49 luku

Herran palvelijan kutsumus. Israelin ihmeellinen pelastus.

1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.

1. Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin minä vielä äitini kohdussa olin,

1. CUulcat minua te luodot ja te caucaiset Canssat ottacat waari. HERra on minun äitin cohdusta cudzunut.

1. CWlcat minua te Lodhot/ ia te caucaiset Canssat wariottacat. HERRA ombi Eitin Cocdhusta minun cutzunut. (Kuulkaat minua te luodot/ ja te kaukaiset kansat waarin ottakaat. HERRA ompi äitini kohdusta minun kutsunut.)

2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.

2. Ja teki minun suuni niinkuin terävän miekan, kätensä varjolla hän minua peitti; ja pani minun kiiltaväksi nuoleksi; pisti minun viineensä,

2. Hän muisti minun nimeni cosca minä wielä äitini cohdus olin ja teki minun suuni nijncuin teräwän miecan. Hänen kätens warjolla hän minua peitti.

2. Hen muisti Nimeni päle/ Ja pani minun Suuni ninquin Tereuen Miecan. Henen Kädhens warion ala hen minun peitti. (Hän muisti nimeni päälle/ Ja pani minun suuni niinkuin terween miekan. Hänen kätensä warjon alle hän minun peitti.)

3. Ja hän sanoi minulle: Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni.

3. Ja sanoi minulle: sinä olet minun palveliani; Israel, sinussa minä kunnioitetaan.

3. Ja pani minun kijldäwäxi nuolexi pisti minun wijneens ja sanoi minulle: sinä olet minun palwelian Israel sinä olet josa minä cunnioitetan.

3. Ja pani minun kijlteuexi Noolexi/ ia pisti minun henen Winehense/ ia sanoi minulle. Sine olet minun paluelian/ Israeli sine olet/ iossa mine cunnioitetan. (Ja pani minun kiiltäwäksi nuoleksi/ ja pisti minun hänen wiinehensä/ ja sanoi minulle. Sinä olet minun palwelijani/ Israel sinä olet/ jossa minä kunnioitetaan.)

4. Mutta minä sanoin: Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä.

4. Mutta minä sanoin: hukkaan minä työtä tein, turhaan ja tyhjään minä tässä kulutin väkeni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun työni on minun Jumalani kanssa.

4. Mutta minä sanoin: huckan minä työtä tein turhan ja tyhjän minä täsä culutin wäkeni: cuitengin on minun asian HERran ja minun wircan on minun Jumalani.

4. Mutta mine sanoin/ Huckan mine Tötetein/ turhan ia tyhien mine culutin wäkeni temen päle. Quitengi ombi minun syyn HERRAN tekene/ ia minun Wircan ombi minun Jumalani. (Mutta minä sanoin/ Hukkaan minä työtä tein/ turhan ja tyhjän minä kulutin wäkeni tämän päälle. Kuitenkin ompi minun syyni HERRAN tykönä/ ja minun wirkani ompi minun jumalani.)

5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa — ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni —

5. Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun äidin kohdusta itsellensä palveliaksi, palauttamaan Jakobin hänelle, ettei Israel hukkuisi: sentähden olen minä kaunis Herran edessä, ja minun Jumalani on minun väkevyyteni.

5. Ja HERra sano joca loi minun hänellens cohdusta palweliaxi että minä palautan Jacobin hänelle ettei Israel huckuis.

5. Ja sanopi HERRA/ ioca loij cochdosta minun henelle Palueliaxi/ ette minun pite palauttaman Jacob henellen/ senpäle ettei Israel hucastuisi. (Ja sanoopi HERRA/ joka loi kohdusta minun hänelle palwelijaksi/ että minun pitää palauttaman Jakob hänellen/ senpäälle ettei Israel hukastuisi.)

6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

6. Ja hän sanoi: vähä se on, ettäs olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajoitettuja; mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin.

6. Sentähden olen minä caunis HERran edes ja minun Jumalan on minun wäkewyden. Ja sano: Wähä se on ettäs olet minun palwelian corjamas Jacobin sucua ja tuomas jällens Israelin hajotettuja. Mutta minä panin sinun myös pacanain walkeudexi ja oleman minun autuden mailman ärijn.

