63 luku

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

1. Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.

1. Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilla vaatteilla Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja käy suuressa voimassansa? Minä joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa.

1. CUca on se joca tule Edomist prijscotetuilla waatteilla Bazrast joca nijn on caunistettu hänen waatteisans ja käy hänen suuresa woimasans? Minä olen joca opetan wanhurscauden ja taidan kyllä autta.

2. Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

2. Miksi ovat siis vaattees niin punaiset, ja pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan?

2. Mixi owat sijs sinun waattes nijn punaiset ja sinun pucus nijncuin wijnan sotcujan? Minä sotcun wijnacuurnan yxinäns ja ei ole yxikän Canssast minun cansani.

3. Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.

3. Minä sotkun viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani. Minä tallaan heitä vihassani, ja sotkun heitä julmuudessani; siitä on heidän verensä priiskunut vaatteisiini, ja minä olen saastuttanut kaikki minun pukuni;

3. Minä olen tallannut heitä minun wihasani ja sotcunut heitä minun julmudesani? Sijtä on heidän werens prijscottanut minun waatteni ja minä olen saastuttanut minun pucuni:

4. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

4. Sillä minä olen säätänyt itselleni kostopäivän, ja vuosi on tullut omiani pelastaa.

4. Sillä minä olen säätänyt idzelleni costopäiwän wuosi on tullut omiani pelasta.

5. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.

5. Sillä minä katsoin ympärilleni, ja ei ollut auttajaa, ja minä hämmästyin, ja ei kenkään holhonut minua; vaan minun käsivarteni vapahti minun, ja minun vihani holhoi minua.

5. Sillä minä cadzoin ymbärilleni ja ei ollut auttajata ja minä olin wapistuxes ja ei kengän holhonnut minua waan minun käsiwarten piti auttaman minua ja minun wihan holhois minua.

6. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.

6. Ja minä olen tallannut kansat vihassani, ja tehnyt heitä juovuksiin minun julmuudessani; ja sysäsin heidän voittonsa maahan.

6. Sentähden olen minä tallannut Canssan minun wihasani ja tehnyt heitä juowuxin minun julmudesani ja sysäisin heidän woittons maahan.

7. Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa.

7. Minä tahdon Herran laupiutta muistaa, ja Herran kiitosta kaikista niistä, mitkä Herra meille tehnyt on, ja sitä suurta hyvyyttä Israelin huoneelle, jonka hän sille tehnyt on, suuren laupiutensa ja hyvyytensä kautta.

7. MInä tahdon HERran hywyttä muista ja HERran kijtosta nijsä caikisa cuin hän meille tehnyt on. Ja sitä suurta hywyttä Israelin huonen cohtan cuin hän sille tehnyt on hänen suuren laupiudens ja hywydens cautta.

7. MIne tadhon HERRAN Hywyten päle muistella/ ia HERRAN Kijtoxen päle/ nijsse caikissa quin hen meille tehnyt on. Ja sen swren Hywydhen päle/ Israelin Honen coctan/ quin hen sille tehnyt ombi henen Laupiudhens ia swren Hywydhens cautta. (Minä tahdon HERRAN hywyyden päälle muistella/ ja HERRAN kiitoksen päälle/ niissä kaikissa kuin hän meille tehnyt on. Ja sen suuren hywyyden päälle/ Israelin huoneen kohtaan/ kuin hän sille tehnyt ompi hänen laupeutensa ja suuren hywyytensä kautta.)

8. Ja hän sanoi: Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä; ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

8. Sillä hän sanoo: he ovat tosin minun kansani, lapset, jotka ei valhetteliat ole; ja hän oli heidän vapahtajansa.

8. Sillä hän sano: he owat tosin minun Canssan lapset jotca ei walhetteliat ole sentähden oli hän heidän wapahtajans.

8. Sille hen sanopi/ Ja tosin sinun Canssan he ouat/ Lapset iotca euet Eperet ole/ Senteden oli hen heiden Wapactaians. (Sillä hän sanoopi/ Ja tosin sinun kanssansa he owat/ Lapset jotka eiwät äpärät ole/ Sentähden oli hän heidän wapahtajansa.)

9. Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

9. Kaikessa heidän ahdistuksessansa oli hänellä ahdistus, ja enkeli, joka hänen edessänsä on, autti heitä; rakkautensa ja armonsa tähden hän lunasti heitä, ja otti heitä ylös, ja kantoi heitä aina vanhasta tähän asti.

9. Joca heitä ahdisti he ahdistit myös händä ja se Engeli joca hänen edesäns on autti heitä. Hän lunasti heitä: sillä hän racasti ja armahti heitä. Hän otti heitä ylös ja candoi heitä aina wanhast tähän asti.

