33 luku

Voi – huuto Siionin hävittäjää vastaan. Herra on auttaja ja rauhantuoja.

1. Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.

1. Voi siunas hävittäjä! luuletkos, ettei sinun pidä hävitetyksi tuleman? ja sinuas ylönkatsoja! luuletkos, ettei sinua ylönkatsota? Koska sinä olet täyttänyt hävitykses, niin sinun myös pitää tuleman hävitetyksi; koska sinä olet täyttänyt ylönkatsees, niin sinua pitää jälleen katsottaman ylön.

1. WOi sinuas sinä häwittäjä luuletcos ettei sinun pidä häwitetyxi tuleman? ja sinuas ylöncadzoja luuletcos ettei sinua ylöncadzota? Cosca sinä olet täyttänyt sinun häwityxes nijn sinun myös pitä tuleman häwitetyxi: cosca sinä olet täyttänyt sinun ylöncadzes nijn sinua pitä jällens ylöncadzottaman?

2. Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.

2. Herra, ole meille armollinen; sillä me odotamme sinua: ole heidän käsivartensa varhain, niin myös meidän autuutemme murheen ajalla.

2. HERra ole meille armollinen: sillä me odotamme sinua ole heidän käsiwartens warahin ja meidän autudem murhen ajalla.

3. Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

3. Kansat pakenevat sitä suurta pauhinaa; pakanat hajoitetaan, kuin sinä korotetaan.

3. Anna Canssas paeta sitä suurta capinata ja pacanat hajotetta cuin sinä nouset.

4. Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.

4. Silloin pitää teidän saalinne korjattaman niinkuin perhonen otetaan, ja niinkuin heinäsirkat karkoitetaan, koska heidän päällensä tullaan.

4. Silloin pitä teitä saalina corjattaman nijncuin perhoinen otetan ja nijncuin heinäsircat carcotetan cosca heidän päällens tullan.

5. Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

5. Herra on korotettu; sillä hän asuu korkeudessa: hän on täyttänyt Zionin oikeudella ja vanhurskaudella.

5. HERra on corgotettu: sillä hän asu corkeudesa hän on täyttänyt Zionin oikeudella ja wanhurscaudella.

6. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.

6. Ja sinun ajallas pitää oleman usko ja voima, autuus, tieto, toimi, ja Herran pelko pitää oleman hänen tavaransa.

6. Ja sinun ajallas pitä oleman usco ja woima autuus tieto toimi ja HERran pelco pitä oleman hänen tawarans.

7. Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

7. Katso, heidän sanansaattajansa huutavat ulkona: rauhan enkelit itkevät haikiasti.

7. CAdzo heidän sanansaattajans huutawat ulcona rauhan Engelit itkewät haikiast ja sanowat:

8. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

8. Polut ovat autiot, ei käy yksikään enään tiellä; ei hän pidä liittoa, hän hylkää kaupungit, ja ei pidä lukua kansasta.

8. Polgut owat autiat ei käy yxikän enä tiellä ei hän pidä lijtto hän hylkä Caupungit ja ei pidä lucua Canssasta.

9. Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

9. Hän murehtii,ja maa on surkialla muodolla, Libanon on häpiällä hakattu; Saron on niinkuin tasainen keto, Basan ja Karmeli ovat hävitetyt.

9. Maa on cauhialla ja surkialla muodolla Libanon on häpiällä hacattu Zaron on nijncuin tasainen keto Basan ja Carmeli owat häwitetyt.

10. Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.

10. Nyt minä tahdon nousta, sanoo Herra: nyt minä tahdon itseni korottaa, nyt minä tahdon korkiaksi tulla.

10. Nyt minä tahdon nosta sano HERra: nyt minä tahdon idzeni corgotta nyt minä tahdon corkiaxi tulla.

11. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

11. Oljista olette te raskaat, korsia te synnytätte; tulen pitää teitä kuluttaman teidän ylpeytene kanssa;

11. Olgista oletta te rascat corsia te synnytätte tulen pitä culuttaman teidän ylpeydenne cansa:

12. Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.

12. Sillä kansa pitää poltettaman kalkiksi, niinkuin hakatut orjantappurat tulelle sytytetään.

12. Sillä Canssa pitä poldettaman calkixi nijncuin hacatut orjantappurat tulella sytytetän.

13. Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähellä olevat, tuntekaa minun voimani.

13. Niin kuulkaat nyt te, jotka kaukana olette, mitä minä olen tehnyt; ja te, jotka olette läsnä, havaitkaat minun väkevyteni.

