64 luku

Israelin valitus.

1. Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi, niinkuin risut leimahtavat tuleen, niinkuin vesi tulella kiehuu,

1. Jospa sinä taivaat halkaisisit, ja astuisit alas, että vuoret vuotaisivat sinun edessäs, niinkuin palava vesi kiehuu pois väkevällä tulella,

1. JOscas taiwat halcaisisit ja astuisit alas? että wuoret wuodaisit sinun edesäs nijncuin palawa wesi kiehu pois wäkewällä tulella.

1. Joskas Taiuahat halcaisisit ia alasastuisit/ Ette Wooret sinun edeses wootaisit/ ninquin palaua Wesi wäkeuelle Tulella poiskiehupi. (Joskos taiwahat halkaisisit ja alasastuisit/ että wuoret sinun edessäsi wuotaisit/ niinkuin palawa wesi wäkewällä tulella poiskiehuupi.)

2. että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

2. Että sinun nimes tulis tiettäväksi sinun vihollisilles, ja että pakanat sinun edessäs vapisisivat.

2. Että sinun nimes tulis tiettäwäxi wihollistengin seas ja että pacanat sinun edesäs wapisisit.

2. Ette sinun Nimes tietteuexi tulis sinun Wiholistes seas/ ia ette sinun edeses Pacanat wapitzisit. (Että sinun nimesi tiettäwäksi tulisi sinun wihollistesi seassa/ ja että sinun edessäsi pakanat wapitsisit.)

3. kun sinä teet peljättäviä tekoja, joita emme odottaa voineet! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

3. Niiden ihmeitten tähden, jotka sinä teet, joita ei kenkään toivonut; koska sinä menit alas, ja vuoret edessäs sulaisivat.

3. Nijden ihmetten tähden jotca sinä teet joita ei kengän toiwonut cosca sinä menit alas ja wuoret edesäs sulaisit.

3. Ninen Ihmecten cautta iotcas teet/ ioita eikengen toiuonut/ Coskas alasmenit ia Wooret edeses coconsulaisit. (Niiden ihmeitten kautta jotkas teet/ joita eikenkään toiwonut/ Koskas alasmenit ja wuoret edessäsi kokoonsulaisit.)

4. Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

4. Ja ei maailman alusta kuultu, eikä korville tullut ole, eli yksikään silmä nähnyt ole, paitsi sinua Jumala, mikä niille tapahtuu, jotka sinua odottavat.

4. Nijncuin ei mailman algusta ensingän cuultu ole eikä corwille tullut ole eli yxikän silmä nähnyt ole paidzi sinua Jumala mitä nijlle tapahtu jotca sinua odottawat.

4. Ninquin ei ensingen Mailman alghusta cwltu ole/ eike Coruille tullut/ eike yxiken Silme nähnyt ole/ paitzi sinua Jumala/ mite nijlle tapactupi/ iotca sinua odhottauat. (Niinkuin ei ensinkään maailman alusta kuultu ole/ eikä korwille tullut/ eikä yksikään silmä nähnyt ole/ paitsi minua Jumala/ mitä niille tapahtuwat/ jotka sinua odottawat.)

5. Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti — saammeko avun?

5. Sinä kohtasit niitä iloisna, jotka tekivät vanhurskautta, ja sinua muistelivat sinun teilläs. Katso, sinä vihastuit, koska me syntiä teimme ja kauvan niissä viivyimme, mutta kuitenkin meitä autettiin.

5. Sinä cohtaisit nijtä iloisna jotca wanhurscautta harjoittelit ja sinua muistelit sinun teilläs. Cadzo sinä wihastuit cosca me syndiä teim ja cauwan nijsä wijwyim mutta cuitengin meitä autettin.

5. Sine coctasit heite iloiszna/ ia nijlle iotca Wanhurskautta harioittelit/ ia sinun teilles muistelit sinun päles. Catzo/ kylle sine wihastuit/ quin me synditeim/ ia nijsse cauuan wiwymme/ Mutta quitegin meite autettijn. (Sinä kohtasit heitä iloisena/ ja niille jotka wanhurskautta harjoittelit/ ja sinun teilläsi muistelit sinun päällesi. Katso/ kyllä sinä wihastuit/ kuin me syntiä teimme/ ja niissä kauan wiiwyimme/ Mutta kuitenkin meitä autettiin.)

6. Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

6. Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli.

6. Mutta me olemma caicki saastaiset ja caicki meidän wanhurscaudem on nijncuin saastainen waate. Me olemma caicki lacastunet nijncuin lehdet ja meidän syndim wiscoiwat meitä nijncuin tuuli.