6. Senteden olen mine caunis HERRAN edese/ ia minun Jumalan ombi minun wäken. Ja sanopi/ Wehe se on ettes olet minun Paluelian Jacobin sucu yleskoriaman/ ia iellenstoman ne Israelin haiotetut. Mutta mine panin sinun mös Pacanoiten walkiudexi/ ette sinun pite oleman minun Terueyten mailman loppun asti. (Sentähden olen minä kaunis HERRAN edessä/ ja minun Jumalani ompi minun wäkeni. Ja sanoopi/ Wähän se on ettäs olet minun palwelijan Jakobin sukua ylöskorjaaman/ ja jällens tuoman ne Israelin hajoitetut. Mutta minä panin sinun myös pakanoitten walkeudeksi/ että sinun pitää oleman minun terweyteni maailman loppuun asti.)

7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

7. Näin puhuu Herra Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, ylönkatsotuille sieluille, sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain alla on: kuningasten pitää näkemän ja nouseman, päämiesten pitää rukoileman Herran tähden, joka uskollinen on, Israelin Pyhän tähden, joka sinun valinnut on.

7. NIjn puhu HERra Israelin lunastaja hänen Pyhäns ylöncadzotuille sieluille sille Canssalle josta me cauhistum sille palwelialle joca Sangarein alla on Cuningasten pitä näkemän ja nouseman Förstit pitä rucoileman HERran tähden joca uscollinen on Israelin Pyhän tähden joca sinun walinnut on.

7. Nin puhupi HERRA Israelin Lunastaia/ henen pyhense/ nijlle ylencatzotuille sieluille/ sille Canssalle iosta me cauhistumma. Sille Paluelialle/ ioca Sangareitten alla onopi/ Kuningasten pite näkemen ia ylesnouseman. Ja Esimiesten pite rucoleman HERRAN tedhen ioca wskolinen on/ sen pyhen tedhen Israelise/ ioca sinun wloswalinut on. (Niin puhuupi HERRA Israelin lunastaja/ hänen pyhänsä/ niille ylenkatsotuille sieluille/ sille kansalle josta me kauhistumme. Sille palwelijalle/ joka sankareitten alla on/ Kuningasten pitää näkemän ja ylösnouseman. Ja esimiesten pitää rukoileman HERRAN tähden joka uskollinen on/ sen pyhän tähden Israelissa/ joka sinun uloswalinnut on.)

8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,

8. Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan,

8. Näin sano HERra: Minä olen sinun rucouxes otollisella ajalla cuullut ja olen autuden päiwänä sinua auttanut. Ja olen warjellut sinua ja lijtoxi Canssain secaan olen sinun säätänyt wahwistaman maata ja haascatuita perimisiä omistaman.

8. NEin sanopi HERRA/ mine olen sinun Rucouxes otolisella Aijalla cwllut/ ia olen Terueydhen peiuenä sinua auttanut. Ja olen warielut sinua/ Ja Lijtoxi Canssain seas olen sinun sätenyt. Ette sinun pite Maan ylesoijendaman/ ia ne haaskatut Perimiset omistaman. (Näin sanoopi HERRA/ minä olen sinun rukouksesi otollisella ajalla kuullut/ ja olen terweyden päiwänä sinua auttanut. Ja olen warjellut sinua/ ja liitoksi kansain seassa olen sinun säätänyt. Että sinun pitää maan ylösojentaman/ ja ne haaskatut perimiset omistaman.)

9. sanomaan vangituille: Käykää ulos! ja pimeässä oleville: Tulkaa esiin! Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

9. Sanomaan vangituille: menkäät ulos, ja jotka pimiässä ovat: tulkaat edes, että he teiden ohessa heitänsä elättäisivät, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.

9. Sanoman fangituille: mengät ulos ja jotca pimiäs owat: tulcat edes että he teiden ohes heitäns elätäisit.

9. Sanomahan nijlle Fangituille/ Wlosmenget/ ia nijlle iotca pimeis ouat/ Tulcat edes. Ette he Tiedhein ohesa heitens eleteisit. (Sanomahan niille wangituille/ ulosmenkäät/ ja niille jotka pimeässä owat/ Tulkaat edes. Että he teiden ohessa heitäns elättäisit.)

10. Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.

10. Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman; sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.

10. Ja saisit joca cuckulalla elatuxens: ei heidän pidä isoman eikä janoman. Ei helle eikä Auringo pidä heitä polttaman: sillä heidän armahtajans wie ja johdatta heitä wesilähteille.

10. Ja saisit ioca hyperelle heiden elatoxens/ Eipe heiden pide isoman eike ianoman. Ja helleh eli Auringo ei pide heite poltaman. Sille ette heiden Armactaians heite wiepi/ ia iodhattapi heiet Wesilectein tyge. (Ja saisit joka hyperellä (kukkulalla 1642) elatuksensa/ Eipä heidän pidä isoaman eikä janoaman. Ja helle eli aurinko ei pidä heitä polttaman. Sillä että heidän armahtajansa heitä wiepi/ ja johdattaapi heidät wesilähtein tykö.)

