55 luku

Kutsumus armoliittoon. Herran sanan voima. Vapahdettujen riemullinen paluu.

1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.

1. Kaikki janoovaiset, tulkaat vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja syökäät; tulkaat, ostakaat, ilman rahaa ja ilman hintaa, viinaa ja rieskaa.

1. CAicki janowaiset tulcat wetten tygö tekin joilla ei ole raha tulcat ostacat ja syökät. Tulcat ostacat ilman rahata ja ilman caiketa hinnata wijna ja riesca.

1. O Te caiki ianouaiset/ tulcat wetten tyge/ Tekin mös/ ioilla ei ole penningite/ tulcat/ ostacat ia söket. Tulcat ( ma mine ) ostacat ilman rahata/ ia ilman caiketa hinnata Wina ia rieska. (Oi te kaikki janoawaiset/ Tulkaat wetten tykö/ Tekin myös/ joilla ei ole penninkiä/ tulkaat/ ostakaat ja syökäät (ma minä) ostakaat ilman rahatta/ ja ilman kaiketta hinnatta wiinaa ja rieskaa.)

2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.

2. Miksi te annatte rahan siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne siinä, kussa ei ole ravintoa? Kuulkaat minua, ja nauttikaat hyvää, ja teidän sielunne riemuitkaan lihavuudessa.

2. Mixi te annatte rahan cusa ei leipä ole? ja teidän työn cusa ei ole rawindota? cuulcat cuulcat minua ja nautitcat sitä hywä ja teidän sielun riemuitcan lihawudes.

2. Mixi te vlospanetta rahan/ ei Leipein edeste/ ia teiden töön/ ei rauitoxen edeste? Cwlcat/ cwlcat minua/ ia söket site hyue/ ia teiden sielun itzens riemuitkan lihoituxes. (Miksi te ulospanette rahan/ ei leipäin edestä/ ja teidän työn/ ei rawituksen edestä? Kuulkaat/ kuulkaat minua/ ja syökäät sitä hywää/ ja teidän sielun itsensä riemuitkaan lihoituksessa.)

3. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.

3. Kallistakaat korvanne ja tulkaat minun tyköni, kuulkaat, niin teidän sielunne saa elää; ja minä teen teidän kanssanne ijankaikkisen liiton, lujat Davidin armot.

3. Callistacat corwan ja tulcat minun tygöni cuulcat nijn teidän sielun elä. Ja minä teen teidän cansan ijancaickisen lijton nimittäin lujat Dawidin armot.

3. Callistacat teiden coruan/ ia tulcat minun tykeni/ cwlcat ( ma mine ) ia nin teiden Sieluna elemen pite. Ja mine isken teiden cansan ydhen ijancaikisen Lijtton/ nimittein/ ne wissit Dauidin Armot. (Kallistakaat teidän korwan/ ja tulkaat minun tyköni/ kuulkaat (ma minä) ja niin teidän sielunne elämän pitää. Ja minä isken teidän kanssan yhden iankaikkisen liiton/ nimittäin/ ne wissit Dawidin armot.)

4. Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.

4. Katso, minä panin hänen kansoille todistajaksi, päämieheksi ja opettajaksi kansoille.

4. Cadzo minä panin hänen Canssoille todistajaxi päämiehexi ja opettajaxi Canssoille.

4. Catzos/ Mine panin henen Canssoille Todhistaiaxi/ Pämiehexi ia Opetaiaxi Canssoille. (Katsos/ Minä panin hänen kansoille todistajaksi/ päämieheksi ja opettajaksi kansoille.)

5. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut.

5. Katso, sinun pitää kutsuman pakanat, joita et sinä tunne, ja ne pakanat, jotka ei sinua tunteneet, pitää juokseman sinun tykös, Herran sinun Jumalas tähden, ja Israelin Pyhän tähden, joka sinua kaunisti.

