42 luku

Oikea Herran palvelija. Herra käy vapahtamaan kansaansa. Herran sokea palvelija on ryöstetty ja vangittu.

1. Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.

1. Katso, minun palveliani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille.

1. CAdzo minun palweliani minä händä tuen ja minun walittun josa minun sielun hywäst mielisty. Minä olen hänelle minun Hengeni andanut hänen pitä oikeuden saattaman pacanoille.

1. CAtzo tai on minun Paluelian/ Mine hende ylespidhen/ ia minun Ulosualitun/ iossa minun Sielun hyuesti mielistu. Mine olen henelle minun Hengeni andanut/ Henen pite Oikiudhen saattaman Pacanain seas. (Katso tai on minun palwelijan/ Minä häntä ylöspidän/ ja minä uloswalitun/ jossa minun sielun hywästi mielistyy. Minä olen hänelle minun henkeni antanut/ Hänen pitää oikeuden saattaman pakanain seassa.)

2. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.

2. Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla.

2. Ei hänen pidä huutaman eli parcuman ja hänen ändäns ei cuulla caduilla.

2. Eipe henen pite hwtaman eli parkuman/ ia henen Änens ei Cadhuilla cwlla. (Eipä hänen pidä huutaman eli parkuman/ ja hänen äänensä ei kadulla kuulla.)

3. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.

3. Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman; hän saattaa oikeuden totuudella.

3. Särjettyä ruoco ei hänen pidä murendaman ja suidzewaista kyntilän sydändä ei pidä hänen sammuttaman hän saatta oikeuden totudella.

3. Site seriettye Rokoa/ ei henen pidhe rickimurendaman/ ia suitzeuaist Pellauaist ei pide henen sammuttaman/ Henen pite opettaman Oikiutta pidhette Totudhes. (Sitä särjettyä ruokoa/ ei hänen pidä rikkimurentaman/ ja suitsewaista pellawaista ei pidä hänen sammuttaman/ Hänen pitää opettaman oikeutta pidettää totuudessa.)

4. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.

4. Ei hänen pidä nurjan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän; ja luodotkin pitää hänen lakiansa odottaman.

4. Ei hänen pidä nurisewan eikä hirmuisen oleman: sillä hänen pitä oikeuden maan päälle säätämän. Ja luodotkin pitä hänen Lakians odottaman.

4. Eipe henen pidhe nuriseuan oleman/ eike hirmulisen/ ette henen pite Oikiudhen maan päle säätemen. Ja loodhot pite henen Lakians odhottaman. (Eipä hänen pidän nurisewan oleman/ eikä hirmullisen/ että hänen pitää oikeuden maan päälle säätämän. Ja luodot pitää hänen lakiansa odottaman.)

5. Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:

5. Näitä sanoo Herra Jumala, joka luo taivaat, ja venyttää ne, joka levittää maan, ja hänen kasvonsa; joka kansalle, joka sen päällä on, hengittämisen antaa, ja hengen niille, jotka siinä käyvät.

5. Näitä sano HERra Jumala joca luo ja lewittä taiwat ja maan teke ja hänen caswons. Joca Canssalle cuin sen päällä on hengittämisen anda ja hengen nijlle jotca sijnä käywät.

5. Neite sanopi HERRA Jumala/ ioca loopi ia vloswenyttepi Taiuat/ ioca Maan tekepi ia henen Casuons. Joca sille Canssalle quin henesse on/ Elemisen andapi/ ia Hengen nijlle quin sen päle keuuet. (Näitä sanoopi HERRA Jumala/ joka luopi ja uloswenyttääpi taiwaat/ joka maan tekeepi ja hänen kaswonsa. Joka sille kansalle kuin hänessä on/ elämisen antaapi/ ja hengen niille kuin sen päällä käywät.)

6. Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,

6. Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees, ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi.

6. Minä HERra olen sinun cudzunut wanhurscaudes ja rupeisin sinun kätees ja warjelin sinua. Ja olen sinun andanut Canssoille lijtoxi ja pacanoille walkeudexi.

6. Mine HERRA olen sinun cutzunut Wanhurskaudhes/ ia rupesin sinun kätes/ ia warielin sinua. Ja olen sinua andanut Canssoisa Lijtoxi/ ia Pacanoille Walkiudhexi. (Minä HERRA olen sinun kutsunut wanhurskaudessa/ ja rupesin sinun käteesi/ ja warjelin sinua. Ja olen sinua antanut kansoissa liitoksi/ ja pakanoille walkeudeksi.)

7. avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.

7. Avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista niitä, jotka pimeydessä istuvat.

7. Awajaman sokiain silmiä ja fangeja pelastaman fangeudesta ja tornista nijtä jotca pimeydes istuwat.

7. Ettes ninen Sokiain silmet auaisit/ ia ne Fangit vlosweisit Fangiudhesta/ ia ne Tornista quin Pimeydhes istuuat. (Ettäs niiden sokeain silmät awaisit/ ja ne wangit ulosweisit wankeudesta/ ja ne tornista kuin pimeydessä istuwat.)

8. Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

8. Minä Herra, se on minun nimeni: en minä anna toiselle kunniaani, enkä ylistystäni epäjumalille.

8. Minä HERra se on minun nimen en minä anna toiselle cunniatani engä ylistystäni epäjumalille.

8. Minepe se HERRA/ se on minun Nimen/ ia em mine anna kenengen Cunniatani/ eike minun Ylistötäni Epeiumalille. (Minäpä se HERRA/ se on minun nimeni/ ja en minä anna kenenkään kunniatani/ eikä minun ylistystäni epäjumalille.)

9. Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla.

9. Katso, entiset ovat tapahtuneet, ja vastuutista minä ilmoitan; ennenkuin se tapahtuu, annan minä teidän sen kuulla.

9. Cadzo mitä tapahtuwa on nijtä minä ennustan ja ilmoitan utta: ennencuin se tapahtu annan minä sen teille cuulla.

9. Catzo/ mite tapactuman pite/ ne mine ennustan/ ia vutta mine ilmoitan/ Ennenquin se tapactu/ annan mine sen teille cwlta. (Katso/ mitä tapahtuman pitää/ ne minä ennustan/ ja uutta minä ilmoitan/ ennenkuin se tapahtuu/ annan minä sen teille kuulla.)

10. Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä, te merenkulkijat ja meri täysinensä, te merensaaret ja niissä asuvaiset.

10. Veisatkaat Herralle uutta veisua; hänen ylistyksensä on maailman äärestä, jotka meressä vaellatte, ja mitä siinä on, luodot, ja jotka niissä asutte.

10. WEisatcat HERralle utta weisua hänen ylistyxens owat mailman loppun asti. Jotca meresä waeldawat ja mitä sijnä on luodot ja jotca nijsä asuwat.

10. VEisacat HERRALLE vutta Weisua/ Henen ylistoxens ouat Mailman Loppuin asti. Jotca Meres waeldauat/ ia mite henes onopi/ Loodhot ia iotca nijsse asuuat. (Weisatkaat HERRALLE uutta weisua/ Hänen ylistyksensä owat maailman loppuin asti. Jotka meressä waeltawat/ ja mitä hänessä on/ Luodot ja jotka niissä asuwat.)

11. Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit, kylät, joissa Keedar asuu. Riemuitkoot kallioilla asuvaiset, vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

11. Huutakaat korkiasti, te korvet ja kaupungit niissä, ja ne kylät, joissa Kedar asuu; riemuitkaan ne, jotka kallioissa asuvat, ja huutakaan vuorten kukkuloilta.

11. Huutacat corkiast te corwet ja Caupungit nijsä ja ne kylät joisa Kedar asu. Ne ihastuwat jotca calliois asuwat ja huutawat wuorten corkeuxista.

11. Hwtacat corkiast te Coruet/ ia Caupungit nijsse/ ynne ninen Kylein cansa/ cussa Kedar asupi. Ne ihastuuat iotca Calliois asuuat/ ia hwtauat nijste Wortein corkeudhista. (Huutakaat korkeasti te korwet/ ja kaupungit niissä/ ynnä niiden kyläin kanssa/ kussa Kedar asuupi. Ne ihastuwat jotka kallioissa asuwat/ ja huutawat niistä wuorten korkeudesta.)

