10 luku

Voi – huuto vääryydentekijöille. Ylpeän Assurin häviö. Israelin jäännös pelastuu. Hyökkääjä sortuu Jerusalemin edustalla.

1. Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät, jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

1. Voi kirjanoppineita, jotka väärän lain tekevät ja väärän tuomion kirjoittavat,

1. WOi kirjanoppenuita jotca wäärän Lain tekewät ja wäärän duomion kirjoittawat.

2. vääntääksensä vaivaisten asian ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden, että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

2. Että he vääntelisivät köyhän asian, ja tekisivät väkivaltaa raadolliselle oikeudessa, minun kansassani; niin että lesket ovat heidän saaliinsa, ja orpoja he raatelevat.

2. Että he wäändelisit köyhän asian ja tekisit wäkiwalda radollisen oikeudes minun Canssasani nijn että lesket owat heidän saalins ja orwoit heidän jacons.

3. Mutta mitä te teette koston päivänä, rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa? Kenen turviin pakenette apua saamaan ja minne talletatte tavaranne?

3. Mitä te tahdotte tehdä etsikkopäivänä, ja hävityksessä, joka kaukaa tulee? kenen tykö te pakenette apua saamaan? ja kuhunka te tahdotte panna teidän kunnianne?

3. Mitä te tahdotta tehdä rangaistuxen ja onnettomuden päiwänä joca cauca tule?

4. Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoon tai kaatua surmattujen sekaan. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

4. Ettette vangittuin kanssa taivutettaisi, ja lyötyin seassa lankeaisi; näissä kaikissa ei ole hänen vihansa asetettu, vaan hänen kätensä on vielä nyt ojennettu.

4. Kenen tygö te pakenetta apua saaman ja cunga te tahdotta panna teidän cunnian ettei te fangittuin cansa taiwutettais ja lyötyin seas lange? Ei näisä caikis ole hänen wihans asetettu hänen kätens on wielä nyt cocotettu.

5. Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

5. Voi Assur, joka minun vihani vitsa on; joiden käsissä minun julmuuteni sauva on.

5. Woi Assur joca minun wihani widza ja heidän käsisäns minun julmudeni sauwa on.

6. Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

6. Minä tahdon lähettää hänen ulkokullattua kansaa vastaan, ja antaa hänelle käskyn vihani kansaa vastaan, sitä täydellisesti ryöstämään, ja saalista jakamaan, ja tallaamaan sitä niinkuin lokaa kujilla.

6. Minä tahdon lähettä hänen ulcocullattu Canssa wastan ja anda hänelle käskyn minun wihani Canssa wastan sitä ryöstämän jacaman ja tallaman sitä nijncuin loca cujilla.

7. Mutta hän ei ajattele niin, se ei ole hänen sydämensä aivoitus, vaan hänen sydämensä halu on hävittää ja tuhota kansoja paljon.

7. Vaikka ei hän sitä niin luule, eikä hänen sydämensä niin ajattele; vaan hänen sydämensä on turmelemaan ja hävittämään monta kansaa.

7. Waicka ei hän sitä nijn luule eikö hänen sydämens nijn ajattele waan hänen sydämens on turmeleman ja häwittämän monda Canssa.

8. Sillä hän sanoo: Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

8. Sillä hän sanoo: eikö kaikki minun pääruhtinaani ole kuninkaat?

8. Sillä hän sano: eikö caicki minun pääruhtinan ole Cuningat? eiko Calno ole nijncuin Charchemis?

9. Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin, eikö Hamatin niinkuin Arpadin ja Samarian niinkuin Damaskon?

9. Eikö Kalno ole niinkuin Karkemis? Eikö Hamat ole niinkuin Arpad? Eikö Samaria ole niinkuin Damasku.

9. Eikö Hamath ole nijncuin Arpad? Eikö Samaria ole nijncuin Damascus?

10. Niinkuin minun käteni on saavuttanut epäjumalien valtakunnat, joiden jumalankuvat olivat paremmat kuin Jerusalemin ja Samarian —

10. Niinkuin minun käteni on löytänyt epäjumalain valtakunnat, niin myös heidän epäjumalansa, jotka Jerusalemissa ja Samariassa ovat.

10. Nijncuin minun käteni on löytänyt epäjumalain waldacunnan waicka heidän epäjumalans olit wäkewemmät cuin ne jotca Jerusalemis ja Samarias owat.

11. niin enkö minä tekisi Jerusalemille ja sen epäjumalankuville, samoin kuin minä tein Samarialle ja sen epäjumalille?

11. Eikö minun tule tehdä Jerusalemille, ja hänen epäjumalillensa, niinkuin minä Samariallekin ja hänen epäjumalillensa tein?

11. Eikö minun tullut tehdä Jerusalemille ja hänen epäjumalillens nijncuin minä Samariallekin ja hänen epäjumalillens tein?

12. Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan.