11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

11. Ja minä panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pitää korotettaman.

11. Ja minä panen caicki wuoreni tiexi ja minun polcuni pitä tallattaman.

11. Ja mine panen caiki minun Woreni tiexi/ ia minun Polcuni pite tallattaman. (Ja minä panen kaikki minun wuoreni tieksi/ ja minun polkuni pitää tallattaman.)

12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!

12. Katso, nämät tulevat kaukaa, ja katso, nämät pohjan puolesta, nämät etelän puolesta, ja muut Sinimin maalta.

12. Cadzo nämät tulewat cauca ja cadzo nämät pohjan puolest nämät etelän puolest ja ne muut Sinimin maalda.

12. Catzos/ nemet cauca tuleuat/ Ja catzos/ nemet Pohianpolest/ ia nemet Merenpolest/ ia ne mwdh Etelen maalda. (Katsos/ nämät kaukaa tulewat/ Ja katsos/ nämät pohjan puolesta/ ja nämät meren puolesta/ ja ne muut etelän maalta.)

13. Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.

13. Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.

13. Iloitcat te taiwat riemuidze sinä maa kijttäkät te wuoret ihastuxella: sillä HERra on hänen Canssans lohduttanut ja on hänen radollisians armahtanut.

13. Iloitka te Taiuat/ Riemuitze sine Maa/ kijtteket te Wooret ihastuxella. Sille ette HERRA ombi henen Canssans lohuttanut/ ia ombi henen Radholisians armactanut. (Iloitkaa te taiwaat/ Riemuitse sinä maa/ kiittäkäät te wuoret ihastuksella. Sillä että HERRA ompi hänen kansansa lohduttanut/ ja ompi hänen raadollisiansa armahtanut.)

14. Mutta Siion sanoo: Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut.

14. Mutta Zion sanoo: Herra hylkäsi minun, Herra unohti minun.

14. MUtta Zion sano: HERra hyljäis minun HERra unohti minun.

14. Mutta Zion sanopi. HERRA minun ylenannoi/ Ja HERRA minun wnocti. (Mutta Zion sanoopi. HERRA minun ylen antoi/ Ja HERRA minun unohti.)

15. Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.

15. Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.

15. Unohtaco waimo lapsucaisens nijn ettei hän armahda hänen ruumins poica? ja waicka hän unohdais nijn en minä cuitengan sinua unohda.

15. Taitako iocu Waimo Lapsucaisens wnocta/ nin ettei hen armaitze henen Rumins poica? Ja waicka hen wnoctais/ Nin em mine sitteken sinua vnodha. (Taitaako joku waimo lapsukaisensa unohtaa/ niin ettei hän armaitse hänen ruumiinsa poikaa? Ja waikka hän unohtaisi/ Niin en minä sittenkään sinua unohda.)

16. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

16. Katso, käsiini olen minä sinun pyhältänyt; sinun muuris ovat alati minun silmäini edessä.

16. Cadzo käsijni olen minä sinun pyäldänyt sinun muuris owat alati minun silmäini edes.

16. Catzos/ Käsihini mine olen sinua pyeldenyt/ Sinun Muris ouat alati minun Silmeini edes. (Katsos/ Käsihini minä olen sinut pyältänyt (piirtänyt 1933)/ Sinun muurisi owat alati minun silmäini edessä.)

17. Sinun lapsesi tulevat rientäen; sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi menevät sinun luotasi pois.

17. Sinun rakentajas rientävät; mutta sinun kukistajas ja hävittäjäs pitää pakeneman sinusta pois.

17. Sinun rakendajas riendäwät mutta sinun cukistajas ja häwittäjäs pitä pakeneman sinusta pois.

17. Sinun Rakendaias riendeuet Mutta sinun Cukistaias ia häuitteies sinusta pite poispakeneman. (Sinun rakentajasi rientäwät. Mutta sinun kukistajasi ja häwittäjäsi sinusta pitää poispakeneman.)

18. Nosta silmäsi ja katso ympärillesi: he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

18. Nosta silmäs ympäri ja katso, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niinkuin kaunistuksella itses puettaman, ja sinä käärit ne ympärilles niinkuin morsian;

18. Nosta silmäs ymbärins ja cadzo caicki nämät cootut tulewat sinun tugös. Nijn totta cuin Minä elän sano HERra sinun pitä caikilla näillä nijncuin cauniudella puetettaman.

