34 luku

Edomin hävitys ja perikato.

1. Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa.

1. Tulkaat, te pakanat, ja kuulkaat, kansat ottakaat vaari; maa kuulkaan ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki, mitä siinä syntyy.

1. TUlcat te pacanat ja cuulcat Canssat ottacat waari maa cuulcan ja mitä sijnä on mailman pijri tulons cansa.

2. Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi.

2. Sillä Herra on vihainen kaikille pakanoille, ja on närkästynyt kaikille heidän joukoillensa; hän on heitä kiroova, ja antaa teurastaa heitä.

2. Sillä HERra on wihainen caikille pacanoille ja on närkästynyt caikille heidän joucoillens hän on heitä kirowa ja anda teurasta heitä.

3. Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa.

3. Heidän lyötynsä pitää heitettämän pois, niin että pahan hajun pitää tuleman heidän ruumiistansa, ja vuoret kuohuman heidän verestänsä.

3. Heidän lyötyns pitä heitettämän pois nijn että hajun pitä tuleman heidän ruumistans ja wuoret cuohuman heidän werestäns.

4. Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet.

4. Ja koko taivaan joukko pitää mätänemän, ja taivas pitää käärittämän kokon niinkuin kirja; ja kaikki hänen joukkonsa putooman niinkuin lehti putoo viinapuusta, ja niinkuin kuivettunut lehti fikunapuusta.

4. Ja coco taiwan joucko pitä mätänemän ja taiwan pitä käärittämän cocoon nijncuin kirjan ja caicki hänen jouckons putoman nijncuin lehti puto wijnapuusta ja nijncuin cuiwettunut lehti ficunapuusta.

5. Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka minä olen vihkinyt tuhoon.

5. Sillä minun miekkani on taivaissa juovuksissa; ja katso, sen pitää tuleman alas Edomin päälle ja kirotun kansan päälle, sitä rankaisemaan.

5. Sillä minun mieckan on juowuxis taiwasa ja cadzo sen pitä tuleman ales Edomin päälle ja kirotun Canssan päälle sitä rangaiseman.

6. Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa.

6. Herran miekka on verta täynnä, ja on paksu lihavuudesta, karitsain ja kauristen verestä, ja jääräin munaskuiden lihavuudesta; sillä Herralla pitää oleman uhri Botsrassa, ja suuri teurastaminen Edomin maalla.

6. HERran miecka on werta täynäns ja on lihawa lihawudest caridzan werest caurin werest ja jääräin munascuiden lihawudest: sillä HERralla on suuri tappo Bazras ja suuri surmaminen Edomin maalla.

7. Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa.

7. Yksisarvillisten pitää myös kulkeman alas heidän kanssansa, ja mullit syötettyin härkäin kanssa; sillä heidän maansa pitää juopuman verestä, ja heidän multansa lihavaksi tuleman lihavuudesta.

7. Yxisarwillisten pitä myös culkeman ales heidän cansans ja mullit syötettyin härkäin cansa: sillä heidän maans pitä juopuman werestä ja heidän maans lihawaxi tuleman lihawudesta.

8. Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.

8. Sillä ne ovat Herran kostopäivät, ja kostamisen vuodet, Zionin tähden.

8. Sillä ne owat HERran costopäiwät ja costamisen wuodet Zionille costaman.

9. Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.

9. Silloin sen ojat muutetaan pieksi, ja hänen multansa tulikiveksi; ja sen maakunta pitää muuttuman palavaksi pieksi,

9. Silloin sen ojat muutetan terwaxi ja se maa tulikiwexi ja sen maacunda pitä muuttuman palawaisexi terwaxi.

10. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen.

10. Jonka ei pidä päivällä eikä yöllä sammuman, mutta savun pitää siitä ijankaikkisesti nouseman; ja se pitää hävitettämän suvusta sukuun, niin ettei yhdenkään pidä käymän sen lävitse ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

10. Jonga ei pidä päiwällä eikä yöllä sammuman mutta sawun pitä sijtä ijancaickisest nouseman ja pitä tuleman ilman loppumat nijn ettei yhdengän pidä käymän sen läpidzen ijancaickisest.

11. Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja kaarneet asuvat siellä; ja hän vetää sen ylitse autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan.

11. Vaan ruovonpäristäjäin ja tarhapöllöin pitää sen omistaman, yökköin ja kaarneitten pitää siellä asuman; sillä hän on vetävä nuoran sen ylitse, niin että sen pitää autioksi tuleman, ja ojennuskiven, niin että sen pitää tyhjäksi tuleman.

11. Waan Ruogonpäristäjäin ja tarhapöllöin pitä sen omistaman yöcköin ja Carnein pitä siellä asuman.

12. Ei ole siellä enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa.

12. Niin että sen herrat pitää kutsuttaman herroiksi ilman maakuntaa: ja kaikki sen pääruhtinaat pitää saaman lopun.

12. Sillä hän on wetäwä nuoran sen ylidzen nijn että sen pitä autiaxi tuleman ja ojennusluodin nijn että sen pitä tyhjäxi tuleman. Nijn että sen Herrat pitä cudzuttaman Herroixi ilman maacunnata ja caicki sen pääruhtinat pitä saaman lopun.

13. Ja sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat polttiaisia ja ohdakkeita; siitä tulee aavikkosutten asunto, kamelikurkien tyyssija.

13. Ja orjantappurat pitää kasvaman hänen salissansa, nokulaiset ja ohdakkeet sen linnoissa; ja pitää oleman lohikärmeitten asumasia ja yökköin laitumet.

13. Ja orjantappurat pitä caswaman heidän salisans noculaiset ja ohdacket sen linnoisa ja pitä oleman Drakein asumasiat ja Strutzein laituimet.

14. Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.

14. Silloin pitää metsän eläimet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekkiön pitää toista huutaman; ja kauhiat yölinnut pitää myös siellä asumasiansa saaman ja siellä levon löytämän.

14. Silloin pitä männingäiset ja köpelit cohtaman toinen toistans ja yhden Lieckiön pitä toista huutaman Kratin pitä myös siellä asumasians saaman ja siellä lewon löytämän.

15. Siellä nuolikäärme pesii ja laskee munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen.

15. Hyypiän pitää myös siellä pesänsä pitämän ja muniman, hautoman ja kuoriman sen varjon alla; ja korpihaukat parinensa pitää myös sinne kokoontuman.

15. Hyypiän pitä myös siellä pesäns pitämän ja muniman hautoman ja cuoriman sen warjon alla ja Hijrihaucat pitä myös sinne coconduman.

16. Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: ei yhtäkään näistä ole puuttuva, ei yksikään toistansa kaipaava. — Sillä minun suuni on niin käskenyt. — Hänen henkensä on ne yhteen koonnut.

16. Etsikäät nyt Herran kirjaa ja lukekaat: ei yhtään näistä pidä puuttuman, ei pidä näistä kaivattaman yhtä eli toista; sillä hän on se, joka minun suuni kautta käskee, ja hänen henkensä tuo sen kokoon.

16. Edzikät nyt HERran kirjaan ja lukecat ei yhtän näistä pidä puuttuman ei pidä näistä caiwattaman yhtä eli toista: sillä hän on se joca minun suuni cautta käske ja hänen hengens tuo sen cocoon.

17. Hän on heittänyt arpaa niitten kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut; ne perivät sen ikiajoiksi, asuvat siellä polvesta polveen.

17. Hän heittää arpaa heistä, ja kädellänsä jakaa mitan heidän seassansa; että heillä pitää siellä oleman perintö ijankaikkisesti, ja suvusta sukuun siellä asuman.

17. Hän heittä arpoja heidän päällens ja jaca mitan heidän seasans että heillä pitä siellä oleman perindö ijancaickisest ja siellä ilman loputa pysymän.