53 luku

Herran palvelijan kärsimys ja korotus.

1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

1. Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

1. MUtta cuca usco meidän saarnam? ja kenelle HERran käsiwarsi ilmoitetan?

1. Mutta cuca vskopi meiden Sarnam? Ja kellen HERRAN Käsiuarsi ilmoitetan? (Mutta kuka uskoopi meidän saarnamme? Ja kellen HERRAN käsiwarsi ilmoitetaan?)

2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

2. Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.

2. Sillä hän putcahta hänen edesäns nijncuin wesa ja nijncuin juuri cuiwasta maasta. Ei hänellä ole ensingän muoto eikä cauneutta me näimme hänen waan ei ollut hänellä meille kelpawata muoto.

2. Sille ette hen ylescarckapi Henen edesens/ ninquin yxi Wesa/ Ja ninquin yxi Jwri quiuasta Maasta. Eipe henellä ole ychten moto eike cauniutta. Me näime henen/ Wan ei ollut henelle meille kelpauata moto. (Sillä että hän ylöskarkaapi hänen edessänsä/ niinkuin yksi wesa/ Ja niinkuin yksi juuri kuiwasta maasta. Eipä hänellä ole yhtään muotoa eikä kauneutta, Me näimme hänen/ Waan ei ollut hänellä meille kelpaawata muotoa.)

3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

3. Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.

3. Hän oli caickein ylöncadzottapa ja caickein halwin kipua ja sairautta täynäns. Hän oli nijn ylöncadzottu ettei kengän kehdannut cadzo hänen päällens sentähden en me händä minäkän pitänet.

3. Hen oli se caikein ylencatzottapa/ ia caikein haluin/ kipua ia Sairautta teunens. Hen oli nin ylencatzottu/ ettei kengen maltanut henen pälens catzoa/ Senuoxi eipe me hende mixiken piteneet. (Hän oli se kaikkein ylenkatsottawa/ ja kaikkein halwin/ kipua ja sairautta täynnänsä. Hän oli niin ylenkatsottu/ ettei kenkään malttanut hänen päällensä katsoa/ Senwuoksi eipä me häntä miksikään pitäneet.)

4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

4. Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.

4. TOtisest hän candoi meidän sairaudem ja meidän kipum hän sälytti päällens mutta me pidim hänen Jumalalda rangaistun piestyn ja waiwattun.

4. Wissiste hen candoi meiden Sairaudhen/ Ja meiden kiwudh hen pälense sälytti. Mutta me pidhim Henen sixi ioca Jumalalda rangaistu/ piexettu/ ia pinattu oli. (Wissiste hän kantoi meidän sairauden/ Ja meidän kiwut hän päällensä sälytti. Mutta me pidimme hänen siksi joka Jumalalta rangaistu/ pieksetty/ ja piinattu oli.)

5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

5. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.

5. Waan hän on haawoitettu meidän pahain tecoim tähden ja meidän syndeim tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päälläns että meille rauha olis ja hänen haawains cautta olemma me paratut.

5. Wan hen ombi haauoittu meiden Pahatecoin teden/ ia meiden Syndein teden hosuttu. Se Rangastus macapi henen pälens/ Senpäle ette meille Rauha olis/ Ja henen Haauains cautta me olema läkitud. (Waan hän ompi haawoitettu meidän pahain tekoin tähden/ ja meidän syntein tähden hosuttu. Se rangaistus makaapi hänen päällänsä/ Senpäälle että meillä rauha olisi/ Ja hänen haawainsa kautta me olemme lääkityt.)

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

6. Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.

6. Me waelsimma caicki exyxis nijncuin lambat ja idecukin poickeis omalle tiellens.

6. Me waelsim Caiki Exyxise/ ninquin Lambat/ itzecukin omalle tiellens poickesi. (Me waelsimme kaikki eksyksissä/ niinkuin lampaat/ itsekukin omalle tiellensä poikkesi.)

7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

7. Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.

7. Mutta HERra heitti caicki meidän wäärydem hänen päällens. Cosca hän rangaistin ja waiwattin nijn ei hän suutans awannut. Nijncuin caridza joca teuraxi wiedän ja nijncuin lammas joca keridziäns edes waickene ja ei suutans awa.