12. Antakoot Herralle kunnian ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.

12. Antakaan Herralle kunnia, ja hänen nimensä luodoissa ilmoittakaan.

12. Sallicat heidän HERralle cunniat anda ja hänen nimens luodoisa ilmoitta.

12. Sallicat heiden HERRALLE Cunniat anda/ ia henen Nimeens Loodhoisa ilmoitta. (Sallikaat heidän HERRALLE kunniat antaa/ ja hänen nimeänsä luodoissa ilmoittaa.)

13. Herra lähtee sotaan niinkuin sankari, niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudon ja karjuu, uhittelee vihollisiansa.

13. Herra käy niinkuin sankari ulos, hän herättää kiivautensa niinkuin sotamies; hän riemuitsee ja huutaa, hän voittaa vihollisensa.

13. HErra käy nijncuin Sangar ulos hän herättä kijwauxens nijncuin sotamies. Hän on ihastuwa ja hymisepä hän woitta wihollisens.

13. HERRAN pite vloskeumen ninquin iocu Sangari/ hen yleshärettepi Kiuauxens ninquin Sotamies. Henen pite ihastuman ia hyminän tekemen/ henen pite Wiholistens ylitzeuoittaman. (HERRAN pitää uloskäymän niinkuin joku sankari/ hän ylösherättääpi kiiwauksensa niinkuin sotamies. Hänen pitää ihastuman ja hyminän tekemän/ hänen pitää wihollistensa ylitsewoittaman.)

14. Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja puuskun.

14. Vanhasta minä olen vaiti ollut, olin hiljainen ja pidätin itseni; mutta nyt minä tahdon huutaa niinkuin synnyttäjä, minä tahdon hävittää ja kaikki niellä.

14. Wanhast minä olen wai ollut olin hiljainen ja pidätin idzeni. Mutta nyt minä tahdon huuta nijncuin synnyttäjä minä tahdon hajotta heitä ja caicki niellä.

14. Kylle mine waikenen wähen hetken/ ia olen hiliainen/ ia pidheten itzeni. Mutta nyt mine tadhon ninquin Wastoinoleua/ hwta/ Mine tadhon heite haiotta ia caiki ylesnielte. (Kyllä minä waikenen wähän hetken/ ja olen hiljainen/ ja pidätän itseni. Mutta nyt minä tahdon niinkuin wastoinolewa/ huutaa/ Minä tahdon heitä hajoittaa ja kaikki ylösnieltää.)

15. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon; minä muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.

15. Minä hävitän vuoret ja kukkulat, ja annan kaikki heidän ruohonsa kuivua; minä teen virrat luodoiksi, ja järvet kuivaan pois.

15. Minä häwitän wuoret ja cuckulat ja annan caicki heidän ruohons cuiwua teen wirrat luodoixi ja järwet cuiwan pois.

15. Mine tadhon häuitte Wooret ia Cuckulat/ ia caiki heiden Rohons poisquiuata/ ia teen Wedhenwirdhat Loodhoixi/ ia Meret poisquiuata. (Minä tahdon häwittää wuoret ja kukkulat/ ja kaikki heidän ruohonsa poiskuiwata/ ja teen wedenwirrat luodoiksi/ ja meret poiskuiwata.)

16. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.

16. Mutta sokiat minä johdatan sitä tietä, jota ei he tiedä, minä vien heidät niitä polkuja, joita ei he tunne; minä teen heille pimeyden valkeudeksi ja kolian tasaiseksi, näitä tahdon minä heille tehdä, ja en hylkää heitä.

16. Mutta soket minä johdatan sitä tietä jota ei he tiedä minä wien heidän nijtä polcuja joita ei he tunne. Minä teen heille pimeyden walkeudexi ja colean tasaisexi näin tahdon minä heille tehdä ja en hyljä heitä.

16. Mutta ne Sokiat mine tadhon iodhatta sen Tien päle/ iota euet he tiedhe/ Mine tadhon heite wiedhe ninen polkuin päle/ ioita euet he tunne. Mine tadhon pimeydhen heille Walkiudhexi panna/ ia site Colea tasaisexi/ Neite tadhon mine heille tedhä/ ia ei heite ylenanda. (Mutta ne sokeat minä tahdon johdattaa sen tien päälle/ jota eiwät he tiedä/ MInä tahdon heitä wiedä niiden polkuin päälle/ joita eiwät he tunne. Minä tahdon pimeyden heille walkeudeksi panna/ ja sitä koleaa tasaiseksi/ Näitä tahdon minä heille tehdä/ ja ei heitä ylenantaa.)

17. Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään, jotka turvaavat veistettyyn kuvaan, jotka sanovat valetuille kuville: Te olette meidän jumalamme.

17. Mutta niiden pitää kääntymän takaperin, ja häpiään tuleman, jotka uskaltavat epäjumaliin ja sanovat valetuille kuville: te olette meidän Jumalamme.

17. Mutta jotca uscaldawat epäjumalihin ja sanowat waletuille cuwille: te oletta meidän jumalam heidän pitä käändymän tacaperin ja häpiään tuleman.

17. Mutta iotca vskaldauat Epeiumaloihin/ ia waletuille Cuuille sanouat. Te oletta meiden Jumalat/ heiden pite tacaperin käendemen/ ia häpiehen tuleman. (Mutta jotka uskaltawat epäjumaloihin/ ja waletuille kuwille sanowat. Te olette meidän jumalat/ heidän pitää takaperin kääntämän/ ja häpeään tuleman.)

18. Te kuurot, kuulkaa, ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.

18. Kuulkaat, te kuurot, ja katsokaat, te sokiat, että te näkisitte.

18. Cuulcat te cuuroit ja cadzocat tähän te soket että te näkisitte.

18. Cwlcat te Cwroit/ ia catzocat tähen te Sokiat/ ette te näkisittä. (Kuulkaat te kuurot/ ja katsokaat tähän te sokeat/ että te näkisitte.)

19. Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija?

19. Kuka on niin sokia kuin minun palveliani? ja kuka on niin kuuro kuin minun käskyläiseni, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokia kuin se täydellinen? ja niin sokia kuin Herran palvelia?

19. Cuca on nijn soke cuin minun palwelian? ja cuca on nijn cuuroi cuin minun käskyläisen jonga minä lähetän? Cuca on nijn soke cuin se täydellinen? ja nijn soke cuin se HERran palwelia?

19. Cuca on nin Sokia quin minun Paluelian? Ja cuca on nin Curoi quin minun Keskyleisen/ ionga mine leheten? Cuca on nin sokia quin se Teudhelinen? ia nin Sokia quin se HERRAN Paluelia? (Kuka on niin sokea kuin minun palwelijani? Ja kuka on niin kuuro kuin minun käskyläiseni/ jonka minä lähetän? Kuka on niin sokea kuin se täydellinen? ja niin sokea kuin se HERRAN palwelija?)

20. Paljon sinä olet nähnyt, mutta et ole ottanut varteen; korvat avattiin, mutta ei kuulla.

20. Sinä näet paljon, ja et kuitenkaan pidä; korvat ovat avoimet, ja ei kenkään kuule.

20. Kyllä saarnatan waan ei sitä cuitengan pidetä kyllä heille sanotan waan ei he tahdo cuulla.

20. Kylle tosin sarnatan/ waan ei sitä quitengan pidhete Kylle heille sanotan/ Waan euet cwlla tadho. (Kyllä tosin saarnataan/ waan ei sitä kuitenkaan pidetä kyllä heille sanotaan/ waan eiwät kuulla tahdo.)

21. Herra on nähnyt hyväksi vanhurskautensa tähden tehdä lain suureksi ja ihanaksi.

21. Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa suureksi ja kunnialliseksi.

21. Cuitengin suo HERRA heille hywä hänen wanhurscaudens tähden ja hän teke Lakins cunnialisexi ja suurexi.

21. Quitengin HERRA hyue heille soopi henen Wanhurskaudhens teden/ ia ette henen pite Lains cunnialisexi ia swrexi tekemen. (Kuitenkin HERRA hywää heille suopi hänen wanhurskautensa tähden/ ja että hänen pitää lakinsa kunnialliseksi ja suureksi tekemän.)

22. Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa, kaikki nuoret miehet ovat sidotut ja vankihuoneisiin kätketyt; he ovat joutuneet saaliiksi, eikä ole auttajaa, ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi: Anna takaisin!

22. Mutta se on raadeltu ja ryöstetty kansa; he ovat kaikki saadut kiinni kuopasta, ja vankein huoneeseen lymytetyt; he ovat tehdyt saaliiksi, eikä ole yhtään auttajaa, raadellut, ja ei kuitenkaan sano: tuo ne jälleen.

