65 luku

Pelastus ja kadotus. Uudet taivaat ja uusi maa.

1. Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!

1. Minä etsitään niiltä, jotka ei kysyneet minua; minä löytään niiltä, jotka ei minua etsineet; ja pakanoille, jotka ei rukoilleet minun nimeäni, sanon minä: tässä minä olen, tässä minä olen.

1. MInä edzitän nijldä jotca ei kysynet minua Minä löytän nijldä jotca ei minua edzinet Ja pacanoille jotca ei rucoillet minun nimeni sanon minä: täsä minä olen täsä minä olen.

2. Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan;

2. Minä kokotan käteni koko päivän tottelemattomalle kansalle, joka vaeltaa ajatustensa jälkeen sitä tietä, joka ei hyvä ole;

2. Sillä minä cocotan minun käteni coco päiwän tottelemattomalle Canssalle joca waelda ajatuxens jälken sitä tietä joca ei hywä ole.

3. kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla.

3. Sille kansalle, joka vihoittaa minun, on aina minun kasvoini edessä: uhraa yrttitarhoissa, suitsuttaa tulikivien päällä;

3. Canssa joca wihoitta minun on aina minun caswoini edes uhra krydimaisa suidzutta tijlikiwein päällä:

4. He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisiin paikkoihin; he syövät sianlihaa, ja saastaiset liemet on heillä astioissansa.

4. Asuu hautain keskellä, on yötä luolissa, syö sian lihaa, ja heillä on kauhia liemi heidän padoissansa,

4. Asu hautain keskellä on luolisa syö sianliha ja heillä on cauhia liemi heidän padoisans.

5. He sanovat: Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä. Nämä ovat savu minun sieraimissani, tuli, joka palaa kaiken päivää.

5. Ja sanovat: mene puolelles, ja älä satu minuun, sillä minä olen pyhempi sinua: näiden pitää oleman savun minun vihassani, ja tulen, joka palaa koko päivän.

5. Ja sanowat: pysy cotona ja älä satu minuun: sillä minä pyhitän sinun. Näiden pitä oleman sawun minun wihasani ja tulen joca pala coco päiwän.

6. Katso, se on kirjoitettuna minun edessäni. En ole minä vaiti, vaan minä maksan, maksan heille helmaan

6. Katso, minun edessäni on kirjoitettu: en minä tahdo olla ääneti, vaan minä tahdon maksaa, ja maksaa heidän helmaansa,

6. Cadzo minun edesäni on kirjoitettu: en minä tahdo olla äneti waan maxa ja minä tahdon maxa heille heidän helmaans.

7. heidän pahat tekonsa ynnä teidän isienne pahat teot, sanoo Herra, niiden, jotka ovat vuorilla suitsuttaneet ja kukkuloilla minua häväisseet; ja ensiksi minä mittaan heille palkan heidän helmaansa.

7. Sekä teidän pahat tekonne, ja teidän isäinne pahat teot yhtenänsä, sanoo Herra: ne jotka vuorilla suitsuttaneet, ja minua kukkuloilla häväisseet ovat; minä tahdon jälleen mitata heidän entiset työnsä heidän helmaansa.

7. Sekä heidän pahan tecons ja heidän Isäins pahat tegot yhtenäns sano HERra: ne jotca wuorilla suidzuttawat ja minua cuckuloilla häwäisnet owat minä tahdon mitata heille heidän endiset menons heidän helmaans.

8. Näin sanoo Herra: Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus, niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi.

8. Näin sanoo Herra: niinkuin viina löytään viinamarjoissa, ja sanotaan: älä sitä hävitä, sillä siinä on siunaus: juuri niin tahdon minä minun palveliani tähden tehdä, etten minä sitä kaikkea hävitä.

8. NÄin sano HERra: nijncuin wijnan syöxy löytän wijnamarjoisa ja sanotan: älä sitä häwitä: sillä siellä on siunaus.

9. Minä tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen; ja minun valittuni saavat periä maan, ja minun palvelijani saavat siinä asua.

9. Vaan johdatan Jakobista siemenen, ja Juudasta sen, joka minun vuorellani asuman pitää; sillä minun valittuni pitää sen omistaman, ja minun palveliani siinä asuman.

9. Juuri nijn tahdon minä palweliani tähden tehdä etten minä sitä caicke häwitä. Waan annan Jacobin siemenest caswa ja Judasta joca minun wuorellani asuman pitä: sillä minun walittuni pitä sen pitämän ja minun palweliani sijnä asuman.