5. Cadzo sinun pitä cudzuman pacanat joita et sinä tunne ja ne pacanat jotca ei sinua tundenet pitä juoxeman sinun tygös. Sinun HERras Jumalas tähden ja Israelin Pyhän tähden joca sinua ylistä.

5. Catzos/ sinun pite cutzuman Pacanat/ ioita et sine tunne/ ia ne Pacanat/ iotca sinua ei tundenuat pite sinun tyges iooxeman. Sinun HERRAS Jumalas teden/ ia sen Israelin Pyhen teden/ ioca sinua ylistepi. (Katsos/ sinun pitää kutsuman pakanat/ joita et sinä tunne/ ja ne pakanat/ jotka sinua ei tunteneet pitää sinun tykösi juokseman. Sinun HERRASI Jumalasi tähden/ ja sen Israelin Pyhän tähden/ joka sinua ylistääpi.)

6. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.

6. Etsikäät Herraa, kuin hän löytää taitaan: rukoilkaat häntä, koska hän läsnä on.

6. EDzikät HERra cosca hän löytä taitan rucoilcat händä cosca hän läsnä on.

6. Etziket HERRA coska hen taita leutte/ Auxennehwtacat hende/ coska hen lesse ombi. (Etsikäät HERRAA koska hän taitaa löytää/ awuksenne huutakaat häntä/ koska läsnä ompi.)

7. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

7. Jumalatoin hyljätköön tiensä, ja pahointekiä ajatuksensa, ja palatkaan Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänen tykönänsä on paljon anteeksiantamusta.

7. Jumalatoin hyljätkön hänen tiens ja pahointekiä ajatuxens ja palaitcan HERran tygö nijn hän armahta händä. Ja meidän Jumalam tygö: sillä hänen tykönäns on paljo andexi andamusta.

7. Se Jumalatoin hen ylenandakan henen Tiense/ ia se pahointekia henen aiatoxensa/ ia palaitcan HERRAN tyge. Nin hen armactapi henen pälens/ ia meiden Jumalan tyge. Sille ette henen tykenens ombi palio andexiandamus. (Se jumalatoin hän ylenantakaan hänen tiensä/ ja se pahointekijä hänen ajatuksensa/ ja palatkaan HERRAN tykö. Niin hän armahtaapi hänen päällensä/ ja meidän Jumalan tykö. Sillä että hänen tykönänsä ompi paljon anteeksiantamus.)

8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

8. Sillä minun ajatukseni ei ole teidän ajatuksenne, ja teidän tienne ei ole minun tieni, sanoo Herra.

8. Sillä minun ajatuxeni ei ole teidän ajatuxen ja teidän tien ei ole minun tieni sano HERra.

8. Sille ette minun aiatoxeni/ euet ole teiden aiatoxene/ ia teiden tiet euet ole minun tieni/ sanopi HERRA. (Sillä että minun ajatukseni/ eiwät ole teidän ajatuksenne/ ja teidän tiet eiwät ole minun tieni/ sanoopi HERRA.)

9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

9. Vaan niin paljo korkeampi kuin taivas on maasta, niin ovat myös minun tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

9. Waan nijn paljo corkembi cuin taiwas on maasta nijn owat myös minun tieni corkiammat teidän teitän ja minun ajatuxeni teidän ajatuxian.

9. Wan nin palio corkiambi quin Taiuas ombi Maasta/ nin ouat mös minun tieni corkiamat quin teiden tieet/ ia minun Aiatoxeni/ quin teiden aiatoxet. (Waan niin paljon korkeampi kuin taiwas ompi maasta/ niin owat myös minun tieni korkeammat kuin teidän tiet/ ja minun ajatukseni/ kuin teidän ajatukset.)

10. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,

10. Sillä niinkuin sade ja lumi tulee taivaasta alas, ja ei mene sinne jälleen, vaan tuorettaa maan, ja tekee sen hedelmälliseksi ja antaa sen kasvaa, ja antaa siemenen kylvettää ja leivän syötää;

10. SIllä nijncuin sade tule taiwast alas ja ei mene sinne jällens waan tuoretta maan ja teke sen hedelmöidzemän ja caswaman ja hän anda siemenen kylwettä ja leiwän syötä.

10. Sille quin Sadhe ia Lumi Taiuahast langepi/ ia eipe sinne iellenstule. Wan tooreuttapi Maan/ ia tekepi sen hedhelmeitzemen ia casuaman/ Ja hen andapi Siemenen kyluette/ ia Leiuen sööte. (Sillä kuin sade ja lumi taiwahasta lankeepi/ ja eipä sinne jällens tule. Waan tuoreuttaapi maan/ ja tekeepi sen hedelmäitsemän ja kaswaman/ Ja hän antaapi siemenen kylwettää/ ja leiwän syödä.)

11. niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

11. Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee, ei sen pidä tyhjänä palajaman minun tyköni, vaan tekemän mitä minulle otollinen on, ja sen pitää menestymän, jota varten minä sen lähettänytkin olen.

11. Näin on myös se sana joca minun suustani lähte ei sen pidä tyhjänä palajaman minun tygöni: waan tekemän mitä minulle otollinen on ja sen pitä menestymän jota warten minä sen lähettänytkin olen.

11. Nein pite mös se Sana/ quin minun Suustani wloskeupi oleman/ eipe sen pide tyhiene minun tykeni iellenspalaiaman. Wan tekemen mite minulle otolinen on/ ia sen pite site menestyuexi tekemen/ iota warten mine sen lehetin. (Näin pitää myös se sana/ kuin minun suustani uloskäypi olemen/ eipä sen pidä tyhjänä minun tyköni jällens palaaman. Waan tekemän mitä minulle otollinen on/ ja sen pitää sitä menestywäksi tekemän/ jota warten minä sen lähetin.)

12. Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.

12. Sillä ilossa teidän pitää lähtemän ja rauhassa saatettaman; vuoret ja kukkulat pitää teidän edessänne kiitosta veisaaman, ja kaikki puut kedolla käsillänsä yhteen lyömän.

12. Sillä ilosa teidän pitä lähtemän ja rauhasa saatettaman: wuoret ja cuckulat pitä teidän eteen ihastuxella ja kerscamisella carcajaman.

12. Sille ette ilosa teiden pite wloslectemen/ rauhasa saatettaman. Wooret ia Cuckulat pite ihastoxella teide' eten kerscamisen cansa carcaiaman. (Sillä että ilossa teidän pitää uloslähtemän/ rauhassa saatettaman. Wuoret ja kukkulat pitää ihastuksella teidän eteen kerskaamisen kanssa karkaaman.)

13. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.

13. Hongat pitää orjantappurain siassa kasvaman, ja myrttipuu nukulaisten edestä; ja se pitää oleman Herralle nimeksi, ijankaikkiseksi merkiksi, jota ei pidä hävitettämän.

13. Ja caicki puut kedolla käsilläns yhten lyömän: hongat pitä orjantappurain sias caswaman ja Mirtus orjantappura pensan edestä. Ja HERralla pitä oleman nimen ja ijancaickisen merkin joca ei loppuman pidä.

13. Ja caiki puud kedholla käsillens yctenlömen. Hongat pite Orienpappuroin edheste casuaman/ ia Mirtus Orientappuran pensan edheste. Ja HERRALLE pite yxi Nimi oleman/ ia yxi ijancaikinen merki/ ioca eisuingan poisiwriteta. (Ja kaikki puut kedolla käsillänsä yhteen lyömän. Hongat pitää orjantappurain edestä kaswaman/ ja Mirtus orjantappura pensaan edestä. Ja HERRALLE pitää yksi nimi oleman/ ja yksi iankaikkinen merkki/ joka ei suinkaan pois juuriteta.)