13. Nijn cuulcat nyt te jotca caucana oletta mitä minä olen tehnyt ja te jotca oletta läsnä cadzocat minun wäkewyttäni.

14. Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?

14. Syntiset Zionissa ovat peljästyneet, hämmästys on tullut ulkokullattuin päälle (ja sanovat): kuka on meidän seassamme, joka taitaa asua kuluttavaisen tulen tykönä? kuka on meidän seassamme, joka voi asua ijankaikkisten hiilten tykönä?

14. Syndiset Zionis owat peljästynet hämmästys on tullut ulcocullattuin päälle ja sanowat: cuca on meidän seasam joca taita asua culuttawaisen tulen tykönä? cuca on meidän seasam joca woi asua ijancaickisten hijlden tykönä?

15. Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

15. Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu oikeutta; joka vääryyttä ja ahneutta vihaa, ja vetää kätensä pois, ettei hän ota lahjoja; joka tukitsee korvansa kuulemasta veren vikoja, ja peittää silmänsä näkemästä pahaa:

15. Joca wanhurscaudesa waelda ja puhu oikeutta joca wääryttä ja ahneutta wiha ja wetä kätens pois ettei hän ota lahjoja joca tukidze corwans cuulemast weren wicoja ja peittä silmäns näkemäst paha:

16. hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

16. Hän on korkeudessa asuva, ja kalliot ovat hänen linnansa ja tukeensa: hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä hän ole epäilevä vedestänsä.

16. Hän on corkeudesa asuwa ja calliot owat hänen linnans ja tukens hänelle annetan hänen leipäns eikä hän ole epäilewä hänen wedestäns.

17. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.

17. Sinun silmäs näkevät kuninkaan kunniassansa: ne näkevät maan levitettynä.

17. Sinun silmäs näkewät Cuningan cunniasans sinä näet maan lewitettynä.

18. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?

18. Sinun sydämes ihmettelee, (ja sanoo:) kussa nyt ovat kirjanoppineet? kussa ovat neuvonantajat? kussa tämän maailman tutkia on?

18. Nijn että sinun sydämes juuri ihmettele ja sano: cusa nyt owat kirjanoppenet? cusa owat neuwonandajat? cusa owat Cantzlerit?

19. Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

19. Etkä myös sinä ole näkevä sitä väkevää kansaa, sitä syväkielistä kansaa, jota ei ymmärretä, ja oudosta kielestä, jota ei taideta ymärtää.

19. Etkä myös sinä ole näkewä sitä wäkewät canssa sitä sywäkielistä Canssa jota ei ymmärretä ja käändämättömästä kielestä jota ei taita ymmärtä.

20. Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

20. Katso Zionia, juhlakaupunkiamme; sinun silmäs on näkevä Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei viedä pois, jonka paanuja ei ikänä pidä temmattaman ylös, ja jonka köysiä ei ikänä pidä katkottaman.

20. Cadzo Zionita meidän juhlacaupungitam sinun silmäs on näkewä Jerusalemin caunin asumuxen majan jota ei wiedä pois jonga paanuja ei ikänäns pidä temmattaman ylös ja jonga köysiä ei ikänäns pidä catcoittaman.

21. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.

21. Sillä Herra on siellä oleva väkevä meidän tykönämme, ja siellä pitää oleman leviät virrat ja ojat; ei venheellä taideta mennä sieltä ylitse, eikä laiva taida sinne purjehtia;

21. Sillä HERra on siellä olewa wäkewä meidän tykönäm ja siellä pitä oleman lewiät wesicuopat nijn ettei wenehellä taita mennä sen ylidzen eikä laiwa taida sinne purjehtia:

22. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.

22. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on meidän opettajamme; Herra on meidän kuninkaamme, hän auttaa meitä.

22. Sillä HERra on meidän Duomarim HERra on meidän opettajam HERra on meidän Cuningam hän autta meitä.

23. Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.

23. Anna heidän pingoittaa köytensä, ei ne pidä kuitenkaan pitämän, niin ei pidä myös heidän hajoittaman lippua pielten päälle; sillä paljo kalliimpi saalis pitää jaettaman, niin että ontuvat myös ryöstävät.

23. Anna heidän pingotta köytens ei heidän pidä cuitengan pitämän Nijn ei pidä myös heidän hajottaman lippuja pielden päälle: sillä paljo callimbi saalis pitä jaettaman nijn että onduwat myös ryöstäwät.

24. Eikä yksikään asukas sano: Minä olen vaivanalainen. Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.

24. Ja ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko; että kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö.

24. Ja ei yhdengän asuwaisen pidä sanoman: minä olen heicko: että Canssalla joca siellä asu pitä oleman syndein päästö.