12. Mutta koska Herra on kaikki tekonsa Zionin vuorella ja Jerusalemissa toimittanut, niin minä tahdon etsiä Assurin kuninkaan ylpeän sydämen hedelmää, ja hänen ylpeiden silmäinsä koreutta;

12. MUtta cosca HERra on caicki hänen tecons Zionin wuorella ja Jerusalemis toimittanut nijn minä tahdon edziä sen ylpen Assurin Cuningan hedelmätä ja hänen ylpeitten silmäins coreutta.

13. Sillä hän sanoo: Oman käteni voimalla minä sen tein ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen. Minä siirsin kansojen rajat ja ryöstin heidän aarteensa ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

13. Että hän sanoo: minä olen sen toimittanut minun käteni voimalla ja minun taitoni kautta; sillä minä olen taitava: minä olen kansain rajat siirtänyt, ja heidän tavaransa ryöstänyt, ja niinkuin voimallinen lyönyt heidän asujansa maahan.

13. Että hän sano: minä olen sen toimittanut minun käteni woimalla ja minun taitoni cautta: sillä minä olen taitawa minä olen toisella tawalla jacanut maan ja heidän tawarans ryöstänyt ja nijncuin jalo lyönyt heidän asujamens maahan.

14. Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet niinkuin linnun pesän; ja niinkuin hyljätyt munat kootaan, niin minä olen koonnut kaikki maat, eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt.

14. Ja minun käteni on löytänyt kansain tavaran niinkuin linnunpesän, niin että minä olen kaiken maan koonnut niinkuin hyljätyt munat kootaan, kussa ei yhtään ole, joka siipeänsä liikuttaa, nokkansa avaa, eli kirkaisee.

14. Ja minun käteni on löynnyt Canssan nijncuin canan pesän nijn että minä olen caiken maan coonnut nijncuin hyljätyt munat cootan cusa ei yhtän höyhendä lijcu eikä kengän awa nockans eli kiraise.

15. Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan, tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan? Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

15. Taitaako kirves kerskata sitä vastaan, joka hänellä hakkaa, eli saha taistella sen kanssa, joka häntä vetää? Se olis niinkuin sauva tahtois liikuttaa sitä, joka sen kantaa, ja sauva nostais itsensä niinkuin ei se puu oliskaan.

15. Taitaco kirwes kerscata idzens sitä wastan joca hänellä hacka? eli saha taistella sen cansa joca händä wetä? se olis nijncuin capula tahdois lijcutta sitä joca hänen nosta ja sauwa nostais händä nijncuin ei se puu oliscan.

16. Sentähden Herra, Herra Sebaot, lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin, ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

16. Sentähden on Herra, Herra Zebaot, lähettävä laihuuden hänen lihavainsa sekaan, ja sytyttävä hänen kunniansa palamaan kuin tulipalon.

16. Sentähden on HERRA HERRA Zebaoth lähettäwä laihuden hänen lihawittens secaan ja sytyttäwä hän cunnians palaman cuin tulen.

17. Israelin valkeus on tuleva tuleksi ja hänen Pyhänsä liekiksi, joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa ja orjantappuransa yhtenä päivänä

17. Ja Israelin valkeus on tuleva tuleksi, ja hänen pyhänsä liekiksi, ja pitää palaman, ja kuluttaman hänen orjantappuransa ja ohdakkeensa yhtenä päivänä.

17. Ja Israelin walkeus on tulewa tulexi ja hänen Pyhäns liekixi ja on sytyttäwä ja culuttawa hänen orjantappurans ja ohdackens yhtenä päiwänä.

18. ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden, hamaan luihin ja ytimiin, ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

18. Ja hänen metsänsä ja ketonsa kunnia pitää tyhjään raukeneman, sekä sielu että ruumis, ja pitää tuleman niinkuin koska lipunkantaja nääntyy;

18. Ja hänen medzäns ja ketons cunnia pitä tyhjän raukeneman sekä sielu että ruumis ja pitä huckuman ja catoman pois.

19. On helppo lukea ne puut, jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle; poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

19. Niin että hänen metsänsä jääneet puut lukea taidetaan, ja että lapsikin ne pyältää taitaa.

19. Nijn että hänen medzäns jäänet puut luke taitan ja että lapsikin ne pyäldä taita.

20. Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään.

20. Silloin ei pidä jääneet Israelissa, ja ne jotka tallella ovat Jakobin huoneesta, enää turvaaman häneen, joka heitä lyö; vaan pitää todella turvaaman Herraan Israelin pyhään.

20. Silloin ei pidä jäänet Israelis ja ne jotca tallella owat Jacobin huonesta enämbi turwaman häneen joca heitä lyö waan pitä todella turwaman HERran Pyhään.

21. Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö.

