16 luku

Ennustus Mooabista jatkuu.

1. Lähettäkää maanhallitsijalle tulevat lampaat Selasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle.

1. Lähettäkäät maaherran karitsat Selasta korven tyköä Zionin tyttären vuorelle.

1. LÄhettäkät Maanherran caridzat Selast corpeen Zionin tyttären wuorelle.

2. Ja niinkuin pakenevat linnut, säikytetty pesue, ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.

2. Mutta niinkuin lintu lentää pois, joka pesästänsä ajettu on, niin pitää Moabin tyttärelle tapahtuman Arnonin luotuspaikoissa.

2. Mutta nijncuin lindu lendä pois joca pesästäns ajettu on nijn pitä Moabin tyttärelle tapahtuman cosca hän mene Arnonin ohidze.

3. Anna neuvo, käy välittämään, tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää, kätke karkoitetut, älä ilmaise pakenevia.

3. Pitäkäät neuvoa yhdessä, sanokaat tuomio, tee sinulles puolipäivän varjo niinkuin yö; kätke pois ajetut, ja älä ilomoita kulkioita.

3. Pitäkät neuwo yhdesä sanocat duomio tee sinulles puolipäiwän warjo nijncuin yö sala ajetut ja älä ilmoita culkioita.

4. Salli minun karkoitettujeni asua tykönäsi, ole Mooabille suojana hävittäjää vastaan. Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa, ja polkija on maasta poissa;

4. Anna minun pois ajettuni asua tykönäs; ole Moab heidän varjeluksensa hävittäjää vastaan; niin vaivaaja saa lopun, kukistaja lakkaa, ja sotkuja taukoo maassa.

4. Anna minun ajetuilleni yönsia tykönäs ole Moab heidän warjeluxens häwittäjätä wastan nijn waiwaja saa lopun cukistaja lacka ia sotcuja tauco maasa.

5. ja valtaistuin vahvistetaan laupeudella, ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa tuomari, joka harrastaa oikeutta ja vanhurskautta ahkeroitsee.

5. Mutta istuin valmistetaan armosta yhdelle istua, totuudessa, Davidin majassa, tuomita ja etsiä oikeutta, ja pikaisesti toimittaa vanhurskautta.

5. Mutta istuin walmistetan armosta yhdelle istua totudes Dawidin majasa duomita ja edziä oikeutta ja tehdä oikein.

6. Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa.

6. Mutta me kuulemme Moabin ylpeydestä, että hän on aivan ylpeä, niin että hänen ylpeytensä, koreutensa ja vihansa on suurempi kuin hänen voimansa.

6. Mutta me cuulemma Moabin ylpeydest että hän on aiwa ylpe nijn että hänen ylpeydens coreudens ja wihans on suurembi cuin hänen woimans.

7. Sentähden Mooab Mooabille valittaa, kaikki he valittavat; Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette, ratki murtuneina.

7. Sentähden pitää yhden Moabilaisen itkemän toista, heidän pitää kaikkein itkemän; KirHaresetin (kaupungin) perustuksia pitää teidän huokaaman: ne ovat peräti kukistetut.

7. Sentähden pitä yhden Moabitin itkemän toista heidän pitä caickein itkemän Kir Haresethin Caupungin perustuxia pitä rambain huocaman.

8. Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat, Sibman viiniköynnökset; niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita, ne ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat halki erämaan, niiden vesat levisivät, menivät yli meren.

8. Sillä Hesbon on tullut autioksi maaksi, Sibmassa ovat viinapuut turmellut, pakanain herrat ovat sotkuneet hänen parhaat viinapuunsa, ja tulleet Jaeseriin asti, ja vaeltaneet korpea ympäri; hänen viina-oksansa ovat hajoitetut ja viedyt meren ylitse.

8. Sillä Hesbon on tullut autiaxi maaxi Sibmas owat wijnapuut turmellut Herrat owat pacanain seas sotcunet hänen callit wijnapuuns ja owat tullet Jaeserin asti ja waeldawat corpe ymbäri hänen wijnaoxans owat hajotetut ja wiedyt meren ylidzen.

9. Sentähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä, kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskeen on kajahtanut sotahuuto.

9. Sentähden minä itken Jaeserin tähden, ja Sibman viinapuun, ja vuodatan monta pisaraa Hesbonin ja Elalen tähden; sillä huuto on langennut sinun suvees ja tuloos!

9. Sentähden minä itken Jaeserin tähden ja Sibman wijnapuun ja wuodatan monda pisarata Hesbonin ja Elealen tähden: sillä laulu on langennut sinun suwees ja tuloos/

10. Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta, viinitarhoissa ei riemuita, ei remahdella; ei poljeta viiniä viinikuurnissa. Minä olen vaientanut ilohuudon.

10. Niin että ilo ja riemu lakkaa kedolla, ja ei viinamäissä iloita eikä huudeta, eli puserreta viinaa kuurnissa; minä olen lopettanut ilohuudon.

10. Nijn että ilo ja riemu lacka kedolla ja ei wijnamäisä iloita eikä huuta eli puserreta wijna cuurnisa minä olen lopettanut laulun.

11. Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden niinkuin kannel, minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.

11. Sentähden minun sydämeni kumisee Moabin tähden kuin kantele, ja minun sisällykseni KirHareksen tähden.

11. Sentähden minun sydämen cumise Moabin tähden cuin candele ja minun sisällyxeni KirHarexen tähden.

12. Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.

12. Silloin pitää ilmoitettaman, kuinka Moab on väsynyt korkeuksissa ja mennyt kirkkoonsa rukoilemaan, ja ei kuitenkaan ole mitään aikoin saanut.

12. Silloin pitä ilmoitettaman cuinga Moab on suuttunut Altarijn ja cuinga hän on mennyt kirckoons rucoileman ja ei cuitengan ole mitän aicoin saanut.

13. Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille.

13. Tämä on se, minkä Herra siihen aikaan puhui Moabia vastaan.

13. Tämä on se cuin HERra sijhen aican puhui Moabi wastan. Mutta nyt puhu HERra ja sano:

14. Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut — kolme palkkalaisen vuotta — painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.

14. Mutta nyt puhuu Herra ja sanoo: kolmena vuonna, niinkuin palvelian vuodet ovat, pitää Moabin kunnian, joka suuri on kaikissa kansoissa, tuleman pieneksi, niin että aivan vähä pitää jäämän, ja ei paljo.

14. Colmena wuonna nijncuin palwelian wuodet owat pitä Moabin cunnian joca suuri ja corkia on tuleman pienexi nijn että aiwa wähän pitä jäämän ja ei paljo.