56 luku

Uusi seurakunta, johon muukalaiset liittyvät. Israelin kelvottomat paimenet.

1. Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.

1. Näin sanoo Herra: pitäkäät oikeus, ja tehkäät vanhurskautta; sillä minun autuuteni on läsnä tulemassa, ja minun vanhurskauteni, että se ilmoitetaan.

1. NÄin sano HERra: pitäkät oikeus ja tehkät wanhurscautta: sillä minun autuuden on läsnä tulemas: ja minun wanhurscauteni että se ilmoitetan.

1. Nein sanopi HERRA. PIteket Oikius ia tecket Wanhurskautta. Sille minun Terueydhen ombi lesse/ ette se tulepi/ ia minun Wanhurskaudhen/ ette se ilmoitetan. (Näin sanoopi HERRA. Pitäkäät oikeus ja tehkäät wanhurskautta. Sillä minun terweyden ompi läsnä/ että se tuleepi/ ja minun wanhurskauteni/ että se ilmoitetaan.)

2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!

2. Autuas on se ihminen, joka sen tekee, ja se ihmisen lapsi, joka sen käsittää: että hän pitäis sabbatin, eikä sitä arkioksi tekisi, ja pidättäis kätensä, ettei hän mitään pahaa tekisi.

2. Autuas on se ihminen joca sen teke ja se ihmisten lapsi joca sen käsittä: että hän pidäis Sabbathi eikä arkioxi tekis ja pidätäis kätens ettei hän mitän paha tekis.

2. Autuas on se Inhiminen/ ioca sen tekepi/ Ja se Inhimisen Lapsi/ ioca sen käsittepi. Ette hen Sabbathin pidheis/ ia ei arkioxi tekisi/ ia pidhäteis kädhens/ ettei hen miten paha tekis. (Autuas on se ihminen/ joka sen tekeepi/ Ja se ihmisen lapsi/ joka sen käsittääpi. Että hän sabbathin pitäisi/ ja ei arkioksi tekisi/ ja pidättäisi kätensä/ ettei hän mitään pahaa tekisi.)

3. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: Herra erottaa minut peräti kansastansa, älköönkä kuohittu sanoko: Minä olen kuiva puu.

3. Ja muukalainen, joka Herraan on suostunut, ei pidä sanoman: Herra kaiketi eroittaa minun kansastansa; ja kuohittu ei pidä sanoman: katso, minä olen kuiva puu.

3. JA se muucalainen joca HERraan on suostunut ei pidä sanoman: HERra eroitta minun hänen Canssastans. Ja cuohittu ei pidä sanoman: cadzo minä olen cuiwa puu.

3. Ja se Mucalinen ioca henen HERRAN tyge annoi/ ei pidhe sanoman/ HERRA eroittapi minua henen Canssastans. Ja se Cohittu ei pidhe sonoman/ Catzo/ mine olen yxi quiua puu. (Ja se muukalainen joka hänen HERRAN tykö antoi/ ei pidä sanoman/ HERRA eroittaapi minua hänen kansastans.a Ja se kuohittu ei pidä sanoman/ Katso/ minä olen yksi kuiwa puu.)

4. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,

4. Sillä näin sanoo Herra kuohituille: jotka minun sabbatini pitävät, ja valitsevat mitä minulle kelpaa, ja lujasti pitävät minun liittoni:

4. Sillä näin sano HERra cuohituille: jotca minun Sabbathini pitäwät ja walidzewat mitä minulle kelpa ja lujast pitäwät minun lijttoni.

4. Sille nein sanopi HERRA nijlle Cohituille/ Jotca minun Sabbathini piteuet/ ia vloswalitzeuat mite Minulle kelpapi/ ia minun Lijttoni luiasti piteuet. (Sillä näin sanoopi HERRA niille kuohituilla/ Jotka minun sabbathini pitäwät/ ja uloswalitsewat mitä minulle kelpaapi/ ja minun liittoni lujasti pitäwät.)

5. heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.

5. Niin minä annan heille minun huoneessani ja muurissani paikan, ja paremman nimen kuin pojilla ja tyttärillä on; ijankaikkisen nimen minä heille annan, jota ei pidä hävitettämän.

5. Nijn minä annan heille minun huonesani ja muurisani paican ja paremman nimen cuin pojilla ja tyttärillä on. Ijancaickisen nimen minä heille annan joca ei ikänäns hucu.

5. Mine annan heille minun Honesani/ ia minun Mwrisani ydhen Paican/ ia paraman Nimen/ quin on poilla ia Tytterille. Ydhen ijancaikisen Nimen mine heille annan/ ioca ei ikenens huku. (Minä annan heille minun huoneessani/ ja minun muurissani yhden paikan/ ja paremman nimen/ kuin on pojilla ja tyttärillä. Yhden iankaikkisen nimen minä heille annan/ joka ei ikänänsä huku.)

6. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,

6. Ja muukalaisten lapsille, jotka Herraan suostuneet ovat häntä palvelemaan ja Herran nimeä rakastamaan, ja hänen palveliansa olemaan: jokainen heistä, joka sabbatin pitää, ettei hän sitä arkioksi tekisi, vaan pitäis lujasti minun liittoni,

6. Ja muucalaisten lapsille jotca heidän HERran huoman andanet owat händä palweleman ja hänen nimens racastaman händä palweleman. Jocainen heistä cuin Sabbathin pitä ettei hän sitä arkioxi tekis ja pidäis lujast minun lijttoni.