21. Jääneet pitää kääntymän, Jakobin jääneet, väkevän Jumalan tykö.

21. Jäänyt pitä käändämän idzens: Jacobin jäänet wäkewän Jumalan tygö.

22. Sillä vaikka sinun kansasi, Israel, olisi kuin meren hiekka, on siitä palajava ainoastaan jäännös. Päätetty on hävitys, joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

22. Sillä jos sinun kansas, o Israel, on niinkuin hiekka meressä, niin kuitenkin heidän jääneensä kääntyvät; sillä estetty hävitys pitää vuotaman yltäkylläisen vanhurskauden.

22. Sillä jos sinun Canssas O Israel on nijncuin hiucka meresä nijn cuitengin heidän jäänens käändywät: sillä aiwoittu häwitys pitä wuotaman yldäkylläisen wanhurscauden.

23. Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

23. Että Herra, Herra Zebaot, antaa tulla aivotun hävityksen koko maahan, ja hallitsee sen.

23. Että HERra HERra Zebaoth anda tulla aiwoitun häwityxen coco maahan.

24. Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla.

24. Sanoo siis Herra, Herra Zebaot: älä pelkää kansani, joka Zionissa asut, Assuria. Hän lyö sinua vitsalla, ja nostaa sauvansa sinua vastaan niinkuin Egyptissä.

24. Sano sijs HERra HERra Zebaoth: älä pelkä minun Canssan joca Zionis asut Assurita. Hän lyö sinua widzalla ja nosta sauwans sinua wastan nijncuin Egyptis.

25. Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät.

25. Sillä aivan vähän ajan perästä pitää armottomuus ja minun vihani täytettämän heidän kadotukseksensa.

25. Sillä aiwa wähän ajan perästä pitä onnettomus ja minun wihan täytettämän heidän cadotuxexens.

26. Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan.

26. Silloin on Herra Zebaot nostava ruoskan heidän päällensä, niinkuin Midianin tapossa Orebin kalliolla, ja on ylentävä sauvansa meren yli, niinkuin Egyptissä.

26. Silloin on HERra Zebaoth nostawa ruoscan heidän päällens nijncuin Midianin tapos Orebin calliolla ja on ylöndäwä hänen sauwans joca hänellä oli merellä nijncuin Egyptis.

27. Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa sinun hartioiltasi ja hänen ikeensä sinun niskaltasi, sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

27. Silloin pitää hänen kuormansa pakeneman pois sinun hartioiltas, ja hänen ikeensä sinun kaulastas, sillä ikeen pitää pirstaantuman lihavuudesta.

27. Silloin pitä hänen cuormans pakeneman pois sinun hartioildas ja hänen ikens sinun caulastas: sillä iken pitä mätänemän lihawudesta.

28. Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta, jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

28. Hän tulee Ajatiin, hän vaeltaa Migronin lävitse, hän katselee aseensa Mikmaassa.

28. HÄn tule Ajathijn hän waelda Migronin läpidze hän cadzele asens Michmasa.

29. he kulkevat solatien poikki: Geba on yöpaikkamme. Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

29. He vaeltavat luotuspaikan ylitse; he pitävät yösiaa Gebaassa; Raama peljästyy, Saulin Gibea pakenee.

29. Hän waelda ohidze meidän leiriäm Gebaat Rama peljästy. Saulin Gibeath pakene.

30. Huuda kimakasti, tytär Gallim! Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

30. Sinä tytär Gallim, huuda vahvasti: ota vaari Laiksesta; sinä raadollinen Anatot.

30. Sinä tytär Gallim huuda wahwast ota waari Laisa sinä radollinen Anathoth.

31. Madmena menee pakoon, Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

31. Madmena menee pois tieltä, Gebimin asuvaiset juoksevat matkaansa.

31. Madmena mene pois tieldä Gebimin asuwaiset juoxewat matcaans.

32. Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin, hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta, Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

32. Ollaan vielä päiväkunta Nobissa; niin hän on kääntävä kätensä Zionin tyttären vuoreen päin, ja Jerusalemin korkeuden puoleen.

32. Ollan mitämax päiwäcunda Nobis nijn hän on käändäwä kätens tyttären Zionin wuoren päin ja Jerusalemin corkeuden puoleen.

33. katso, silloin Herra, Herra Sebaot, katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla, vartevat rungot kaadetaan, ja korkeat kukistuvat.

33. Katso, Herra, Herra Zebaot, on hakkaava oksat väellä, ja lyhentävä sitä korkiaa; ja korkiat pitää alennettaman.

33. Mutta cadzo HERra HERra Zebaoth on hackawa oxat wäellä ja lyhendäwä sitä corkiata.

34. Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan, ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.

34. Ja tihkiä metsä pitää raudalla maahan hakattaman; ja Libanon pitää voimallisen kautta kaatuman.

34. Nijn että corkiat pitä alettaman ja tihkiä medzä pitä raudalla maahan hacattaman ja Libanonin pitä sen woimallisen cautta caatuman.