52 luku

Ilosanoma Siionin vapahduksesta.

1. Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen.

1. Nouse, nouse, Zion, pue väkevyytes päälles, kaunista sinuas jalosti, sinä pyhä kaupunki Jerusalem; sillä ei tästedes yksikään ympärileikkaamatoin eikä saastainen pidä sinussa hallitseman.

1. NOuse nouse Zion pue sinun wäkewytes sinun päälles caunista sinuas jalost sinä pyhä Caupungi Jerusalem.

1. NOuse yles/ Nouse yles Zion/ Pue sinun Wäkewytes sinun päles/ caunista sinuas Herroittain sine Pyhe Caupungi Jerusalem. (Nouse ylös/ Nouse ylös Zion/ Pue sinun wäkewyytesi sinun päällesi/ kaunista sinuas herrottain sinä pyhä kaupunki Jerusalem.)

2. Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion.

2. Puhdista itses tomusta, nouse ja istu Jerusalem; päästä sinuas kahleista, sinä vangittu Zionin tytär.

2. Sillä ei tästedes yxikän ymbärileickamatoin eikä saastainen pidä sinusa hallidzeman. Pudista tomu nouse ja istu Jerusalem.

2. Sille ette testedes ei yxiken ymberileickamatoin eike Sastainen pide sinussa hallitzeman. Nouse yles tomusta. Nouse yles sine Fangittu Jerusasem. (Sillä että tästedes ei yksikään ympärileikkaamatoin eikä saastainen pidä sinussa hallitseman. Nouse ylös tomusta. Nouse ylös sinä wangittu Jerusalem.)

3. Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.

3. Sillä näin sanoo Herra: te olette tyhjään myydyt, ja ilman rahaa te lunastetaan.

3. Päästä sinus cahleista sinä fangittu Zionin tytär: sillä näin sano HERra: te oletta tyhjän mydyt ja ilman rahata te lunastetan.

3. Päste sinus Cahleistas/ sine Fangittu Zionin tyter. Sille ette nein sanopi HERRA/ Te oletta tyhijehen mydhyt/ Ja ilman Penningite te mös lunastetan. (Päästä sinus kahleistasi/ sinä wangittu Zionin tytär. Sillä että näin sanoopi HERRA/ Te olette tyhjiin myydyt/ ja ilman penninkiä te myös lunastetaan)

4. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minun kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä.

4. Sillä näin sanoo Herra, Herra: minun kansani meni ensin alas Egyptiin, olemaan siellä vieraana; ja Assur on heille väkivaltaa tehnyt ilman syytä.

4. Sillä nijn sano HERra Jumala: minun Canssan meni ensin alas Egyptin oleman siellä wierasna ja Assur on heille wäkiwalda tehnyt ilman syytä.

4. Sille ette nin sanopi HERRA Jumala. Minun Canssan ensin alasmeni Egiptijn/ oleman sielle wieraszna. Ja Assur ombi heille wäkiualta tehnyt ilman syyte. (Sillä että niin sanoopi HERRA Jumala. Minun kansani ensin alasmeni Egyptiin/ oleman siellä wierasna. Ja Assur ompi heille wäkiwaltaa tehnyt ilman syytä.)

5. Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.

5. Vaan mitä nyt minulle tämän edestä tehdään? sanoo Herra; sillä minun kansani ilman syytä viedään pois? että ne, jotka heitä hallitsevat, saattavat heidät itkemään, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan päivä päivältä.

5. Waan mitä tämän edest tehdän? sano HERra: sillä minun Canssan huckan wietellän että ne jotca heitä hallidzewat saattawat heidän itkemän sano HERra.

5. Wan mite teste ombi tekeminen? Ma HERRA. Sille ette minun Canssan huckan poiswiedhen/ Ette iotca heite hallitzeuat/ ne saattauat heite idkemen/ ma HERRA. (Waan mitä tästä ompi tekeminen? Ma HERRA. Sillä että minun kansan hukkaan poiswiedään/ että jotka heitä hallitsewat/ ne saattawat heitä itkemään/ ma HERRA.)

6. Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: Katso, tässä minä olen.

6. Sentähden pitää minun kansani sinä päivänä minun nimeni tunteman, että minä itse olen se, joka puhun, katso, minä se olen.

6. Ja minun nimen pilcatan päiwä päiwäldä sentähden pitä minun Canssan sinä päiwänä minun nimeni tundeman.

6. Ja minun Nimen peiue peiuelde pilcataan. Senteden pite minun Canssan/ sinä peiuenä minun Nimeni tundeman. (Ja minun nimeni päiwä päiwältä pilkataan. Sentähden pitää minun kansani/ sinä päiwänä minun nimeni tuntemaan.)

7. Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: Sinun Jumalasi on kuningas!

7. O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyvää saarnaavat, autuuden ilmoittavat, jotka Zionille sanovat: sinun Jumalas on kuningas.

7. Sillä cadzo minä puhun idze: O cuinga suloiset owat nijden jalat wuorilla jotca rauha julistawat jotca hywä saarnawat autuden ilmoittawat.

7. Sille catzos/ Mine tahdon itze puhua. O quinga suloisat ouat Worden päle ninen Jalghat/ iotca Rauhan iulijstauat/ ne quin hyue sarnauat/ Terueydhen ilmoittauat. (Sillä katsos/ Minä tahdon itse puhua. Oi kuinka suloiset owat wuoren päällä niiden jalat/ jotka rauhan julistawat/ ja kuin hywää saarnaawat/ terweyden ilmoittawat.)

8. Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.

8. Sinun vartias huutavat korkiasti ja iloitsevat ynnä, sillä se nähdään ilmeisesti, koska Herra kääntää Zionin.

8. Jotca Zionille sanowat: sinun Jumalas on Cuningas sinun wartias huutawat corkiast ja iloidzewat: sillä se nähdän ilmeisest cosca HERra käändä Zionin.