22. Se on raadeldu ja ryöstetty Canssa he owat caicki saadut kijnni cuopasta ja fangein huoneseen lymytetyt. He owat tehdyt saalixi eikä ole yhtän auttajata: raadellut ja ei kengän sano: tuo ne jällens.

22. Se on yxi radheldu ia röuettu Canssa/ he ouat caiki tynni paulatut Coopasa/ ia Fangein Honesen lymytetut. He ouat Röuetyxi tedhyt/ ia ei ychten Auttaia ole/ radhellut/ ia eikengen sano/ Too ne iellens. (Se on yksi raadeltu ja ryöwätty kansa/ he owat kaikki tyynni paulatut kuopassa/ ja wankein huoneeseen lymytetyt. He owat ryöwätyksi tehdyt/ ja ei yhtään auttajaa ole/ raadellut/ ja eikenkään sano/ Tuo ne jällens.)

23. Kuka teistä ottaa tämän korviinsa, tarkkaa ja kuulee vastaisen varalta?

23. Kuka on teidän seassanne, joka näitä ottaa korviinsa? hän havaitkaan ja kuulkaan, mitä tästedes tulee.

23. Cuca on teidän seasan joca näitä otta corwijns? hän hawaitcan ja cuulcan mitä tästedes tule.

23. Cuca on teiden seassan/ ioca neite Coruijns otta? se merkitken ia cwlcan/ mite testedes tulepi? (Kuka on teidän seassanne/ joka näitä korwiinsa ottaa? se merkitkään ja kuulkaan/ mitä tästedes tuleepi?)

24. Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi ja Israelin raastajain valtaan? Eikö Herra, jota vastaan me olemme syntiä tehneet, jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa ja jonka lakia he eivät totelleet?

24. Kuka on Jakobin raatelukseksi antanut, ja Israelin ryöväreille? Eikö Herra itse, jota vastaan me syntiä tehneet olemme? Ja ei he tahtoneet hänen teillänsä vaeltaa, eikä totelleet hänen lakiansa.

24. Cuca on Jacobin raateluxexi andanut ja Israelin ryöwäreille? Eikö HERRA sitä tehnyt jota wastan me syndiä tehnet olemma? Ja ei he tahtonet hänen teilläns waelda eikä totellet hänen Lakians.

24. Cuca on Jacobin Rateluxexi ylenandanut? ia Israelin nijlle Röuerille? Eikö itze HERRA site tehnyt? ionga wastan me synditehnyet olema? Ja euet he tactoneet henen Tiens päle waelda/ ia ei totelluet henen Lakians. (Kuka on Jakobin raatelukseksi ylenantanut? ja Israelin niille ryöwärille? Eikö itse HERRA sitä tehnyt? jonka wastaan me syntiä tehneet olemme? Ja eiwät he tahtoneet hänen tiensä päällä waeltaa/ ja ei totelleet hänen lakiansa.)

25. Niin hän vuodatti Israelin päälle vihansa hehkun ja sodan tuimuuden. Se liekehti hänen ympärillään, mutta hän ei ollut tietääksensä; se poltti häntä, mutta hän ei siitä huolinut.

25. Sentähden on hän heidän päällensä vuodattanut vihansa hirmuisuuden ja väkevän sodan: ja on heidät sytyttänyt ympäri, mutta ei he tunteneet, ja hän sytytti heitä, mutta ei he sitä ottaneet mieleensä.

25. Sentähden on hän heidän päällens pudistanut wihans hirmuisuden ja wäkewän sodan. Ja on heidän sytyttänyt ymbäri mutta ei he tundenet ja hän sytytti heitä mutta ei he sitä ottanet mieleens.

25. Senteden hen on heiden ylitzens vlospudhistanut henen wihans hirmusudhen/ ia wäkeuen Sodhan. Ja on heite ymberins ylessytyttenyt/ Mutta euet he tundenuet/ Ja hen sytytti heite waan euet he site mielijns ottaneet. (Sentähden hän on heidän ylitsensä ulospuhdistanut hänen wihansa hirmuisuuden/ ja wäkewän sodan. Ja on heitä ympäriinsä ylössytyttänyt/ Mutta eiwät he tunteneet/ Ja hän sytytti heitä waan eiwät he siitä mieliinsä ottaneet.)