18. Ylesnosta silmes ymberins/ ia catzo. Caiki neme cootudh tuleuat sinun tyges. Nin totta quin mine olen ( ma HERRA ) Sinun pite caikein neinen cansa/ ninquin Cauniudhella puietettaman. (Ylösnosta silmäsi ympäriinsä/ ja katso. Kaikki nämä kootut tulewat sinun tykösi. Niin totta kuin minä ole (ma HERRA) Sinun pitää kaikkein näiden kanssa/ niinkuin kauneudella puetettaman.)

19. Sillä sinä — sinun rauniosi ja autiot paikkasi, sinun hävitetty maasi — sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille, ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

19. Sillä sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas pitää silloin ahdas oleman asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,

19. Ja sinä käärit ne ymbärilles nijncuin morsian: sillä sinun autia häwitetty ja turmeldu maas pitä silloin ahdas oleman asuaxes cosca sinun raatelias sinusta cauwas pakenewat.

19. Ja sine kärit ne ymberilles/ ninquin Morsian. Sille ette sinun autia/ häuitetty/ ia turmeldu Maas/ pite silloin ahdhas oleman/ sinun asuaxes/ coska sinun Ratelias cauuas sinusta tuleuat. (Ja sinä käärit ne ympärillesi/ niinkuin morsian. Sillä että sinun autio/ häwitetty/ ja turmeltu maasi/ pitää silloin ahdas oleman/ sinun asuaksesi/ koska sinun raatelijasi kauas sinusta tulewat.)

20. Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset sanoa korviesi kuullen: Paikka on minulle ahdas, tee tilaa, että voin asua.

20. Niin että sinun hedelmättömyytes lapset pitää vielä korviis sanoman: ahdas on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs.

20. Nijn että sinun hedelmättömydes lapset pitä wielä sinun corwas sanoman: ahdas on minulla sia istu puolees että minäkin asuisin sinun tykönäs.

20. Nin ette sinun Hedhelmettydhes Lapset/ pite wiele sinun Coruahas sanoman. Ahdhas ombi minulla sija/ Istu polees/ ette mineki mahdaisin sinun tykenes asua. (Niin että sinun hedelmättömyytesi lapset/ pitää wielä sinun korwahasi sanoman. Ahdas ompi minulla sija/ Istu puoleesi/ että minäkin mahtaisin sinun tykönäsi asua.)

21. Silloin sinä sanot sydämessäsi: Kuka on nämä minulle synnyttänyt? Minä olin lapseton ja hedelmätön, karkoitettu ja hyljätty. Kuka on heidät kasvattanut? Katso, minä olin jätetty yksin. Missä nämä silloin olivat?

21. Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä olen hedelmätöin, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos. Kuka nämät on minulle kasvattanut? katso, minä olen yksinäni jätetty, kussa nämät silloin olivat?

21. Mutta sinä olet sanowa sydämesäs: cuca nämät minulle synnytti? sillä minä olen hedelmätöin yxinäinen poisajettu ja ulossyösty. Cuca nämät on minulle caswattanut? cadzo minä olin yxinäns jätetty cusa nämät silloin olit?

21. Mutta sinun pite sanoman sydhemeses. Cuca nemet minulle synnytti? Ette mine olen hedhelmetoin/ Yxineinen/ poisaijettu ia wlossösty. Cuca neme ombi minulle ylesrockinut? Catzos/ Mine olin yxinens ietettu/ ia cussa neme silloin olit? (Mutta sinun pitää sanoman sydämessäsi. Kuka nämät minulle synnytti? Että minä olen hedelmätöin/ yksinäinen/ poisajettu ja ulossyösty. Kuka nämä ompi minulle ylösruokkinut? Katsos/ Minä olin yksinänsä jätetty/ ja kussa nämä silloin olit?)

22. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.

22. Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni pakanain puoleen, ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias, ja sinun tyttäriäs hartioilla kannetaan.

22. Nijn sano HERra Jumala: cadzo Minä nostan käteni pacanain puoleen ja minun lippuni corgotan Canssain puoleen. Nijn he candawat edes helmasans sinun poikias ja sinun tyttäritäs hartioillans.