8. Jotca Zionil sanouat. Sinun Jumalas ombi Kuningas. Sinun vartias corkiast hwtauat änellens/ ia ynne iloitzeuat/ Sille ette se nähden silmelle/ cosca HERRA Zionin kiendä. (Jotka Zionille sanowat. Sinun Jumalasi ompi kuningas. Sinun wartijasi korkeasti huutawat äänellänsä/ ja ynnä iloitsewat/ Sillä että se nähdään silmällä/ koska HERRA Zionin kääntää.)

9. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.

9. Iloitkaat ja riemuitkaat ynnä, te Jerusalemin autiot; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja Jerusalemin päästänyt.

9. Iloitcat ja riemuitcat te Jerusalemin autiat: sillä HERra on hänen Canssans wahwistanut ja Jerusalemin päästänyt.

9. Iloitkat ynne ia Riemutkat te Jerusalemin autiat. Sille ette HERRA ombi henen Canssans wahuistanut/ ia Jerusalemin pästenyt. (Iloitkaat ynnä ja riemuitkaat te Jerusalemin autiat. Sillä että HERRA ompi hänen kansansa wahwistanut/ ja Jerusalemin päästänyt.)

10. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden.

10. Herra on ilmoittanut pyhän käsivartensa kaikkein pakanain silmäin edessä, niin että kaikki maailman ääret näkevät meidän Jumalamme autuuden.

10. HERra on ilmoittanut hänen pyhän käsiwartens caickein pacanain silmäin edes nijn että caicki mailman äret näkewät meidän Jumalam autuden.

10. HERRA ombi ilmottanut henen pyhen Käsiuartens caikein pacanain silmein edesse/ nin/ ette caiki Mailman äret pite meiden Jumalan Terueydhen näkemen. (HERRA ompi ilmoittanut hänen pyhän käsiwartensa kaikkein pakanain silmäin edessä/ niin/ että kaikki maailman ääret pitää meidän Jumalan terweyden näkemän.)

11. Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.

11. Paetkaat, paetkaat, lähtekäät sieltä, ja älkäät mihinkään saastaiseen sattuko; menkäät ulos heidän tyköänsä, puhdistakaat teitänne, te jotka Herran kalua kannatte.

11. PAetcat paetcat lähtekät sieldä ja älkät mihingän saastaiseen sattuco mengät ulos heidän tyköns puhdistacat teitän te jotca HERran calua cannat.

12. Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne.

12. Sillä ei teidän pidä lähtemän nopiasti, eli vaeltaman pakenemisella; sillä Herra on lähtevä teidän edellänne, ja Israelin Jumala on kokoova teitä.

12. Sillä ei teidän pidä lähtemän nopiast eli waeldaman pagolla: sillä HERra on lähtewä teidän edellän ja Israelin Jumala on cocowa teitä.

13. Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.

13. Katso, minun palveliani tekee toimellisesti: hän korotetaan, nostetaan ylös, ja tulee sangen korkiaksi.

13. CAdzo minun palwelian teke toimellisest ja corgotetan nostetan ja tule sangen corkiaxi.

13. CAtzos/ Minun Paluelian toimelisesta tekepi/ ia corgotetan/ ylesnostetan/ ia sangen corckiaxi tulepi. (Katsos/ Minun palwelijani toimellisesti tekeepi/ ja korotetaan/ ylösnostetaan/ ja sangen korkeaksi tuleepi.)

14. Niinkuin monet kauhistuivat häntä — sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo —

14. Niin että moni sinun ylitses hämmästyy, että hänen muotonsa on rumempi muita ihmisiä, ja hänen hahmonsa huonompi kuin ihmisten lasten.

14. Nijn että monda sinusta heidäns pahenda että hänen muotons on rymembi muita ihmisiä ja hänen hahmons on nijncuin ihmistengin lasten.

14. Nin ette monda sinusta heitens pahendauat/ Ette henen Motonsa rymembi on muita Inhimisie/ Ja henen Hahmons quin Inhimisten Lastein. (Niin että monta sinusta heitänsä pahentawat/ että hänen muotonsa rumempi on muita ihmisiä/ Ja hänen hahmonsa kuin ihmisten lastein.)

15. niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.

15. Mutta niin on hän monta pakanaa priiskottava, että myös kuningasten täytyy suunsa hänen edessänsä tukita; sillä joille ei mitään hänestä ilmoitettu ollut, nekin hänen ilolla näkevät, ja jota ei he kuulleet ole, sen ne ymmärtävät.

15. Mutta nijn on hän monda pacanata prijscottawa että myös Cuningatkin heidän suuns hänen edesäns tuckiwat: sillä joille ei mitän hänestä ilmoitettu ollut nekin hänen ilolla näkewät ja jotca ei mitän sijtä cuullet ole nekin hawaidzewat.

15. Mutta nin henen pite monda Pacanata wiscoiman/ ette mös Kuningahatki pite heiden swnssa henen edesens kijnituckiman. Sille ette ioilla ei miten heneste ilmoitettu ollut/ nekin ilolla henen nekeuet. Ja iotca ei mite sijte cwlleet ole/ ne sen astaitzeuat. (Mutta niin hänen pitää monta pakanata wiskoiman (priiskottawa)/ että myös kuninkaatkin pitää heidän suunsa hänen edessänsä kiinnitukkiman. Sillä että jolle ei mitään hänestä ilmoitettu ollut/ nekin ilolla hänen näkewät. Ja jotka ei mitään siitä kuulleet ole/ ne sen astaitsewat (hawaitsewat))