7. Mutta HERRA hen heitti caikein meiden synnit henen pälens. Coska hen rangastijn ia pinattijn/ ei hen Swtansa auanut. Ninquin Caritza ioca teurahaxi wiedhen/ ia ninquin Lammas/ ioca keritziense edese waickeni/ nin ei henengen pide Swtans auaman. (Mutta HERRA hän heitti kaikkein meidän synnit hänen päällensä. Koska hän rangaistiin ja piinattiin/ ei hän suutansa awannut. Niinkuin karitsa joka teuraaksi wiedään/ ja niinkuin lammas/ joka keritsijänsä edessä waikeni/ niin ei hänenkään pidä suutansa awaaman.)

8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

8. Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.

8. MUtta hän on otettu pois ahdistuxest ja duomiost cuca tietä hänen elämäns pituden? sillä hän on siwalttu pois eläwitten maalda cosca hän minun Canssani pahain tecoin tähden rangaistin.

8. Mutta hen ombi adhistoxest ia domiosta poisotettu/ Cuca henen Elemens pitudhen wlospuhupi? Sille ette hen ombi ninen Eleuiten maalda poissiwaltu/ coska hen minun Canssani Pahatecoin teden rangastijn. (Mutta hän ompi ahdistuksesta ja tuomiosta poisotettu/ Kuka hänen elämänsä pituuden ulospuhuupi? Sillä että hän ompi niiden eläwien maalta poissiwaltu/ koska hän minun kansani pahatekoin tähden rangaistiin.)

9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

9. Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.

9. Hän on haudattu nijncuin jumalattomat ja cuollut nijncuin ricas. Ei hän kellengän wääryttä tehnyt eikä petost ollut hänen suusans mutta HERra tahdoi hänen nijn piestä sairaudella.

9. Ja hen ombi haudhattu ninquin ne Jumalattomat/ Ja coollut ninquin iocu Ricas. Waicka ei hen kellengen wärytte tehnyt/ eikä petos henen Swsans ollut. Mutta HERRA tachtoi henen nin pieste Sairaudhella. (Ja hän ompi haudattu niinkuin ne jumalattomat/ Ja kuollut niinkuin joku rikas. Waikka ei hän kellenkään wääryyttä tehnyt/ eikä petos hänen suussansa ollut. Mutta HERRA tahtoi hänen niin piestä sairaudella.)

10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

10. Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.

10. Cosca hän on hengens wicauhrixi andanut nijn hän saa siemenen ja elä cauwan ja HERran aiwoitus on hänen kädesäns menestywä.

10. Coska hen ombi Hengens Ricosuffrixi wlosandanut/ nin hen Siemenen saapi/ ia cauuan ele. Ja HERRAN Aiuotus pite henen Kädhesens menestymen/ (Koska hän ompi henkensä rikosuhriksi ulosantanut/ niin hän siemenen saapi/ ja kauan elää. Ja HERRAN aiwotus pitää hänen kädessänsä menestymän/)

11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.

11. Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.

11. Että hänen sieluns on työtä tehnyt saa hän ilons nähdä ja on rawittu. Ja hänen tundemisens cautta minun wanhurscas palwelian monda wanhurscautta: sillä hän canda heidän syndins. Sentähden annan minä hänelle monda suurexi saalixi ja hänelle pitä wäkewät raateluxexi oleman.

11. Senteden ette Henen Sielunsa ombi töte tehnyt. Sapi hen Lustinsa nähde/ ia Kyllyytte oleman. Ja henen tundemisens cautta/ Minun paluelian se Wanhurscas/ pite monda wanhurskauttaman. Sille ette hen candapi heiden synninse. Senteden mine annan henelle Monda swrexi Saalijxi/ ia henelle pite ne Wekeuet Raatelussa oleman. (Sentähden että hänen sielunsa ompi työtä tehnyt. Saapi hän lystinsä nähdä/ ja kyllyyyttä oleman. Ja hänen tuntemisensa kautta/ Minun palwelijani se wanhurskas/ pitää monta wanhurskauttaman. Sillä että hän kantaapi heidän syntinsä. Sentähden minä annan hänelle monta suureksi saaliiksi/ ja hänellä pitää ne wäkewät raatelussa oleman.)

12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

12. Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.

12. Sentähden andoi hengens cuolemaan ja oli pahantekiäin caltaisexi luettu. Hän candoi monen synnit ja rucoili pahantekiäin edestä.

12. Senteden ette hen andoi henen Hengense coolemahan/ ia oli Pahantekiein caltaisexi luettu. Ja monen Synnit hen candoi/ ia rucoli ninen Ylitzekeupein edheste. (Sentähden että hän antoi hänen henkensä kuolemahan/ ja oli pahaintekijäin kaltaiseksi luettu. Ja monen synnit hän kantoi/ ja rukoili niiden ylitsekäypäin edestä.)