9. Joca heite adhisti/ he adhistit mös hende/ Ja se Engeli/ ioca henen edhesens ombi/ autti heite. Hen lunasti heite/ sille hen racasti heite ia armaitzi heite. Hen ylesotti heite/ ia candoi heite aina wanhasta tehenasti. (Joka heitä ahdisti/ he ahdistit myös häntä/ Ja se enkeli/ joka hänen edessänsä ompi/ autti heitä. Hän lunasti heitä/ sillä hän rakasti heitä ja armaitsi heitä. Hän ylösotti heitä/ ja kantoi heitä aina wanhasta tähän asti.)

10. Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.

10. Mutta he olivat vastahakoiset, ja vihoittivat hänen Pyhän Henkensä; sentähden hän muuttui heidän viholliseksensa, ja soti heitä vastaan.

10. Mutta he haikiutit ja wihoitit hänen Pyhän Hengens sentähden tuli hän heidän wihollisexens ja sodei heitä wastan.

10. Mutta he haikiutit ia wihoitit henen Pyhen Hengens/ Senteden Hen tuli heiden Wiholisexi ia soti heite wastan. (Waan he haikiutit ja wihoitit hänen Pyhän Henkensä/ Sentähden hän tuli heidän wiholliseksi ja soti heitä wastaan.)

11. Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ynnä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä;

11. Ja hänen kansansa muisti taas entisiä Moseksen aikoja. Kussa siis nyt se on, joka heidät vei ulos merestä laumansa paimenen kanssa? Kussa on se, joka Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi;

11. Ja hän muisti taas sen endisen ajan Mosexen joca hänen Canssasans oli. Cusa sijs nyt se on joca heidän wei ulos merestä hänen laumans paimenden cansa?

11. Ja hen muisti taas sen entisen aian päle/ sen Mosesen päle/ ioca henen Canssasans oli. (Ja hän muisti taas sen entisen ajan päälle/ sen Moseksen päälle/ joka hänen kanssansa oli.)

12. hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestänsä tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

12. Joka oikialla kädellänsä Moseksen vei, kunniallisella käsivarrellansa; joka vedet jakoi heidän edellänsä, tehdäksensä itsellensä ijankaikkista nimeä;

12. CUsa on se joca hänen Pyhän Hengens heidän secaans andoi? joca oikialla kädelläns Mosexen wei hänen cunnialisella käsiwarrellans. Joca wedet jacoi heidän edelläns tehdäxens idzellens ijancaickista nime.

12. Cussa on sis nyt se/ ioca heite Mereste vloswei/ henen laumans Paimenden cansa. Cussa on se/ ioca henen Pyhen Hengens heiden secaans annoi? ioca oikean Kätens cautta Mosesen wei/ henen cunnialisen Käsiuardhes cautta? Joca wedhet iaghotti heiden edhellens/ tedhexens itzellens ijancaikisen Nimen. (Kussa on siis nyt se/ joka heitä merestä uloswei/ häne laumansa paimenten kanssa. Kussa on se/ joka hänen Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi? joka oikean kätensä kautta Moseksen wei/ hänen kunniallisen käsiwartensa kautta? Joka wedet jaotti heidän edellänsä/ tehdäksensä itsellensä iankaikkisen nimen.)

13. hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?

13. Joka heitä vei syvyyden kautta, niinkuin hevoset korvessa, ilman kompastumata.

13. Joca heitä wei sywyden cautta combastumata nijncuin orihita corwesa.

13. Joca heite wei sywydhen cautta/ ninquin Orijt corueisa/ combastumata/ (Joka heitä wei sywyyden kautta/ niinkuin oriit korwessa/ kompastumatta/)

14. Niinkuin karja astuu alas laaksoon, niin vei Herran Henki heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

14. Niinkuin karjan, joka kedolle menee, saatti Herran Henki heidät lepoon, niin sinä myös kansas johdatit, tehdäkses itselles ijankaikkista nimeä.

14. Nijncuin carja joca kedolle mene jonga HERran Hengi aja. Nijn sinä myös Canssas johdatit tehdäxes idzelles ijancaickista nime.

14. Ninquin ne Cariat quin Kedholle meneuet/ iotca HERRAN puhallus aiapi. Nin ikenens sine mös Canssas iodhatit/ tedhexes itzelles ijancaikisen Nimen. (Niinkuin ne karjat kuin kedolle menewät/ jotka HERRAN puhallus ajaapi. Niin ikänänsä sinä myös kansasi johdatit/ tehdäksesi itsellesi iankaikkisen nimen.)

15. Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet.

15. Niin katso nyt taivasta, ja katso tänne alas pyhästä ja kunniallisesta asuinsiastas. Kusssa nyt on kiivautes ja voimas? sinun suuri sydämellinen laupiutes kovennetaan minua vastaan.

15. NIjn cadzo nyt taiwast ja cadzo tähän alas sinun pyhästä ja cunnialisesta asuinsiastas. Cusa nyt on sinun kijwaudes ja sinun woimas? sinun suuri sydämelinen laupiudes cowetan minua wastan.

15. Nin Catzo nyt Taiuahast/ ia catzo tehen alas sinun pyhest ia cunnialisest Asumisestas. Cussa nyt ombi sinun Kiuautes ia sinun Woima? Sinun swri sydhemelinen Laupiues couetan minua wastan. (Niin katso nyt taiwahasta/ ja katso tähän alas sinun pyhästä ja kunniallisesta asumisestasi. Kussa nyt ompi sinun kiiwautesi ja sinun woima? Sinun suuri sydämellinen laupeus kowetaan minua wastaan.)

16. Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; meidän Lunastajamme on ikiajoista sinun nimesi.

16. Sinä olet kuitenkin meidän Isämme; sillä ei Abraham meistä mitään tiedä, ja ei Israel meitä tunne; mutta sinä Herra olet meidän Isämme ja meidän Lunastajamme; ja se on ijäti sinun nimes.

16. Sinä olet cuitengin meidän Isäm: sillä ei Abraham meistä mitän tiedä ja ei Israel meitä tunne. Mutta sinä HERra olet meidän Isäm ja lunastajam ja se on ijäti sinun nimes.

16. Sine quitengin meiden Ise olet/ Sille eipe Abraham meiste miten tiedhe/ ia Israel ei tunne meite. Mutta sine HERRA olet meiden Isen ia Lunastaian/ ia se ombi ijesti sinun Nimes. (Sinä kuitenkin meidän isä olet/ Sillä eipä Abraham meistä mitään tiedä/ ja Israel ei tunne meitä. Mutta sinä HERRA olet meidän isän ja lunastajain/ ja se ompi iäti sinun nimesi.)

17. Miksi sallit meidän eksyä pois sinun teiltäsi, Herra, ja annoit meidän sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaja takaisin palvelijaisi tähden, perintöosasi sukukuntain tähden.

17. Miksis, Herra, sallit meidän eksyä sinun teiltäs, ja annoit sydämemme paatua, ettemme sinua peljänneet? Palaja palveliais tähden ja perimises sukukuntain tähden.

17. Mixis HERra sallit exyä sinun teildäs ja meidän sydämem paatua etten me sinua peljännet? Palaja palwelias tähden ja sinun perimises sucucunnan tähden.

17. Mixi sine HERRA sallit exymen sinun Teildes/ ia meiden sydhemen paatua/ ettei me sinua pelienyet? Palaia sinun Palueliais teden/ ia sinun Perimises Sucukunnan teden. (Miksi sinä HERRA sallit eksymän sinun teiltäsi/ ja meidän sydämen paatua/ ettei me sinua peljänneet? Palaja sinun palwelijaisi tähden/ sinun perimisesi sukukunnan tähden.)

18. Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi sai pitää perintönsä; meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

18. He omistavat lähes kaiken sinun pyhän kansas; meidän vihollisemme polkevat sinun pyhyytes alas.

18. He omistawat lähes caiken sinun pyhän Canssas sinun wastanseisojas polkewat sinun pyhydes alas.

18. He omistauat lehes caiken sinun Pyhen Canssas/ sinun Wastanseisoias alaspolkeuat sinun Pyhydhes. (He omistawat lähes kaiken sinun pyhän kansasi/ sinun wastaanseisojasi alaspolkewat sinun pyhyytesi.)

19. Me olemme niinkuin ne, joita sinä et ole ikinä hallinnut, olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

19. Me olemme juuri niinkuin ennenkin, kuin et sinä meitä hallinnut, ja emme olleetkaan sinun nimees nimitetyt.

19. Me olemma juuri nijncuin ennengin cosca et sinä meitä hallinnut ja en me olletcan sinun nimees nimitetyt.

19. Me olema iuri quin ennengi/ coskas et meiden ylitzen HERrauttanut/ ia eipe me olluetka nimitetyt sinun Nimehes. (Me olemme juuri kuin ennenkin/ koskas et meidän ylitsen herrauttanut/ ja eipä me ollutkaan nimitetyt sinun nimehesi.)