6. Mutta nyt me caikitynni olema/ ninquin saastaiset/ ia caiki meiden Wanhurskaudhen on ninquin hiereltu waate. Me olema caiki lacastunuet/ ninquin Lehdet/ ia meiden Synnin wiscoiuat meite/ ninquin Twli. (Mutta nyt me kaikki tyynni olemme/ niinkuin saastaiset/ ja kaikki meidän wanhurskauten on niinkuin hierottu waate. Me olemme kaikki lakastuneet/ niinkuin lehdet/ ja meidän synnit wiskoiwat meitä/ niinkuin tuuli.)

7. Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

7. Ja ei ole sitä, joka rukoilee sinun nimeäs, ja nousee sinuun kiinni tarttumaan; sillä sinä peität kasvos meiltä, ja annat meidät nääntyä suurissa synneissämme.

7. Ei rucoile kengän sinun nimes eikä nouse sinua edzimän. Sillä sinä peität caswos meildä ja lasket meitä näändymän syndijn.

7. Eikengen sinun Nimees auxeshwdha Taica ylesnouse sinua käsittemen. Sille sine peitet sinun Casuos meilde/ ia laskit nendymen meiden Syndihim. (Eikenkään sinun nimeesi awuksensa huuda taikka ylösnouse sinua käsittämän. Sillä sinä peität kaswosi meiltä/ ja laskit nääntymään meidän syntihimme.)

8. Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

8. Mutta nyt Herra, sinä olet meidän Isämme; me olemme savi, sinä olet meidän valajamme, ja me olemme kaikki sinun käsialas.

8. MUtta nyt HERra sinä olet meidän Isäm ja me olemme sawi sinä olet meidän walajam ja me olemma caicki sinun käsialas.

8. Mutta nyt HERRA/ sine olet meiden Ise/ ia me Loca olema/ Sine olet meiden Walaian/ ia me caiki sinun Käsialas olema. (Mutta nyt HERRA/ sinä olet meidän Isä/ ja me loka olemme/ Sinä olet meidän walajan/ ja me kaikki sinun käsialaasi olemme.)

9. Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi.

9. Älä, Herra, niin kovin vihastu, ja älä ijäti ajattele syntiämme; katso sitä, että me olemme kaikki sinun kansas.

9. HERra älä nijn suurest wihastu ja älä ijät ajattele syndiä cadzo sitä me olemma caicki sinun Canssas.

9. HERRA ele sangen wihastu/ ia ele ijexi aiattele Synnin päle/ Catzo sis sen päle/ ette Me caiki sinun Canssas olema. (HERRA älä sangen wihastu/ ja älä iäksi ajattele synnin päälle/ Katso siis sen päälle/ että me kaikki sinun kansasi olemme.)

10. Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi.

10. Sinun pyhyytes kaupungit ovat hävitetyt, Zion on autioksi tehty ja Jerusalem on kylmillä.

10. Sinun Pyhydes Caupungit owat häwitetyt Zion on autiaxi tehty ja Jerusalem on kylmillä.

10. Ne sinun Pyhydhes Caupungit häuitetyt ouat/ Zion ombi autiaxi tecty/ ia Jerusalem macapi kylmille. (Ne sinun pyhyytesi kaupungit häwitetyt owat/ Zion ompi autioksi tehty/ ja Jerusalem makaapi kylmillä.)

11. Meidän pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

11. Meidän pyhyytemme ja kunniamme huone, jossa meidän isämme sinua kunnioittivat, on tulella poltettu; ja kaikki meidän kauniimpamme ovat häväistyt.

11. Meidän pyhydem ja cunniam huone josa meidän Isäm sinua cunnioitit on tulella poldettu ja caicki meidän caunimmam owat häwäistyt.

11. Meiden Pyhydhen ia Cunniaudhen Höne/ iossa meiden Iset sinua cunnioitit/ ombi Tulella poltettu/ Ja caiki meiden Caunijt/ ouat häueistyt. (Meidän pyhyyden ja kunniauden huone/ josa meidän isät sinua kunnioitit/ ompi tulella poltettu/ Ja kaikki meidän kauniit/ owat häwäistyt.)

12. Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, pidättää itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?

12. Herra, maltatkos sinus näistä niin kovana pitää ja vaiti olla, ja lyödä meitä niin kovin alas.

12. HERra maldackos sinus näistä nijn cowana pitä ja wait istua ja lyödä meitä nijn cowin alas.

12. HERRA maltacos sinus neist nin couana pite/ ia wait istua/ ia meite nin harttasti alaslödhe? (HERRA maltatkos sinus näistä niin kowana pitää/ ja waiti istua/ ja meitä niin hartaasti alaslyödä?)