10. Ja Saaron on oleva lammasten laitumena ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana minun kansallani, joka minua etsii.

10. Ja Saaronin pitää oleman laumain huoneen, ja Akorin laakson karjan pihaton, minun kansalleni, joka minua etsii.

10. Ja Saronin pitä oleman laumain huonen ja Achorin laxon pitä oleman carjan pihaton minun Canssalleni joca minua edzi.

11. Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille —

11. Mutta te, jotka hylkäätte Herran, ja unohdatte minun pyhän vuoreni, ja nostatte Gadille pöydän ja panette juomauhria täyteen Menille:

11. Mutta te jotca hyljätte HERran ja unhotatte minun pyhän wuoreni ja nostatte Gadille pöydän ja panette täyten Menille.

12. teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.

12. Olkaan, minä tahdon lukea teitä miekkaan, niin että teidän kaikkein pitää lankeeman teurastamiseen; sillä minä kutsuin, ja ette mitään vastanneet, minä puhuin, ja ette kuulleet, vaan teitte pahaa minun silmäini edessä, ja valitsitte mitä en minä tahtonut.

12. Olcan minä tahdon luke teitä mieckaan nijn että teidän caickein pitä teitän cumartaman teurastamiseen. Sillä minä cudzuin ja et te mitän wastannet minä puhuin ja et te mitän cuullet: waan teitte mitä minä pahaxi panin ja walidzitte sitä joca ei minulle kelwannut.

13. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään.

13. Sentähden sanoo Herra,Herra näin: katso, minun palveliani syövät, mutta teidän pitää isooman; katso, minun palveliani juovat, mutta teidän pitää janooman; katso, minun palveliani iloitsevat, mutta teidän pitää häpiään tuleman.

13. SEntähden sano HERra HERra näin: cadzo minun palweliani syöwät mutta teidän pitä isoman. Cadzo minun palweliani juowat mutta teidän pitä janoman. Cadzo minun palweliani riemuidze mutta teidän pitä häpiään tuleman.

13. CAtzos/ minun Palueliani pite sömen/ Mutta teiden pite isoman. Catzos/ minun Palueliani pite iooman/ Mutta teiden pite ianoman. Catzos/ minun Palueliani pite riemuitzeman/ Mutta teiden pite häpiehen tuleman. (Katsos/ minun palwelijani pitää syömän/ Mutta teidän pitää isoaman. Katsos/ minun palwelijani pitää juoman/ Mutta teidän pitää janoman. Katsos/ minun palwelijani pitää riemuitseman/ Mutta teidän pitää häpeään tuleman.)

14. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.

14. Katso, minun palveliani riemuitsevat hyvästä mielestä, mutta teidän pitää sydämen kivusta parkuman, ja hengen ahdistuksessa ulvoman.

14. Cadzo minun palweliani ihastu hywästä mielestä mutta teidän pitä sydämen kiwusta parcuman ja surkiudest ulwoman.

14. Catzos/ minun Palueliani pite hyueste mieleste ihastuman/ Mutta teiden pite sydhemenkiwsta parcuman/ ia surkiaudhest vluoman. (Katsos/ minun palwelijani pitää hywästä mielestä ihastuman/ Mutta teidän ptää sydämen kiwusta parkuman/ ja surkeudesta ulwoman.)

15. Ja te jätätte nimenne kirouslauseeksi minun valituilleni: Niin sinut surmatkoon Herra, Herra! Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.

15. Ja teidän pitää jättämän teidän nimenne minun valituilleni valaksi; ja Herra Jumala on tappava sinun, mutta hänen palveliansa nimitetään toisella nimellä.

15. Ja teidän pitä jättämän teidän nimen minun walituilleni walaxi. Ja HErra Jumala on tappawa sinun mutta hänen palwelians nimitetän toisella nimellä.

15. Ja teiden pite iettemen teiden Nimen/ minun Uloswalituilleni Walaxi. Ja sen HERRAN Jumalan pite sinua tappaman/ ia henen Paluelians nimittemen toisella nimelle. (Ja teidän pitää jättämän teidän nimen/ minun uloswalituilleni walaksi. Ja sen HERRAN Jumalan pitää sinua tappaman/ ja hänen palwelijansa nimittämän toisella nimellä.)

16. Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen, ja joka maassa vannoo, vannoo totisen Jumalan nimeen; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni.

16. Että joka itsensä siunaa maan päällä, hän siunaa itsensä totisessa Jumalassa, ja joka vannoo maan päällä, se vannoo totisen Jumalan kautta; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut, ja ovat minun silmistäni peitetyt.

16. Että joca hänens siuna maan päällä hän siuna hänens totises Jumalas: ja joca wanno maan päällä se wanno totisen Jumalan cautta: Sillä endiset ahdistuxet owat unhotetut ja owat minun silmistäni peitetyt.

16. Ette ioca henens siugnapi Maan päle/ hen siugnapi henens totises Jumalas. Ja ioca wannopi Maan päle/ se wannopi totisen Jumalan cautta. Sille ninen Entisten adhistoxet ouat vnotetut/ ia ouat minun Silmisteni peitetut. (Että joka hänensä siunaapi maan päällä/ hän siunaapi hänensä totisessa Jumalassa. Ja joka wannoopi maan päällä/ se wannoopi totisen Jumalan kautta. Sillä niiden entisten ahdistukset owat unhotetut/ ja owat minun silmistäni peitetyt.)

17. Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

17. Sillä katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan, ja entisiä ei pidä muistettaman, eikä mieleen johdatettaman.

17. Sillä cadzo minä luon uden taiwan ja uden maan ettei endisiä muistetais eikä mieleen johdatetais.

17. Sille catzos/ Mine tadhon vdhen Taiuan ia vdhen Maan loodha/ ettei nijte entisitä muistetaisi eike mielen otetaisi. (Sillä katsos/ Minä tahdon uuden taiwaan ja uuden maan luoda/ ettei niitä entisiä muistettaisi eikä mieleen otettaisi.)

18. vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

18. Vaan iloitkaat ja riemuitkaat ijankaikkisesti niissä, kuin minä luon; sillä katso, minä luon Jerusalemin iloksi ja hänen kansansa riemuksi.

18. Waan he riemuidzewat ijancaickisest ja iloidzewat nijsä cuin minä luon: sillä cadzo minä tahdon Jerusalemin iloxi saatta ja hänen Canssans riemuxi.

18. Waan heiden pite ijancaikisesta riemuitzeman/ ia iloitzeman nijsse quin mine loon. Sille catzos/ Mine tadhon Jerusalemin iloxi saatta/ ia henen Canssans riemuxi. (Waan heidän pitää iankaikkisesti riemuitseman/ ja iloitseman niissä kuin minä luon. Sillä katsos/ Minä tahdon Jerusalemin iloksi saattaa/ ja hänen kansansa riemuksi.)

19. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

19. Ja minä tahdon iloita Jerusalemista ja riemuita minun kansastani; ja ei hänessä enään pidä kuultaman itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

19. Ja minä tahdon iloita Jerusalemist ja riemuita minun Canssastani. Ja ei hänes sillen pidä cuultaman itcun ändä eikä walituxen ändä.

19. Ja mine tadhon iloita Jerusalemist/ ia riemuita minun Canssastani. Ja eipe henes pidhe sillen cwluman idku äni eli walitoxen äni. (Ja minä tahdon iloita Jerusalemista/ ja riemuita minun kansastani. Ja eipä hänessä pidä silleen kuuluman itku eli walituksen ääni.)

20. Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

20. Ei siellä pidä enään lapsia oleman, jotka ei päiviinsä ulotu, eikä vanhoja, jotka ei vuosiansa täytä; sillä sadan vuotiset lapset pitää kuoleman, ja sadan ajastaikaiset syntiset pitää kirotut oleman.

20. Ei siellä pidä sillen lapsia oleman jotca ei päiwijns ulotu: eikä wanhoja jotca ei heidän wuosians täytä. Waan sadan wuotiset lapset pitä cuoleman ja sadan ajastaicaiset syndiset pitä kirotut oleman.

20. Eipe sillen pidhe sielle Lapset oleman/ iotca euet peiuihins vlotu/ eli Wanhat/ iotca heiden Wosians ei teute. Waan ne sata woteiset Piltit pite cooleman/ ia ne sata aiastaicaiset Synniset pite förbannatut oleman. (Eipä silleen pidä siellä lapset oleman/ jotka eiwät päiwihinsä ulotu/ eli wanhat/ jotka heidän wuosiansa ei täytä. Waan ne satawuoteiset piltit pitää kuoleman/ ja ne sata ajastaikaiset syntiset förbannatut (kirotut 1642) oleman.)

21. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;

21. He rakentavat huoneita, ja niissä asuvat: he istuttavat viinapuita, ja niiden hedelmistä syövät.

21. He rakendawat huoneita ja nijsä asuwat he istuttawat wijnapuita ja nijden hedelmistä syöwät.

21. He Honet rakendauat ia sisel asuuat/ he Winatarhat istuttauat/ ia ninen Hedhelmiste söuet. (He huoneet rakentawat ja sisällä asuwat/ he wiinatarhat istuttawat/ ja niiden hedelmistä syöwät.)

22. he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.

22. Ei heidän pidä muiden asua rakentaman, eikä istuttaman muiden syödä; sillä minun kansani päivät pitää oleman niinkuin puun päivät, ja heidän käsialansa pitää vanheneman minun valittuini tykönä.

22. Ei heidän pidä muiden waraxi rakendaman eikä istuttaman muiden syödä. Sillä minun Canssani päiwät pitä oleman nijncuin puun päiwät ja heidän käsialans pitä wanheneman minun walittuini tykönä.

22. Eipe heiden pidhe muidhen varaxi rakendaman/ ia ei istuttaman/ muidhen södhe. Sille minun Canssani peiuet pite oleman/ ninquin Puun peiuet/ ia heiden Käsialans pite wanhaneman minun Uloswalittudheni tykene. (Eipä heidän pidä muiden waraksi rakentaman/ ja ei istuttaman/ muiden syödä. Sillä minun kansani päiwät pitää oleman/ niinkuin puun päiwät/ ja heidän käsialansa pitää wanheneman minun uloswalittujen tykönä.)

23. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.

23. Ei heidän pidä hukkaan työtä tekemän, eikä turmeluksessa synnyttämän; sillä he ovat Herran siunattuin siemen, ja heidän jälkeentulevaisensa heidän kanssansa.

23. Ei heidän pidä huckan työtä tekemän eikä häwityxexi synnyttämän: sillä he owat HERran siunattuin siemen ja heidän jälkentulewaisens heidän cansans.

23. Eipe heiden pidhe huckan tötetekemen/ eike Lodhencannettut synnyttemen. Sille he ouat ninen HERRAN Siugnattudhen Siemen/ ia heiden Jelkentuleuaisens heiden cansans. (Eipä heidän pidä hukkaan työtä tekemän/ eikä lodhenkannetut (häwitykseksi 1642) synnyttämän. Sillä he owat niiden HERRAN siunattujen siemen/ ja heidän jälkeentulewaisensa heidän kansansa.)

24. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.

24. Ja tapahtuu, että ennenkuin he huutavat, tahdon minä vastata; koska he vielä puhuvat, tahdon minä kuulla.

24. Ja tapahtu että ennencuin he huutawat tahdon minä wastata: cosca he wielä puhuwat tahdon minä cuulla.

24. Ja tapactuman pite/ Ette ennenquin he hwtauat/ mine tadhon wastata/ quin he wiele puhuuat/ mine tadhon cwlla. (Ja tapahtuman pitää/ että ennenkuin he huutawat/ minä tahdon wastata/ kuin he wielä puhuwat/ minä tahdon kuulla.)

25. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

25. Susi ja lammas pitää ynnä laitumella käymän, jalopeura ja härkä yhdessä korsia syömän, ja kärmeet pitää maata syömän. Ei heidän pidä vahinkoa tekemän, eikä turmeleman koko mimun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.

25. Susi ja lammas pitä ynnä caittaman Lejonin pitä corsia syömän nijncuin naudan ja kärmet pitä maata syömän. Ei heidän pidä wahingoittaman eikä raateleman minun coco pyhän wuoreni päällä sano HERra.

25. Susi ia Lammas pite ynne caittaman/ Jalopeuran pite corsia sömen/ ninquin Nauta/ ia Kermet pite maata sömen. Eipe heiden pidhe wahingoittaman eike raateleman minun coco pyhen Woreni päle/ sanopi HERRA. (Susi ja lammas pitää ynnä kaittaman/ Jalopeuran pitää korsia syömän/ niinkuin nauta/ ja käärmeet pitää maata syömän. Eipä heidän pidä wahingoittaman eikä raateleman minun koko pyhän wuoreni päällä/ sanoopi HERRA.)