6. Ja Mucalaisten Lapsille/ iotca heitens HERRAN hooman andanuet ouat/ hende palueleman ia henen Nimiens racastaman/ ia henen Paluelians olisit. Jocainen heiste quin Sabbathin pite/ ettei hen site riuaisi/ ia minun Lijttoni luiasti pidheis. (Ja muukalaisten lapsille/ jotka heitäns HERRAN huomaan antaneet owat/ häntä palwelemaan ja hänen nimeänsä rakastaman/ ja hänen palwelijansa olisit. Jokainen heistä kuin sabbathin pitää/ ettei hän sitä riiwaisi/ ja minun liittoni lujasti pitäisi.)

7. ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

7. Ne minä vien pyhän vuoreni tykö, ja ilahutan heitä minun rukoushuoneessani; heidän uhrinsa ja polttouhrinsa pitää minulle otolliset oleman minun alttarillani; sillä minun huoneeni pitää kutsuttaman kaikkein kansain rukoushuoneeksi.

7. Ne minä wien minun pyhän wuoreni tygö ja ilahutan heitä minun rucoushuonesani: ja heidän uhrins ja polttouhrins pitä minulle otolliset oleman minun Altarillani: sillä minun huonen pitä cudzuttaman caickein Canssain rucoushuonexi.

7. Ne samat mine tadhon wiedhe minun Pyhen Woreni tyge/ ia tadhon heite ilahutta minun Rucoshonesani. Ja heiden Wffrins ia Poltwffrins pite minulle otoliset oleman/ minun Altarini päle. Sille minun Honen/ cutzutan Rucoshonexi caikilda Canssoilda. (Ne samat minä tahdon wiedä minun pyhän wuoreni tykö/ ja tahdon heitä ilahduttaa minun rukoushuoneessani. Ja heidän uhrinsa ja polttouhrinsa pitää minulle otolliset oleman/ minun alttarini päällä. Sillä minun huoneen/ kutsutaan rukoushuoneeksi kaikilta kansoilta.)

8. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.

8. Herra, Herra, joka Israelin hyljätyt kokoo, sanoo: minä tahdon vielä enemmän hänen koottuinsa joukkoon koota.

8. HERra Jumala joca ne hyljätyt Israelis coco sano: minä tahdon wielä enämmän coottuin jouckoon coota.

8. Se HERRA Jumala/ ioca ne poisheitetut Israelis cocopi/ sanopi/ Mine tadhon wiele enemen sihen coottuun Jouckohon/ coota. (Se HERRA Jumala/ joka ne poisheitetyt Israelissa kokoopi/ sanoopi/ Minä tahdon wielä enemmin siihen koottuun joukkohon/ koota.)

9. Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki.

9. Kaikki pedot kedolla, tulkaat ja syökäät, ja kaikki pedot metsässä.

9. CAicki pedot kedolla tulcat ja syökät ja caicki pedot medzäsä.

9. Caiki Pedhot kedholla tulcat ia söket/ ia caiki Pedhot metzesse. (Kaikki pedot kedolla tulkaat ja syökäät/ ja kaikki pedot metsässä.)

10. Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään.

10. Kaikki heidän vartiansa ovat sokiat, eikä tiedä mitään, he ovat kaikki mykät koirat, jotka ei voi haukkua; he ovat laiskat, he makaavat ja unta rakastavat.

10. Caicki heidän wartians owat sokiat eikä tiedä mitän he owat mykät coirat jotca ei woi hauckua he owat laiscat he macawat ja unda racastawat.

10. Caiki heiden Wartians sokiat ouat/ eike he miteken tiedhe/ Myket Coirat he ouat/ iotca ei laitta woi/ he ouat Laiskat/ macauat ia vnda racastauat. (Kaikki heidän wartijansa sokeat owat/ eikä he mitäkään tiedä/ mykät koirat he owat/ jotka ei laitta woi/ he owat laiskat/ makaawat ja unta rakastawat.)

11. Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni.

11. Mutta he ovat häpeemättömät väkevät koirat, jotka ei ikänä taida tulla ravituiksi. Ei paimenet itsekään tiedä mitään eli ymmärrä; jokainen ottaa vaarin omasta tiestänsä, kukin noudattaa ahneuttansa hänen tilassansa.

11. Mutta he owat häpemättömät wäkewät coirat jotca ei ikänäns taidä tulla rawituxi. Ei paimenet idzekän tiedä mitän eli ymmärrä jocainen otta waarin omasta tiestäns cukin noudatta ahneuttans hänen wirasans.

11. Mutta he ouat rumistans wäkeuet Coirat/ iotca ei ikenens rauituxi taidha tulla. Ne samat Paimenet euet miteken tiedhe eli ymmerdhä/ iocainen omasta Tiestens warinottapi/ Cuki Ahneuttans noutele henen Wirghasans. (Mutta he owat ruumiistansa wäkewät koirat/ jotka ei ikänänsä rawituksi taida tulla. Ne samat paimenet eiwät mitäkään tiedä eli ymmärrä/ jokainen omasta tiestänsä waarinottaapi/ Kukin ahneuttansa noutelee hänen wirassansa.)

12. Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme väkevätä; olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana.

12. Tulkaat, ottakaamme viinaa ja juopukaamme, ja olkoon huomenna niinkuin tänäpänäkin, ja vielä paljo enempi.

12. Tulcat ottacam wijna ja juopucam ja olcon huomena nijncuin tänäpänäkin ja wielä paljo enämbi.

12. Tulcat/ ottacam Wijna ia ioopucam/ ia olcoon Homen ninquin Tenepeneki/ ia wiele palio enembi. (Tulkaat/ ottakaamme wiinaa ja juopukaamme/ ja olkoon huomen niinkuin tänä päiwänäkin/ ja wielä paljon enempi.)