22. Nin sanopi HERRA Jumala/ Catzos/ Mine ylesnostan minun Käteni Pacanain tyge/ ia Canssain seas ylesoijennan minun Lipponi. Nin he edescandauat helmasans sinun Poikias/ ia sinun Tytterites hartioillansa. (Niin sanoopi HERRA Jumala/ Katsos/ Minä ylösnostan minun käteni pakanain tykö/ ja kansain seassa ylösojennan minun lippuni. Niin he edeskantawat helmassansa sinun poikiasi/ ja sinun tyttäriäsi hartioillansa.)

23. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.

23. Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhojas, ja heidän kuningattarensa sinun imettäjäs, heidän pitää lankeeman kasvoillensa maahan sinun edessäs, ja nuoleskelemaan sinun jalkais tomua. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra, ja ettei kenkään tule häpiään, joka minua toivoo.

23. Ja Cuningat pitä oleman sinun holhojas ja heidän Drotningins sinun imettäjäs. Heidän pitä langeman caswoillens maahan sinun edesäs ja nuoleskeleman sinun jalcais tomua. Silloin sinä tiedät että Minä HERra olen ja ettei kengän tule häpiään joca minua toiwo.

23. Ja Kuningat pite oleman sinun Eletteies/ ia heiden Trötingins sinun Ammas. Casuoillens heiden pite mahan langeman sinun edeses/ ia noleskeleman sinun Jalcais tomun. Silloin sine tiedhet ettet mine HERRA olen/ ia ettei kengen häpien tule/ ioca minua toiuouat. (Ja kuninkaat pitää oleman sinun elättäjäsi/ ja heidän trötinginsä (kuningattaret) sinun ämmäsi (imettäjäs). Kaswoillensa heidän pitää maahan lankeaman sinun edessäsi/ ja nuoleskeleman sinun jalkaisi tomun. Silloin sinä tiedät että minä HERRA olen/ ja ettei kenkään häpeään tule/ joka minua toiwowat.)

24. Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?

24. Otetaanko saalis väkevältä pois? taitaako joku päästää hurskaan vangit?

24. OTetango saalis joldaculda Sangarilda pois? taitaco jocu päästä jongun hurscan fangit?

24. Otetanko mös Ratelus pois ioldaki Sangarilda? Eli taitako iocu pästä iongun Hurskan Fangit? (Otetaanko myös raatelus pois joltakin sankarilta? Eli taitaako joku päästää jonkun hurskaan wangit?)

25. Sillä näin sanoo Herra: Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.

25. Sillä näin sanoo Herra: nyt pitää vangit väkevältä otettaman pois, ja tuimain saalis irralle pääsemän; ja minä tahdon riidellä sinun riitaveljeis kanssa, ja varjella sinun lapsias.

25. Sillä näin sano HERra: nyt pitä fangit Sangarilda otettaman pois ja wäkewäin saalis irralle pääsemän. Ja minä tahdon rijdellä sijnun rijtaweljeis cansa ja autta sinun lapsias.

25. Sille ette nein sanopi HERRA. Nyt Fangit pite Kempilde poisotettaman/ ia ninen Wekeuedhen Salis irdhalle päsemen. Ja mine tadhon ridhelle sinun Rijtauelies cansa/ ia autta sinun Lapszes/ (Sillä että näin sanoopi HERRA. Nyt wangit pitää kempiltä (sankarilta) poisotettaman/ ja niiden wäkewäiden saalis irralle pääsemän. Ja minä tahdon riidellä sinun riitaweljesi kanssa/ ja auttaa sinun lapsesi/)

26. Minä panen sinun sortajasi syömään omaa lihaansa, ja he juopuvat omasta verestään niinkuin rypälemehusta; ja kaikki liha on tietävä, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

26. Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän, että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.

26. Ja minä ruokin sinun häwittäjäs heidän omalla lihallans. Ja heidän pitä juopuman omasta werestäns nijncuin makiasta wijnasta ja caicki liha pitä tietämän että minä olen HERra sinun auttajas ja sinun lunastajas Jacobin wäkewä.

26. Ja mine tahdon roockia sinun Häuitteies heiden omalla Lihallans. Ja heiden pite iopuman omasta werestense/ ninquin makiast Winasta. Ja caiki Liha pite tietemen. Ette mine olen se HERRA/ sinun Lunastaias ia sinun Wapactaias/ se Wekeue Jacobisa. (Ja minä tahdon ruokkia sinun häwittäjäsi heidän omalla lihallansa. Ja heidän pitää juopuman omasta werestänsä/ niinkuin makeasta wiinasta. Ja kaikki liha pitää tietämän. että minä olen se HERRA/ sinun lunastajasi ja sinun wapahtajasi/ se Wäkewä Jakobissa.)