6 luku

Profeetan kutsuminen.

1. Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

1. Sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli, näin minä Herran istuvan korkialla ja korotetulla istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät templin.

1. SInä wuonna jona Cuningas Usia cuoli näin minä HERran istuwan corkialla ja corgotetulla istuimella ja hänen waattens liewet täytti Templin.

1. MIne näin HERRAN istuuan ydhen corkian ia ylesnostetun Stolin päle/ ia henen Wattens Helmat ylesteutit Templin. (Minä näin HERRAN istuwan yhden korkean ja ylösnostetun tuolin päällä/ ja hänen waattensa helmat ylöstäytit templin.)

2. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.

2. Seraphit seisoivat häntä ylempänä, ja kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät.

2. Seraphim seisoit händä ylembänä ja cullakin oli cuusi sijpe: cahdella he peitit caswons cahdella jalcans ja cahdella he lensit.

2. Seraphin seisoit henen ylitzens/ ia cullaki oli cwsi sijpie. Cadhella he peitit heiden Casuons/ ia cadhella he peitit heiden Jalcaians/ ia cadhella he lensit. (Seraphit seisoit hänen ylitsensä/ ja kullakin oli kuusi siipeä. Kahdella he peitit heidän kaswonsa/ ja kahdella he peitit heidän jalkansa/ ja kahdella he lensit.)

3. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.

3. Ne huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Zebaot: kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa;

3. Huusit toinen toisellens ja sanoit: Pyhä Pyhä Pyhä HERra Zebaoth caicki maa on täynäns hänen cunniatans.

3. Ja toinen toisens tyge hwsi/ ia sanoit/ Pyhe/ Pyhe/ Pyhe on se HERRA Zebaoth/ caiki * Maa on teunens henen Cunniatans. (Ja toinen toisensa tykö huusi/ ja sanoit/ Pyhä/ Pyhä/ Pyhä on se HERRA Zebaoth/ kaikki maa on täynnänsä hänen kunniatansa.)

4. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

4. Niin että pihtipielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täytettiin savulla.

4. Nijn että pihtipielet wapisit heidän huudons änestä ja huone täytettin sawulla.

4. Nin ette ne Pichtipielet wapisit heiden Hwdhons äneste/ ia se Hoone teutetin Sauusta. (Niin että ne pihtipielet wapisit heidän huutonsa äänestä/ ja se huone täytettiin sawusta.)

5. Niin minä sanoin: Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.

5. Niin minä sanoin: voi minuani! minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun sen kansan seassa, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Zebaotin.

5. Nijn minä sanoin: woi minuani minä hucun: sillä minulla on saastaiset huulet ja asun sen Canssan seas jolla on saastaiset huulet: sillä minun silmäni owat nähnet Cuningan HERran Zebaothin.

6. Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta,

6. Niin lensi yksi Seraphimeista minun tyköni, jolla oli kädessä tulinen hiili, jonka hän otti hohtimilla alttarilta,

6. Nijn lensi yxi Zeraphimeist minun tygöni jolla oli kädes tulinen hijli jonga hän otti hohtimilla Altarilda.

7. ja kosketti sillä minun suutani sanoen: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu.

7. Ja rupesi minun suuhuni, ja sanoi: katso, tällä olen minä ruvennut huuliis, että sinun pahat tekos otettaisiin sinulta pois, ja sinun rikokses olis sovitettu.

7. Ja rupeis minun suuhuni ja sanoi: cadzo tällä olen minä ruwennut sinun huulijs että sinun pahat tecos otetaisin sinulda pois ja sinun ricoxes olis sowitettu.

8. Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme? Minä sanoin: Katso, tässä minä olen, lähetä minut.

8. Ja minä kuulin Herran äänen, että hän sanoi: kenenkä minä lähetän? kuka tahtoo olla meidän sanansaattajamme? Mutta minä sanoin: tässä minä olen, lähetä minua.

8. JA minä cuulin HERran änen että hän sanoi: kenengä minä lähetän? cuca tahto olla meidän sanansaattajam?

9. Niin hän sanoi: Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.'

9. Ja hän sanoi: mene ja sano tälle kansalle, kuulten kuulkaat, ja älkäät ymmärtäkö, nähden nähkäät, ja älkäät tähtäkö.

9. Mutta minä sanoin: täsä minä olen lähetä minua. Ja hän sanoi: mene ja sano tälle Canssalle: cuulcat ja älkät ymmärtäkö nähkät ja älkät tähtäkö.

10. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.

10. Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä, eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi itsiänsä ja parannetuksi tulisi.

10. Paaduta tämän Canssan sydän ja anna heidän corwans paxuxi tulla ja sowaise heidän silmäns ettei he näe silmilläns eikä cuule corwillans eli myös ymmärrä sydämilläns eli käännä idzens ja paranisit.

11. Mutta minä sanoin: Kuinka kauaksi aikaa, Herra? Hän vastasi: Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi;

11. Mutta minä sanoin: Herra, kuinka kauvan? Hän sanoi: siihenasti kuin kaupungit tulevat kylmille ja ilman asujia, ja huoneet ilman väetä, ja maa on peräti autiona.

11. Mutta minä sanoin: HERra cuinga cauwan? hän sanoi: sijhenasti cuin Caupungit tulewat kylmille ilman asuwita ja huonet ilman wäetä ja maa on peräti autiana.

12. kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata.

12. Sillä Herra ajaa väen kauvas, niin että maa tulee peräti hyljätyksi.

12. Sillä HERra aja wäen cauwas nijn että maa tule peräti hyljätyxi.

13. Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen.

13. Ja ehkä kymmenes osa siihen vielä jää, niin sekin taas hävitetään; kuitenkin niinkuin tammelle ja tuomelle jää kanto, vaikka heidän lehtensä varistetaan, niin pitää myös pyhällä siemenellä kanto oleman.

13. Cuitengin pitä sijhen wielä kymmenennen osan jäämän: Sillä se wiedän pois ja culutetan nijncuin Tammi ja Tuomi joilla cando on waicka heidän lehtens waristetan pyhä siemen on se cando.