insiglatun Kirian sanat. Jonga ios iocu andane sille quin lukia taita/ ia sanotaisin henelle/ Lue täte/ Ja hen wastapi/ En taidha/ Sille se on insiglattu. (Niin että kaikkein prophetain näyt pitää teille oleman niinkuin insiglatut kirjan sanat. Jonka jos joku antanee sille kuin lukea taita/ ja sanottaisiin hänelle/ Lue tätä/ ja hän wastaapi/ En taida/ Sillä se on insiglattu (sinetöity).)

12. ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: Lue tämä, niin hän vastaa: En osaa lukea.

12. Eli jos joku antais sille, joka ei lukea taida, ja sanois: lues tätä, ja hän vastaa: en minä taida ensinkään lukea.

12. Eli jos jocu andais sille cuin ei luke taitais ja sanois: lues tätä ja hän wasta: en minä taida ensingän luke.

12. Eli ios iocu annais sille quin ei Lukia taitaisi/ ia sanois/ Lue täte/ ia hen wastapi. En taidha lukia. (Eli jos joku antaisi sille kuin ei lukea taitaisi/ ja sanoisi/ Lue tätä/ ja hän wastaapi/ En taida lukea.)

13. Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,

13. Ja Herra sanoo: että tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta, ja pelkäävät minua ihmisten käskyin jälkeen, joita he opettavat;

13. Ja HERra sano: Että tämä Canssa lähesty minua suullans ja cunnioidze minua huulillans mutta heidän sydämens on caucana minusta ja pelkäwät minua ihmisten käskyin jälken joita he opettawat.

13. Ja HERRA sanopi/ Ette teme Canssa lehestypi minua suullans/ ia hwlillans cunnioitzeuat/ Mutta heiden sydhemens on caucana minusta/ Ja pelkeuet minua Inhimisten Keskyn ielkin/ quin he opettauat. (Ja HERRA sanoopi/ Että tämä kansa lähestyypi minua suullansa/ ja huulillansa kunnioitsewat/ Mutta heidän sydämensä on kaukana minusta/ ja pelkääwät minua ihmisten käskyn jälkeen/ kuin he opettawat.)

14. sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja — kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

14. Niin minä myös teen tälle kansalle ihmeellisesti, hirmuisesti,ja kamalasti, että heidän viisastensa viisaus hukkuu, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys kätketään.

14. Nijn minä myös teen tälle Canssalle ihmellisest hirmuisest ja camalast että heidän wijsastens wijsaus hucku ja heidän ymmärtäwäistens ymmärrys kätketän.

14. Nin mine mös tadhon temen Canssan cansa ihmelisesta menne/ hirmulisesta ia camalasta. Ette heiden Wijsaans Wijsaudhen pite huckuman/ ia heiden Ymmerteueistens ymmerdhyxen mine poisheiten. (Niin minä myös tahdon tämän kansan kanssa ihmeellisesti mennä/ hirmullisesti ja kamalasti. että heidän wiisaansa wiisauden pitää hukkuman/ ja heidän ymmärtäwäistensä ymmärryksen minä pois heitän.)

15. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?

15. Voi niitä, jotka tahtovat olla salatut Herran edessä, ja peittää aivoituksensa, ja tekonsa pimeydessä pitää, ja sanovat: kukapa meidät näkee? eli kuka tuntee meitä?

15. Woi nijtä jotca tahtowat olla salatut HERran edes peittä heidän aiwoituxens ja heidän tecons pimeydes pitä ja sanowat: cucasta meidän näke? eli cuca tunde meitä?

15. We nijlle/ iotca salatut tactouat olla HERRAN edhes/ heiden Aiuotuxens peitte/ ia heiden Teghonsa pimeydhes pite/ ia sanouat/ cuca meite näke? Eli cuca tundene meite? (Woi niille/ jotka salatut tahtowat olla HERRAN edessä/ heidän aiwoituksensa peittää/ ja heidän tekonsa pimeydessä pitää/ ja sanowat/ kuka meitä näkee? Eli kuka tuntenee meitä?)

16. Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: Ei hän ole minua tehnyt, tai sanooko kuva kuvaajastaan: Ei hän mitään ymmärrä?

16. Miksi te niin nurjat olette? Niinkuin savenvalaja pidettäisiin savena; käsiala puhuis tekiästänsä: ei hän ole minua tehnyt, ja teko sanois tekiästänsä: ei hän minua tunne.

16. Mixi te nijn nuriat oletta? nijncuin sawenwalajan sawi ajattelis ja käsiala puhuis tekiästäns: ei hän ole minua tehnyt ja teco sanois tekiästäns: ei hän minua tunne.

16. Oij mixi te nin nuriat oletta? Jwri quin iocu Sauenualain saui aiattelis/ ia iocu Käsiala puhuis henen Mestaristans/ Eipe hen minua tehnyt/ Ja iocu Teco sanois henen Tekiestens/ Eipe hen minua tunne. (Oi miksi te niin nurjat olette? Juuri kuin joku sawenwalajan sawi ajattelisi/ ja joku käsiala puhuisi mestaristansa/ Eipä hän minua tehnyt/ Ja joku teko sanoisi hänen tekijästänsä/ Eipä hän minua tunne.)

17. Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen.

17. Eikö vähän hetken perästä Libanonin pidä hedelmälliseksi kedoksi tuleman, ja hedelmällinen keto metsäksi luettaman?

17. Eiköst wähän hetken peräst Libanon pidä hedelmälisexi kedoxi tuleman ja hedelmälinen keto pitä medzäxi luettaman?

17. Lach nyt/ wähen hetken pereste/ pite Libanon pellon Kedhoxi tuleman/ Ja Pellonkäto pite Metzexi luettaman. (Lach nyt/ Wähän hetken perästä/ pitää Libanonin pellon kedoksi tuleman/ ja pellonkätö pitää metsäksi luettaman.)

18. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.

18. Silloin kuulevat kuurot tämän kirjan sanoja; ja sokian silmät näkevät synkeydessä ja pimeydessä.

18. Silloin cuulewat cuuroit tämän kirjan sanoja ja sokiain silmät näkewät pimeydesä ja syngiäsä.

18. Sille samalla aialla/ pite ne Cwroit cwleman temen Kirian Sanoia/ ia ninen Sokiain silmet pite näkemen pimeydheste ia syngyste. (Sillä samalla ajalla/ pitää ne kuurot kuuleman tämän kirjan sanoja/ ja niiden sokeain silmät pitää näkeman pimeydestä ja synkeydestä.)

19. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.

19. Ja raadolliset saavat ilon Herrasta; ja köyhät ihmisten seassa riemuitsevat Israelin Pyhässä,

19. Ja radolliset saawat ilon HERrasta ja köyhät ihmisten seas riemuidzewat Israelin pyhäsä.

19. Ja ne Radholiset iellenssaauat ilon HERRASA/ Ja ne Kieuhet Inhimisten seas/ pite riemuitzeman sijnä Israelin Pyhes. (Ja ne raadolliset jällens saawat ilon HERRASSA/ Ja ne köyhät ihmisten seassa/ pitää riemuitseman siinä Israelin Pyhässä.)

20. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

20. Koska tyrannit hukkuvat, ja pilkkaajat loppuvat, ja ne kaikki teloitetaan, jotka valvovat pahaa tehdäksensä,

20. Cosca tyrannit huckuwat ja pilckajat loppuwat ja ne caicki teloitetan jotca walwowat että he paha tekisit.

20. Coska ne Tyrannit huckuuat/ ia ne Pilcurit Lopuns saauat/ Ja ne caiki mestatuxi tulisit/ iotca waluouat Waiua matkan saattaxens. (Koska ne tyrannit hukkuwat/ ja ne pilkkurit loppunsa saawat/ Ja ne kaikki mestatuksi tulisit/ jotka walwowat waiwaa matkaan saattaaksensa.)

21. ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.

21. Jotka ihmisen tekevät syntiseksi sanan tähden, ja vainoovat rankaisiaansa portissa, ja pokkeevat oikeudesta valheen kautta.

21. Jotca ihmisen tekewät syndisexi sanan tähden ja wainowat rangaisians portisa ja poickewat oikeudesta walhen cautta.

21. Jotca saattauat Inhimisie synditekemen Sarnan cautta/ ia wainouat Rangastaians Portissa/ ia poickeuat Oikiudhesta walhen cautta. (Jotka saattawat ihmisiä syntiä tekemään saarnan kautta/ ja wainoawat rankaisijaansa portissa/ ja poikkeawat oikeudesta walheen kautta.)

22. Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

22. Sentähden sanoo Herra, Abrahamin lunastaja, Jakobin huoneelle näin: ei Jakob tule enää häpiään, eikä hänen kasvonsa ole enää häpeevä.

22. Sentähden sano HERra Abrahamin lunastaja Jacobin huonelle näin: ei Jacob tule sillen häpiään eikä hänen caswons ole enämbi häpewä.

22. Senteden sanopi HERRA/ Abrahamin Lunastaia tellens Jacobin Honelle/ Ei Jacob pide sillen häpien ala tuleman/ ia ei pide henen Casuons enämbi häpiemen. (Sentähden sanoopi HERRA/ Abrahamin Lunastaja tällens Jakobin huoneelle/ Ei Jakob pidä silleen häpeän alle tuleman/ ja ei pidä hänen kaswonsa enempi häpeämän.)

23. Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellänsä minun kätteni työn, niin he pyhittävät minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja peljästyvät Israelin Jumalaa.

23. Sillä koska he saavat lapsensa nähdä, minun käsialani heidän seassansa, niin he pyhittävät minun nimeni; ja heidän pitää Jakobin Pyhän pyhittämän, ja Israelin Jumalaa pelkäämän.

23. Sillä cosca he saawat lapsens nähdä minun käsialani heidän seasans nijn he pyhittäwät minun nimeni ja heidän pitä Pyhä Jacobis pyhittämän ja Israelin Jumalata pelkämän.

23. Sille coska he saauat Lapsens nädhexens/ ne minun käsialani/ heiden seasans/ nin he Pyhittteuet minun Nimeni. Ja heiden pite sen pyhen Jacobis pyhittemen/ ia site Israelin Jumalat pelkemen. (Sillä koska he saawat lapsensa nähdäksensä/ ne minun käsialani/ heidän seassansa/ niin he pyhittäwät minun nimeni. Ja heidän pitää sen pyhän Jakobissa pyhittämän/ ja sitä Israelin Jumalata pelkäämän.)

24. Ja hengessään eksyväiset käsittävät ymmärryksen, ja napisevaiset ottavat oppia.

24. Sillä joilla eksyväinen henki on, ne ottavat ymmärryksen; turhan puhujat sallivat heitänsä opetettaa.

24. Sillä joilla exywäinen hengi on ne ottawat ymmärryxen ja turhan puhujat salliwat heitäns opetta.

24. Sille ne/ ioilla exyueinen Hengi onopi/ wastanrupeuat ymmerdhöste/ ia ne Turhanpuhuiat salliuat heitens opetta. (Sillä ne/ joilla eksywäinen henki on/ wastaanrupeawat ymmärrystä/ ja ne turhanpuhujat salliwat heitänsä opettaa.)